Miehelle näpäytys, kun muu ei tehoa..

["Hilla"]

[QUOTE="Linnea";27874599]Tiedätkö mitkä huudot minä saan niskaani jos en häntä herätä. Anoppi on ollut sitä mieltä että minä olen selvästikin oppinut pärjäämään lyhyemmillä yö-unilla enkä sillä ymmärrä mieheni unen tarvetta yms. Eroahan tässä on jankattu jo puolivuotta,siitäkään ei ole saatu sopua. Kaikista helpoimmalla pääsisisn jos ottasin ja lähtisin lasten kanssa,vaikka sitten se pyykikone ja pyykit mukana ja ostasin kaiken uudestaan,eipähän tarttes puida tavaroiden jakoa yms.[/QUOTE]

Miehillä tuntuu olevan tämä raivari-kynnys melko matala.

 

["vieras"]

[QUOTE="Höh";27874785]Kerrohan vielä, millaisin tieteellisin menetelmin on selvitetty, mitä 8 kk vanha lapsi ajattelee minuudestaan ja maailmasta?

Aivan, noiden asioiden selvittely ei ole aivan helppoa. Siksi kehityspsykologiassakin on hyvin monenlaisia näkemyksiä nimenomaan minuuden kehittymisestä. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että jo aivan pieni vauva tajuaa erillisyytensä äidistä - toinen juttu on sitten, miten vauva erossaolon kokee. Se on varmaankin hyvin yksilöllistä.

Meidän tapauksessamme isä onneksi oli pienestä pitäen läsnä tasavertaisena hoitajana imetystä lukuun ottamatta, ja kyllä 8 kk ikäiselle isä on kelvannut lohduttajaksi ihan siinä missä äitikin. Yksin lasta ei ole vessareissun ajaksi tietenkään tuossa iässä jätetty, miksi lasta pitäisi suotta itkettää?

Lopuksi siteeraan erästä suurta ajattelijaa

"Ja tämä kommenttisi todistaa sen mitä sinusta ajattelinkin jo; olet besserwissermäinen, ihan kuin teidän tapanne olisi ainoa ja oikea. Opettele ottamaan huomioon, että on monia tapoja tehdä asioita, kaikki voivat olla yhtä hyviä- ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa."[/QUOTE]

Ja noista tieteellisistä menetelmistä voit kysyä asiantuntijoilta, tai vaikka googlelta. Luotan kuitenkin enemmän lapsipsykologien sanaan, kuin sinun.
Miksi luulet että he ovat keksineet koko eroahdistus-ajankohdan?
Ja uskon kyllä , että teillä kaikki on tehty taydellisesti. Mutta silti et voi väittää että tasavertainen hoitaja merkitsisi samaa kuin ensisijainen hoitaja. Et vaan tiedä aiheesta tarpeeksi.

 

[Kurjenkello harmaana]

Täällä tuntuu olevan kaikilla kotiäideillä tuo tilanne + ei ole astianpesukoneita+ tiskikoneita tai edes hemmetti sähköjä, ja jokaisen mies tekee kevyitä toimistötöitä samalla kun kotiäidin urakkaan kuuluu kaikki miesten työtkin.. ja auta armias jos mies onkin ollut siellä koton lasten kanssa ja sanoo että se oli rentoa ja kiva aika niin vähintäänkin tämä mies on jättänyt kotityöt tekemättä. ja vaimo polo joutuu RASKAAN työpäivän jälkeen tekemään nämäkin..

Aaah, mulla on astianpesukone, pyykkikone ja kuivausrumpukin! ;D Plus sähköt! Ja jos sähköt reistailis, niin ihan ite kyllä korjaisin (no, kun yksi ammateistani on sähköasentaja ). Vesikin tulee ja menee. Tästä muuten aasinsiltana tuonne isoäitini elämään. Pahimmillaan asuivat neljän lapsen kanssa teltassa jonkin aikaa, kun eivät asuntoa saaneet. jokusen kuukautta siis. Eikä todellakaan ollut mitään mukavuuksia...plus sitten kun kodin saivat, ei tullut vettä, ei ollut pyykkikonetta, vaan eipä isoäiti noista ajoista valittele, kertoo vain, miten oli.
No, oma mies tekee raskasta työtä, saa nukkua viikonloppuisin pitkään, enpä juuri pyydä kotitöissä apua, poikien kanssa viettää aikaa pyytämättäkin, hyvä niin. Enkä siis valita osaani, olisi vain mukavaa, jos muutkin (osa osaa) osaisivat jakaa elämänsä hetket perheensä kanssa siten, että kaikki olisivat tyytyväisiä ja onnellisia. Minä siis onnellinen olen, ihanan miehen löysin, työtään arvostan, kuten hänkin mun hommia! Teilläkin tuntuu asiat olevan reerassa, oikein hieno juttu!

 

[Eih]

Näitä kun lukee, niin tuntuu siltä että miksi niitä "ihania kultamussukoita" sitten on hankittu, kun niistä tuntuu olevan vaan vaivaa ja riidanaihetta? Jos se on niin ylivoimasta hoitaa niitä (oli sillä hoitajalla sitten tappi tai reikä jalkovälissä), niin luulis lykkäävän päivähoitoon ja menevän töihin. Helvettiäkö siitä tappeleen rupee?

Luulis siinä vaiheessa kun niitä kakaroita hankkii, että se elämä ei o enää "mun aikaa" ja "sun aikaa", vaan 95% ajasta on lasten aikaa.

 

["Hilla"]

[QUOTE="vieras";27874747]En minä ole ymmärtänyt, että eroahdistus koskee vain ÄITIÄ, eikö se koske ensisijaisia hoitajia? Ja meillä niitä on kyllä kaksi. Isä oli kotona mun kanssani lapsen eka 3vkoa ja tämän jälkeen illat ja viikonloput on hoitanut niin paljon, että lapseni kokee eroahdistusta yhtälailla mun miehestä, kuin mustakin. Ikää nyt 2 vuotta, mutta alle vuoden ikäisenä välillä huusi mun sylistä iskän syliin ja välillä toisinpäin. Luulin sen olevan normaalia, mutta ilmeisesti olenkin väärässä ja lapsellani on vääristynyt suhde isäänsä... [/QUOTE]

Tämänkin ketjun perusteella voi sanoa, että aika harvassa perheessä on kaksi pääasiallista hoitajaa. Ja muutenkaan se ei ole mikään salaisuus.

 

[0+0+]

[QUOTE="Hilla";27874983]Tämänkin ketjun perusteella voi sanoa, että aika harvassa perheessä on kaksi pääasiallista hoitajaa. Ja muutenkaan se ei ole mikään salaisuus.[/QUOTE]

mitä sä väniset? Ei kai se ole mahdollista jos toinen hoitajista joutuu olemaan 1/3 vuorokaudesta poissa kotoa? oli se sitten isä tai äiti.

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874828]Sinulla on jännä tapa yrittää loukata ihmistä rivien välistä, suorastaan piilovttuilua.
Juu, minä olen tuo suuri ajattelija. Mitä sitten? Osuinko liian lähelle totuutta, vai mistä tää jatkuva kiusaaminen minua kohtaan?[/QUOTE]

Eli sinulla ei sitten ollutkaan enempää sanottavaa lapsipsykologiasta?

Luehan viimeiset viestit ja mieti, kumpi meistä on mennyt enemmän henkilökohtaisuuksiin.

 

["Höh"]

[QUOTE="Hilla";27874834]Miten siitäkin on nyt yhtäkkiä tullut pomotusta, kun joku väsynyt äiti sanoo kaipaavansa hetken omaa aikaa tai edes yhtä harrastusta viikossa itselleen.[/QUOTE]

Jokainen ansaitsee hetken omaa aikaa ja oman harrastuksen, olipa sitten äiti tai isä, kotona tai töissä. Aikuinen ihminen ymmärtää tämän ja järjestää aikaa toiselle ja itselle.

Ehkä luen jotenkin liian kirjaimellisesti näitä kommentteja, mutta kovin pahalta tuntuisi, jos oma mieheni päättäisi olla "lujana" minun kanssani, etten vain pääsisi lipsumaan 50-50-periaatteesta kotitöiden jakamisessa silloin kun kotona olen.

Mutta kuten sanottu, olen onnekas ihminen, kun minulla on puoliso, joka kantaa vähintäänkin oman osansa vastuusta, ja voimme keskustella keskenämme aikuisten ihmisten lailla. Vaikka sitten lapsen perusturvallisuus joidenkin mukaan on tuhoutunutkin tämän tasapuolisen vastuunkannon myötä...

 

[Data]

Datalle joka kehui koti-isyytensä olleen niin lunkia aikaa sanoisin että yleensä miehet ottavat asiat lunkisti. Ja yleensä se tarkoittaa myös sitä, että asiat tehdään hutiloiden, vähän sinnepäin. Ei siis stressata mistään. Laatu ei välttämättä ole sama mitä ehkä jonkun huolellisemman äidin. Tai sitten sinullakin oli huippuhelpot lapset ja muijas siivosi jälkenne kuitenkin. Tuskin oli paikat tiptop kun muija töistä kotiutui

Miksi pitäisi stressata tai pitää paikat tip-top kunnossa lapsiperheessä? Ei lapsen perässä tarvitse juosta siivoamassa. Lapset eivät olleet erityisen vaikeita, vaikka huomiota tarvitsivat. Kaksi heistä oli erityislapsia, nuorimmainen ei.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27874771]Ensisijaista hoitajaa kohtaan. Yhtä. Illat ja viikonloput lasta hoitava ei ole ensisijainen hoitaja. Toki lapsi on kiintynyt isäänsä, mutta vastasyntynyt tuntee ensisijaisen hoitajan, ja niitä on vain yksi. Eroahdistus ei ole päällä enää yli 1-vuotiaalla, se on jo uhmaa,lapsi ei tiedä mitä haluaa! Eroahdistus kuukausina 8-9 ja menee nopeasti ohi![/QUOTE]

No sitten meillä ei ole eroahdistuskautta ollutkaan, kun mitään 8-9kk:n äidinkaipuuta ei olla havaittu. Vaan juurikin molempien syliin on ollut halu, pikkumiehen mielen mukaan. Vuoden ikäisenä taas selkeästi enemmän halusin toista vanhempaa, mutta edelleenkin; vuorotellen molempien syliin. Iskä piti myös isäkuukauden kun mun vanhempainvapaa loppui, yhteensä oli kesälomineen yli 2kk kotona meidän kanssamme.

Ja vaikka mitä yrität selittää, meidän perheessä on kaksi ensisijaista hoitajaa ja ne ovat minä ja mun mieheni. Sitten tulevat isovanhemmat ja lapsen täti, yhtä luottavainen ollut heitä kohtaan jo vuoden iästä, itseasiassa paljon ennen sitä jo

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27874864]Ja noista tieteellisistä menetelmistä voit kysyä asiantuntijoilta, tai vaikka googlelta. Luotan kuitenkin enemmän lapsipsykologien sanaan, kuin sinun.
Miksi luulet että he ovat keksineet koko eroahdistus-ajankohdan?
Ja uskon kyllä , että teillä kaikki on tehty taydellisesti. Mutta silti et voi väittää että tasavertainen hoitaja merkitsisi samaa kuin ensisijainen hoitaja. Et vaan tiedä aiheesta tarpeeksi.[/QUOTE]

Jos en kerran tiedä asiasta tarpeeksi, niin kerro sinä minulle. Eli kuinka alle vuoden ikäisten lasten minäkuvasta voi saada tieteellistä tietoa? Keskustelen nyt sinun kanssasi, en asiantuntijoiden

Ja kerro vielä, miksi ivaat minua täydellisyydestä, kun olen täällä monta kertaa vannonut epätäydellisyyden nimeen? Meillä imuroidaan ja pyykätään ihan luvattoman vähän, en ole ollut ollenkaan niin väsynyt kuin nämä paremmat äitiyden "suorittajat", en ole imetys- tai kotiruokauskovainen, ja lapsi on jätetty "hoitoon" isälleen mielestäsi aivan liian nuorena.

Jos täydellisyys on tällaista, niin mitä on sitten se tuntikausien päivittäinen siivoaminen ja pyykkääminen?

 

["vieras"]

[QUOTE="Höh";27875045]Eli sinulla ei sitten ollutkaan enempää sanottavaa lapsipsykologiasta?

Luehan viimeiset viestit ja mieti, kumpi meistä on mennyt enemmän henkilökohtaisuuksiin.[/QUOTE]

Mitä haluat tietää lapsipsykologiasta? Taas piilovttumainen kommentti sinulta. Minä sentään latelen suoraan, sinä verhoat piruilusi sanojen taakse.
Uskallan väittää että sinulla on kummallinen/vihamielinen asenne kotiäitejä kohtaan.
Siksi laitoin sinulle "kympillä takaisin", koska aloit alentamaan minua jo monta sivua sitten. Normaalia itsepuolustusta.

 

["vieras"]

[QUOTE="Höh";27875121]Jos en kerran tiedä asiasta tarpeeksi, niin kerro sinä minulle. Eli kuinka alle vuoden ikäisten lasten minäkuvasta voi saada tieteellistä tietoa? Keskustelen nyt sinun kanssasi, en asiantuntijoiden

Ja kerro vielä, miksi ivaat minua täydellisyydestä, kun olen täällä monta kertaa vannonut epätäydellisyyden nimeen? Meillä imuroidaan ja pyykätään ihan luvattoman vähän, en ole ollut ollenkaan niin väsynyt kuin nämä paremmat äitiyden "suorittajat", en ole imetys- tai kotiruokauskovainen, ja lapsi on jätetty "hoitoon" isälleen mielestäsi aivan liian nuorena.

Jos täydellisyys on tällaista, niin mitä on sitten se tuntikausien päivittäinen siivoaminen ja pyykkääminen?[/QUOTE]

En enää halua keskustella kanssasi. Jokaisessa viestissä tulee piilovttuiluun verhoiltu lause. Hanki itsetuntoa itsellesi, ettei tarvitse täällä mollata muita.

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27875122]Mitä haluat tietää lapsipsykologiasta? Taas piilovttumainen kommentti sinulta. Minä sentään latelen suoraan, sinä verhoat piruilusi sanojen taakse.
Uskallan väittää että sinulla on kummallinen/vihamielinen asenne kotiäitejä kohtaan.
Siksi laitoin sinulle "kympillä takaisin", koska aloit alentamaan minua jo monta sivua sitten. Normaalia itsepuolustusta.[/QUOTE]

Olen esittänyt kysymyksen jo monta kertaa. Millaisilla tieteellisillä menetelmillä saadaan tietoa alle vuoden ikäisen lapsen minäkuvasta, ja miksi eri tutkijoiden käsitykset aiheesta poikkeavat toisistaan?

En ole vihamielinen kotiäitejä kohtaan. Kolmen kuukauden päästä olen taas itsekin vaihteeksi kotiäiti, ja toivottavasti osaan edelleen nauttia siitä.

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";27875134]En enää halua keskustella kanssasi. Jokaisessa viestissä tulee piilovttuiluun verhoiltu lause. Hanki itsetuntoa itsellesi, ettei tarvitse täällä mollata muita.[/QUOTE]

No hyvää päivänjatkoa vain sitten.

Vastaisen varalle vinkki. Jos haluat vaikuttaa ihmiseltä, jolla itsellään on hyvä itsetunto, niin ehkä ei kannata valittaa, kuinka on joutunut jo monen sivun ajan toisen keskustelijan "alentamaksi".

Pyydän anteeksi, mutta en ole edes varma, montako teitä "vieraita" tässä ketjussa on.

 

["Hilla"]

[QUOTE="Höh";27875074]Jokainen ansaitsee hetken omaa aikaa ja oman harrastuksen, olipa sitten äiti tai isä, kotona tai töissä. Aikuinen ihminen ymmärtää tämän ja järjestää aikaa toiselle ja itselle.
[/QUOTE]

Hittoako sitten täällä vänkäät, kun kerran et tajua, mistä tässä keskustelussa on kyse. Kyse on juurikin siitä, kun aikuinen ihminen (lue mies) ei ole ymmärtänyt tätä.

Sinulla on hyvä mies, joka asian ymmärtää. Ole tyytyväinen siitä, mutta älä ala teilata tämän ketjun väsyneitä äitejä, joiden miehet eivät asiaa ymmärrä.

 

["Höh"]

[QUOTE="Hilla";27875239]Hittoako sitten täällä vänkäät, kun kerran et tajua, mistä tässä keskustelussa on kyse. Kyse on juurikin siitä, kun aikuinen ihminen (lue mies) ei ole ymmärtänyt tätä.

Sinulla on hyvä mies, joka asian ymmärtää. Ole tyytyväinen siitä, mutta älä ala teilata tämän ketjun väsyneitä äitejä, joiden miehet eivät asiaa ymmärrä.[/QUOTE]

Olen kirjoittanut kärjekkäästi, mutta vielä kärjekkäämmin minulle on vastattu. Keskustelupalstoilla näin tahtoo usein käydä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että äidit tarvitsevat omia harrastuksia siinä missä isätkin, mutta jos omaa aikaa pitää hankkia "näpäyttämällä", pysymällä lujana", "kouluttamalla miestä", jne, ollaan jo lähtökohtaisesti väärällä raiteella. Ihminen tekee asiat paljon mieluummin vapaaehtoisesti kuin pakottamalla, sen huomaa jo pienten lastenkin kanssa. Ja ihmeesti tosiaan jaksaa raataakin, jos keskusteluyhteys on kunnossa ja tuntee toisen kunnioittavan itseään. Kunnioitus on mielestäni avainsana.

Mutta miten tällaiseen tilanteeseen sitten päästään? Minä olen sitä mieltä, että ainoa tapa tasavertaiseen työnjakoon on vastuun jakaminen molemmille vanhemmille heti vanhempainvapaasta alkaen. Mutta kun sen tässä ketjussa kerron, minulta kysytään että "millainen äiti ei jaksa olla kahdeksaa kuukautta oman lapsensa kanssa".

Osittain tämä on yhteiskunnan(kin) vika. Kotiäitejä alennetaan ylentämällä. Esikoiseni kanssa sain kuulla ihan ventovierailtakin small talkina, että "äiti ei saa syödä lämpimänä mitään muuta ruokaa kuin jäätelöä". Juuri tuollaista ajattelutapaa vastustan, ja itse olen ponnekkaasti vastannut, että jos meillä äiti ei saa ruokaa säännöllisesti ja lämpimänä, siitä kärsii koko perhe.

 

[Captain Picard]

Näitä kun lukee, niin tuntuu siltä että miksi niitä "ihania kultamussukoita" sitten on hankittu, kun niistä tuntuu olevan vaan vaivaa ja riidanaihetta? Jos se on niin ylivoimasta hoitaa niitä (oli sillä hoitajalla sitten tappi tai reikä jalkovälissä), niin luulis lykkäävän päivähoitoon ja menevän töihin. Helvettiäkö siitä tappeleen rupee?

Luulis siinä vaiheessa kun niitä kakaroita hankkii, että se elämä ei o enää "mun aikaa" ja "sun aikaa", vaan 95% ajasta on lasten aikaa.

Naulan kantaan. Tältä palstalta saa oksennukseen asti lukea kuinka nykyäidit valittavat elämästään ja siitä kuinka RANKKAA on ihan normaali perhe-elämä joka on ihan itse vapaa-ehtoisesti hankittu. Ei ole vapaa-aikaa, ei saa nukuttua, nyyh, nyyh, nyyh, jatkuvaa valitusta ja nillitystä ja omaa pahan olon projisoimista mieheen. Kaikki on sen miessian syytä vaikka tosiasiallinen syy on siinä että keskiverto nykynainen on liian laiska ja hyödytön äidiksi.

On aivan täysin USKOMATONTA että edes nainen jonka miehen tulotaso ja yhteiskunnan vahva turvaverkko mahdollistavat KOTIÄITIYDEN, siis täyspäiväisen kotona olon lasten kanssa KEHTAA silti tulla itkemään palstalle kuinka rankkaa hänellä on.

Ei jumalauta. Ymmärrän jotenkin jos siellä kotona on kuusi vaikeasti kehitysvammaista lasta ja 50 lypsävää lehmää hoidettavana mutta kuinka HELVETISSÄ nämä ämmät kehtaavat valittaa siitä kuinka heillä ei ole omaa aikaa ja sitä ja tätä ja kuinka "mies ei tee mitään" ellei hän ala saman tien kotitöihin ja lastenhoitajaksi töistä kotiin tultuaan. Nämä samat naiset ovat omat lapsensa täysin vapaaehtoisesti hankkineet ja useissa tapauksissa jopa miehiltään kerjänneet. Sitten kun se vauvahuuma katoaa ja arki iskee niin nämä nykyajan prinsessat purskahtavat itkuun.

Hävetkää naiset. Hävetkää niin saatanasti.

 

["jep"]

[QUOTE="Höh";27875349]Osittain tämä on yhteiskunnan(kin) vika. Kotiäitejä alennetaan ylentämällä. Esikoiseni kanssa sain kuulla ihan ventovierailtakin small talkina, että "äiti ei saa syödä lämpimänä mitään muuta ruokaa kuin jäätelöä". Juuri tuollaista ajattelutapaa vastustan, ja itse olen ponnekkaasti vastannut, että jos meillä äiti ei saa ruokaa säännöllisesti ja lämpimänä, siitä kärsii koko perhe.[/QUOTE]

NIIIN samaa mieltä. Typeryyteen asti menevää epäitsekkyyttä glorifioidaan. Ja sitten ihmetellään kun väsyttää ja hermot menee ja parisuhdekin menee.

 

[Phoebsi]

Naulan kantaan. Tältä palstalta saa oksennukseen asti lukea kuinka nykyäidit valittavat elämästään ja siitä kuinka RANKKAA on ihan normaali perhe-elämä joka on ihan itse vapaa-ehtoisesti hankittu. Ei ole vapaa-aikaa, ei saa nukuttua, nyyh, nyyh, nyyh, jatkuvaa valitusta ja nillitystä ja omaa pahan olon projisoimista mieheen. Kaikki on sen miessian syytä vaikka tosiasiallinen syy on siinä että keskiverto nykynainen on liian laiska ja hyödytön äidiksi.

On aivan täysin USKOMATONTA että edes nainen jonka miehen tulotaso ja yhteiskunnan vahva turvaverkko mahdollistavat KOTIÄITIYDEN, siis täyspäiväisen kotona olon lasten kanssa KEHTAA silti tulla itkemään palstalle kuinka rankkaa hänellä on.

Ei jumalauta. Ymmärrän jotenkin jos siellä kotona on kuusi vaikeasti kehitysvammaista lasta ja 50 lypsävää lehmää hoidettavana mutta kuinka HELVETISSÄ nämä ämmät kehtaavat valittaa siitä kuinka heillä ei ole omaa aikaa ja sitä ja tätä ja kuinka "mies ei tee mitään" ellei hän ala saman tien kotitöihin ja lastenhoitajaksi töistä kotiin tultuaan. Nämä samat naiset ovat omat lapsensa täysin vapaaehtoisesti hankkineet ja useissa tapauksissa jopa miehiltään kerjänneet. Sitten kun se vauvahuuma katoaa ja arki iskee niin nämä nykyajan prinsessat purskahtavat itkuun.

Hävetkää naiset. Hävetkää niin saatanasti.

Ja sitten ihmetellään, kun täällä voidaan niin huonosti.
Ja syödään masennuslääkkeitä ja tehdään itsareita.
Ja tapetaan toisia ja kännätään.

Hävetään nyt saatana kaikki sitten. Kaikkea. Eniten itseämme.

 

[Data]

[QUOTE="Höh";27875349]Olen kirjoittanut kärjekkäästi, mutta vielä kärjekkäämmin minulle on vastattu. Keskustelupalstoilla näin tahtoo usein käydä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että äidit tarvitsevat omia harrastuksia siinä missä isätkin, mutta jos omaa aikaa pitää hankkia "näpäyttämällä", pysymällä lujana", "kouluttamalla miestä", jne, ollaan jo lähtökohtaisesti väärällä raiteella. Ihminen tekee asiat paljon mieluummin vapaaehtoisesti kuin pakottamalla, sen huomaa jo pienten lastenkin kanssa. Ja ihmeesti tosiaan jaksaa raataakin, jos keskusteluyhteys on kunnossa ja tuntee toisen kunnioittavan itseään. Kunnioitus on mielestäni avainsana.

Mutta miten tällaiseen tilanteeseen sitten päästään? Minä olen sitä mieltä, että ainoa tapa tasavertaiseen työnjakoon on vastuun jakaminen molemmille vanhemmille heti vanhempainvapaasta alkaen. Mutta kun sen tässä ketjussa kerron, minulta kysytään että "millainen äiti ei jaksa olla kahdeksaa kuukautta oman lapsensa kanssa".

Osittain tämä on yhteiskunnan(kin) vika. Kotiäitejä alennetaan ylentämällä. Esikoiseni kanssa sain kuulla ihan ventovierailtakin small talkina, että "äiti ei saa syödä lämpimänä mitään muuta ruokaa kuin jäätelöä". Juuri tuollaista ajattelutapaa vastustan, ja itse olen ponnekkaasti vastannut, että jos meillä äiti ei saa ruokaa säännöllisesti ja lämpimänä, siitä kärsii koko perhe.[/QUOTE]

Voidaanko päästä tasa-arvoon kun on äitejä joiden mielestä isä on toissijainen lapselle äitiin verrattuna ja syynä pelkästään se ettei isä ole äiti. Täällä palstalla tämä on tullut esille esimerkiksi huoltajuutta koskevissa ketjuissa.

 

["vieras"]

Nämä miehennäpäyttelijät ja -kouluttajat ja -pakottajat ovat niitä naisia jotka todella ansaitsevat tulla yh-äideiksi. Sääliksi käy niitä miehiä jotka ovat näiden matkaan lähteneet ja erehtyneet perheenkin perustamaan.

Ei helvetti, oikeasti. "Näpäytänpä" vähän miestäni ja näytän sille! Pyydän nettipalstalta kanssasiskoilta vinkkejä kuinka miestä kannattaisi parhaiten "näpäyttää".

OMG

 

[lol]

Ja sitten ihmetellään, kun täällä voidaan niin huonosti.
Ja syödään masennuslääkkeitä ja tehdään itsareita.
Ja tapetaan toisia ja kännätään.

Hävetään nyt saatana kaikki sitten. Kaikkea. Eniten itseämme.

Oi kun sä kuulostat ihanan pikkuvanhalta ja tekonasevalta. Etenkin. Toi. Loppu. Teki. Muhun. Vaikutuksen.

Jeesus.

 

[on se vaikeaa]

tein mukuloita: hoisin ne.
teki mieli siivota: siivosin.
en jaksanut siivota: en siivonnut.
liitto oli perseestä: erosin

lapset on nyt isompia = omaa aikaa
uusi mies on ihana = onnellinen suhde
paitsi laiska se on = ei tee kotitöitä
itsepähän suostun ne kaikki tekemään = turha valittaa

 

[Phoebsi]

Oi kun sä kuulostat ihanan pikkuvanhalta ja tekonasevalta. Etenkin. Toi. Loppu. Teki. Muhun. Vaikutuksen.

Jeesus.

Voi. Sinua.