Tulee todella elävästi mieleen exän tempaus eräänä juhannuksena.... Lähti perjantaina "saunomaan pomolleen", piti tulla lauantaina kotiin.... aamupäivästä aloin sitten soittelemaan perään, ei vastannut "mies" puhelimeen ei. Illalla oli jo huoli ja raivo niin suurta että olin kaivanut tämän pomon nron (soittelin läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat, olin ihan varma että aina on joku joka tietää jonkun, joka tietää taas jonkun.... jne) ja sain kuulla ettei hän ollut tyypistä mitään kuullut koko juhannuksena. Se raivo... Onneksi äijä ei silloin ilmestynyt eteeni tai voisi olla että naisvankilasta käsin kirjoittaisin. Anyway, soittelin illan aikana läpi kaikki sairaalat, terpparit, selviytymisasemat yms 200km:n säteellä, ja poliisin, mutta kukaan ei tiennyt mitään. Äijä ilmestyi kotiin puolen yön aikaan, koppana kuin mikä, nauroi minulle päin naamaa ja oli tietävinään kuinka kaikki nauroivat minulle kun olin pitkin pitäjää soitellut hänen peräänsä.... Tämän jälkeen asuimme vielä puoli vuotta saman katon alla, mutta erillisissä makkareissa.
Niin, ja mies oli yksinkertaisesti vain ryypännyt itsensä niin totaalisen tiedottomaksi ettei päässyt aikaisemmin kotiin jossain mökkibileissä, mitä muuta siellä oli touhunnut, se ei koskaan selvinnyt.
Voimia ap, tiedän kuinka paskamaiselta sinusta tuntuu tällä hetkellä, ja toivon todella että teillä tälle kaikelle olisi jokin järkevä selitys (uskottava sellainen...) ja luottamuksesi vielä miestä kohtaan palautuisi!
Kiitokset sinulle, fiilikset on kyllä kurjaakin kurjemmat.