Meette syömään jonnekkin kivaan paikkaanTulipa muuten mieleen et meijän vuosipäivähän on viikon kuluttua miun synttäreistä!:O Apuva, pitäiskö siihenkin koittaa jotain keksiä...
Tää vois olla yks, harvoin ollaan kahestaan päästy syömään.Meette syömään jonnekkin kivaan paikkaan
:hug: Höh, koitahan jotenkin saada mieliala kohoomaan taas..Mua taas kiinnosta mikään...alakuloisuus kai taas vaivaapi mieltä. No,onhan siihen syynsäkin ettei se nyt normiasetus mussa ole.
Meillä on kans muutaman viikon päästä vuosipäivä. Mut ilmottauduin siks päiväks töihin ku en muistanu, enkä kehtaa perua enääTulipa muuten mieleen et meijän vuosipäivähän on viikon kuluttua miun synttäreistä!:O Apuva, pitäiskö siihenkin koittaa jotain keksiä...
Mitä stressaat?Liikaa taas miettiny asioita ja stressi nostaa päätään, se ainoa mitä ei nyt saa tulla missään nimessä :ashamed:
:hug:...elä suotta kovin mieti asioita, elämä kuitenkin ne järjestelee parhaimman mukaan sinua varten...ja ne loksahtaa uomilleen jos niin on tarkoitettu.Liikaa taas miettiny asioita ja stressi nostaa päätään, se ainoa mitä ei nyt saa tulla missään nimessä :ashamed:
Huomenta unikaveri!Niin ja huomenta kaikille :wave:
Voi kun pystyis itsekin ajattelemaan näin,et elämä järjestää asiat aina parhain päin,niinkuin ne juuri itselle on tarkoitettu.:hug:...elä suotta kovin mieti asioita, elämä kuitenkin ne järjestelee parhaimman mukaan sinua varten...ja ne loksahtaa uomilleen jos niin on tarkoitettu.
Huolet ja murheet laita lehmälle - se märehtii automaattisesti!
Morjens :wave:!Hei vaan kaikki, mitas kuuluu?
Mulla on viimeinen viikko lomaa ja sit takas Suomeen ja pakkaseen ja kouluun ja elamaan ja ja ja. Ei oikein jaksattais...
Ja taas mä rupeen itkee tihrustaa....ihanaa:heart:Ihanaa...te ootte lörpötelleet ahkerasti :heart:...
Ööö..oli ollut puhetta pituuksista - no, mä oon semmonen 178 cm iso ihminen. Viimeksi tänään taas sain purmattaa etten niin millään tahdo löytää itelleni tarpeeksi pitkälahkeisia housuja, aina ovat lahkeet jossain nilkan yläpuolella ensimmäisten pesujen jälkeen...
Ja mitä tulee miehen tapaamiseen, niin....Ennen kuin unohdan - Morrigan: johan meni kylmät väreet teijen tarinaa lukiessa :heart:...niin tarkoitettu oli teijen kohtaaminen, ihanaa oikeaa unelmaa!
Me tavattiin miehen tupareilla, jotka osoittautuivat sitten paikanpäällä myös miehen 30-v. juhliksi. Mä ite olin vaan menossa serkkujeni kera istumaan iltaa....vasta parkkipaikalle saavuttuamme selvisi tämä muukin ohjelmapuoli. Mä olin serkkujeni suuresta pyynnöstä (lue: vaatimuksesta ja tolkuttomasta me kyllä tullahan hakeamahan sut nyt just ja heti, jos et ite ymmärrä !) laskeutunut aloittamaan kesälomaani hurjan työrupeaman tiimoilta ja olin vain ohjelmoinut itseni hulvattomalle hauskan pidolle. Ja miehiin en sitten aatellut katsovani toista kertaa sen pitempään, hurvittelua kyllä, muttei mitään vakavampaa....vaan nehän ne mun ikinäkoskaanmilloinkaan- puheet karis taivaan tuuliin, kun juhlasankarin ovi aukes ja me nähtiin toisemme :heart:.... Siinä kävi semmoinen rätinä ja ritinä ja kipinä, että sitä ei ainoastaan me kaksi tunnettu ja nähty, vaan koko paikalla oleva seurakunta myös.... Eli meijen tarina alkoi just siinä ovella, mä tulin kokonaiseksi ihmiseksi ja tunsin vihdoin eheytyväni....ja loppu onkin sitten meijen sujuvaa yhteistä historiaa :heart: ....
:hug:..eihän se helppoa ole, mutta ainakin mitä ite tässä oon saanut kokea, niin ei ne asiat vaan yhtään helpotu, vaikka ite niitä kuinka vatvois. Pitää vaan yrittää kääntää se oma negatiivinen asenne päinvastaiseksi eikä ajatellakaan asioita ongelmina ja ylitsepääsemättöminä esteinä, vaan ratkaistavina asioina - sellaisina joihin itse voi lopulta vaikuttaa vain myötäelämällä tilanteita ja ottamalla opiksi. Murehtimisesta ei saa kuin kipiän pään ja huolikurtturyppyjä ohtaan :snotty: - se on valitettava tosiasia.Voi kun pystyis itsekin ajattelemaan näin,et elämä järjestää asiat aina parhain päin,niinkuin ne juuri itselle on tarkoitettu.