Mies teki omia merkintöjään opettajan tarkistamaan ja pisteyttämään lapsemme kokeeseen..

Sano nyt ettet oikeasti ole opettaja ja pelasta mut piinasta. Oikeasti, jos arvostelu on tätä luokkaa niin ihme että Suomen koululaitos latistaa oppilaat
Toisin sanoen: lahjakas oppilas ei voi ajatella omilla aivoillaan (= tiedän että kertolasku on vaihdannainen joten 4x3 = 3x4). Ja opettaja noin niinkuin "varmuuden vuoksi" rokottaa oikeasta vastauksesta. Heikompien ajattelua ei sotketa, mutta lahjakkaampia rankaistaan osaamisesta???? Ei luoja mitä toimintaa...

Päteekö sama myös vaikka lukemiseen? Eli lahjakkaammat "ei saa" tuntea kirjaimia koska heikommatkaan ei osaa? Mitään et saa osata, tai jos osaat niin osaamista ei saa näyttää koska opettaja rankaisee? Kertakaikkiaan käsittämätöntä.

Keskustelin aiheesta äsken matemaatikkomieheni kanssa ja hän vetäisi pellollisen herneitä nenäänsä.

Koulun tehtävä varsinkin alemmilla luokilla on oppimaan opetteleminen. Siihen kuuluu olennaisena osana ohjeiden noudattaminen.

Jos äidinkielen kokeessa pyydetään kirjoittamaan teksti sanelun mukaan tavutettuna, ja lapsesi kirjoittaa yhteen pötköön, onko sekin merkki siitä että hän on niin lahjakas ettei enää tavuta? Vai olisiko se merkki siitä, että lapsi ei viitsinyt kuunnella ohjeita?

Minä en ymmärrä, kuinka lahjakkaan lapsen lahjakkuus latistuu siitä, että hän kuuntelee tunnilla ja omaksuu kertojan ja kerrottavan apukäsitteet. Siinä ohessa hän toki hoksaa kertolaskun vaihdannaisuudenkin, jos fiksu on.

 

Ei voi olla totta, jos joskus saan lapsia niin laitan ne kyllä kotikouluun jos kerta opettajat ovat nykyään tuollaisia ääliöitä.

 

Koulun tehtävä varsinkin alemmilla luokilla on oppimaan opetteleminen. Siihen kuuluu olennaisena osana ohjeiden noudattaminen.

Jos äidinkielen kokeessa pyydetään kirjoittamaan teksti sanelun mukaan tavutettuna, ja lapsesi kirjoittaa yhteen pötköön, onko sekin merkki siitä että hän on niin lahjakas ettei enää tavuta? Vai olisiko se merkki siitä, että lapsi ei viitsinyt kuunnella ohjeita?

Minä en ymmärrä, kuinka lahjakkaan lapsen lahjakkuus latistuu siitä, että hän kuuntelee tunnilla ja omaksuu kertojan ja kerrottavan apukäsitteet. Siinä ohessa hän toki hoksaa kertolaskun vaihdannaisuudenkin, jos fiksu on.

Mikäpäs siinä, mutta olisin lapsena arvostanut suuresti jos joku olisi vaivautunut selittämään miksi minun pitää opetella tavaamaan, kun osasin jo lukea. Koin sen vain järjettömyytenä, ja meni usko koko laitokseen. Ei olisi tarvinnut kuin sanoa, että tavujen hahmottaminen on hyödyllistä monessa kohtaa myöhemmin, esimerkiksi vieraita kieliä opiskellessa.

Ja samalla tapaa, kun tuon ikäiset ovat niin oikeudenkaipuisia, olisi tärkeä löytää oikeudenmukainen ratkaisu tuohon kerrottavien järjestyskysymykseen. Nimittäin lapsi joka on oivaltanut vaihdannaisuuden, luultavasti ei ymmärrä enää huolehtia kerrottavan ja kertojan järjestyksestä ellei sitä perustella erikseen. Siksipä voisi olla aiheellisempaa jos järjestysvirheestä ei vähennettäisi pisteitä, reunahuomautuksen voisi laittaa. Muuten on vaikea sen ikäisen tietää, että on virheitä ja erheitä ja ne ovat eri asia.

Ikään kuin tässä maassa ei olisi riittävästi virheidenpelkoa jo. Mun mielestä oppimisen perusteisiin nimenomaan kuuluu rento suhtautuminen erehdyksiin. Kuin myös tietty sävellyskyky ohjeiden suhteen. Ja valmius kysyä perusteita takkutilanteissa. Vaan eipä ollut sopivaa kysyä opettajalta miksi-kysymyksiä tuohon aikaan, eikä tällainen totteluttamisfundamentalismi sitä suosi nytkään.

 

Musta tosi idioottimaista sakottaa tollasesta.

Muistan, että jokus ala-asteen loppuluokilla kokeessa olisi pistänyt laittaa aina "lauseke" eli laskutoimitus, miten tulos on tullut. Ärsytti itseäni, kun monta kertaa olin vain pistänyt vastauksen. Oli sen verran helppoja, että en edes tajunnut, etten saa laskea päässä. Aina ihmettelin, kun ainakin puolet pisteestä viety, kun ei ollut "lauseketta". Olin aika ujo, enkä uskaltanut kysyä mitä tarkoittaa kun lukee "muista lauseke". Kysyin sitten vanhemmiltani, jotka sitten kertoivat, että taitaa olla kyse tästä, että pitää pistää "3x4=12", eikä vaan "12".

Musta se oli aina vähän oppilaan "aliarvioimista", vaikka kyllähän se tietysti pitäisi tietää miten tulos on tullut. Vasta tämän jälkeen aloin saamaan kokeista 9-10 arvosanoja, kun ennen oli 8 kun lausekkeita en ollut laittanut mihinkään. Kumma kun opettaja ei tullut asiasta mulle kertomaan koskaan erikseen, kun huomaa että aina tein niin.

 

Sano nyt ettet oikeasti ole opettaja ja pelasta mut piinasta. Oikeasti, jos arvostelu on tätä luokkaa niin ihme että Suomen koululaitos latistaa oppilaat
Toisin sanoen: lahjakas oppilas ei voi ajatella omilla aivoillaan (= tiedän että kertolasku on vaihdannainen joten 4x3 = 3x4). Ja opettaja noin niinkuin "varmuuden vuoksi" rokottaa oikeasta vastauksesta. Heikompien ajattelua ei sotketa, mutta lahjakkaampia rankaistaan osaamisesta???? Ei luoja mitä toimintaa...

Päteekö sama myös vaikka lukemiseen? Eli lahjakkaammat "ei saa" tuntea kirjaimia koska heikommatkaan ei osaa? Mitään et saa osata, tai jos osaat niin osaamista ei saa näyttää koska opettaja rankaisee? Kertakaikkiaan käsittämätöntä.

Keskustelin aiheesta äsken matemaatikkomieheni kanssa ja hän vetäisi pellollisen herneitä nenäänsä.

Kyllä, olen ihan oikea luokanopettaja. Ja kyllä, toimin näin, opetan näin, kuten kerroin, samoin kuin uskoakseni suurin osa 1-2 -luokan opettajista. Ohitit tärkeimmän pointtini, eli sen, millä tasolla tokaluokkalaisen ajattelu on, ja juuri tähän opetus yhteenlaskun kautta perustuu. Konkretiaan ja kyllä - alkuksi pilkun viilaus on tärkeää. Soveltaminen tulee vasta seuraavaksi. Pahoittelen, jos se ei tuon paremmin auennut sinulle.

Kyllä, lahjaksa oppilas jos joku tietää, mistä kertolasku tulee: yhteenlaskusta juuri tuolla esittmälläni tavalla. Hän tietää, että 4*2=2+2+2+2, ja 2*4=4+4. Siksi hän jos joku osaa tehdä kuvasta juuri oikeanlaisen laskun. Samoin hän oppii ensimmäisten joukossa, että kertolasku on vaihdannainen, ja voi kyseisen laskun laskea päässään kummin päin haluaa. Siltikin hän tietää, että tietynnäköisestä kuvasta tehdään juuri tietynlainen lasku. Myös - ja varsinkin - kokeessa. Siksi juuri hän saa ne täydet pisteet. En ole vielä nähnyt työssäni, että kenenkään luovuus olisi tästä kuollut. Päinvastoin, olen nähnyt, että lahjakkaat oppivat idean ensimmäisinä ja opettavat heikompaa kaveriaan.

Mitä taas tulee arviontiin, niin ilman muuta päättelen, että se joka tekee laskun oikein kuvan perusteella, esim. 4*2, on älynnyt, että se 4*2=2+2+2+2, sillä lasku testaa nimenomaan tämän oppimista. Jos taas kuvaa ei ole, niin silloin lukujen järjestyksellä ei ole merkitystä. Oppilaalle on se näin opetettu: ensin kertoja, sitten kerrottava. Samanlaisia laskuja on tehty tällä tavalla. Samanlainen tehtävä on kokeessa. Kyllä oppilas silloin tietää, miten se kokeessa vaaditaan.

Mutta toki ylemmillä luokilla tämän järjestyksen merkitys vähenee, ja jo 3-4 -luokilla ei enää kertolaskuja palauteta yhteenlaskuksi. Silloin kertolasku voi olla kuinka päin vain.

Minä opetan opetussuunnitelmassa, matematiikin didaktiikassa sekä oppimateriaaleissa annettujen ohjeiden mukaan, enkä keksi näitä omasta päästäni. Ja ilman muuta pyrin tukemaan lahjakkuutta ja eiryttämään opetusta parhaani mukaan sekä ylös- että alaspäin. Siitäkin huolimatta kertolaskun opetan aluksi näin.

Mitä tulee äidinkielen opetukseen, niin näillä asioilla ei ole lankaan tekemistä keskenään. Tälläkin hetkellä opetan ekaluokkaa, jossa oppilaat on jaettu äidinkielessä kolmeen eri ryhmään lukutaitonsa mukaan. Kaikille tarjoan sopivan haasteellista ja taitoja vastaavaa luettavaa ja harjoituksia.

Ikävää, että arvioit ja kyseenalaistat koko luokanopettajan ammattitaidon tällaisen yksittäisen pikkuasian perusteella. Luokanopettajan työ kun on niin moninaista, ja keskiössä on kuitenkin se lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukeminen, oppimaan oppiminen jne. Jos olen jonkun mielestä huono ja ammattitaidoton opettaja siksi, että tarkistaisin ko. kertolaskun kuten kuvailin, niin mielestäni se on melko kapeakatseista, ja käsityksesi luokanopettajan työstä on hyvin rajallinen. Mutta toki voit ajatella ihan miten haluat.

Toivottavasti matemaatikkomiehesi on yön aikana päässyt eroon hernepellosta nokassaan. Toivon myös vilpittömästi, että pääset piinasta, jonka sinulle aiheutin kertoessani, että olen todellakin opettaja.

Minä kiitän tästä keskustelusta, tämän paremmin en enää omalta osaltani katso tarpeelliseksi asiaa selittää.