Tukiperhe/Sijaisperhe!!

[pörrö]

Onko muille tullut eteen tarvetta kyseenalaistaa sijaisperheen pätevyys? Olemme tukiperhe pienelle tytölle. Vuosi tapaamisia takana ja takaraivossa on olo ettei lapsi saa tarvitsemaansa apua. On vain perunasäkki nurkassa, jonka varjolla voi pyytää sosiaalitoimelta rahaa :/

 

[Tapiontytär]

Onko muille tullut eteen tarvetta kyseenalaistaa sijaisperheen pätevyys? Olemme tukiperhe pienelle tytölle. Vuosi tapaamisia takana ja takaraivossa on olo ettei lapsi saa tarvitsemaansa apua. On vain perunasäkki nurkassa, jonka varjolla voi pyytää sosiaalitoimelta rahaa :/

Jos on aihetta kyseenalaistaa sijaisperheen toimintaa, tee se. Tukiperheenä teillä on varmasti oikeat yhteystiedot, kenen puoleen kääntyä.

 

[näin meillä suomessa]

Onko muille tullut eteen tarvetta kyseenalaistaa sijaisperheen pätevyys? Olemme tukiperhe pienelle tytölle. Vuosi tapaamisia takana ja takaraivossa on olo ettei lapsi saa tarvitsemaansa apua. On vain perunasäkki nurkassa, jonka varjolla voi pyytää sosiaalitoimelta rahaa :/

Kuulin tuttavalta että heillä sijaisperhe oli ottanu lapsen omakseen! Sijaisäiti otti biologisen äidin roolin liian vahvasti. Puhui pahaa lapselle vanhemmista, teki aiheettomia lastensuojelu ilmoituksia, valitti sijaishuollolle jokaisesta asiasta ja keksi lapselle "oireita" mitä hänellä muka on! Hän on kylmä ja tunteeton lapsen varastaja!! En ymmärrä koska ymmärykseni mukaan sijaisperhe on ns. "tukiperhe" esim. lapsen palautus vaiheessa. Mutta tämä alkoi mahdottomaksi ja manipuloi lasta huutamaan ja pelkäämään. Vaikka aihetta pelolle ei ole! Uskomattomia ihmisiä otetaan sijaisvanhemmiksi. Tämä nyt ei välttämättä liittynyt ihan niin kuin kysyit mutta tässä yksi esimerkki miten EI IKINÄ sijaisperheen tule toimia!!!!!!!!!!!

 

["Vieras"]

Meillä itsellä yksi tyttö ja meille voisi sopia tukiperheenä toimiminen samanikäiselle tytölle. Tilaa olisi ison omakotitalon verran hyvällä asuinalueella. Mutta olen lukenut täällä ja muuallakin juttuja, että moni pelkästään tukiperhettä etsivä yksin laspestaan huolehtiva vanhempi haluaa kerran kuussa hoitoon koko viikonlopuksi lapsen, että saa koko viikonlopun olla ilman lastaan ja mm. juhlia ja tehdä mitä lystää. Tämmöisen huvittelun takia en tukiperheenä haluaisi toimia ja siksi haluaisin valita itse lapsen esim. jos taustalla eroa, sairautta tms. niin sopisi paremmin.

Ja tähän vielä haluan lisätä, että olen itsen ollut monta vuotta yksinhuoltaja ilman miehen tai isovanhempien tai muiden tukena, joten tiedän miten rankkaa se on. Mutta itselle ei tullut koskaan tarvetta, että olisin koko viikonlopun halunnut olla erossa lapsestani ja viedä häntä vieraaseen perheeseen. Siksi en oikein tiedä haluankin lähteä tukiperhetoimntaan jos osuu kohdalle sellainen perhe jossa vanhemmat vaan haluaa omaa viikonloppujuhlinta-aikaa...

 

[sijoitettu]

Kuulin tuttavalta että heillä sijaisperhe oli ottanu lapsen omakseen! Sijaisäiti otti biologisen äidin roolin liian vahvasti. Puhui pahaa lapselle vanhemmista, teki aiheettomia lastensuojelu ilmoituksia, valitti sijaishuollolle jokaisesta asiasta ja keksi lapselle "oireita" mitä hänellä muka on! Hän on kylmä ja tunteeton lapsen varastaja!! En ymmärrä koska ymmärykseni mukaan sijaisperhe on ns. "tukiperhe" esim. lapsen palautus vaiheessa. Mutta tämä alkoi mahdottomaksi ja manipuloi lasta huutamaan ja pelkäämään. Vaikka aihetta pelolle ei ole! Uskomattomia ihmisiä otetaan sijaisvanhemmiksi. Tämä nyt ei välttämättä liittynyt ihan niin kuin kysyit mutta tässä yksi esimerkki miten EI IKINÄ sijaisperheen tule toimia!!!!!!!!!!!

Sijoitetun lapsen vanhemmilta tuskin kuulet koko totuutta. Mun äiti voisi hyvin kertoa tuollaista kaikille tutuillensa ja varmaan onkin. Totuus kuitenkin ainakin mun kohdalla oli että äitini hylkäsi ja jätti heitteille minut. Hän on psyykkisesti sairas ja ei näe että olisi mitään tehnyt vääriin. Sijaisperheeni taas olivat äitini mielestä hirveän ilkeitä, käännyttivät minut äitiään vastaan jne, vaikka vain tarjosivat äitinsä hylkäämälle lapselle kodin. Varmasti sijaisperheinä toimii kaikenlaista porukkaa, mutta fakta on että biologiset vanhemmat ovat asiansa varmsti sössineet kun lapsi huostaanotettu/sijoitettu. Suurella varauksella kuuntelisin biologisten vanhempien tarinoita.

Ap:lle, Tukiperheenä on hyvä aloittaa ja kartoittaa onko itsestään siihen. Sijaisperheenä toimiminen voi olla rankkaa, vaikka lapsi olisi helppo, vanhemmat voivat olla hankalia. Sijaisperheenä toimiminen vaatii 100% sitoutumista ja silti lapsi saatetaan ajan kanssa palauttaa alkuperäiseen kotiinsa.

 

[talvitukka]

Tuli mieleen tässä jakaa meijän tarina eli tapasin mun miehen ku hänen pojat olivat 3 ja 5vuoden iässä. Heillä ero oli tullut jo muutamaa vuotta aijemmin. Meitä uhkailtiin poikien äidin toimesta lastensuojelulla aina vähän väliä tilanteissa jossa ei tehty niinku hän halusi meidän tekevän. Loppujenlopuks asiat hänellä alkovat mennä päin persettä ja poikien eskarista tehtiin lastensuojeluilmotus, hän ja pojat päätyivät lastensuojelun asiakkaiksi.

Sen jälkeen alkoi pommitus meitä kohti kovilla panoksilla. Poikien äiti yritti joka tavalla saada meitä jotenki kuseen. Hän teki perättömiä lastensuojeluilmotuksia meistä ja meidän yhteisestä pikku vauvasta -09 että mun mieheni hakkaa poikia ym. älytöntä. Oltiin jo heti seurustelumme alettua juteltu asiat mieheni kanssa selväksi ja päätetty että jos tulee tilanne että meijän on mahollista saada pojat niin sitä ei mietitä vaan asia on selvä. Pojat alko oirehtia. Vanhempi oli 8vuoden ku joutu tutkimuksiin psykelle epäiltiin ad hdta ja masennusta. Äidilleen poika oli sanonu, että jos kukaan muu ei tajua sua tappaa niin hän tekee sen. Hän kuristi nuorempaa veljeään muutaman kerran niin että naama vaihtoi väriä. Hän ei näyttäny juurikaan minkäänlaisia tunteita. Nuorempi varasti tavaraa ja valehteli kokoajan, varasti ruokaa sänkyynsä ja söi salaa yöllä.

Pojat siis kävivät meillä jokatoinen viikonloppu ja me ei oltu huomattu mitään kys. oireita. Järkyttyneinä kuunneltiin kun meille soitettiin mitä kaikkea siellä tapahtuu. Sosiaalitoimi oli äidin puolella asioissa koska mieheni sanoi ettei olla huomattu mitään epänormaalia pojissa. Yks aamu sieltä soitettiin miehelleni alottamalla keskustelu näin: miten sä voit hakata sun poikias ym. ym. kiva herätys!

Pojat sai tukihenkilöt kun vanhempi oli 7v hänet haettiin 2 kertaa viikossa tunnin ajaksi ja nuorempi kerran. Ku koitti koulun kesäloma 2011 oli mieheni menossa hakemaan pojat taas vkl meille. lähtiessä hänelle ilmotettiin poikien äidin toimesta että ei tarvi tuoda ku vasta 2vko päästä uudelleen. pojat muuttaa nyt teille.

Se oli järkytys kaikille varsinki pojille. He syyttivät mua siitä päätöksestä ja kesä oli ihan hirveä. Tukihenkilöt kävi poikien meillä ollessa vielä vuoden kunnes todettiin olevan aiheetonta, myös he totesivat että poikien käytös oli huomattavasti muuttunu. Yhtäkkiä lastensuojelussaki oltiin meijän puolella ku sosiaalityöntekijä vaihtui. Pojat vaihtoivat koulua edellisen koulun erityisluokalta normaaliin kouluun ja kaikki on menny 2v ajan jo hyvin. psykellä käytiin vanhemman kanssa vielä se kesä ku pojat meille muutti jonka jälkeen todettiin olevan aiheetonta. Ensimmäinen vuos oli vaikee ja täynnä varastelua, riitojen selvittelyä ja valehtelua poikien toimesta. Pojat valehtelivat äitilleen että meillä heilutaan puukon kanssa, hakataan heitä, ei anneta ruokaa ym ym. Hakivat äidin hyväksyntää sillä ja yrittivät kaikin keinoin päästä takas äidin suosioon jos vaikka äiti ottais heidät takas.

Pojat näkee äitiään jokatoinen vkl. Edelleen poikien äiti ja hänen äitinsä uhkailee meitä, kyseenalaistaa meijän toimia ja välillä vauhkoaa ihan älyttömistä asioista, mutta paljo vähemmän ku ennen.

Rankkaa on ollu ja sen oon oppinu että niissä lapsissa ei ole mitään vikaa. vanhempien kanssa on pakko yrittää jotenki tulla toimeen vaikkei ymmärtäiskään heijän aikomuksia. Ollaan ilmottauduttu syyskuussa alkavalle PRIDE kurssille. Kaiken tän jälkeen se palkinto et on nähny miten paljo pojat on muuttunu tässä parin vuoden aikana on niin suuri että toivois pystyvän auttamaan muitaki lapsia.

Se pointti tässä että ne lapset ei välttämättä ole helppoja. Kaikenlaisia onglmia ja sopeutumisvaikeuksia saattaa olla luvassa. Ja vaikka ne vanhemmat oiski tehny ite sen päätöksen luopua lapsistaan niin se ei tarkota sitä että ne hyväksyis uuden perheen ja sen miten asiat siellä hoidetaan.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Edelleen pojat ikävöi äitiään hirveästi ja puhuu välillä perättömiä sinne mutta meillä on nyt tasapainonen 6henk. perhe joka toivoo vielä saavansa perhetoiminnan kautta lisäystä.

 

["lemmikki"]

No meille muutti juuri hiihtolomalla 1v sijaislapsi. Arki on rullannut oikeastaan ihan samaan tahtiin kuin ennenkin. Lapsi on suht "helppo" > viihtyy leluineen, syö hyvin ja nukkuu hyvin, perus positiivinen vesseli =)

Soitteleppas oman paikkakuntasi sosiaalitoimeen ja kerro tästä teidän hauduttelusta. Pride-koulutus oli aivan mahtava! Ja kotikäynnit oli mukavia kahvittelu hetkiä. Ei niitä tarvii jännittää Olette vaan just sitä mitä olette ettekä esitä muuta.

mistä tiedät että tuo 1v on oikeasti tuollainen? tarkoitan vain että entäs jos hän on tuollainen koska a.pelkää b.on masentunut

 

[Tylsimys]

[QUOTE="Anu";23557491]
Tyttöhän on asunut meilä vasta 3 päivää ja ainakin vielä kakikki hyvin eikä ongelmia ole tullut koska tyttö kerkes tottua meihin hyvin ennen siirtoa kun saatin tutustua rauhassa.

Mutta yksi asia mikä meitä mietityttää ja halutaan vinkkejä jo kauan toimineilta sijaisvanhemmilta että miten hoidatte parisuhdettanne,koska sitä ei saa unohtaa ja täytyy muistaa myös toisen olemassaolo?[/QUOTE]

Varmaan samoin kuin kaikki muutkin vanhemmat?
Tuskin se sijaisuus siinä lapsessa tekee asiasta sen erikoisempaa kuin muidenkaan lasten vanhemmilla.

Miksi sitä suhdetta pitää erikseen "hoitaa"?
Eikö normaali arki riitä jo vakiintuneen pariskunnan elämään?
Pitääkö olla välillä jotain erikoista jotta suhde pysyy kasassa? Eikö lapsi jo ole tarpeeksi erikoista pitkällä tähtäimellä.

Kun on lapsia talossa niin sitä saa unohtaa välillä omat tarpeensa,
ne pienet hetket otetaan sitten kun lapsi nukkuu, tai hipaisemalla toista olkapäähän tämän tiskatessa.

En ymmärrä mikä on parisuhteen "hoitamista"? Kannattaako ottaa sijaislapsia jos suhdekin jo vaatii erikseen hoitamista eikä normiarki riitä?
Kun.. sellaista se lasten vanhempien elämä on.

Meillä on 4 omaa lasta ja juuri olemme alkamassa sijaisperheeksi.
Ei tässä mitään ihmeitä ehdi keskenään tehdä miehen kanssa,
mutta uskaltaisin kuitenkin väittää meidän olevan keskivertoa jopa onnellisempia.
Onhan ne neljä lastakin saatu tehtyä.

 

["aulis"]

Eli onko sijaisperheenä toimimisesta maksettava raha riittävä siihen että toinen vanhemmista voi olla kotona hoitamassa lasta?

 

["piu"]

Varmaan samoin kuin kaikki muutkin vanhemmat?
Tuskin se sijaisuus siinä lapsessa tekee asiasta sen erikoisempaa kuin muidenkaan lasten vanhemmilla.

Miksi sitä suhdetta pitää erikseen "hoitaa"?
Eikö normaali arki riitä jo vakiintuneen pariskunnan elämään?
Pitääkö olla välillä jotain erikoista jotta suhde pysyy kasassa? Eikö lapsi jo ole tarpeeksi erikoista pitkällä tähtäimellä.

Kun on lapsia talossa niin sitä saa unohtaa välillä omat tarpeensa,
ne pienet hetket otetaan sitten kun lapsi nukkuu, tai hipaisemalla toista olkapäähän tämän tiskatessa.

En ymmärrä mikä on parisuhteen "hoitamista"? Kannattaako ottaa sijaislapsia jos suhdekin jo vaatii erikseen hoitamista eikä normiarki riitä?
Kun.. sellaista se lasten vanhempien elämä on.

Meillä on 4 omaa lasta ja juuri olemme alkamassa sijaisperheeksi.
Ei tässä mitään ihmeitä ehdi keskenään tehdä miehen kanssa,
mutta uskaltaisin kuitenkin väittää meidän olevan keskivertoa jopa onnellisempia.
Onhan ne neljä lastakin saatu tehtyä.

Jos olette jo ryhtyneet sijaisperheeksi, niin olette varmaan ehtineet huomata, että sijaisuus nimenomaan tekee arjen erilaiseksi. Siinä mukana tulee (haastavat?) biosukulaiset ja sosiaalityöntekijät, teidän koti on tästä eteenpäin "julkinen", yksityisyys on tietyllä tapaa mennyttä. Teidän elämä avataan näille sukulaisille ja se avataan sossuille. Lapsen henkisen ja tai fyysisen kehityksen mahdolliset puutteet eli ne lapsen omat haasteet, lapsi on kokenut hylkäämisen (huostaanoton) puhumattakaan siitä mitä on kokenut sitä ennen. Sijoitetun lapsen hoitaminen on haastavampaa, joten myös parisuhde on näistä syistä aika usein kovemmalla koetuksella sijoitetun lapsen kanssa, kuin omien lasten kanssa. Ei ihan syyttä suotta haastatella ennen sijaisperheeksi ryhtymistä, millä mallilla on parisuhde, tuleeko se kestämään.

Kirjavinkkinä Leena Valkosen "sijaisvanhemmat", jos joku todella luulee että yhtä helppo ja sama kuin oma lapsi. Yleensä ei ole.

 

[vierailija]

Kuulin tuttavalta että heillä sijaisperhe oli ottanu lapsen omakseen! Sijaisäiti otti biologisen äidin roolin liian vahvasti. Puhui pahaa lapselle vanhemmista, teki aiheettomia lastensuojelu ilmoituksia, valitti sijaishuollolle jokaisesta asiasta ja keksi lapselle "oireita" mitä hänellä muka on! Hän on kylmä ja tunteeton lapsen varastaja!! En ymmärrä koska ymmärykseni mukaan sijaisperhe on ns. "tukiperhe" esim. lapsen palautus vaiheessa. Mutta tämä alkoi mahdottomaksi ja manipuloi lasta huutamaan ja pelkäämään. Vaikka aihetta pelolle ei ole! Uskomattomia ihmisiä otetaan sijaisvanhemmiksi. Tämä nyt ei välttämättä liittynyt ihan niin kuin kysyit mutta tässä yksi esimerkki miten EI IKINÄ sijaisperheen tule toimia!!!!!!!!!!!

Näin sijaisäitinä on aivan pakko korostaa, että sijaisperhe sekä tukiperhe ovat kaksi eri asiaa.

Kun lapsi on sijoitettuna sijaisperheeseen, on tarkoituksenmukaista että lapsi solmii uuden, korjaavan kiintymyssuhteen sijaisvanhempiinsa. Tällöin lapsi tapaa kumpaakin biologista vanhempaa kerran kuukaudessa, eli lapsen näkökulmasta joka toinen viikko.

Tukiperhe taas tukee biologisen perheen tai tukiperheen vanhempien jaksamista hoivaamalla lapsia esim. yhtenä viikonloppuna kuukaudessa.

Lasta ei saa ruveta vieraannuttamaan vanhemmistaan, mutta lastensuojelutoimi voi rajata esim. yhteydenpitoa vanhempiin, jos lapsen ja vanhemman yhteydenpito ei palvele lapsen parasta.

 

[vierailija]

Jos olette jo ryhtyneet sijaisperheeksi, niin olette varmaan ehtineet huomata, että sijaisuus nimenomaan tekee arjen erilaiseksi. Siinä mukana tulee (haastavat?) biosukulaiset ja sosiaalityöntekijät, teidän koti on tästä eteenpäin "julkinen", yksityisyys on tietyllä tapaa mennyttä. Teidän elämä avataan näille sukulaisille ja se avataan sossuille. Lapsen henkisen ja tai fyysisen kehityksen mahdolliset puutteet eli ne lapsen omat haasteet, lapsi on kokenut hylkäämisen (huostaanoton) puhumattakaan siitä mitä on kokenut sitä ennen. Sijoitetun lapsen hoitaminen on haastavampaa, joten myös parisuhde on näistä syistä aika usein kovemmalla koetuksella sijoitetun lapsen kanssa, kuin omien lasten kanssa. Ei ihan syyttä suotta haastatella ennen sijaisperheeksi ryhtymistä, millä mallilla on parisuhde, tuleeko se kestämään.

Kirjavinkkinä Leena Valkosen "sijaisvanhemmat", jos joku todella luulee että yhtä helppo ja sama kuin oma lapsi. Yleensä ei ole.

Tuo on totta. Meillä ollut sijaislapset nyt yli kaksi vuotta, paljon on päästy eteenpäin mutta paljon on vielä mentävää. Erityisesti lasten tunne-elämän epätasapaino kuormittaa mm. pitkäkestoisten raivokohtausten muodossa, joiden aikana sijaisvanhempia lyödään, purraan ja potkitaan.

Uuvuttavinta on kuitenkin se, kun valvot etteivät perheen vauva ja taapero joudu tällaisen ryöpytyksen kohteeksi.

Ja kyllä, jatkuva varuillaan oleminen ja ennakointi on syönyt meidän vanhempien jaksamista, vaikka olemme onnellisia ja lapset rakkaita.

Hoidamme parisuhdettamme keskustelemalla säännöllisesti psykologin kanssa sekä viettämällä yhteisen kuusituntisen esim. kaupungilla ihan vain kahdestaan!

 

[vierailija]

Kerropa vielä miksi olet alkamassa sijaisvanhemmaksi? Älä koita varastaa lasta keneltäkään. Sijaislapsi ei koskaan ole sun omasi, hän on vain lainassa ja jos muuta kehtaat edes kuvitella, unohda koko juttu.

Sijaisvanhemmuus EI OLE LAPSENRYÖSTÖ. Se on lapsen edun mukainen vaihtoehto silloin, kun biologiset vanhemmat eivät voi tarjota riittävää hoivaa, turvaa ja huolenpitoa.
On myös lapsen edun mukaista, että hän saa kokea sijaisperheessään olevansa rakastettu ja TURVASSA.
Jos sijaisvanhempien yhteystiedot on lapsen turvallisuuden vuoksi salattava biologisilta vanhemmilta, niin se tuskin on sijaisvanhempien syy.

Sijaislapsi ei myöskään ole LAINASSA. Hän on KOTONAAN sijaisvanhempien luona siinä missä biologisetkin lapset niin kauan kuin sijoitusta on aiheellista jatkaa.

Terveisin Sijaisäiti.

 

[vierailija]

Onko kellään kokemusta siitä, miten tukiperheilyn käy jos tukiperhevanhemmat eroavat? Toimimme siis tukiperheenä, jota rakastan yli kaiken. Olen kuitenkin todellisuudessa ainoa joka lasten kanssa touhuaa, mies on vain läsnä. Lapset ovat juurikin tulleet tukoperheeseen jossa kaksi vanhempaa. Mietin miahtaisiko jatkua tukisuhde, vaikka jäisin tähän yksin, vai etsisikö sosiaalitoimi toisen tukiperheen?

 

[vierailija]

Onko kellään kokemusta siitä, miten tukiperheilyn käy jos tukiperhevanhemmat eroavat? Toimimme siis tukiperheenä, jota rakastan yli kaiken. Olen kuitenkin todellisuudessa ainoa joka lasten kanssa touhuaa, mies on vain läsnä. Lapset ovat juurikin tulleet tukoperheeseen jossa kaksi vanhempaa. Mietin miahtaisiko jatkua tukisuhde, vaikka jäisin tähän yksin, vai etsisikö sosiaalitoimi toisen tukiperheen?

Kyllä myös yksinäinen ihminen voi olla tukiperhe.