The ketju

Aika raskaita asioita liikkuu ketjulaisten mielissä.. Ei nuot parisuhteen ole koskaan helppoja.

 

Mä miettisin että huomaisko lasten hoitamisen kannalta eroa asuuko miehen kanssa vai ei. Jos sulla on vastuu nyt lapsista yksin, niin sitten ei varmaan kannata jäädä edes lasten takia.

Mutta mistäs mää mitään tietäisin.. :ashamed:

Mies tuo ainoastaa rahallista tukea, tienaa todella hyvin ja maksaa laskut. Mä hoidan kaiken muun.

 

:hug:

Mieti miksi lapset on minulla eron jälkeen, eivät enään edes juttele äitistään kun näkevät vain jokatoinenviikonloppu.

surullista onneksi lapsilla on sut

 

tuo on sanonut et jos ero tulee, hän lähtee kotimaahansa eikä takas tule. Lapset jäisivät kokonaan mulle.

Sitten ei pitäisi tulla ongelmia.
Eri asia toki miten lapset loppujen lopuksi asiaan suhtautuisivat.

 

Sitten ei pitäisi tulla ongelmia.
Eri asia toki miten lapset loppujen lopuksi asiaan suhtautuisivat.

Children are like rubber balls, they bounce back.

Minusta pienempi paha on antaa lasten kasvaa niin, etta eivat opi toimimattoman ja epatasa-arvoisen suhteen olevan oikein, "normaalia".

 

Aika raskaita asioita liikkuu ketjulaisten mielissä.. Ei nuot parisuhteen ole koskaan helppoja.

Ei ne välttämättä aina ole. Tietysti poikkeuksiakin löytyy.
Ja lapset tuo aina omat juttunsa mietintöihin.

 

Aika raskaita asioita liikkuu ketjulaisten mielissä.. Ei nuot parisuhteen ole koskaan helppoja.

Elama on valilla aika raskasta, mutta ei sen tarvitse olla tylsaa

 

Children are like rubber balls, they bounce back.

Minusta pienempi paha on antaa lasten kasvaa niin, etta eivat opi toimimattoman ja epatasa-arvoisen suhteen olevan oikein, "normaalia".

Tuo on kyllä ihan totta.

 

Tytar Nro 1 analysoi tiannetta tassa erittain teravasti: olisi ollut helpompaa, jos olisimme eronneet silloin, kuin exa oli sairaampi ja karttyisempi, nyt han ehti huomata, mita oli menettamassa ja on ollut mukava lapsille ja yrittanyt ostaa heidan kiintymystaan eri tavoilla. Ja vaikka Tytar Nro 1 nakee koko systeemin, han tietenkin kaipaa isaansa, joka ei koskaan aiemmin ole ollut lasna lapsilleen.

Jos nyt tekisin jotain toisin, lahtisin rytinalla, lasten kanssa, enka jaisi odottamaan, etta exa on tullut fyysisesti sellaiseen kuntoon, etta ei tarvitse minua.

Järki sanoo kyllä että lähteä pitäis..oon ajatellu et sitten kunnuorinkin menee kouluun mut turha tätä varmaan olis pitkittääkään..

Mä näpyttelen kännyllä ni hidasta tää vastaaminen.

 

Järki sanoo kyllä että lähteä pitäis..oon ajatellu et sitten kunnuorinkin menee kouluun mut turha tätä varmaan olis pitkittääkään..

Mä näpyttelen kännyllä ni hidasta tää vastaaminen.

Nyt sanon ihan omana mielipiteenani: ala pitkita! Hullua kerata lapsen elamaan useampia mullistuksia samaan kohtaan, jos ei ole pakko: koulun alku ja ero.

Tama on siis minun henk.koht. mielipiteeni.

 

Sillein jos kuitenkin hyvissä väleissä eikä riitaa ja tappelua, niin lasten vuoksi haluaa sen perheen pitää kasassa.. Mutta ei se hyvä ole jos itseä asia haittaa ja syö pikkuhiljaa enemmän ja enemmän

Mun mielestä lapset ei saa olla se liima parisuhteessa. Pitääkö lapsien oppia siihen, että voi olla ei tyytyväisessä- parisuhteessa vaan lapsien takia? Entä se ittekunnioitus ja ittensä arvostaminen? Eikö nääki ole arvoja, joita pitäs lapsille opettaa.
Oonpa nähäny miten lapset on sitte isompana reagoinu, ku on saaneet tietää, et iskä ja äiskä oli yhessä vaan heidän takiaan.

Mut kukin tavallaan.

 

Järki sanoo kyllä että lähteä pitäis..oon ajatellu et sitten kunnuorinkin menee kouluun mut turha tätä varmaan olis pitkittääkään..

Mä näpyttelen kännyllä ni hidasta tää vastaaminen.

Silloin taas vanhimmat lapset alkaa olla murrosiän kynnyksellä

Mun on vähän paha neuvoa kun itsekin omaa elämää mietiskelee...

 

Järki sanoo kyllä että lähteä pitäis..oon ajatellu et sitten kunnuorinkin menee kouluun mut turha tätä varmaan olis pitkittääkään..

Mä näpyttelen kännyllä ni hidasta tää vastaaminen.

Jos tietää että ero on edessä, miksi sitä täytyy pitkittää? Mitä hyötyä siitä on? Ja raha on huono syy jatkaa yhteiseloa (ellei puoliso oo pian kupsahtamassa ja jättämässä suurta perintöä, mutta ei siitä sen enempää). Rahaa saa aina.

 

Nyt sanon ihan omana mielipiteenani: ala pitkita! Hullua kerata lapsen elamaan useampia mullistuksia samaan kohtaan, jos ei ole pakko: koulun alku ja ero.

Tama on siis minun henk.koht. mielipiteeni.

15v ollu tässä :headwall: saa nähä mitä tapahtuu ja koska.

 

...toisaalta... mieheni tyoskentelee juurikin korjatakseen ihmisia, jotka ovat traumatisoituneet mm. erityistarpeisessa perheessa kasvettuaan. Tarkoitan talla siis perhetta, jonka dynamiikka on taysin yhden perheenjasenen (erityis)tarpeiden varassa. Muut yrittavat elaa sen mukaan, pitaa julkisivua ylla, kokevat hapeaa, eivat saa riittavaa turvallisuuden tunnetta, silla tilanne on epavarma. Ja tasta johtuu se, etta persoonallisuuskaan ei kehity tasapainoiseksi, ei ole saanut koskaan tuntea olevansa arvostettu ja rakastettu juuri sellaisena kuin on, on joutunut yllapitamaan toisen julkisivua... Yleensa mukana on viela peli, jossa leikitaan vuorotellen uhria tai pelastajaa, vaikka yleensa "pelastaja" vain mahdollistaa uhrin kaytoksen... "miksi aina mina?" Ja sitten vaihdetaan rooleja, pelastajasta tulee uhri ja toisin pain.

No joo... taitaa karata turhan psykoanalyyttiseksi, mutta minkas teet, nain mieleni toimii. :saint:

Joka tapauksessa pointtini on se, etta kaikki ovat ansainneet terveen kasvuympariston. Parempi myohaan, kuin ei milloinkaan. Mita varhemmin, sita parempi.

 

15v ollu tässä :headwall: saa nähä mitä tapahtuu ja koska.

18 vuotta minulla. Sitten ei enaa.

 

Silloin taas vanhimmat lapset alkaa olla murrosiän kynnyksellä

Mun on vähän paha neuvoa kun itsekin omaa elämää mietiskelee...

Mun vanhin on jo murrosiässä ja toinenkin kohta.

 

Ketjulaiset, mun on nyt pakko sanoa teille hyvää yötä ja lähteä nukkuun.
Aamulla herätys seiskan jälkeen ja työpäiväkin saikun jälkeen.

Joten hyvää yötä :kiss:

 

Ei ne välttämättä aina ole. Tietysti poikkeuksiakin löytyy.
Ja lapset tuo aina omat juttunsa mietintöihin.

Itellä ollut rankka tämä vuosi, huoltajuuskäräjät, perättömiä ls-ilmoituksia(aika rankkojakin) Kaikille tutuille vain sanonut että hyvin menee ja pieni hymy päälle vaikak taustalla voi olla kolmekkin päivää ettei nukkunut silmäystäkään Oneksi kuiten muutama ihmien jonka kanssa voinut asioista jutella.

 

Mun vanhin on jo murrosiässä ja toinenkin kohta.

Minulla vanhin tayttaa kohta 17, nuorin 10. Koskaan ei ole ns. sopiva ika.

 

Itellä ollut rankka tämä vuosi, huoltajuuskäräjät, perättömiä ls-ilmoituksia(aika rankkojakin) Kaikille tutuille vain sanonut että hyvin menee ja pieni hymy päälle vaikak taustalla voi olla kolmekkin päivää ettei nukkunut silmäystäkään Oneksi kuiten muutama ihmien jonka kanssa voinut asioista jutella.

:hug:

 

Itellä ollut rankka tämä vuosi, huoltajuuskäräjät, perättömiä ls-ilmoituksia(aika rankkojakin) Kaikille tutuille vain sanonut että hyvin menee ja pieni hymy päälle vaikak taustalla voi olla kolmekkin päivää ettei nukkunut silmäystäkään Oneksi kuiten palsta jonka kanssa voinut asioista jutella.

:kiss:

 

Itellä ollut rankka tämä vuosi, huoltajuuskäräjät, perättömiä ls-ilmoituksia(aika rankkojakin) Kaikille tutuille vain sanonut että hyvin menee ja pieni hymy päälle vaikak taustalla voi olla kolmekkin päivää ettei nukkunut silmäystäkään Oneksi kuiten muutama ihmien jonka kanssa voinut asioista jutella.

Siis en tykännyt noiden juttujen takia vaan siksi kun löytyy kuitenkin joitain ihmisiä joiden kanssa jutella.
Uskon että on ollut rankkaa :hug:

 

Jos tietää että ero on edessä, miksi sitä täytyy pitkittää? Mitä hyötyä siitä on? Ja raha on huono syy jatkaa yhteiseloa (ellei puoliso oo pian kupsahtamassa ja jättämässä suurta perintöä, mutta ei siitä sen enempää). Rahaa saa aina.

nyt en vaan ole vielä valmis siihen. Joku kerta olen varmasti..sekin hankaloittaa kun ei ole riitoja eikä mitään sellaisia ongelmia.

 

Mun vanhin on jo murrosiässä ja toinenkin kohta.

Niinhän he tosiaan ovat. Mutta ehkä vielä helpossa murrosikävaiheessa.
Toivottavasti ainakin