Perhesuunnittelua! Auttakaa, 1 vai 2 lasta?

[bagel]

Meillä siis nyt yksi 1-vuotias lapsi. Toisaalta olen tyytyväinen tähän lapsimäärään, mutta toisaalta mielessä kummittelee (vanhanaikainen?) ajatus, että lapsen kannalta ei ole hyvä jäädä ainokaiseksi.

Mies ei sano juuta eikä jaata, hänellä on yksi veli. Itse olen ainokainen.
Yhden kanssa on helppo matkustella, aikaa jää lapselle enemmän, on taloudellisesti tietysti rennompaa mutta mitä hyvää olisi kahdessa lapsessa?? Auttakaa, kiitos ihanat ihmiset!!

 

[Kasvatustiedeiden Maisteri]

5

 

["..."]

Mietitään samaa. Ja niin kauan kun tuntuu tältä, ei ole mielestäni toisen aika.

 

[bagel]

Jos päädytään siihen toisen lapsen yrittämiseen, niin haluaisin saada lapset suhteellisen lyhyellä ikäerolla. Että olisivat mahdollisesti sitten läheisempiä toisilleen ja enemmän yhteistä puuhaa. Siksi tätä nyt jo hätäilen.

 

[kaikkea]

täällä kans 5 ois hyvä. ajatella jos joku lapsista kuolee tapaturmaisesti... ei mene koko perhe siinä sitten.

 

[lbj]

Vittu mitä vastauksia!

 

[tju]

Tietenkin kaksi, mielummin kolme. Sitte tiedät miksi ja olet tyytyväinen kun ei tarvi miettiä että jos sittenkin..

 

["vieras"]

Minusta 2 lasta olis hyvä. Suurin osa tapaamistani ainoista lapsista on aika itsekkäitä ja vähän erikoisia luonteeltaan. Ei se tietenkään välttämättä sisarusten puutteesta johdu, mutta olen joskus pohtinut asiaa.

Sisarussuhde on kuitenkin luultavasti elämän pisin ja kestävin ystävyyssuhde, jos hyvin käy. En näe ainokaisen osassa paljoakaan hyvää, mutta aina ei toista lasta enää tule tai ei vain haluta.

 

["tyttönen"]

alkaako se ainokainen ajattelemaan haluttiinko muakaan kun ei haluttu siskoja...

 

["..."]

Vittu mitä vastauksia!

Mitä pahaa mun vastauksessa oli?

 

["Puh"]

Mulla on lähipiirissä niin monta esimerkkiä siitä että se 2v nuorempi sisarus ei todellakaan tee elämää autuaaksi (eli sisarukset eivät ole lainkaan samoilla aaltopituuksilla). Toki niitäkin löytyy ( ja varmaan enemmän) joissa sisarukset ovat toistensa ystävät ja leikkivät yhdessä jne., mutta se että esikoisen pitää saada sisarus ei mielestäni ole mikään kovin hyvä syy tai selitys toisen lapsen hankinnalle.

 

[ketään]

hei se on todellisuus. liikaa näitä kertomuksia jossa ainoa lapsi, jo aikuinen kuolee... sairastuu yms. sitten ne ihmiset jää yksin.

 

["Vieras"]

hei se on todellisuus. liikaa näitä kertomuksia jossa ainoa lapsi, jo aikuinen kuolee... sairastuu yms. sitten ne ihmiset jää yksin.

No onpa kiva peruste.

 

[Madicken04]

Jäisin varmaan odottelemaan että se vastaus tulee itsestään. Jos herää vauvakuume ja toisen lapsen kaipuu niin sitten perhettä kasvattamaan. Jos taas ei ja se yksi lapsi tuntuu toimivalta niin sitten pysyisi siinä. Mitä ikäeroihin tulee niin mikä tahansa on hyvä ikäero, kaikessa on puolensa. Tärkeämpi että se lapsi tulee sitten ajallaan toivottuna kuin että se tehdään 2v ikäerolla "koska niin kuuluu tehdä".

 

["vieras"]

Minä pohdin parhaillaan kolmatta, ja olenkin jo tehnyt päätöksen. Ellei kolmatta koskaan tule, se voi myöhemmin kaduttaa. Jos tulee, sitä en koskaan tule katumaan

 

[Poppeliini]

Meillä 3. En voi sanoa että kadun koska rakastan pienintä yli kaiken :heart:, mutta kyllä kaksi olisi ollut niin paljon helpompaa! Kaksi vanhinta (2v2kk ikäeroa) on alkanut leikkimään tosi kivasti jo, heistä on selkeästi seuraa toisilleen. Itse olen ainut lapsi ja sen kyllä huomaa :xmas:

 

["vieras"]

Tiedän myös sisaruspareja jotka tulevat tosi huonosti toimeen keskenään. Ehkä kahta lasta vertaillaan enemmän toisiinsa? Useita sisaruksia taas ei niinkään.

 

["mievaan"]

Ihmeessä älkää jättäkö lasta ilman sisarusta. Hyvässä niin kuin pahassa sen on lopulta aina varmasti parempi. Itse ainokaisena tiesin, että sitä kohtaloa en ainakaan omalleni toivonut. Ja nyt kun seuraan kolmen pikkumiehen yhteiseloa, olen aina vahvemmin sitä mieltä. Vaikka aina ei olekaan auvoisaa, ovat he toisilleen jotain, mitä kukaan muu ei voisi olla. Ja entä sitten kun vanhemmat vanhenevat ja kaipaavat apua, kaikki on yhden harteilla, ei ketään kenen kanssa jakaa niitä asioita. Sekä lapselle, että vanhemmille ikävä paikka. Ja siinä jäävät pois myös monelle lapselle ja miksi ei aikuisellekin tärkeät serkut, ja tädit, sedät, enot, siis jos ajatellaan jo eteenpäin. Entä jos vielä molemmat vanhemmat ovat perheidensä ainoita! Meillä miehellä on onneksi iso perhe, niin oman puolen vaje paikkaantuu.

 

["milla"]

Meillä 2 lasta ja tulee varmaan ainakin vielä kolmaskin. Haluttiin esikoiselle sisarus ja mahdollisesti vielä useampikin sisarus.
Itse oon nähnyt miehen siskon ja veljen perheessä 1 lapsista perhe-elämää ja kyllä eivät vanhemmat pääse yhtään helpolla, kun lapsella ei ole kodin lähistöllä leikkikavereita niin kyllä vanhemmat joutuvat viihdyttämään ja leikittämään ainokaista kokoajan.
Tietenkin on aikaa viettää lapsen kanssa mutta ei varmaan omaa aikaa jää sen enempää kuin jos lapsia ois 2 jotka voisivat välillä leikittää ja viihdyttää toinen toistaan.
En ite ois missään nimessä halunnut että meidän esikoinen ois jääny ainoaksi, en ikinä. Kavereitahan tietysti saa aina mutta kyllä sisko tai veli on ihan eri asia. Enkä nyt tarkoita pelkästään leikkiseurana vaan elämässä myöhemminkin.
Itselläni on pikkusisko ja pikkuveli enkä haluais elää ilman kumpaakaan. Ollaan perustettu melkein samaan aikaan siskon kanssa perhe ja kyllä mullakin on kavereita mutta siskolle voin ihan erilailla jakaa kaiken kun ollaan asuttu samassa perheessä.

 

[sikäli]

Syyllistettiinpä erästä A.Hitleriä vaikka mistä, mutta yhden asian mielestäni teki ainakin oikein. Hän nimittäin palkitsi kun joku teki lapsia.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";27835831]Minusta 2 lasta olis hyvä. Suurin osa tapaamistani ainoista lapsista on aika itsekkäitä ja vähän erikoisia luonteeltaan. Ei se tietenkään välttämättä sisarusten puutteesta johdu, mutta olen joskus pohtinut asiaa.

Sisarussuhde on kuitenkin luultavasti elämän pisin ja kestävin ystävyyssuhde, jos hyvin käy. En näe ainokaisen osassa paljoakaan hyvää, mutta aina ei toista lasta enää tule tai ei vain haluta.[/QUOTE]

Ehdottomasti kaksi jos luoja suo.

Ainokaisella monasti orpo olo.

 

[lady edith]

Minulla on yksi lapsi enkä kaipaa muuta. Saa keskittyä kunnolla yhden ihmisen kasvattamiseen. Lapseni on tosin jo teini-ikäinen. Ei ole itsekäs eikä hemmoteltu. Nautitaan miehen kanssa kahdestaan oleilusta nyt kun teini jo toisinaan omissa menoissaan. Ollaan melko vapaita aikuisia, vaikka vastuullisia vanhempia ollaankin.

 

["vieras"]

Itse ainokaisena halusin ehdottomasti omalle lapselleni sisaruksen, nyt meillä on 2 lasta parin vuoden ikäerolla ja kyllä nuo ihan toistensa parhaat kaverit on. Mielestäni 2 lasta on hyvä.

 

[äiti vain]

Meillä siis nyt yksi 1-vuotias lapsi. Toisaalta olen tyytyväinen tähän lapsimäärään, mutta toisaalta mielessä kummittelee (vanhanaikainen?) ajatus, että lapsen kannalta ei ole hyvä jäädä ainokaiseksi.

Mies ei sano juuta eikä jaata, hänellä on yksi veli. Itse olen ainokainen.
Yhden kanssa on helppo matkustella, aikaa jää lapselle enemmän, on taloudellisesti tietysti rennompaa mutta mitä hyvää olisi kahdessa lapsessa?? Auttakaa, kiitos ihanat ihmiset!!

Kun on kaksi lasta pienellä ikäerolla, niin lapset ovat yleensä toistensa leikkikaverit. Samalla lapset opettelevat asioiden jakamista (esim. samalla lelulla leikkimistä vuorotellen) ja riitojen sopimista (käyttäytyminen riitatilanteessa ja anteeksipyytäminen).

 

["vieras"]

Mun mielestä 1 lapsi on paras valinta. Toisen lapsen aika on vasta sitten, jos sitä oikeasti haluaa.

Voi olla, että kaksi lastaa leikki hyvin yhdessä, mutta aivan yhtä mahdollista on, että ne tappelevat koko ajan keskenään. Ainakin yksi 2-lapsisen perheen äiti valitteli lapsilukuaan, koska lapset nahisteli koko ajan ja sanoi, että 3 lasta olisi ollut paljon parempi.