Ei-biologisen isän oikeudet

Onko kenelläkään tietoa/kokemusta, mitkä ovat miehen oikeudet avoero-tilanteessa? Tunnustimme lapsemme isyyden vuosi sitten tietäen, ettei poika ole välttämättä silloisen avomieheni lapsi. Kyse ei ole pettämisestä, aloitimme suhteemme kun olin tietämättäni raskaana. Nyt kuitenkin tilanne on se, ettei kumpikaan jaksa enään olla yhdessä. Ja tiedän, tein väärän valan kun valehtelin lapsenvalvojalle lapseni oikeasta isästä. Pojan biologinen isä sanoi olevansa halukas osallistumaan lapsen elämään, muttei välttämättä laillisena isänä. Mietin isyyden kumoamista, mutta taitaa olla aika pitkä prosessi (?). Koska en haluaisi mennä oikeuteen exäni kanssa, enkä odottaa poikani 15v syntymäpäivää jolloin hän saisi itse päättää isästään, mitä on tehtävissä?

 

Se joka on tunnstanut lapsen omakseen, on lapsen isä kunnes toisin todistetaan.

 

Ei vanhemmuutta voi peruuttaa, kyllä se sun tuleva ex on lapsen isä, vaikkei biologisesti sitä olekaan. Toki jos mies ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä, sille ei ikävä kyllä paljoa voi. Mutta jos on lasta jo vuoden omanaan kasvattanut ja yhdessä lasta odotettu niin ei kai se side katoa teidän eron takia?
Tiedän tapauksen jossa tilanne oli samankaltainen, ja siinä tilanteessa bioisä vaati (äidin luvalla) isyyden selvittämistä uudelleen ja hänet todettiin isäksi ihan laillisestikin. Mutta se tosiaan vaati oikeudenkäynnit.

 

Miten tuossa toteutuu lapsen oikeudet jos oikea isä suljetaan pois lapsen elämästä eron tullessa?

 

että mihesi on juridisesti lapsesi isä. Biologinen isä voi halutessaa teetättää isyytestin ja saada sillä tapaamisoikeuden. Nyt hänellä ei sitä mahdollisuutta ole koska ei ole isä ns mitenkään.

 

Miten tuossa toteutuu lapsen oikeudet jos oikea isä suljetaan pois lapsen elämästä eron tullessa?

lapsella isä vaikka ei biologinen. Miten se biologinen on muka parempi isä? Tätä jauhantaa en ole ymmärtänyt koskaan.
Isä on aina isä on täyttä paskaa ( nyt sii puhutaan siitä biologisesta isästä)

Vai mitä tarkoitat oikealla isällä tässä tapauksessa? Kumman katsot olevan se oikea isä?

 

lapsella isä vaikka ei biologinen. Miten se biologinen on muka parempi isä? Tätä jauhantaa en ole ymmärtänyt koskaan.
Isä on aina isä on täyttä paskaa ( nyt sii puhutaan siitä biologisesta isästä)

Vai mitä tarkoitat oikealla isällä tässä tapauksessa? Kumman katsot olevan se oikea isä?

Oikea isä on tietenkin se joka on ollut läsnä lapsen elämässä koko hänen elämänsä ja johon lapsi turvautuu ja jota rakastaa. Tuollaisessa tapauksessa kuin mitä ap. kuvaili se bio"isä" on pelkkä spermanluovuttaja eikä edes halukas ottamaan aitoa vastuuta.

 

biologinen isä joutuu maksamaan elatusmaksut!

 

[QUOTE="Vieras";27830889]biologinen isä joutuu maksamaan elatusmaksut![/QUOTE]

Onko se mielestäsi aina joutumista?
Eikö voi millään olla niin, että lapsen oikea isä haluaa osallistua lapsen elatukseen?

 

ole joutumista mutta aika monesti niiden maksaminen on ihan biologisellekkin isälle vaikeaa joten voisin kuvitella että ei biologisen lapsen elatus voisi tuntua hankalalta...lisäksi tilanne aina muuttuu kun tulee uusia kumppaneita, perustetaan kenties perhe yms...

 

[QUOTE="vieras";27830963]ole joutumista mutta aika monesti niiden maksaminen on ihan biologisellekkin isälle vaikeaa joten voisin kuvitella että ei biologisen lapsen elatus voisi tuntua hankalalta...lisäksi tilanne aina muuttuu kun tulee uusia kumppaneita, perustetaan kenties perhe yms...[/QUOTE]

Tietenkin on isiä, jotka kokevat pahana lapsensa elatukseen osallistumisen.
On sellaisia äitejäkin jotka ajatteelvat noin.
Suurin osa kuitenkin taitaa pitää itsestään selvänä että lapsista huolehditaan asianmukaisesti ?

 

suurin osa etä-vanhemmista suomessa maksaa tosi pientä elatusmaksua ja kuvittelevat että se riittää lapsen todellisiin kuluhin...usein ne lähi-vanhemmat elää tosi vaatimattomasti lastensa kanssa eron jälkeen. Esim 2 lasta ja vaikka isä maksaa elatusta 350eur kk niin luulen että se eroaminen on isälle ollut ihan rahallisesti tosi kannattava ratkaisu

 

[QUOTE="vieras";27831767]suurin osa etä-vanhemmista suomessa maksaa tosi pientä elatusmaksua ja kuvittelevat että se riittää lapsen todellisiin kuluhin...usein ne lähi-vanhemmat elää tosi vaatimattomasti lastensa kanssa eron jälkeen. Esim 2 lasta ja vaikka isä maksaa elatusta 350eur kk niin luulen että se eroaminen on isälle ollut ihan rahallisesti tosi kannattava ratkaisu [/QUOTE]

Minä en tunne lapsesta erossa asuvia isiä jotka maksavat vain elatusmaksun verran lapsen kuluista.Muta uskon silti että paljon sellaisiakin on.
Maailmassa paljon muutakin mitä en ymmärrä...

 

Kurjaa, että mies on nyt vetämässä takaisin "isyyttään" kuulostaa ihan siltä, että pakoilisi/katuisi ottamaana vastuuta.. Minkä ikäisiä olette?

Itselläni lapset 6v ja 4v. Esikoinen oli ½v kun alettiin nuorimmaisen isän kanssa seurustelemaan. Nuoremman isä siis ollut isänä esikoiselle.. Nyt erottu miehen kanssa. Molemmat lapset, sekä esikoinen ja tietty poika käyvät isänsä luona ja tasavertaisesti kohtelee heitä.
Mietitty on paljon miten saataisi exästäni virallisestikin isä esikoiselleni, mutta tiedä sitten kuinka vaikea prosessi tuo on..

 

Miten tuossa toteutuu lapsen oikeudet jos oikea isä suljetaan pois lapsen elämästä eron tullessa?

Toisaalta kumpi on oikeampi isä: se joka on tähän saakka kasvattanut vai se, jonka siemenestä on saanut alkunsa?
Toisaalta kuulostaa oudolta, että biologinen isä ei halua virallistaa isyyttä. Miksi ei? Haluaako olla vain puolittain isä?

 

[QUOTE="hmm";27831936]Toisaalta kumpi on oikeampi isä: se joka on tähän saakka kasvattanut vai se, jonka siemenestä on saanut alkunsa?
Toisaalta kuulostaa oudolta, että biologinen isä ei halua virallistaa isyyttä. Miksi ei? Haluaako olla vain puolittain isä?[/QUOTE]

Oikea isä on lapsen elämässä läsnäollut lapsen tuntemana ja rakastama isä johon luottaa. Toinen on spermanluovuttaja.

 

Minä en tunne lapsesta erossa asuvia isiä jotka maksavat vain elatusmaksun verran lapsen kuluista.Muta uskon silti että paljon sellaisiakin on.
Maailmassa paljon muutakin mitä en ymmärrä...

Niin ja kaikki eivät maksa mitään tai maksavat vasta, kun vouti perii.
Eikä ole välttämättä maksukyvystä kiinni. Minäkin tunnen kaksi.

 

Oikea isä on lapsen elämässä läsnäollut lapsen tuntemana ja rakastama isä johon luottaa. Toinen on spermanluovuttaja.

Eikö ole lapselle rikkaus, että elämässään olisi useampia aikuisia. Miksi biologinen isä ei voisi olla mukana lapsen elämässä vaikka ei täyttä vastuuta kykenisikään kantamaan. Parempi sekin, kuin että ei olisi suhdetta ollenkaan, eikö?

 

[QUOTE="vieras";27832102]Eikö ole lapselle rikkaus, että elämässään olisi useampia aikuisia. Miksi biologinen isä ei voisi olla mukana lapsen elämässä vaikka ei täyttä vastuuta kykenisikään kantamaan. Parempi sekin, kuin että ei olisi suhdetta ollenkaan, eikö?[/QUOTE]

Mielestäni ehdottomasti parempi.
Sen sijaan ei kuulosta millään lailla lapsen kannalta parhaalle ratkaisulle jos oikea isä suljetaan erossa pois lapsen elämästä vain siksi että ei ole biosukua.

 

Mikäs mummeliisa ketju tästäkin tuli?

 

Miksi se isyys pitäisi kumota?

Ei kai sen että te ette enää ole pariskunta pitäisi vaikuttaa lapsen ja isän väleihin, luulisi että mies on tuota jo miettinyt silloin kun meni lapsen tunnustamaan. Ja samoin luulisi sinunkin tahollasi isyyttä tunnustettaessa ymmärtäneen että vastaisuudessa lapsi on yhteinen, myös mahdollisen eron tullessa.

Outo ajatus tuollainen väliaikainen/toistaiseksi voimassa oleva isyys.

 

Kiitän kaikille jotka vastasivat. Olisi varmaan pitänyt selittää tätä tilannetta vähän tarkemmin, en uskonut että asioiden oletetaan olevan niin yksinkertaisia tietämättä kaikkia taustoja olen itse 25, exäni 30 ja lapsen biologinen isä melkein 40. B-isän kanssa suhteemme oli aina platoninen, tai siis emme halunneet muuta toisistamme kuin seksiä. Elämän tilanteemme ovat täysin toistensa vastakohdat, myös sosiaalinen lähipiirimme kärsisi jos saisivat tietää pojan oikean isän. Syitä miksi mulla meni poikki exäni kanssa olisi varmaan pitänyt mainita, tähän liittyi herran uusi työ joka tarkoitti paljon matkustelua, valehtelua ja pettämistä, henkistä väkivaltaa ja suurimpana syynä haluttomuutta olla isä ja osallinen perheen arkeen. Eli kelkka muutti suuntaansa kun tosi oli kyseessä. En ole rahan perässä, pitäköön elatusmaksut. Lähinnä mietin poikamme parasta... Ehkä tosissaan isyydenkumoaminen olisi liian raju reagointi. Ehkä asiat vielä järjestyy! Pojalla on kuitenkin rakastava lähipiiri ja kaikki tehdään hänen ehdoillaan