3. lapsi - mikä äitiydessä/lapsessa oli eniten erilaista?

["Nipsu"]

Olen pohdiskellut toistaiseksi filosofisella tasolla kolmatta lasta. Itselläni vain yksi sisarus ja kaksi lasta, eli "2+2-malli" on tuttu kaikinpuolin.

Jollakin tavalla ajattelen, että kolmas lapsi kiehtoisi omana persoonanaan. Olisi ehkä kiva saada vastaus kysymykseen: "millainen olisi kolmonen, kun ykkönen on tällainen ja kakkonen tällainen - olisiko hän siltä väliltä vain enemmän ykkönen vai kakkonen - vai kaukana molemmista?"

Toinen kysymys on, millaista äitiys olisi kolmannen kanssa: vieläkö rennompaa kuin kakkosen kohdalla verrattuna ekaan kertaan, vielä enemmän "siinä sivussa", vielä lunkimpaa?

Kiitän kaikkia vastaajia. Kertokaa lastenne ikä ja sukupuoli myös ja montako sisarusta teillä lapsuudenkodissa oli. Koen nämä taustatiedot jostain syystä olennaisiksi.

 

["Julia"]

Meillä on 3 lasta ja nuorimmainen on nyt 4kk Ja ikäerot on 4v Poika,2v poika ja nyt se 4kk tyttö. Alkuun tuntui todella hurjalta lähteä ulos tai edes kauppaan koko bändin kanssa ja ulos uskaltauduttiin vasta muutamien viikkojen päästä. Nyt sujuu jo hienosti arkirutiinit ja päivät on aivan täynnä touhua aamusta iltaan Ennen kuin huomaakaan niin on jo ilta ja ilta voi jatkua omalla ajalla. Ja minulla lapsuuden kodissa oli 1 isoveli justiinsa Mutta aina tuntui että kyllä tänne vielä yksi mahtuisi. Ehkä nyttenkin alkoi kolkuttelemaan se ajatus kun kakkonen oli täyttänyt vuoden. Nyt on vielä sanottavaa että nyt mennään todella lepsusti kotona ja noissa rutiineissakin.. En tajua katsoa edes kelloa monenko aikaa panevat nukkumaan ja monelta heräävät. Mutta onnellinen, todella onnellinen olen noista kolmesta <3 alkuun epäröin että jaksaisinko vielä kolmannen kun kahdenkin kanssa olin välillä poikki. Mutta kyllä jaksan Ja en tiedä.. Ehkä jopa neljännenkin jaksaisin! Kun vaan raskaus ajan saisi jättää pois.

 

["Vieras"]

Neljä tyttöä, kolmas lapsi ehdottomasti helpoin vauva-aikana, oli jo varmuutta vauvan hoitoon, isommat oli 5 ja 7v eli aika omatoimisia.
Nyt isompana tuolla on ilmennyt erityisyyttä yms. Eli ei enää se helpoin lapsi...

 

["aamu"]

Meillä pojat 3,5v 2v ja 7kk ja kolmas on ollut helpoin ja kiltein, mutta myös samalla suuressa vaarassa olla tuleva mammanpoika Itse koen nuorimmaisen "tärkeimmäksi" ja "ominmaksi", johtuen varmaankin omasta varmuudesta ja kokemuksesta... Saas nähdä kuin käy

 

["vieras"]

Oon pohtinut ihan samoja juttuja ap!!!!!

 

["Nipsu"]

[QUOTE="vieras";27822296]Oon pohtinut ihan samoja juttuja ap!!!!![/QUOTE]

Kiva kuulla

Kun ehkäisykin on nykyään omissa käsissä ja naisenakin olen aika "oman itseni rouva", niin valinnat ovat monimutkaisia.

 

["hmmm"]

Mä mietin myös pitkään ja tarkkaan kolmatta. Meillä muutti koko pakan olemalla todella sairas lapsi, jota ei etukäteen tiedetty. Ekat puoli vuotta meni sairaalassa ja paljon sen jälkeenkin. Ja mitälie vielä edessäpäin...? Haastavaa olla äiti riittävästi kaikille!!!

 

["Nipsu"]

[QUOTE="hmmm";27822463]Mä mietin myös pitkään ja tarkkaan kolmatta. Meillä muutti koko pakan olemalla todella sairas lapsi, jota ei etukäteen tiedetty. Ekat puoli vuotta meni sairaalassa ja paljon sen jälkeenkin. Ja mitälie vielä edessäpäin...? Haastavaa olla äiti riittävästi kaikille!!![/QUOTE]

Olen kuullutkin, että sairastumista pelätään usein kolmannen kohdalla. Harmi, että teillä kävi näin. Jaksamista.

 

["Nipsu"]

Kertokaa lisää, kiitos!

 

["Nipsu"]

Nostelen tälle päivälle.

 

["ruusa"]

Kolmas lapsi oli poika ja homma oli sillä tavalla erilaista että hänellä ei ollut koliikkia kuten kahdella edellisellä tytöllä.

Juur muuta en muistakaan siitä vuodesta, vanhin oli 3 ja keskimmäinen 1,5v kun nuorin syntyi. Yleisesti ottaen kai kakkein rennointa aikaa vauvan suhteen, isompien kanssa toisaalta meni useammin hermo varmaan univelasta johtuen. Huomaan nyt nuorimmaisen ollessa 2v että pidän häntä vielä 'tosi pienenä' eli piloille lellitty kuopus on tosiaan. Meidän vauva. Kasvaa varmaan just sellanen machoäijä joka luulee olevansa ihan kukkulan kuningas joka paikassa ja asiassa kun äiti ja siskot hössää koko ajan ympärillä lössyttämässä ja hyysäämässä jotakin. 'Missä sun sukat on pikku-ukkeli, missä?'

Persooniltaan ovat kyllä kaikki ihan omanlaisiaan, ehkä viimeisin sijoittuu kahden ensimmäisen väliin kiihtyvyydeltään ja jääräpäisyydeltään ainakin.. Miehen kanssa ollaan molemmat kolmilapsisen perheen esikoisia.

 

[r u u s a]

Meillä kolmas oli tyttö. Ja se, joka keksi kaikki ne kolttoset ja vauhdikkaanvaaralliset temput, mitä pojille ei tullut mieleenkään.

 

["Nipsu"]

Kaksi samanlaista nimimerkkiä peräkkäin ok, vielä lisää erityisesti tuosta Vanhemmuuden muuttumisesta ja lasten piirteistä, kertokaa vapaasti!

 

["Nipsu"]

Toivoin enemmän vastauksia, onkohan täällä niin vähän isompien perheiden äitejä?

 

["vieras"]

Meillä toi kolmonen meni "siinä sivussa" hoidon puolesta. Luonteeltaan tosi vilkas ja eläväinen. Vaativa temperamentti vaatii myöls enemmän huomiota ja huomaan, että isommat jää (ihan kylmä fakta) vähemmälle. Elämä ois varmaan helpompaa ja rennompaa ilman tätä pikku pyörremyrskyä, mutta en silti pois vaihtaisi!

 

[narikka83]

vanhemmat lapset 7v ja 4v saapi nähä kuinka käy..

 

["minni"]

Meillä on 2 pientä lasta ja kolmatta kuumeilen ihan täysillä... itse en harkitsisi yhtään enää, mutta mies jarruttelee eikä innostu asiasta. Pelkää että mulle tai vauvalle sattuu jotain tai jos vauva ei ole terve...eihän kolmatta kertaa voi käydä hyvä tuuri!!? Jotenki hauska kuulla että etenki 3:nnen lapsen kohdalla ajatellaan usein näin...että ehkä se on jotenki "normaalia" pelätä tässä kohtaa näitä asioita.

Itse olen 4-lapsisesta perheestä ja olen aina ajatellut että vähintään 3 lasta haluan, ylärajaa en ole määritellyt. Nyt tuntuu siltä että kolmas saisi vaikka heti tulla mutta sen jälkeen taitais olla perhe kasassa. Mies on 3-lapsisesta perheestä ja välillä on halunnut

 

["minni"]

lähti vähän nopeemmin teksti käsistä kun oli tarkotus...

piti lisätä että mies joskus sanonut että lapsia tsaa tulla vaikka kuinka monta, mutta nyt on sitä mieltä ollut pidempään että nämä 2 riittävät.

Oon tässä ite miettinyt sellastakin, että miksi haluan juuri 3 lasta, kun kuitenkin olen saanut jo 2 ihanaa tenavaa. Mikä siinä kolmannessa on se mitä eniten haluan?
En osaa selittää tarkemmin, mutta minusta meidän perheestä puuttuu vielä joku, sylissä olisi tilaa vielä yhdelle. Haluaisin vielä kerran kokea raskauden ja saada vastasyntyneen syliini, hoitaa sitä pientä ja nähdä kehittyvän omaksi itsekseen. Mutta mitä jos aina vain haluan vielä kerran...pakko se jossain kohtaa on olla viimenen kerta. VAikka monet sanookin, että kyllä siitä vauvahommasta jossain vaiheessa saa tarpeekseen, tulee luonnollinen stoppi

 

[Kerpele]

Jollakin tavalla ajattelen, että kolmas lapsi kiehtoisi omana persoonanaan. Olisi ehkä kiva saada vastaus kysymykseen: "millainen olisi kolmonen, kun ykkönen on tällainen ja kakkonen tällainen - olisiko hän siltä väliltä vain enemmän ykkönen vai kakkonen - vai kaukana molemmista?"

-Ensimmäinen (nyt 4v4kk) ja toinen (nyt 3v4kk) ovat kuin yö ja päivä, ensimmäinen haastava ja hyvin monimutkainen persoona, toinen taas ns. rauhallinen ja paljon loogisempi. Kolmas, nyt 7vkoa näyttäisi olevan jotain siltä väliltä Mikä hauskaa, myös ulkonäöllisesti, esikoinen on vaalea ja sinisilmäinen honkkelimalli, toinen on tummahiuksinen, ruskeasilmäinen ja pyöreää mallia, tämä kolmas onkin sitten sinisilmäinen ja tummatukkainen

Toinen kysymys on, millaista äitiys olisi kolmannen kanssa: vieläkö rennompaa kuin kakkosen kohdalla verrattuna ekaan kertaan, vielä enemmän "siinä sivussa", vielä lunkimpaa?

-Kyllä.


Mulla oli ainoastaan yksi sisko lapsuudenkodissa, ja hänenkin kanssaan huima 8 vuoden ikäero..

 

[Kerpele]

[QUOTE="minni";27826382]lähti vähän nopeemmin teksti käsistä kun oli tarkotus...

piti lisätä että mies joskus sanonut että lapsia tsaa tulla vaikka kuinka monta, mutta nyt on sitä mieltä ollut pidempään että nämä 2 riittävät.

Oon tässä ite miettinyt sellastakin, että miksi haluan juuri 3 lasta, kun kuitenkin olen saanut jo 2 ihanaa tenavaa. Mikä siinä kolmannessa on se mitä eniten haluan?
En osaa selittää tarkemmin, mutta minusta meidän perheestä puuttuu vielä joku, sylissä olisi tilaa vielä yhdelle. Haluaisin vielä kerran kokea raskauden ja saada vastasyntyneen syliini, hoitaa sitä pientä ja nähdä kehittyvän omaksi itsekseen. Mutta mitä jos aina vain haluan vielä kerran...pakko se jossain kohtaa on olla viimenen kerta. VAikka monet sanookin, että kyllä siitä vauvahommasta jossain vaiheessa saa tarpeekseen, tulee luonnollinen stoppi [/QUOTE]

Meillekin kahdessa oli ihan tarpeeksi, kolmatta ei oikein ehditty edes yrittää kun ilmoitti yllätyksenä tulostaan Kyllä nyt kun tämä tässä sylissä loikoilee, niin tulee sellainen olo että hän kruunaa nyt tämän meidän lapsijoukon. Ja nyt tiedän etten halua enempää lapsia.

 

["Nipsu"]

Jollakin tavalla ajattelen, että kolmas lapsi kiehtoisi omana persoonanaan. Olisi ehkä kiva saada vastaus kysymykseen: "millainen olisi kolmonen, kun ykkönen on tällainen ja kakkonen tällainen - olisiko hän siltä väliltä vain enemmän ykkönen vai kakkonen - vai kaukana molemmista?"

-Ensimmäinen (nyt 4v4kk) ja toinen (nyt 3v4kk) ovat kuin yö ja päivä, ensimmäinen haastava ja hyvin monimutkainen persoona, toinen taas ns. rauhallinen ja paljon loogisempi. Kolmas, nyt 7vkoa näyttäisi olevan jotain siltä väliltä Mikä hauskaa, myös ulkonäöllisesti, esikoinen on vaalea ja sinisilmäinen honkkelimalli, toinen on tummahiuksinen, ruskeasilmäinen ja pyöreää mallia, tämä kolmas onkin sitten sinisilmäinen ja tummatukkainen

Toinen kysymys on, millaista äitiys olisi kolmannen kanssa: vieläkö rennompaa kuin kakkosen kohdalla verrattuna ekaan kertaan, vielä enemmän "siinä sivussa", vielä lunkimpaa?

-Kyllä.


Mulla oli ainoastaan yksi sisko lapsuudenkodissa, ja hänenkin kanssaan huima 8 vuoden ikäero..

Tavoitit hyvin mitä olen miettinyt. Juuri tällaisia asioita ja kolmannen "paikkaa".

 

[Big Bang Theory]

Meillä kolmas lapsi tuli isommalla ikäerolla eli isommat oli 5v ja 6v kun nuorin syntyi. Voin kertoa, että pienen ikäeron jälkeen tämä on ollut aivan loistavaa. On voinut keskittyä yhteen pieneen ja vaippaikäiseen. Vauva-aika oli ihanaa ja siitä pystyi nauttimaan. Melkoinen persoona tuo nuorin on. Saanut kaikkien päät sekaisin ( myös isoveljen ja isosiskon ) tosin nyt kun on jo 1,5v niin huomaa, että alkaa jo tulla välillä tappeluakin ja nuorin pitää puolensa kyllä.

Nyt kun eka koulussa ja toinen eskarissa, niin on kiva olla kotona kun toinenkin aloittaa ekaluokan ja voin antaa aikaani ja läsnäoloa isommille. Koulun aloitus on kuitenkin tärkeä etappi elämässä!

Ja olen todellakin ottanut rennommin vauva-ajan ja koko äitiyden. Ehkä siihen vaikutti yli 30v ikäkin. Kolmannen syntyessä olin 31v. Kuitenkin en enää stressaa turhanpäiväisillä asioilla.

Meidän ja miehen lähisuvuissa on aina ollut 2 lasta ja sillä siisti. Me oltiin ensimmäiset jotka "tekivät" sen kolmannen ja kyllä sitä ihmeteltiin. Itse olen aina toivonut monta lasta.

 

[narikka83]

Meillä kolmas lapsi tuli isommalla ikäerolla eli isommat oli 5v ja 6v kun nuorin syntyi. Voin kertoa, että pienen ikäeron jälkeen tämä on ollut aivan loistavaa. On voinut keskittyä yhteen pieneen ja vaippaikäiseen. Vauva-aika oli ihanaa ja siitä pystyi nauttimaan. Melkoinen persoona tuo nuorin on. Saanut kaikkien päät sekaisin ( myös isoveljen ja isosiskon ) tosin nyt kun on jo 1,5v niin huomaa, että alkaa jo tulla välillä tappeluakin ja nuorin pitää puolensa kyllä.

Nyt kun eka koulussa ja toinen eskarissa, niin on kiva olla kotona kun toinenkin aloittaa ekaluokan ja voin antaa aikaani ja läsnäoloa isommille. Koulun aloitus on kuitenkin tärkeä etappi elämässä!

Ja olen todellakin ottanut rennommin vauva-ajan ja koko äitiyden. Ehkä siihen vaikutti yli 30v ikäkin. Kolmannen syntyessä olin 31v. Kuitenkin en enää stressaa turhanpäiväisillä asioilla.

Meidän ja miehen lähisuvuissa on aina ollut 2 lasta ja sillä siisti. Me oltiin ensimmäiset jotka "tekivät" sen kolmannen ja kyllä sitä ihmeteltiin. Itse olen aina toivonut monta lasta.

tämä lohutti. meilekki yllätys vauva luvassa...

 

[narikka83]

Meillä kolmas lapsi tuli isommalla ikäerolla eli isommat oli 5v ja 6v kun nuorin syntyi. Voin kertoa, että pienen ikäeron jälkeen tämä on ollut aivan loistavaa. On voinut keskittyä yhteen pieneen ja vaippaikäiseen. Vauva-aika oli ihanaa ja siitä pystyi nauttimaan. Melkoinen persoona tuo nuorin on. Saanut kaikkien päät sekaisin ( myös isoveljen ja isosiskon ) tosin nyt kun on jo 1,5v niin huomaa, että alkaa jo tulla välillä tappeluakin ja nuorin pitää puolensa kyllä.

Nyt kun eka koulussa ja toinen eskarissa, niin on kiva olla kotona kun toinenkin aloittaa ekaluokan ja voin antaa aikaani ja läsnäoloa isommille. Koulun aloitus on kuitenkin tärkeä etappi elämässä!

Ja olen todellakin ottanut rennommin vauva-ajan ja koko äitiyden. Ehkä siihen vaikutti yli 30v ikäkin. Kolmannen syntyessä olin 31v. Kuitenkin en enää stressaa turhanpäiväisillä asioilla.

Meidän ja miehen lähisuvuissa on aina ollut 2 lasta ja sillä siisti. Me oltiin ensimmäiset jotka "tekivät" sen kolmannen ja kyllä sitä ihmeteltiin. Itse olen aina toivonut monta lasta.

jos kaikki menee kuten elokuvissa.

 

[Big Bang Theory]

jos kaikki menee kuten elokuvissa.

Onneksi olkoon!!!