Mistä tietää milloin on valmis lapsen saamiseen?

Kirjoittelin joku päivä siitä, että missä järjestyksessä häät ja lapset ja talo olisi hyvä saada. Puhuimme mieheni kanssa ja tulimme tulokseen, että naimisiin meillä ei ole kiire, mutta minä tiedän ehdottomasti haluavani pian omakotitalon (nyt asumme rivitalossa) ja mies tietää haluavansa pian lapsen. Häät ensi kesänä on siis unohdettu, mutta talon hankimme tänä vuonna ja lapsen yrittämistä mietin itse nyt kovasti.

Tiedän haluavani lapsia jossain vaiheessa, mutta mistä sen tietää kun on oikea aika? Olemme molemmat valmistuneet ammattikorkeakoulusta, työpaikat ja omistusasunto on. Itse tosin jatkan luultavasti jossain vaiheessa yliopistoon suorittamaan maisteritutkinnon (arvioitu kesto n.2v). Minulla on ajatuksena kaksi lasta ja haluaisin hoitaa heidät kotona kouluikään saakka (Ryhtyisin yrittäjäksi alalle, jota voi tehdä kotoa käsin). Tietoina vielä, että minä olen 24v ja mies 28v ja minulla on lisäksi endometrioosi, jota ei kuitenkaan ole sen tarkemmin tutkittu, eli en tiedä kuinka vaikuttaa lapsensaantimahdollisuuksiin, mutta tietysti riski lapsettomuudelle kasvaa ajan myötä.

Mitä ajattelette tilanteesta?
 
Eihän lapsiin ole koskaan "valmis". Ja kun lapsi kasvaakin, niin näin teini-ikäisten äitinä sanoisin, ettei teini-ikäänkään voi valmistautua. Omat reaktiot moniin asioihin ovat niin uusia itsellekin... lapsen mukana kasvaa koko ajan, jos antaa kasvulleen mahdollisuuden.
 
No onhan tämä ehkä vähän hassua kysyä palstalta, mutta lapsen saaminen tuntuu niiiiiiin valtavalta asialta, etten varmaan ikinä osaisi olla 100% varma olevani valmis.. Mistä sen voi tietää? Onhan siinä tietysti 9kk aikaa tulla valmiiksi. Kuinka paljon tuo raskausaika muuten valmistaa oikeasti?
 
No onhan tämä ehkä vähän hassua kysyä palstalta, mutta lapsen saaminen tuntuu niiiiiiin valtavalta asialta, etten varmaan ikinä osaisi olla 100% varma olevani valmis.. Mistä sen voi tietää? Onhan siinä tietysti 9kk aikaa tulla valmiiksi. Kuinka paljon tuo raskausaika muuten valmistaa oikeasti?
Sanoisin näin, että on hyvä, että ihminen kantaa lastaan sen noin 9kk. Mutta kaikki se syntymän jälkeinen ihme, omat mielialat ja yleensä ihan mieletön rakkaus lasta kohtaan yllättävät. Kun sanotaan, että ei voi kuvitella/tietää ennen kuin saa oman lapsen, niin se on niiiiiiiiin totta.
 
  • Tykkää
Reactions: Pill*mehu
halipupu harmaana
Kaikki eivät voi saada lapsia ns. kello kaulassa, joten kannattaa varmaan alkaa jo yrittää, ettei tule pettymystä. Itselläni lasten saaminen on ollut helppoa ja ne ovat tulleet heti kun ollaan haluttu, mutta suvussani on parikin tapausta, että lasten saamista on lykätty liian pitkälle ja sitten se ei enää olekaan onnistunut ja pettymys on ollut aika iso. Elämässä kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu, tulette sen vielä varmaan huomaamaan, mutta onhan sitä kiva suunnitella, mutta pudotus alas pilvilinnoista voi olla myös iso.
 
  • Tykkää
Reactions: rops
tässä ja nyt
"Kun kauan valkkaa saa pahan palkkaa.."
Liika suunnittelu on aika turhaa ajanhaaskausta. Yhtäkkiä voi sattua jotain yllättävää (kuten sairaus, onnettomuus yms) ja kaikki suunnitelmat menee sen sileän tien.
Lapseni sairastui syöpään ja multa meni työpaikka, jouduimme luopumaan lemmikeistämme (aika meni sairaalassa), tuli ero, talo piti myydä jne. Kaikki aiemmat suunnitelmani tuntui aivan typeriltä tuossa tilanteessa ja eihän niitä mitenkään voinut edes toteuttaa. Oli elettävä sen mukaan mitä vastaan tuli ja tulevasta ei paljoa tiennyt.
Elä rohkeasti, turhia pähkäilemättä. Teillä kuitenkin asiat tällä hetkellä ihan mallillaan, nauttikaa siitä =)
 
Ja jos omaa tilannettani valotan, niin tulin extemporee raskaaksi... olimme kyllä naimisissa, mutta ihan vielä (ainakaan pariin vuoteen) ei olisi ollut lasten aika. Abortti ei mulle ole ollut koskaan vaihtoehto, joten oli totuttauduttava ajatukseen lapsesta. Toista lasta yritimme vuoden ja lähdimme sitten tutkimaan syytä siihen, ettei raskaus ala, jolloin minulta löytyi PCO. Pienellä avustuksella saimme toisen lapsen, joka hänkin siis syntyi aivan suunnitelmien vastaisesti (hänet olisimme ottaneet vastaan jo aiemminkin tietysti). Kolmas kullannuppu taas oli yllätys, joten jälleen kerran oli tottuminen uuteen tulevaan kokoonpanoon =)

Että... kyllä sitä kaikkeen tottuu, jos haluaa :) Nyt meidän kullannuput ovat siis 17v, 14v ja kohta 12v :heart:
 
Viimeksi muokattu:
aamuvirkee
o_O

suunnitelet ihan liikaa ja palat loppuun saman tien sen pennun kanssa, kun elämä ei ookkaan niin ruususta sitte ku suunnitelit. ja ikäerokin on sisaruksilla väärä, jos toista koitatte vääntää kuitenkin päälle, kun ehkä se siitä.
 
Sh
Mä vaan tiedon et haluan lapsen, oli niin kamala vauvakuume ettei mitään järkeä :D olin sillon 23v, oltiin oltu yhdessä 3v ja just ehdin valmistua :) nyt on sit toinenkin lapsi ja se talo... Toista lasta en kuumeillut kylläkään, se oli "järkiratkaisu" :D hyvä ratkaisu oli :)
 
Mutta pakko ehkä tunnustaa, että pelkään etukäteen sitä että kuinka vaikea paikka se olisi, jos lapsellamme olisikin jokin pysyvä sairaus tai vamma. Aborttia en varmastikaan pystyisi tekemään, vaikka sikiöllä todettaisiin vamma, eli todennäköisesti en kuitenkaan kävisi näissä vapaaehtoisissa seulonnoissa.
 
"vieras"
Yksi asia kerrallaan olisi minun valintani. Silloin ei tarvitse stressata niin paljoa. Eli kun talo on hankittu ja muutto ohi, olisi lapsen aika. Häitä voisi alkaa miettiä myöhemmin, kun asia tulisi ajankohtaiseksi.

Henkilökohtaisesti laittaisin kyllä häät ykköseksi. Mitäpä sitä päätöstä pitkittämään, jos yhteistä elämää aikoo harrastaa. Tartteeko sitä mennä sitten enää ollenkaan naimisiin, jos talo ja lapset on jo valmiiksi hankittu.
 
Sh
Mä en ymmärrä miksi joku ei kävisi seulonnoissa. Ei vaihtoehtoina ole vain sairaan lapsen pitäminen tai raskauden keskeytys, esim sydänvika (ja moni muu) on sellainen et kun sen tietää etukäteen niin lapsi saa heti parhaan mahdollisen hoidon! Synnytys voidaan suunnitella mahdollisimman turvalliseksi, synnytys tapahtuu oikeassa paikassa, tiedetään varautua mahd osaavansa henkilökunnalla jne. Ja jos tietää ettei lapsi ole terve niin siihen ajatukseen on myös aikaa tottua ennen syntymää, henkisesti mutta myös esim niin että jos tiedät lasta hoidettavan seuraavan kuukauden/pari tms eri puolella Suomea niin voit järjestellä asiat niin että pystyt olla lapsen luona jne.
 
"vieras"
no et sä sitä lasta ainakaan kadu. Me ei sen kummemmin suunniteltu, annettiin tulla jos tulee. Sieltä se sit tuli samantein, onneksi oli se 9 kk aikaa kasvaa oikeasti siihen ajatukseen. Toinen varmaan samalla tyylillä, tulee jos on tullakseen. Ehkäpä olen nyttenkin raskaana, who knows.

ja naimisiin mennään vaan lasten takia.
 

Yhteistyössä