räjähdän
Anteeksi, pakko purkautua kun menee hermot. Mun mies on jotenkin läheisriippuvainen, ja piinaa mua ihan koko ajan. Aina jos mä lähden kotoa jonnekin, soittelee monta kertaa ja kyselee kaikkea, keksii tikusta asiaa, ja loppuvaiheessa alkaa kyselemään koska tuun ja oonko vielä kauan. Samoin työpäiviensä aikana soittaa monta kertaa vailla mitään asiaa, ihan vaan kuullakseen mun äänen. Nyt hän sitten lähti eilen työmatkalle, ja tänään on jo koko päivän vinkunut että on ikävä, haluaa puhua mun kanssa kalliista puheluista huolimatta, ja kyselee jatkuvaan miten lapsemme voi. Kun huomautin että jatkuva soittelu tulee kalliiksi, alkoi vaatimaan että mun pitää asentaa tähän koneelle skype että voidaan jutella ilmaiseksi.
Suoraan sanottuna mulla ei kovinkaan usein ehdi tulla miestä yhtään ikävä kun on poissa, koska hän soittaa ihan koko ajan. Ennemmin ehdin ärsyyntymään häneen kun ikävöimään. Hän ei ymmärrä että mullakin on tekemistä, vaan esim. lapsen päiväunien ajan pitäs kirjotella hänen kanssaan fb:ssa tai puhua puhelimessa. Tänään hän on vaatinut mua lataamaan ja asentamaan tähän koneelle jo kolme eri versiota siitä saatanan skypestä, ja mikään niistä ei toiminut. Hän ei suostu uskomaan että tää kone on niin paska ettei tähän varmaan löydy toimivaa versiota kun ei jaksa pyörittää. Noiden ohjelmien latailuun ja niiden kanssa tappeluun on tuhrautunut tänään jo yli 2h, ja kun lopulta ilmoitin etten saa sitä toiminaan, hän loukkaantui ja alkoi märisemään että haluaa jutella lapsen kanssa. Joo, senkun haluaa, mutta kun se lapsi nukkuu nyt niitä päiväunia. Koitin sanoa että puhutte sitten illalla niin marina vaan yltyi "ku mä oisin halunnut nyt jutella kun mulla on tylsää". Voi *piiiiip*! Mulla on nyt kämppä sekasin, astianpesukone tyhjentämättä, pyykit pesemättä ja kuudeks pitäs lähteä pojan joulujuhlaan.
Itseasiassa joudun nytkin lopettamaan kirjoittamisen, koska MIEHENI SOITTAA!!! AAAAAARGH!!!!!
Suoraan sanottuna mulla ei kovinkaan usein ehdi tulla miestä yhtään ikävä kun on poissa, koska hän soittaa ihan koko ajan. Ennemmin ehdin ärsyyntymään häneen kun ikävöimään. Hän ei ymmärrä että mullakin on tekemistä, vaan esim. lapsen päiväunien ajan pitäs kirjotella hänen kanssaan fb:ssa tai puhua puhelimessa. Tänään hän on vaatinut mua lataamaan ja asentamaan tähän koneelle jo kolme eri versiota siitä saatanan skypestä, ja mikään niistä ei toiminut. Hän ei suostu uskomaan että tää kone on niin paska ettei tähän varmaan löydy toimivaa versiota kun ei jaksa pyörittää. Noiden ohjelmien latailuun ja niiden kanssa tappeluun on tuhrautunut tänään jo yli 2h, ja kun lopulta ilmoitin etten saa sitä toiminaan, hän loukkaantui ja alkoi märisemään että haluaa jutella lapsen kanssa. Joo, senkun haluaa, mutta kun se lapsi nukkuu nyt niitä päiväunia. Koitin sanoa että puhutte sitten illalla niin marina vaan yltyi "ku mä oisin halunnut nyt jutella kun mulla on tylsää". Voi *piiiiip*! Mulla on nyt kämppä sekasin, astianpesukone tyhjentämättä, pyykit pesemättä ja kuudeks pitäs lähteä pojan joulujuhlaan.
Itseasiassa joudun nytkin lopettamaan kirjoittamisen, koska MIEHENI SOITTAA!!! AAAAAARGH!!!!!
Jos mainitsen tosta mun piinaamisesta, hän kyllä ymmärtää, ja lupaa rajoittaa itseään, mutta muistaa sen ehkä viikon.