"Sairas lapsi"

[Ap.]

Että mua ärsyttää ihmiset, jotka itse trkevät diagnooseja lapselleen. Joo, maailmassa on suurempiakin murheita, mutta silti.
Kaikista parhaimpia on nämä, joiden lapsella on adhd. Lääkäri todin ei ole sitä todennut, vaan mamma ihan itse; Kullervo kun on niin vilkas!
Ja oikeasti on kyseessä vain kurin puute/ lapsen luonne. Vaativia ja temperamenttisia lapsia kun on. Mammakin voi perustella väsymystään, kun on niin sairas lapsi!
Tai toinen tapa on paisutella jotain pienempää ongelmaa, ummetusta tai nuhakuumetta. Lapsen ummetus ei maailmaa kaada, apuna voi käyttää kuituja ja laksatiiveja. Jokaiseen nuhakuumeeseen ei tarvita lääkäriä.

Itselläni on oikeasti sairas lapsi, lähinnä siksi ehkä ärsyttää. Onko se jotenkin hienoa sitten, kun on erityistä hoitoa vaativa lapsi? Itse ihan rehellisesti voin sanoa, että ottaisin terveen lapsen milloin vain. Enkä keksisi hänelle sairauksia.
Taidan vielä olla hieman katkera, kun ei lapsemme ollutkaan terve..

 

[Minua taas ärsyttää]

ihmiset jotka vähättelivät heti jos otimme puheeksi kuinka rankkaa lapsien kanssa oli ja että olimme huolissamme lapsemme terveydestä.

Jos olisimme saaneet edes vähän kannustusta, niin ehkä olisimme hakeneet diagnoosin jo aikaisemmin, eikä lapsi joutuisi kärsimään turhaan.
Kun kymmenen ihmistä sanoo että liioittelette ongelmia, niin kai sitä vaan luovuttaa ja etsii syitä koko ajan itsestään.

Onneksi lakkasin kuuntelemasta noita ihmisiä, kun tajusin että monella on oma lehmä ojassa (kuten katkeruus) ja hain apua!

 

["mei"]

Meidänkin lapsella on keskivaikea dysfasia. olen hemmetin tyytyväinen että ei ole ADHD:ta!

Mun kaveripiiri on lähinnä selllaista,joka ei kerro diagnoosia vaikka sen olisivat saaneetkin. Ollaan vaan mahdollisimman täydellisiä....

 

[Madicken04]

En itsekään ymmärrä itsetehtyjä diagnooseja mutta esim ne adhd ja ummetuskin voivat olla kiusallisia ja joka päiväiseen arkeen vaikuttavia asioita.

Meidän tytöllä epäillään adhd:ta, pääsee tammikuussa tutkimuksiin. Itseasiassa toivon että saisi diagnoosin koska se selittäisi useita asioita ja pääsisi aloittamaan lääkityksen. Samoissa tutkimuksissa toivon että saataisiin myös kehitysvamma-diagnoosi. Ei siksi että se olisi mielestäni hienoa, vaan siksi että sen myötä hänen olisi helpompi päästä oikeanlaiseen kouluun ja saada tarvitsemaansa tukea niin kouluun kuin kotiin.

Mitä ummetukseen tulee, siinä ei kyllä ole mitään hienoa. Aivan kamalaa lapselle itselleen. Ihanko oikeasti kuvittelet että kuidut ja laksatiivit ovat vieras asia ummetuksesta kärsivän lapsen vanhemmille...?

Varmasti omalla lapsellasi on jotain vakavampaa sairautta tai vammaa, niin minunkin lapsillani. Silti nuo "pikkujututkin" voivat olla arkea hankaloittavia. Ja jos ne ovat sen lapsen ja perheen isoimpia terveydellisiä ongelmia niin varmaan ne tuntuvat isommilta.

Harva nyt varmaan lapselleen mitään sairautta haluaa vain siksi että se on hienoa. Toisaalta moni erityistarpeisen lapsen vanhempi saa kuulla olevansa vainoharhainen ja liioittelevansa lapsen ongelmia ennen kuin diagnoosi annetaan - ja ikävä kyllä sama voi jatkua tämän jälkeenkin.

 

["vieras"]

ja kyllä jokaiseen nuhakuumeeseen tarvitaan lääkäriä, jotta saa sairaslomatodistuksen...

 

["aha"]

Tuntuu, että joka toisella on nykyään ADHD. Diagnoosi hakemalla haetaan.... Kun lääkkeenä voisi olla kunnon kuri, hyvät unet ja elämän rauhoittaminen ja median kieltäminen luonnostaan vilkkailta lapsilta.

 

["vieras"]

Jos ärsytyksistä puhutaan, niin itse en ymmärrä ollenkaan sellaista, kun pitää lapsen sairauksilla ja tapaturmilla kehuskella! Meidän lapselle sattui kaikesta varomisesta huolimatta vahinko, ja poltti itsensä kuumalla vedellä. Sairaalareissu ja toisen asteen palovammat. Eikös eräs puolituttu tähän kommentoinut suureen ääneen: Joo, on meidänkin Petteri kaatanut päälleen kuuman kahvin. Minä siihen, että onneksi ei sitten ole ollut tulikuumaa, kun ei pahemmin kuitenkaan käynyt. " Ei kun oli se, tosi kuumaa, pannukahvia. "

Mikähän tuollasessakin oli pointti? Oliko tarkoitus vähätelllä meidän lapsen vammoja vai korostaa omaa etevyyttä, kun ei mitään jälkiä jäänyt, kun hän osasi hoitaa hyvin vedellä palovamman? Vai oliko jonkinlainen lohdutusyritys, joskin en sitä sellaiseksi millän tajunnut. "Meidän kahvi oli kuumempaa kuin teidän kahvi!"

 

["vieras"]

Ei mun mielestä pidä vähätellä kenenkään ongelmaa vain sen takia koska oma ongelma on "suurempi". Vaikka kyllä se on tottakin, että kun oikeesti joutuu kohtaamaan vaikeita asioita, antaa se vähän erilaisen perspektiivin asioihin.

 

["mei"]

[QUOTE="vieras";27707173]Jos ärsytyksistä puhutaan, niin itse en ymmärrä ollenkaan sellaista, kun pitää lapsen sairauksilla ja tapaturmilla kehuskella! Meidän lapselle sattui kaikesta varomisesta huolimatta vahinko, ja poltti itsensä kuumalla vedellä. Sairaalareissu ja toisen asteen palovammat. Eikös eräs puolituttu tähän kommentoinut suureen ääneen: Joo, on meidänkin Petteri kaatanut päälleen kuuman kahvin. Minä siihen, että onneksi ei sitten ole ollut tulikuumaa, kun ei pahemmin kuitenkaan käynyt. " Ei kun oli se, tosi kuumaa, pannukahvia. "

Mikähän tuollasessakin oli pointti? Oliko tarkoitus vähätelllä meidän lapsen vammoja vai korostaa omaa etevyyttä, kun ei mitään jälkiä jäänyt, kun hän osasi hoitaa hyvin vedellä palovamman? Vai oliko jonkinlainen lohdutusyritys, joskin en sitä sellaiseksi millän tajunnut. "Meidän kahvi oli kuumempaa kuin teidän kahvi!"[/QUOTE]

Voi hitto Ymmärrän harmituksesi.

Multa taas neuropsykologi kysyi että ´miten sinä itse jaksat, mitä mieltä sinä olet tästä jne´...Siis kuvitteli että olen pettynyt lapseen ja murheissani. Tokaisin että olen lapsesta todella ylpeä (niinkuin olenkin),ja näin KILTTIÄ ja tunnollista koululaista saa oikeasti etsiä!
Dysfasian vuoksi käsitteet ´ylihuomenna´ym ovat vaikeita,mutta esim.matemaattisesti on hyvin lahjakas.
En siis todellakaan ole lapseeen pettynyt :O

 

[Tai sitten]

vika onkin siellä omassa päässä kun epäillään että toinen kehuu lapsensa sairauksilla ja kivuilla.

Toki sellaisiakin vanhempia saattaa jossain olla jotka sanoo leikillään lapsellaan olevan adhd, jos lapsi on vaikkapa vilkas.

Mutta lapsen sairaudet on kyllä sellainen asia, että aika harva niillä "kehuskelee".

Hain tukea eräältä erityislapsen äidiltä, ennenkuin hain apua omalle lapselleni. Yllättäen asenne olikin samanlainen kuin sinulla. Onneksi en loppupeleissä varannut hirveästi hänen mielipiteelleen sijaa.

Ja eikö se ole vain hyvä että vanhemmat näkevät lastensa ongelmat, eikä esim. päiväkodin/koulun tarvitse olla niitä jotka huomaavat huolen aiheet ensimmäiseksi?

 

[omadiagnoosi]

Valitettavasti osassa päin Suomea neuvolat on niin liukuhihnataouhua, että eteenpäin ei saa lähetettä vaikka mutsi parvekkeeltahyppäämiskunnossa ja itse joutuu "tekemään diagnooseja" ja pähkäilemään lääkäreille kuuluvia asioita...
Nimimerkki maitoallergisen keliaakikon äiti

 

["vieras"]

[QUOTE="mei";27707194]Voi hitto Ymmärrän harmituksesi.

Multa taas neuropsykologi kysyi että ´miten sinä itse jaksat, mitä mieltä sinä olet tästä jne´...Siis kuvitteli että olen pettynyt lapseen ja murheissani. Tokaisin että olen lapsesta todella ylpeä (niinkuin olenkin),ja näin KILTTIÄ ja tunnollista koululaista saa oikeasti etsiä!
Dysfasian vuoksi käsitteet ´ylihuomenna´ym ovat vaikeita,mutta esim.matemaattisesti on hyvin lahjakas.
En siis todellakaan ole lapseeen pettynyt :O[/QUOTE]

:hug: sinullekin. Joo, ymmärrän, itsellekin tuossa tilanteessa olisi tullut mieleen vastaavaa. Nuo kysymykset vain ovat sellaisia, joita hänen täytyy kysyä. Et voi tietää hänen oletuksistaan ja lähtökohtaisesti ei lääkärillä pitäisi sellaisia ollakaan. Ihan neutraali kysymys, johon herkästi tuollasessa tilanteessa reagoi yli. Kuten minäkin tuon palovammakeskustelun kanssa.

 

[Ja lisäksi,]

vaikka toivoisinkin että lapseni olisi terve, no, hän ei ole.

En vietä päiviäni toivoen että hän olisi muuta kuin ei ole.
Hän on mikä on ja minun rakkauttani se ei vähennä. Tämän kanssa on pärjättävä.

Muiden lasten diagnoosit eivät ole minulta pois. Päinvastoin, toivon mukaan voin jonakin päivänä auttaa joitakin muita vanhempia, jotka ovat joutuneet elämään tällaisessa epätietoisuudessa.

 

[dfs]

Valitettavasti osassa päin Suomea neuvolat on niin liukuhihnataouhua, että eteenpäin ei saa lähetettä vaikka mutsi parvekkeeltahyppäämiskunnossa ja itse joutuu "tekemään diagnooseja" ja pähkäilemään lääkäreille kuuluvia asioita...
Nimimerkki maitoallergisen keliaakikon äiti

näinpä. täälläkin käskettiin vaan antaa särkylääkettä lapselle joka viikon oli ollut kovassa kuumeessa. sitten kun lapsi rupesi oksentamaan verta, "päästiin" sairaalaan.

 

[leijona76]

Tiedätkö sä ap millanen helvetti esim ummetus voi olla lapselle ja perheelle? Suinkaan kaikille ei avain oo kuidut ja laksatiivit vaan tilanne voi olla tosi paha. Tällasissa asioissa ei kyllä kukaan voi toiselle mennä sanomaan että paisuttelee kun ei tiedä ongelman tasoa.
Minä työskentelen lasten parissa ja valitettavasti se menee enemmän niin päin että vanhemmat eivät myönnä lapsessa mitään olevan,edes aiheesta. En kyl oo törmänny siihen että laittasivat itse diagnoosin.

 

["Hmmm"]

Mun lapsi on sairas tai kai virallisesti vammainen mutta en mä silti kyllä oikein tunnista ap:n ajatuksia... Siis surettaa niiden äitien puolesta, jotka joutuu pähkäilemään itse juuri noita diagnooseja - mielestäni osoitus, missä jamassa julkinen terveydenhuolto on...
Tuon ehkä tunnistan, että joskus ärsyynnyn, kun joku vetää jostain pikkunuhasta kauheaa draamaa... Toisaalta esim meillä "pikkunuha" ei ole mitään pientä vaan vie jopa sairaalaan...
Tietenkin, jos lapsellani olisi adhd, voisi vitsinä heitetyt adhd kommentit ottaa päähän... Kerran olin itsekin räjähtää, kun eräs teinimäinen kylläkin vanhempi äiti kuvaili lapsensa outoa ilmettä "vammaiseksi"...

 

[Hmmm jatkaa]

Tuo on kyllä aika raju kommentti, "että ottaisi terveen lapsen milloin vain". Siis tarkoitatko sen oman sairaan lapsen tilalle? Kannattaisiko hakea ammattiapua?

 

[leijona76]

Meillä taas kävi niin että pojassa moni asia, koko iän seurannut sai nimen kun rupesivat tutkimaan. Ennen se oli vaan huonosti kasvatettu ja huono nukkumaan, nyt sielä on adhd-piirteitä,si-häiriötä jne. Ja psykologin/terapeutin terveiset että kasvatettu lapsi kyllä on, nämä asiat vaikeuttavat käyttäytymistä jne. Nukkumaankin se viimein saatiin 5v erään lekurin kautta joka tietää asioista ja omaa kokemusta unihäiriölapsista. En halunnut diagnoosilasta, sellasen sain ja sitämyöten eletään.

 

[ei jaksa]

[QUOTE="vieras";27707173]Jos ärsytyksistä puhutaan, niin itse en ymmärrä ollenkaan sellaista, kun pitää lapsen sairauksilla ja tapaturmilla kehuskella! Meidän lapselle sattui kaikesta varomisesta huolimatta vahinko, ja poltti itsensä kuumalla vedellä. Sairaalareissu ja toisen asteen palovammat. Eikös eräs puolituttu tähän kommentoinut suureen ääneen: Joo, on meidänkin Petteri kaatanut päälleen kuuman kahvin. Minä siihen, että onneksi ei sitten ole ollut tulikuumaa, kun ei pahemmin kuitenkaan käynyt. " Ei kun oli se, tosi kuumaa, pannukahvia. "

Mikähän tuollasessakin oli pointti? Oliko tarkoitus vähätelllä meidän lapsen vammoja vai korostaa omaa etevyyttä, kun ei mitään jälkiä jäänyt, kun hän osasi hoitaa hyvin vedellä palovamman? Vai oliko jonkinlainen lohdutusyritys, joskin en sitä sellaiseksi millän tajunnut. "Meidän kahvi oli kuumempaa kuin teidän kahvi!"[/QUOTE]

No joo, tuo nyt taitaa olla se outo ihmistyypi jonka pitää tehdä kilpailu joka asiasta ja yrittää pistää aina muita paremmaksi. Hän/hänen lapsensa on aina muita etevämpi/kärsinyt muita enemmän. Kerrot vaikkapa että lapsesi teki kilon kakan hän kertoo että oma lapsensa teki samana päivänä viiden kilon kakan eikä vain kerran vaan jopa kahdesti, mikä sankari!

 

[Oisku]

[QUOTE="mei";27707194]Voi hitto Ymmärrän harmituksesi.

Multa taas neuropsykologi kysyi että ´miten sinä itse jaksat, mitä mieltä sinä olet tästä jne´...Siis kuvitteli että olen pettynyt lapseen ja murheissani. Tokaisin että olen lapsesta todella ylpeä (niinkuin olenkin),ja näin KILTTIÄ ja tunnollista koululaista saa oikeasti etsiä!
Dysfasian vuoksi käsitteet ´ylihuomenna´ym ovat vaikeita,mutta esim.matemaattisesti on hyvin lahjakas.
En siis todellakaan ole lapseeen pettynyt :O[/QUOTE]

Tottakai se kysyi, sen KUULUU kysyä. Mitä jos sulla olisi ollut niin rankkaa että olisit "parvekkeeltahyppäämiskunnossa" kuten toinen tässä ketjussa sanoi, eikä kukaan kysyisi miten jaksat? Sitten sä känisisit täällä kuinka kukaan ei auta vaikka on raskasta...

Tässä taas huomataan että kaikkia ei voi miellyttää kun joka asiasta loukkaannutaan, teki mitä tahansa.

 

[leijona76]

Tottakai se kysyi, sen KUULUU kysyä. Mitä jos sulla olisi ollut niin rankkaa että olisit "parvekkeeltahyppäämiskunnossa" kuten toinen tässä ketjussa sanoi, eikä kukaan kysyisi miten jaksat? Sitten sä känisisit täällä kuinka kukaan ei auta vaikka on raskasta...

Tässä taas huomataan että kaikkia ei voi miellyttää kun joka asiasta loukkaannutaan, teki mitä tahansa.

Näin on. Niiden kuuluu kysyä vanhempien kuulumisia, erityislapsi kuitenkin vaikuttaa muihinkin. Meille se oli itseasiassa helpotus että vihdoinkin joku tajusi kysyä missä mennään ja miten me jaksetaan. Kun ei todellakaan enää jaksettu. Enkä kyllä tulkinnut sitä niin että psykologi luulis mun/meijän olevan pettyneitä lapseen tms. Väsyneitä kyllä ja neuvottomia. Ei tuo lapsi voisi rakkaampi olla ilman noita juttujaan ja todella fiksu kaveri huolimatta haasteistaan.

 

["viiraska"]

Jaa-a. Oiskua komppaan. Vanhemmilla on näihin diagnooseihin niin monenlaista suhtautumistapaa, niinkuin tässä ketjussakin näkee.

Minä koen itsekkäänä ja itsekeskeisenä sen vaatimuksen, että toisen pitää osata antaa täsmälleen oikea vastaus minun huoliini. Eikä saa kertoa omia vastaavia kokemuksia, koska nehän eivät voi olla mitenkään verrannollisia minun ainutlaatuisiin elämyksiini. Eikä saa luulla itsestään liikoja yrittämällä ymmärtää tai osoittaa myötätuntoa... ja ammattilaisten toki pitää ymmärtää erilaisten lasten erilaisten vahempien erilaiset tarpeet, ja vastata niihin, siitähän heille maksetaan, eikö?!

 

[Ihankuin]

Ihan kuin aloittaja olisi viitannut minuun.

Epäilen lapsellani jonkinmoista kehityshäiriötä, ongelmia on monilla osa-alueilla ja se alkaa heijastua kouluun ja harrastukseen.
Ollaan nyt tutkimuksiin menossa, tosin olen puhunut asiasta vain muutamalle ihmiselle.

Lapsellamme oli myös aikaisemmin mahavaivoja, ummetusta jne. Eihän se naapurin Kaisalle iso asia ollut, mutta lapselle oli. Oli kipeä, kalpea, milloin maha kovalla, milloin ripulia.
No, selvisi vain laktoosiongelma, mutta lapsen elämänlaatu parani huomattavasti.
Tästäkin asiasta tosin mainitsin vain muutamalle ihmiselle. Lähinnä niille jotka saattoivat tarjota lapselle jotain syötävää.

Ehkäpä ap:n tuttavat ovat avautuneet väärälle ihmiselle huolistaan.

Lisään vielä;
ap, vaikka lapsesi on sairas niin lyön vetoa että jossain on vielä sairaampi lapsi kuin sinulla.
Älä vain ikinä erehdy valittamaan mistään tämän lapsen vanhemmille.

 

[Morrigan]

[QUOTE="aha";27707165]Tuntuu, että joka toisella on nykyään ADHD. Diagnoosi hakemalla haetaan.... Kun lääkkeenä voisi olla kunnon kuri, hyvät unet ja elämän rauhoittaminen ja median kieltäminen luonnostaan vilkkailta lapsilta.[/QUOTE]

Entapa meilta aikuisilta, joilla on adhd-dgn? Diagnoosia ei ihan heittamalla saa...

Ja miten pakoteetaan jollekin hyva uni?

 

[Morrigan]

Meillä taas kävi niin että pojassa moni asia, koko iän seurannut sai nimen kun rupesivat tutkimaan. Ennen se oli vaan huonosti kasvatettu ja huono nukkumaan, nyt sielä on adhd-piirteitä,si-häiriötä jne. Ja psykologin/terapeutin terveiset että kasvatettu lapsi kyllä on, nämä asiat vaikeuttavat käyttäytymistä jne. Nukkumaankin se viimein saatiin 5v erään lekurin kautta joka tietää asioista ja omaa kokemusta unihäiriölapsista. En halunnut diagnoosilasta, sellasen sain ja sitämyöten eletään.

Diagnoosin ainoa tarkoitushan on saada oikea hoito ja apu. Siksi sen tekee asiantuntija, ei vanhempi.