Tästä on juuri kyse. On sankariäitejä, jotka on vuosia uhranneet elämästään vain lasten ehdoilla. En ole siis pariin vuoteen käynyt vaimon kanssa missään kahdestaan, kun aina joko mennään lasten ehdoilla tai ollaan kotona. Pärjään lasten kanssa missä vaan jos on tarpeen, mutta äiti ei suostu menee mihinkään ruokakauppaa kauemmas eikä harrasta yhtään mitään. Muille sanoo marttyyrinä, että ei käydä missään kun ei mies vie koskaan.
Omista harrastuksista tulee syyllistetty olo kun yrittää elää normaalia elämää ja tehdä jotain kodin ulkopuolella vaikka menisi vain uimahalliin sinnekin pitäisi ottaa joka kerta lapset mukaan. Aloin matkustella yksin ja siitä seuraa sitten omia seikkailuja. Mitä äidit oikein kuvittelee voittavansa linnoittautumalla kotiin ja pilaamalla parisuhteen, jonka takia koko perhe on perustettu? Heräävätkö ne vasta kun lapset muuttavat pois, että ahaa miestäkään ei enää kiinnosta olla täällä?
Omista harrastuksista tulee syyllistetty olo kun yrittää elää normaalia elämää ja tehdä jotain kodin ulkopuolella vaikka menisi vain uimahalliin sinnekin pitäisi ottaa joka kerta lapset mukaan. Aloin matkustella yksin ja siitä seuraa sitten omia seikkailuja. Mitä äidit oikein kuvittelee voittavansa linnoittautumalla kotiin ja pilaamalla parisuhteen, jonka takia koko perhe on perustettu? Heräävätkö ne vasta kun lapset muuttavat pois, että ahaa miestäkään ei enää kiinnosta olla täällä?