Rehellisesti, mitä ajattelet jos joku ei imetä koska ei vain halua?

Ihmettelen mielessäni (ehkä myös ääneen) miksei halua, koska imettäminen on niin paljon helpompaa kuin pullosta syöttäminen.

Juuri tällaisia tampiota riittää ääneen arvostelemaan tietämättä edes imetyksettömyyden syytä. Kiva, että se on sinulle ollut noin - minulle ei, kun lapsi kerta kaikkiaan päätti olla syömättä rinnasta.

 

[QUOTE="...";27684194]Ei viitsi opettaa syömään muuta kun soseita, ei opeta potalle, ei opeta itse syömään jne...
[/QUOTE]

Jaa-a...no, enpä ole itse törmännyt ikinä siihen, että tuollaiset olisi jotenkin "helpompaa". Ehkä sellaisilla, joilla se elämä on muutenkin hukassa, mutta en näe, miten se imettämättömyys olisi muuten sidoksissa tuollaisiin asioihin? Minulla lapset käyneet pöntöllä 2v. lähtien, yökuivia jo silloin, nytkin 1v.n lempiruoka on tekemäni riisi ja kana...

 

Kyllä mua vähän ihmetyttäisi, jos ei joku halua edes yrittää, mutta en menisi sen enempää kyselemään tai tuomitsemaan. Mä en voinut imettää vaikka olisin halunnut ja se on vielä aika arka aihe mulle.

 

No, rehellisesti pidän pöljänä, jos syy on vain oma halu. Sairaudet tms oma lukunsa, niistä en ajattele mitään.

 

Jaa-a...no, enpä ole itse törmännyt ikinä siihen, että tuollaiset olisi jotenkin "helpompaa". Ehkä sellaisilla, joilla se elämä on muutenkin hukassa, mutta en näe, miten se imettämättömyys olisi muuten sidoksissa tuollaisiin asioihin? Minulla lapset käyneet pöntöllä 2v. lähtien, yökuivia jo silloin, nytkin 1v.n lempiruoka on tekemäni riisi ja kana...

Eihän kukaan ole väittänyt, että nuo mitenkään liittyivät imettämiseen.
Puhe oli vain taidoista, joita jotakuta ei ehkä huvita opettaa lapselleen.

 

[QUOTE="...";27684303]Eihän kukaan ole väittänyt, että nuo mitenkään liittyivät imettämiseen.
Puhe oli vain taidoista, joita jotakuta ei ehkä huvita opettaa lapselleen.[/QUOTE]

Siksi kysyinkin, miten se imettämättömyys liittyy siihen, ettei "halua" opettaa tai hoitaa lasta muutenkaan, kuten tuossa vihjailtiin!

 

Ajattelen hänellä olevan syynsä, jotka eivät kuulu minulle. Olen hiljaa mielessäni hieman pahoillani kuitenkin hänen ja lapsen puolesta.

 

Kiinnostuisin, että miksi ei halua. Usein syyt ovat minun korvaani hieman erikoisia. En kuitenkaan alkaisi valistamaan, mutta hieman paheksuisin.. en kuitenkaan näyttäisi sitä.

 

Jos syy on, ettei halua, herää jatkokysymys: miksi ei halua?

 

Juuri tällaisia tampiota riittää ääneen arvostelemaan tietämättä edes imetyksettömyyden syytä. Kiva, että se on sinulle ollut noin - minulle ei, kun lapsi kerta kaikkiaan päätti olla syömättä rinnasta.

No sulla ei sitten ole kyse siitä, ettet halua.

 

Pidän ihmistä tyhmänä ja itsekkäänä.

Aika kummallinen ja jyrkkä mielipide. Eiköhän se ole jokaisen oma asia kuinka lapsensa ruokkii. Tapoja osoittaa hänelle rakkautta ja välittämistä on paljon muitakin kuin imettäminen

 

Mietin, mitä syitä voisi taustalla olla. En ala utelemaan syitä, saatikka luennoimaan imetyksen eduista ja imetysnikseistä. En myöskään ala kertomaan tällaisessa seurassa oman imetykseni positiivisista kokemuksista. Itselleni imettäminen on ollut alkutuskien jälkeen pääosin ihanaa, mutta kiitos keskustelupalstojen, tiedän monien kokevan sen ihan eri tavalla. On ollut todella avartavaa lukea erityisesti juuri sellaisten äitien mietteitä, jotka kokevat imettämisen epämiellyttäväksi, vaikka imetyksessä ei olisi sinänsä mitään kipua aiheuttavaa, rintaraivareita, lakkoilua tai erityisen tiheästi syövää lasta, ns. tavallisemmin mainittuja syitä.

Imetystukiäitinä toivoisin, että jokainen äiti saisi halutessaan tukea, jotta voisi imettää juuri niin pitkään kuin hän itse haluaa. Jos ei halua imettää ollenkaan, niin tätä päätöstä kunnioitan.

Olipas harvinaisen mukavasti kirjoitettu. Minä tosiaan en imettänyt ekaa lastani (huom.yritin 2 viikkoa). Minusta se tuntui inhottavalle, eikä vauva syönyt, huusi vaan naama punaisena, enkä halunnut kiduttaa itseäni saati vauvaa, kun pullo hänelle kuitenkin hyvin kelpasi.

Nyt toinen vauvani onkin ihan erilainen. Olin päättänyt taas yrittää vaikka olin sata varma etten jatkaisi kuin max kuukauden. Tämä kuopus on kuitenkin niin helppo, että imetys sujuu "kuin tanssi", ja vauva sekä äiti ovat tyytyväisiä. Olen jopa ajatellut että siirryn suoraan ä-maidosta lehmänmaitoon, eli imettäisin vuoden. En olisi ikinä uskonut näin sanovani mutta niin ne mielipiteet muuttuu kun saa uusia kokemuksia.

ps. Ja en ole varmasti koskaan ollut "itsekäs äiti jonka ei pitäisi saada lapsia ollenkaan" =)

 

No en ajattelisi sen kummempia, kuin että syynsä kullakin. Itse olen yrittänyt imettää kahta siinä onnistumatta. Kolmatta lasta en halua imettää.

 

^Mukava kuulla, että olet saanut esikoisen jälkeen toisenlaisen kokemuksen imettämisestä!

Tukiäitinä toivoisi tosiaan sitä armeliaisuutta kanssaäitejä ja heidän valintoja ja kokemuksia kohtaan. Itsekkääksi äidiksi haukkuminen ei millään tapaa auta imetyksen edistämistä. Näitä keskusteluja lukemalla moni imetyksessä tukea etsivä säikähtää ja luulee kaikkien tukiäitien olevan armottomia fanaatikkoja.

 

No jos kuulen että joku ei imetä, niin en ajattele mitään. Syitä kun voi olla niin monia. Jos kuulen että ei imetä koska ei halua, niin varmaan miettisin mielessäni että miksi ei halua. En kyllä silloinkaan sano enkä kysy ääneen mitään, en utele tuollaisia asioita keneltäkään. Jos joku kertoo että ei halua imettää koska se on inhottavaa (kuten aika monetkin tällä palstalla), niin ihmettelen sitä, ehkä pohtisin mielessäni mikä tuohon inhottavuuteen on syynä, koska sellaiseen en jotenkin mitenkään pysty samaistumaan.

 

Ajattelen, että sääli lapsen kannalta... mut kylhän noi lapset Suomessa elää tosi hyvin imettämättäkin... että kai sen voi sit valita. Et siinä mielessä ei herätä mussa isoja tunteita. Suosittelen tietty kaikille kuitenkin imettämistä, koska siihen sisältyy niin paljon hyviä juttuja. Ja on kait se taloudellisempaakin

 

Rehellisesti, en jaksa ajatella muiden tapoja ruokkia. Kunhan antavat sapuskaa.

 

No ajattelin ehka, etta ompas kummallista.

 

Rehellisesti, syvällä mielessäni ajattelisin että on itsekästä jos ei aio edes kokeilla imetystä. Mutta pitäisin mölyt mahassani, on se kuitenkin jokaisen oma asia.

 

Pitäisin aika idioottina. Jotenkin arvelisin, ettei meillä olisi kauheasti muutakaan yhteistä. Älykäs, lapselleensa parasta haluava kuitenkin imettäisi, vaikkei niin hotsittaisikaan.

Tästä huolimatta, silti sen naisen oma päätös enkä mä tietenkään sille menisi vikisemään, että oletpa idiootti.

 

häveliäisyys, pelko rintojen menettämisestä, epämukava olo, vaivautuneisuus. Oikeesti, mitä väliä? on mulla omakin elämäni

 

Jos sen verran ei viitsi nähdä vaivaa lapsen edun nimissä, että imettäisi niin sais jättää lapset tekemättä. Mitäs sitten kun tulee seuraava asia lapsen hoidossa mitä ei huvita tehdä?

Juuri näin. Jos oikeasti on kyse vain tahtomisesta, eikä imettämättömyydelle ole yhtään oikeaa syytä, mietityttää kyllä jonkin verran, mitä sitten, kun äitiä ei huvita/äiti ei tahdo/jne, mutta kyseessä on jokin isompi asia kuin imetys? Vauva ei kuole nälkään, jos se saakin pullo- eikä tissimaitoa, mutta jos äiti ei ole valmis edes siihen asenteella "onks pakko jos ei haluu", on tiedossa kivikkoinen tie. Äitiys nyt vain on asia, joka aiheuttaa sen, että päällimmäinen asia mielessä ei voi olla minäminäminä.

 

no hittojako mulle kuuluu, miten jokainen lapsensa ruokkii, pääasia kun ruokkii

 

Aika kummallinen ja jyrkkä mielipide. Eiköhän se ole jokaisen oma asia kuinka lapsensa ruokkii. Tapoja osoittaa hänelle rakkautta ja välittämistä on paljon muitakin kuin imettäminen

Miten niin kummallinen ja jyrkkä?! Imettäminen ON kiistatta lapsen etu ja siten imettämättä jättäminen ilman mitään järkevää syytä ON TYHMÄÄ. Samoin myös se, ettei lapselle anneta d-vitamiinia. Näitä esimerkkejähän on toki muitakin..

 

Mitäs sitten kun tulee seuraava asia lapsen hoidossa mitä ei huvita tehdä?

Laitetaan se lapsi päiväkotiin virikepaikalle?