Lapsi, jolle oikein mikään ei riitä

Mikähän meidän 5v esikoisella on, kun tuntuu että hän ei ole koskaan oikein tyytyväinen mihinkään...Kuuluuko ikään, onko kyse luonteenpiirteestä vai mikä?

Tänään itsetehdystä joulukalenterista tuli karkkia JA uusi kirja, niin sekin oli vähän "höh, luulin että olisi sipsiä tai jotain muuta kivaa". Jos käydään vaikkapa elokuvissa ja jäätelöllä, niin sekin unohtuu nopeasti ja kotimatkalla jo kiukutaan kun ei saanutkaan ajella karusellissa... Näitä esimerkkejä on loputtomasti. Lapsi on muutenkin koko ajan vinkumassa jotakin, mutta ei todellakaan saa vinkumalla tahtoaan läpi. Uusia leluja saa pääasiassa synttäreillä ja jouluna, eli ei voi olla kyse siitäkään että aina saisi kaiken haluamansa. Sisaruksensa ovat ihan erilaisia, ovat tyytyväisiä ja iloisia siitä mitä saavat. Miten tuohon esikoisen käytökseen nyt pitäisi suhtautua? Vai kuuluuko tuohon ikävaiheeseen?

 

Kamala pentu. Onneksi minun lapset eivät ole tuollaisia.

 

Kamala pentu. Onneksi minun lapset eivät ole tuollaisia.

Kiitos tästä. Tulipa hyvä mieli...

 

no onko jompi kumpi vanhemmista luonteeltaan samantyylinen? tyytymätön, ei osaa iloita vähästä, ei oikein osaa olla kiitollinen? sinällään ihan normaali lapsi, mutta jotenkin kiitollisuutta pitäisi lapselle opettaa. mun tyttö on myös vähän sellainen tyytymätön vinkuja, mutta niin on äitinsäkin :/

 

Mulla on tuollainen 2,5v ja ei ole kaikki kylläkään uhmaa...aina pitäis olla kaikkea kivaa, hyvää, miellyttävää että olisi niinkun muutkin...ellei ole niin kiljuu kiljuu ja kiljuu. Ihan pihalla sen kanssa kun esikoinen oli ihan tavis tyyppi ja on sitä edelleen 7-vuotiaana.
ps. muut ei meillä mäkätä tai mökötä aina jos asiat ei mene putkeen eikä vinguta

 

periaatteessahan tuo on ahneutta, ja ehkä sitä voisi lievittää esim tekemällä lapsen kanssa asioita joissa annetaan toisille ja siitä tulee hyvä mieli. jos vaikka kytte yhdessä ostamassa pojan kanssa joululahjan joulupuu keräykseen ja sitten selität lapselle kuinka iloiseksi se toinen poika tulee lahjasta kun ei muuten saisi mitään jne. osaako lapsi jakaa sisarustensa kanssa leluja tm?

 

Meidän keskimmäinen on ihan samanlainen. Jonkun verran uskon että on ikään liittyvää, mutta on kyllä myös luonteessa. Toivon vaan että loppu pian, olen todella uuvuksissa tähän. Ja siis 5 vuotias on myös meidän neiti. En valitettavasti osannu nyt auttaa mut voimia sinnekin päin!!

 

no onko jompi kumpi vanhemmista luonteeltaan samantyylinen? tyytymätön, ei osaa iloita vähästä, ei oikein osaa olla kiitollinen? sinällään ihan normaali lapsi, mutta jotenkin kiitollisuutta pitäisi lapselle opettaa. mun tyttö on myös vähän sellainen tyytymätön vinkuja, mutta niin on äitinsäkin :/

No ei me kyllä miehen kanssa olla vaateliaita millään mittapuulla. Ihan tavallista arkea eletään ja molemmat ollaan suht "vähään" tyytyväistä sorttia.

 

Minä väittäisin luonteenpiirteeksi, Meillä 1. ja 3. lapsi omaa noita piirteitä.

 

Ja vielä sen verran jatkan että hän ei oikeasti tarvitse mitään, esimerkiksi jos joku tavaransa on lattialla ja sanon että jos se ei nyt kymmenennen sanomisen jälkeen mene paikoilleen niin se menee roskiin, niin sanoo vaan"ihan sama, laita roskiin, en mä sitä tartte". Esimerkkejä voisin kertoo vaikka kuinka paljon. Hankala luonne. Toisaalta todella herkkä ja huolellinen mutta todella kovat uhmaiät ja vaatimukset!!

 

Varmaan luonteenpiirre. Meillä 5v. poika on usein pienistäkin asioista iloinen ja kiitollinen

 

periaatteessahan tuo on ahneutta, ja ehkä sitä voisi lievittää esim tekemällä lapsen kanssa asioita joissa annetaan toisille ja siitä tulee hyvä mieli. jos vaikka kytte yhdessä ostamassa pojan kanssa joululahjan joulupuu keräykseen ja sitten selität lapselle kuinka iloiseksi se toinen poika tulee lahjasta kun ei muuten saisi mitään jne. osaako lapsi jakaa sisarustensa kanssa leluja tm?

Lapsi ei ole sillä tavalla ahne, etteikö osaisi antaa toiselle tai haluaisi pitää kaiken itsellään. Aina tuo mielellään on viemässä esim. serkuilleen jotain kivaa, piirtelisi kortteja naapureille jne., mutta silti kaikesta mitä itse saa, kommentti on jotain"voi höh, olispa ollut sittenkin..." tai "miksi mä en koskaan saa...", "ei tätä, vaan määä haluan...". Viimeksi just tänä aamuna pisti huvittamaan tuo joulukalenteri, kun tyypit saa pikkupussukat karkkia ja vielä uuden kirjan, niin sekään ei ollut mistään kotoisin...

 

Meidän keskimmäinen on ihan samanlainen. Jonkun verran uskon että on ikään liittyvää, mutta on kyllä myös luonteessa. Toivon vaan että loppu pian, olen todella uuvuksissa tähän. Ja siis 5 vuotias on myös meidän neiti. En valitettavasti osannu nyt auttaa mut voimia sinnekin päin!!

On juu aika väsyttävää välillä. Tai oikeastaan helkkarin ärsyttävää kun ihan sama miten paljon teet tai yrität järjestää lapsille jotain kivaa, niin yksi vaan rutisee ja löytää ne kaikki negatiiviset puolet asioista.

 

no mä tekisin niin että aina kun valittaa jostain mitä saa niin ottaisin sen annetun asian pois tai kertoisin ettei seuraavaa kertaa tule. jossain vaiheessa varmaan alkaa olla tyytyväisempi mitä saa.