Mitä ajattelet ihmisestä jolla on kolme toisen asteen ammattitutkintoa ja aikoo seuraavaksi opiskella työn ohessa

["Innokas"]

ammattikorkeassa?

Kyse siis itsestäni. Mulla on kolme eri alan ammatillista koulutusta toiselta asteelta ja nyt suunnittelen opiskelevani amk:ssa jos koulutukseen pääsen. Tuo koulutus tapahtuu työn ohessa ja viimeistä vuotta vuotta varten täytyy ottaa opintovapaata, että pystyy suorittamaan harjoitteluja.

Töitä olen tehnyt koko ajan opiskelujen aikana. Kouluaikana osa-aikaisesti ja kesäisin täyspäiväisesti. Nyt on vakipaikka alalla jossa aion jatkokouluttautua.

Tuntuu vain joidenkin mielipide olevan, että eikö yksi tai korkeintaan kaksi koulutusta riitä. Ihmettelen tuollaista ajattelutapaa koska mun mielestä ihminen voi opiskella niin kauan kuin siihen voimia riittää eli vaikka hautaan asti.

 

[hoho]

[QUOTE="Innokas";27640816]ammattikorkeassa?

Kyse siis itsestäni. Mulla on kolme eri alan ammatillista koulutusta toiselta asteelta ja nyt suunnittelen opiskelevani amk:ssa jos koulutukseen pääsen. Tuo koulutus tapahtuu työn ohessa ja viimeistä vuotta vuotta varten täytyy ottaa opintovapaata, että pystyy suorittamaan harjoitteluja.

Töitä olen tehnyt koko ajan opiskelujen aikana. Kouluaikana osa-aikaisesti ja kesäisin täyspäiväisesti. Nyt on vakipaikka alalla jossa aion jatkokouluttautua.

Tuntuu vain joidenkin mielipide olevan, että eikö yksi tai korkeintaan kaksi koulutusta riitä. Ihmettelen tuollaista ajattelutapaa koska mun mielestä ihminen voi opiskella niin kauan kuin siihen voimia riittää eli vaikka hautaan asti. [/QUOTE]

Se koulutus on yhteiskunnalle todella kallista. Ilmaiseksiko luulet opettajien tulevan luokan eteen, vaikkei se sinulle maksakaan?

Kannatan ehdottomasti ideaa, että yhden tai viimeistään kahden saman koulutusasteen koulutuksen jälkeen seuraava on lukukausimaksullinen.

Idea on käydä se kouli ja siirtyä siitä työelämään maksamaan veroilla takaisinpäin.

 

[cvvnn]

Tyypillinen työnvieroksuja joka maksanut hunajaa veronmaksajille.

 

["vieras"]

En mitään. Nykyaikana on kouluttauduttava jatkuvasti, jotta pysyisi yhteiskunnan kelkassa. Monet tuttuni ovat opiskelleet toisen ammatin työn ohessa ihan siltä varalta, että jäävät työttömiksi. Etenkin lähihoitaja yms. ovat suosittuja vara-ammatteja, niille kun on jatkuvasti töitä.

 

["a p"]

Tyypillinen työnvieroksuja joka maksanut hunajaa veronmaksajille.

En todellakaan ole mikään työnvieroksuja vaan töitä olen tehnyt koko ajan. Kirjoitin huolimattomasti kun en huomannut kirjoittaa, että kolmas koulutuksista tehtiin kokopäiväisen työn ohessa ja kyseessä oli maksullinen koulutus. Nytkin teen kokopäiväistä työtä eli miten olen työnvieroksuja?

 

[bdb]

sunlaisias sais olla lisääkin

 

["Heh"]

Tsemppiä opiskeluun. Elämä on kokoajan uuden oppimista ja omaksumista.

 

[toinen näkökulma]

Onneks olkoon!

Onko lapsia? Minäkin lähtisin mielelläni jatko-opiskelemaan, mutta eipä siitä opiskelusta tullut mitään, kun viimeksi yritin, kun päivät koulussa, illat ja viikonloput töissä. Kärsi siitä koko perhe aikansa. Opiskelu+työt on jo vaativa yhdistelmä, opiskelu+työt+perhe kokemukseni mukaan lähes mahdoton yhtälö - kärsii lapset kun eivät ikinä näe äitiä, kärsii mies, kun kaikki koti- ja lastenhoitohommat kaatuu niskoilleen. Jos taas yrittää nipistää vähän aikaa perheelle ja kodille, kärsii opiskelut, kun ei ehdi kotona lukea ja tehdä opiskelutehtäviä.

Työt kun väkisinkin tuppaa menemään tuossa kuviossa tärkeysjärjestyksessä ykkössijalle - kotihommat saa odottaa tai mies tekee, lapset saa mies hoidettua, mutta millä elätät lapsia ja kustannat opiskelut, ellei ole töitä?.. Lopulta tuosta yhtälöstä tippui opiskelut, niitä kun ehtii opiskella myöhemminkin, elanto taas pitää hankkia ja lapsista huolehtia tässä ja nyt..

Mutta mikäs siinä, jos jaksaa ja ehtii. Mä en jaksanut, ehkä sitten joskus, kun lapset tuosta kasvaa.

 

["a p"]

Onneks olkoon!

Onko lapsia? Minäkin lähtisin mielelläni jatko-opiskelemaan, mutta eipä siitä opiskelusta tullut mitään, kun viimeksi yritin, kun päivät koulussa, illat ja viikonloput töissä. Kärsi siitä koko perhe aikansa. Opiskelu+työt on jo vaativa yhdistelmä, opiskelu+työt+perhe kokemukseni mukaan lähes mahdoton yhtälö - kärsii lapset kun eivät ikinä näe äitiä, kärsii mies, kun kaikki koti- ja lastenhoitohommat kaatuu niskoilleen. Jos taas yrittää nipistää vähän aikaa perheelle ja kodille, kärsii opiskelut, kun ei ehdi kotona lukea ja tehdä opiskelutehtäviä.

Työt kun väkisinkin tuppaa menemään tuossa kuviossa tärkeysjärjestyksessä ykkössijalle - kotihommat saa odottaa tai mies tekee, lapset saa mies hoidettua, mutta millä elätät lapsia ja kustannat opiskelut, ellei ole töitä?.. Lopulta tuosta yhtälöstä tippui opiskelut, niitä kun ehtii opiskella myöhemminkin, elanto taas pitää hankkia ja lapsista huolehtia tässä ja nyt..

Mutta mikäs siinä, jos jaksaa ja ehtii. Mä en jaksanut, ehkä sitten joskus, kun lapset tuosta kasvaa.

On yksi exän kanssa yhteishuollossa oleva lapsi. Lapsen aikana olen hankkinut kaksi koulutuksistani. Vuorotyö ja hyväksiluvut opiskeluissa ovat onneksi suoneet mulle vapaapäiviä mikä on ollut hyvä lapsen kannalta. Tällä hetkellä on pelkästään työ.

 

["Kylli"]

Mulla kolme ammattitutkintoa toiselta asteelta... Ja kun saan kolmannen lapsen ja sen tarpeeksi isoksi niin opiskelen lisää... En tiedä vielä mitä ja missä mutta, toiveena ois AMK tutkinto....

 

["vieras"]

Minusta kuulostaa siltä että et oikein vieläkään tiedä mitä haluat isona tehdä, tai sitten olet vaan sellainen levoton sielu joka ei jaksa kauaa samaa hommaa. Monipuolista kokemusta ainakin saat - siitä on varmasti hyötyä näinä vaikeina työllisyysaikoina. Jos yhdeltä alalta ei löydy töitä niin voi aina etsiä toiselta.

 

["vieras"]

Rehellisesti hiukan vituttaa että joissain kaupungeissa nuo opiskelumahdollisuudet ovat vain niin paljon paremmat ja toisissa paikoissa ei onnistu sitten niin millään.

Oma päätöshän se on missä asuu, ja rehellisesti tuo opiskelumahdollisuus ei ole omassa tilanteessani riittävä syy muuttoon, mutta hieman harmittaa että jotkut vain huviopiskelee.
Eikö niitä opiskelumahdollisuuksia pystyisi jakamaan hieman tasapuolisemmin ympäri suomen?

 

[toinen näkökulma]

Yhteishuolto eli viikko/viikko-systeemi tai jotain vastaavaa? Eli vuoroviikoin lapsivapaa? Sittenhän saattaa jaksaakin.

Vuorotyö itsellänikin ja 2 lasta. Kuopus oli 10kk vanha, kun toissakerran yritin opiskella ja tehdä töitä. Viime kerran kun yritin, niin oli jo vähän helpompaa, kun ei enää 4-vuotiaana niin valvottanut, mutta rankkaa se silti oli. Töitä tein kokoaikaisesti toisella kerralla (ja siis myös tällä hetkellä), ekalla kerralla osa-aikaisesti. Kai tämä tästä, kun molemmat lähtee koulutielle (toistaiseksi vain esikoinen on koululainen), niin ehkäpä on äidinkin taas aika sinne lähteä.

Hyvä jos jaksat, ja tsemppiä sulle

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";27640940]Rehellisesti hiukan vituttaa että joissain kaupungeissa nuo opiskelumahdollisuudet ovat vain niin paljon paremmat ja toisissa paikoissa ei onnistu sitten niin millään.

Oma päätöshän se on missä asuu, ja rehellisesti tuo opiskelumahdollisuus ei ole omassa tilanteessani riittävä syy muuttoon, mutta hieman harmittaa että jotkut vain huviopiskelee.
Eikö niitä opiskelumahdollisuuksia pystyisi jakamaan hieman tasapuolisemmin ympäri suomen?[/QUOTE]

En mä edes asu missään kaupungissa vaan pienessä maalaiskunnassa jossa ei ole muuta kuin lukio peruskoulun lisäksi. Lähin ammattioppilaitos on 25km päässä. Siitäkin huolimatta olen hankkinut itselleni koulutuksia ja viimeisimmän koulutuksen tein monimuotona työn ohessa. Etäpäiviä koulutuksen aikana n.25 ja matkaa kouluun oli n.100km.

Mihinkään ei ole tarvinnut muuttaa koulujen takia. Koita säkin selvittää erilaisia monimuotokoulutuksia joita voi tehdä työn ohessa ja on lähipäiviä aina välillä.

 

["a p"]

Yhteishuolto eli viikko/viikko-systeemi tai jotain vastaavaa? Eli vuoroviikoin lapsivapaa? Sittenhän saattaa jaksaakin.

Vuorotyö itsellänikin ja 2 lasta. Kuopus oli 10kk vanha, kun toissakerran yritin opiskella ja tehdä töitä. Viime kerran kun yritin, niin oli jo vähän helpompaa, kun ei enää 4-vuotiaana niin valvottanut, mutta rankkaa se silti oli. Töitä tein kokoaikaisesti toisella kerralla (ja siis myös tällä hetkellä), ekalla kerralla osa-aikaisesti. Kai tämä tästä, kun molemmat lähtee koulutielle (toistaiseksi vain esikoinen on koululainen), niin ehkäpä on äidinkin taas aika sinne lähteä.

Hyvä jos jaksat, ja tsemppiä sulle

Ei viikko/viikkosysteemiä vaan lapsi on isällään lähinnä mun työvuorojen mukaan. Ei olla sovittu mitään virallista ja mennään tilanteen mukaan. Toki välillä mennään sen mukaan jos exällä on jotakin. Välillä lapsi jommassa kummassa mummolassa, saattaa kyllä olla siellä vaikka ei olisi itsellä tarvetta hoitajaan. Isovanhemmat käy vielä töissä niin sekin vähän vaikuttaa koska voivat lasta ottaa ja haluavat kuitenkin lapsen kanssa viettää aikaa. Itsellä sitten tosiaan on ollut aina vuosien aikana niitä vapaapäiviäkin niin ei ole lapsen tarvinnut olla hoidossa tai on voinut koulusta tulla suoraan kotiin. Lapsi alkaa kuitenkin olemaan sen verran iso, että pärjää jo muutaman tunnin yksinkin kotona.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";27640962]En mä edes asu missään kaupungissa vaan pienessä maalaiskunnassa jossa ei ole muuta kuin lukio peruskoulun lisäksi. Lähin ammattioppilaitos on 25km päässä. Siitäkin huolimatta olen hankkinut itselleni koulutuksia ja viimeisimmän koulutuksen tein monimuotona työn ohessa. Etäpäiviä koulutuksen aikana n.25 ja matkaa kouluun oli n.100km.

Mihinkään ei ole tarvinnut muuttaa koulujen takia. Koita säkin selvittää erilaisia monimuotokoulutuksia joita voi tehdä työn ohessa ja on lähipäiviä aina välillä.[/QUOTE]

Eli näyttötutkintona?

Miten muuten käytännössä nuo näyttötutkinnot menee työpaikalla?
Onko niitä näyttötilaisuuksia useita?
Millaisia ne tilaisuudet on ja kuka niitä arvostelee? Oma pomoko?

Mitä se vaatii työpaikalta esim. sinun tapauksessasi kun ryhdyit opiskelemaan työn ohessa näyttötutkintona?

Kiitos jos viitsit hiukan neuvoa.

 

[efef]

jokainen tyylillään...riippuu niin tilanteesta, henkilöstä ja motiiveista. Joskus toki tuollaisen elämän taustalta löytyy, joku sisäinen piru joka ajaa suorittamaan elämää. Tai ajatusmaailma, että ei ole minkään arvoinen, jos ei koko ajan tee jotain tuollaista aktiivista/aikaa vaativaa.

itse "kärsin" lapsuudessani äidistä, joka oli yhdenlainen suorittaja. Koko ajan piti olla joku projekti tekeillä, milloin opiskelua, milloin harrastuksen parissa korkeammalle tasolle suorittamista, rakennusprojektia jne. lapsille ei tietysti sitten ollut aikaa samassa suhteessa..eikä sellaista rauhallista olemista lasten kanssa ollut (aina piti tehdä jotain hyödyllistä tai sitten levätä siitä suorittamisesta ). Tietynlaista riittämättömyyden tunnettahan se jättää lapseen, kun pitäs itsekkin tehdä jotain fiksua koko ajan, jotta saisi sitä kaipaamaansa vanhemman huomiota.

Silti olen itsekkin opiskellut lastenhoitoni ohessa. tosin olen kiinnittänyt paaljon huomiota siihen, että se aika ei ole poissa lapsilta eli koulutehtäviä on sitten väännetty lasten nukkuissa jne. He ovat kuitenkin mulle tärkeäimpiä.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";27640984]Eli näyttötutkintona?

Miten muuten käytännössä nuo näyttötutkinnot menee työpaikalla?
Onko niitä näyttötilaisuuksia useita?
Millaisia ne tilaisuudet on ja kuka niitä arvostelee? Oma pomoko?

Mitä se vaatii työpaikalta esim. sinun tapauksessasi kun ryhdyit opiskelemaan työn ohessa näyttötutkintona?

Kiitos jos viitsit hiukan neuvoa. [/QUOTE]

Näyttöjä oli kolme siinä mun koulutuksessa. Tein 4-5 työvuoroa omalla työpaikalla kuten normaalistikin teen töitä. Arvioijina esimies ja yksi työtovereista. Jokaisessa näytössä on ne omat osa-alueensa millä pitää osoittaa pätevyytensä.

Varmasti riippuu alastakin mitä vaaditaan työpaikalta. Opettaja tarkistaa ensin työpaikan, että onko soveltuva näyttöihin. Jos ei sovellu kaikkiin näyttöihin, niin koulu järjestää toisen paikan missä voi tehdä sen muutaman vuoron näyttönä. Siis näin ainakin meillä oli.