yksinöinen anoppi & jolunvietto

Jos joku ihminen kohtelisi minua, miestäni tai lapsiani huonosti niin kutsua ei meille tulisi, ihan sama olisiko joulu vai ei.
Ärsyttää juuri tällaiset ihmiset jotka ympäri vuoden itse kohtelee läheisiään kuin saastaa mutta sitten kun joulu lähestyy niin odotetaan kutsua joulunviettoon "koska jouluna pitää ajatella muitakin ja joulu on hyvän mielen juhla". No missäs se niiden hyvä mieli sen joulun jälkeen taas on? Kannattaisiko vähän muinakin vuoden aikoina panostaa siihen muiden kohteluun niin saattaisi se yhteinen joulunviettokin tuntua muistakin ihan oikeasti hyvältä idealta eikä huonon omantunnon aiheuttamana pakkopullana.

Me vietetään joulu perheen kesken eli mies, minä ja lapset. Meille saa tulla kylään mutta me ei jouluna mennä muille. Tämä päätettiin kun lapsia tuli niin joulunvieton pääpiste on omassa kotona, joulu on menee meidän omien "perinteiden" ja aikataulujen mukaan ja sen mukaan saa meille tulla kyläilemään.
Molempien suvuissa isovanhemmat haluaisivat/olettavat että ne joilla on ne pienet lapset ovat niitä jotka viettävät joulunsa autossa istuen paikasta toiseen kiirehtien. Niinhän ne meidänkin joulut olisivat menneet ellei me oltaisi alusta sanottu miten aiomme joulut viettää. Eli lasten ehdoilla.

 

haluamme viettää joulunpyhät pääasiassa omalla porukalla, mutta ongelma on muualla asuva yksinäinen anoppi, joka tietty olisi mieluusti meillä jouluaattona katsomassa lasten juolunriemua. mutta käytänössä olisi sitten koko joulun meillä, jos olisi aaton ja sitä me ei haluta. usein on tullut esim. tapaninpvänä jolloin ollaan vietettä vielä jälkijoulua jouluruokineen.

vaikken anoppia tänne haluakaan niin tuntuu tylyltä että hän joutuu viettämään yksinään jouluaaton. miehen mielestä asia on ihan ok eikä anoppia tartte pyytää. mäkin olen kyllä periaatteessa sitä mieltä...ja kai meillä on oikeus viettää oman perheen aattoa...siis on.

kommentteja?

Meillä sama tilanne,mutta ajatus kutsumatta jättämisestä vain ajatuksissani. Kenenkään
ei pidä olla joulua yksin. Minä järjestän joulun ja yksinäiset on tervetulleita. Ehkä joskus itse
olen se yksinäinen mummu...

 

joka lyyli oma tyyli

mä oon raahannu anopin meille vanhainkodista joka jesuksen jouluksi jo monta vuotta. syötän ja vaihdan vaipankin...

Tää viesti sai mut niin iloiseksi Oon vanhainkodissa töissä, ja asukkaat aina odottavat joulua kun pääsevät sitä perheensä kanssa viettämään. Kertoilevat vielä pitkään joulun jälkeen että missä olivat, mitä tekivät jne

Musta ap:n ja miehensä ajattelutapa on aika outo... Kyllä mä ainakin lasken vanhempani ja anoppini (vaikka hän asuu n 3000km päässä ja näemme kerran vuodessa) perheeseeni.

Muistelen aina lapsuuteni jouluja, joka joulu oltiin isovanhemmillani ja sinne tulivat myös äitini sisarukset perheineen. Oli ihana nähdä sukulaisia ja päästä leikkimään serkkujen kanssa. Tänäkin jouluna suuntaamme mieheni ja poikamme kanssa mummulleni (pappa siis kuollut monta vuotta sitten) ja sinne tulee muitakin sukulaisia. Lupasin auttaa ruokien valmistuksessa ja kauppareissuilla, kun mummulla liikkuminen tällä hetkellä huonoa.

Jokainen toki tyylillään, mutta mä ainakin haluan viettää joulun rakkaideni seurassa enkä ainoastaan mieheni ja poikani kanssa, vaikka joulunpyhät on juhannuksen ohella ainoat 100% varmat vapaapäivät mitä miehelläni vuoden aikana on (toki lomareissut siihen päälle).

Turha sitten vanhana itkeä, kun on leskeksi jäänyt ja omat lapset eivät kutsu joulunviettoon koska et kuulu heidän perheeseen...

 

eli mennään Teidän sukulaistenne luokse viettämään ikimuistoista joulua, ei miehesi sukulaisten... Onko joulut miehestäsikin yhtä ihania?

Meilläkin aatto ollaan kotona, oman perheen kesken.
Omilla vanhemmillani on omat perinteensä ja joulupäivänä käydään siellä tapaamassa kaikkia jotka kynnelle kykenevät.

Aikaisempina vuosina ollaan toivotettu appiukko tervetulleeksi, mutta eipä ne mitään kovin tunnelmallisia jouluja ole olleet.. Kaikki pyörii appiukon navan ympärillä ja monesti hänellä onkin sitten kiire, jolloin joudutaan syömään kiireellä koska hän haluaa nähdä lahjojen jaon ennen lähtöään.
Siinä sitten kommentoidaan kaikkea negatiiviseen sävyyn, eikä voida puuhailla lapsien kanssa mitään sillä aikaa kun laitetaan ruokaa jne.

Niinpä päätimme miehen kanssa että aatot on tästä lähtien meidän perheen kesken. Viime joulu olikin ihana.. Pääsinpä itsekin saunaan, kun ei tarvinnut kiireellä laitella paketteja sillä aikaa jotta toinen pääsisi sitten lähtemään.
Näin on hyvä.

Toivon että lasten ollessa aikuisia voimme miehen kanssa vielä viettää joulua kahdestaan. Lapset ovat meille tällöin tervetulleita, tai saavat viettää joulun keskenäänkin.

 

[QUOTE="Lis";27628780]Eli joulut jaavat viettamatta lasten kanssa jos perheen ulkopuolinen=anoppi tulee mukaan joulun viettoon. Toivottavasti et ole tosissasi.[/QUOTE]

Jos anoppi vie joulutunnelman kaikilta muilta, niin kyllä ne lämpimät joulumuistot jää lapsiltakin puuttumaan.

Ihme uhraan jouluni perheen ulkopuolisten alttarille mentaliteetti. Oman perheen saa panna etusijalle.

 

Ihme uhraan jouluni perheen ulkopuolisten alttarille mentaliteetti. Oman perheen saa panna etusijalle.

Ovatko omatkin vanhempasi perheesi ulkopuolisia, vai koskeeko rajaus vain appivanhempia?

 

[QUOTE="sasa";27630331]Ovatko omatkin vanhempasi perheesi ulkopuolisia, vai koskeeko rajaus vain appivanhempia?[/QUOTE]

Kyllä mä perheenjäsenikseni miellän mieheni ja lapseni. Siis ne ihmiset, joiden kanssa asun. Muut ihmiset eivät kuulu tähän yksikköön. Anoppia en millään lailla vieroksu, niinkuin en muutakaan lähisukua. Olemme hyvissä väleissä. Hän ei sitä paitsi edes halua meille joulunviettoon.

 

Jotenkin tuntuu pahalta evätä yksinäisen ihmisen osallistumisen riemu. Hän kuitenkin kokee teidän perheen kanssa yhteenkuuluvuutta, haluaa olla osana teidän eloa... Ei minusta olisi siihen jouluna, että sulkisin hänet pois oveni takaa enkä päästäisi viettämään juhlaa seurassa. Joulu on muutoinkin yksinäiselle todella, todella vaikea aikaa.

Ja kerran miehelläsi on sisaruksia, niin miksi ihmeessä he eivät ole ottaneet puheeksi sitä, että jouluttaisivat äitiänsä vuorojouluin :O? Ja jos se ei syystä tai toisesta tule kysymykseenkään, niin - loppujen lopuksi on kyse vain joulusta, muutamasta päivästä suhteutettuna koko vuoteen. Jos pari kolme päivää antaa yksinäiselle anopillesi virtaa koko seuraavaksi vuodeksi, niin....juu ei, ei olisi minusta sitä häneltä kieltämään.

JA tuskinpa se anoppi kuppelehtii ylhäällä yötä myöten, kyllä te saatte sen oman kahdenkeskisen aikannekin taatusti järjestetyksi ...

 

Itse en halua anoppia (vaikka ei ihan yksinäinen ole), niin joulupöytään tulla meille arvostelemaan ruokia. "Ai, etkö sä tätäkään ole itse tehnyt, kalat on helppo tehdä, onko tämä rosolli tehty itse......?" >.<
Olen vielä ennen joulua kiinni töissä, joten ei ole aikaa kaikkea tehdä itse enkä jaksakkaan.
Päätetty ollaan ITSEKKÄÄSTI, että jouluaatto ollaan vain meidän perheen kesken ja muina päivinä käydään katsomassa omia vanhempia ja anoppia....

 

eli mennään Teidän sukulaistenne luokse viettämään ikimuistoista joulua, ei miehesi sukulaisten... Onko joulut miehestäsikin yhtä ihania?
.

Oliko tää mulle tarkoitettu? Mieheni ei ole suomalainen eikä hänellä ole sukulaisia Suomessa (tai no joo on, velipuolen vaimon veli). Tän olisi voinut ehkä päätellä siitäkin, että anoppi asuu 3000km päässä Joten kyllä tuo mies mielellään joulun viettää mun perheeni/sukuni kanssa.

 

Tavallaan kyllä ymmärrän, että anoppi olisi esim. Tapaninpäivänä, jos muuten olisi tosiaan monta päivää putkeen.

Hommaa ekana itsellesi se anoppi..niin katsotaan sitten...

 

MÄ kutsuisin ja sietäisin, koska olen a) perhekeskeinen ja sukurakas ihminen, b) jouluhullu.

Mun perhekäsitykseni on vähän laajempi kuin vain minä ja mun ruokakuntani. Kyllä mun perheeseeni kuuluvat omat vanhemmat, heidän vanhempansa, omat sisarukset perheineen tms.
Toisaalta mä tulen suvuista, joissa on myös oltu 'yhtä suurta perhettä' niin hyvässä kuin pahassakin, eli on jotakuinkin normaalikäytäntö.

Tuntuu toisaalta tylyltä sanoa, että tottakai kutsutte anopin mukaan ja ette 'voi riistää' häneltä sitä iloa joka lasten joulusta tulee, mutta toisaalta kaikki eivät vietä yhtä perhekeskeistä elämää kuin itse teen.

En minä tiedä- mutta jotenkin joulusta menee jotain pois- siis siitä ajatuksesta että muistetaan läheisiä eikä vain jaeta lapsille paketteja.
Voisko anopin tyrkätä jonnekin muualle myös sukuloimaan pariksi päiväksi?

 

Itse vietin aina joulun äitini vanhempien luona. Nyt kun paappaa ei ole, ollaan äitilläni. Mitä enemmän sukua sen parempi. Anoppini asuu eri maassa, missä mekin. Vietämme joulun mieheni vanhempien ja sisarusten perheiden kanssa ennenkuin matkustamme Suomeen.

Ilmanmuuta kutsuisin anoppini meille, jos olisi samassa maassa. Haluaa viettää joulun kotimaassaan tyttäriensä kanssa.

Ja siitähän oli tutkimuskin, että lapsenlapset ovat läheisempiä tyttären puolelta. Itse ainakin läheisemmässä väleissä äitini kanssa. Jos on ongelmaa tai ilouutinen, ensin soitan äidilleni sitten vasta anopilleni.

Ja varmasti nämä anoppia vihaavat haluavat itsen itse tunkea miniöilleen jouluna.

 

[QUOTE="Vieras";27631929]Itse vietin aina joulun äitini vanhempien luona. Nyt kun paappaa ei ole, ollaan äitilläni. Mitä enemmän sukua sen parempi. Anoppini asuu eri maassa, missä mekin. Vietämme joulun mieheni vanhempien ja sisarusten perheiden kanssa ennenkuin matkustamme Suomeen.

Ilmanmuuta kutsuisin anoppini meille, jos olisi samassa maassa. Haluaa viettää joulun kotimaassaan tyttäriensä kanssa.

Ja siitähän oli tutkimuskin, että lapsenlapset ovat läheisempiä tyttären puolelta. Itse ainakin läheisemmässä väleissä äitini kanssa. Jos on ongelmaa tai ilouutinen, ensin soitan äidilleni sitten vasta anopilleni.

Ja varmasti nämä anoppia vihaavat haluavat itsen itse tunkea miniöilleen jouluna.[/QUOTE]
Yksi itsen liikaa..

 

MÄ kutsuisin ja sietäisin, koska olen a) perhekeskeinen ja sukurakas ihminen, b) jouluhullu.

Mun perhekäsitykseni on vähän laajempi kuin vain minä ja mun ruokakuntani. Kyllä mun perheeseeni kuuluvat omat vanhemmat, heidän vanhempansa, omat sisarukset perheineen tms.
Toisaalta mä tulen suvuista, joissa on myös oltu 'yhtä suurta perhettä' niin hyvässä kuin pahassakin, eli on jotakuinkin normaalikäytäntö.

Tuntuu toisaalta tylyltä sanoa, että tottakai kutsutte anopin mukaan ja ette 'voi riistää' häneltä sitä iloa joka lasten joulusta tulee, mutta toisaalta kaikki eivät vietä yhtä perhekeskeistä elämää kuin itse teen.

En minä tiedä- mutta jotenkin joulusta menee jotain pois- siis siitä ajatuksesta että muistetaan läheisiä eikä vain jaeta lapsille paketteja.
Voisko anopin tyrkätä jonnekin muualle myös sukuloimaan pariksi päiväksi?

Kun esikoinen oli ensimmäistä kertaa jouluna maapallon toisella puolella, niin musta todellakin tuntui siltä, että joulusta meni jotain pois. Nyt tulee toinen joulu ja toivon, että tällä kertaa ei tunnu. Kai se on jotain alitajuntaista haikeutta siitä, että yksi elämänvaihe (eli se alaikäisten lasten äitiys) on ohi ja on aika luopua parikymmentä vuotta kestäneestä perinteestä. Kuopuksen kanssa ei varmaan joulut tunnukaan niin erilaisilta, kun hän on tähänkin asti ollut välillä jouluja isänsä luona. Tyttö sen sijaan oli aina meidän kanssamme jouluna.

 

Ajatelepa itseäsi (koska itsesi ajatteleminen sinulta näemmä sujuu) yksinäisenä mummona, jota oman lapsen perhe ei halua jouluaatoksi ristikseen.

 

vihaa anoppia. Mutta hän on tehnyt itse selväksi sen että hänen tyttärensä ja tyttärensä lapset ovat hänelle tärkeimpiä.

Pojan ja miniän apu kyllä kelpaa, tytär kun on liian "hieno" kantamaan raskaita tavaroita yms.
Mutta lastenhoitoapu, samoin kuin kaikki muukin huolenpito ja aika, menee tyttärelle.

Joten järjestäköön tytär joulun äidilleen.
Appiukon kanssa sama juttu.

Meidän lapset ei enää pahemmin mummosta ja ukista puhu, kovin oli kyllä esikoinen tärkeä ennen kuin tyttären lapset syntyivät.

Joku jos uskaltaa paheksua kutsumatta jättämistä niin siinähän paheksuvat.

 

Ajatelepa itseäsi (koska itsesi ajatteleminen sinulta näemmä sujuu) yksinäisenä mummona, jota oman lapsen perhe ei halua jouluaatoksi ristikseen.

Moni on ottanut tämän esiin, mutta olenko mä ainoa, josta ei tunnu pahalta ajatus viettää joulua yksin sitten joskus vanhana? Ei mulle olisi nytkään paha paikka viettää joulua yksin. Toivon, ettei mun tarvitsisi koskaan olla yksinäinen, mutta mulle ei ole väliä, minä päivänä mulle tärkeitä ihmisiä tapaan - jouluna vai vaikka viikkoa ennen.

 

[QUOTE="vieras";27632086]Moni on ottanut tämän esiin, mutta olenko mä ainoa, josta ei tunnu pahalta ajatus viettää joulua yksin sitten joskus vanhana? Ei mulle olisi nytkään paha paikka viettää joulua yksin. Toivon, ettei mun tarvitsisi koskaan olla yksinäinen, mutta mulle ei ole väliä, minä päivänä mulle tärkeitä ihmisiä tapaan - jouluna vai vaikka viikkoa ennen.[/QUOTE]

Tilanne, myös sinun tilanteesi, on aika tavalla toinen, kun et ole voinut valita yksin- ja yhdessäolon väliltä itse. Kun yksinäisyys ei ole valinta.

Mutta en oletakaan, että suomalainen omaan napaansa tuijottava keskivertomamma tajuaa asiaa. Enkä nyt todella viittaa yksin sinuun.

 

[QUOTE="vieras";27632086]Moni on ottanut tämän esiin, mutta olenko mä ainoa, josta ei tunnu pahalta ajatus viettää joulua yksin sitten joskus vanhana? Ei mulle olisi nytkään paha paikka viettää joulua yksin. Toivon, ettei mun tarvitsisi koskaan olla yksinäinen, mutta mulle ei ole väliä, minä päivänä mulle tärkeitä ihmisiä tapaan - jouluna vai vaikka viikkoa ennen.[/QUOTE]
Ei tuntunut minustakaan ajatus pahalta, kun lapset olivat vielä pieniä. Mutta nyt, kun tosiaan on ollut jo se tilanne, että ei vietäkään joulujaan lastensa kanssa, niin ... ei se nyt suorastaan pahalta tunnu, mutta kovin erilaiset kuin aiemmat joulut. Niinkuin Aamuäree jo sanoi, joulusta puuttuu jotain. Jonain päivänä mä kaikella todennäköisyydellä vietän joulujani vain kissojeni kanssa ja sitä ennen pitänee tehdä päätös, viettääkö silloin joulua enää lainkaan ja jos viettää, niin millä tavalla (esim kutsumalla muita yksinäisiä joulupäivälliselle). En ole tätä vielä sen enempää ajatellut, koska luultavasti nyt ainakin seuraavat 2 tai 3 joulua ei tarvitse olla yksin.

 

viettää juuri lasten kanssa? Siis sitten kun lapset aikuisia.

Eräätkin tuttavapariskunnat kokoontuvat yhteen ja viettävät mukavan joulun.

Tiedän yhden vanhemman naisen joka tykkää olla yksin. Katselee takkatulen ääressä vanhoja valokuvia, soittaa muutaman puhelun, kuuntelee musiikkia ja laittaa hyvää ruokaa.
Noin minäkin kuvittelisin joulun viettäväni, jos sen yksin joudun joskus olemaan.

Mutta peräänkuulutan: Eiköhän näillä vanhemmillakin ihmisillä ole vastuu omasta käytöksestään. Se että olet 50-70 -vuotias, ei tarkoita että et ymmärtäisi käyttäytyväsi huonosti.
Jos suhteesi lapsiisi on huono ja he eivät toivo sinua sinne jouluksi; mene tällöin itseesi tai hyväksy ettet ole kutsuttu.

 

viettää juuri lasten kanssa? Siis sitten kun lapset aikuisia.

Eräätkin tuttavapariskunnat kokoontuvat yhteen ja viettävät mukavan joulun.

Tiedän yhden vanhemman naisen joka tykkää olla yksin. Katselee takkatulen ääressä vanhoja valokuvia, soittaa muutaman puhelun, kuuntelee musiikkia ja laittaa hyvää ruokaa.
Noin minäkin kuvittelisin joulun viettäväni, jos sen yksin joudun joskus olemaan.

Mutta peräänkuulutan: Eiköhän näillä vanhemmillakin ihmisillä ole vastuu omasta käytöksestään. Se että olet 50-70 -vuotias, ei tarkoita että et ymmärtäisi käyttäytyväsi huonosti.
Jos suhteesi lapsiisi on huono ja he eivät toivo sinua sinne jouluksi; mene tällöin itseesi tai hyväksy ettet ole kutsuttu.

Mä näkisin tämän tottumiskysymyksenä. Kun on ne yli 50 joulua jo viettänyt läheistensä kanssa, niin kun se muuttuu, ollaan uden elämänvaiheen edessä. Ja jotta se ei tuntuisi pahalta/tyhjältä/ahdistavalta/tylsältä, pitää keksiä jotain muuta. Olla vaikka joulut töissä, lakata viettämästä koko joulua, keksiä jotain kivaa yksin, lähteä jouluksi ulkomaille tai viettää joulua joidenkin muiden kuin läheistensä kanssa. Mä voisin kuvitella viettäväni tulevaisuuden joulut esim jossain hyväntekeväisyystyössä jakamassa jouluruokia asunnottomille tms. Mutta kyllä se silti on iso muutos jouluun, jos vuosikymmeniä on tottunut siihen, että jouluun liittyy kiinteästi yhdessäolo läheisten kanssa.

 

Minusta kuulostaa, että tämä aloittajan anoppi on TODELLA yksinäinen ja siksi ulkopuoliseksi jättäminen tuntuu entistä pahemmalta. Tuo jatkuva puhuminen on juuri sitä, että ei ole ollut tarpeeksi juttukaveria. Yksinäisyyden pitkittyessä tilanne pahenee juuri noin, että anoppi puhuu vaan omista asioistaan. Tuo saattaa mennä niinkin pitkälle (ellei ole jo mennyt), että muiden huomiointi vähenee, yksinäinen yksin ollessaan miettii puheenaiheet valmiiksi ja sitten nähdessään ihmisen käy ne asiat läpi jatkaen omaa juttuaan ja ohittaa toisen kommentit täysin, ei välttämättä ota enää katsekontaktiakaan. Silloin toki kyseessä on jo mt-ongelma, mutta kyllä moni yksin asuva vanhus on aikamoisia puhumaan, kun kerran viikossa näkee ihmisen. Taukoamattomalla puheella yrittää myös pitkittää toisen vierailua.

Minusta kannattaisi nyt miettiä miten anoppia voisi auttaa yksinäisyydessään, niin ehkä tuo tapa vähenisi ajan mittaa? Sillä ei ole väliä jos SINÄ pystyisit olemaan joulun yksin tai vastaavaa, yksinäisyys on subjektiivinen kokemus. Yksin olo ja yksinäisyys ovat eri asioita.

 

Mä en kyllä ymmärrä miten nämä hölöttäjät pystyy pistämään aina kaikki hiljaseksi. Minun mummo on juurikin sellainen että sanoo kaikki ajatuksensa ääneen ja hällä on aina mielipide kaikkeen. Silti hänen läsnäollessaan pystyy kuka tahansa sanoa asiansa kun ei vaan välitä siitä että mummo höpisee vieressä. Hän ei siitä loukkaannu kun taitaa itsekkin tietää että höpöttää mitä mieleen juolahtaa eikä kaikki ole edes tarkoitettu muiden kuunneltavaksi/ kommentoitavaksi vaan ovat hänen omia ajatuksiaan. Ihana höpinämummo on

Tietysti jos ihan huutaa ajatuksensa niin... mutta sittenkin voi aina vaihtaa huonetta?

 

[QUOTE="vieras";27627715]Olen vuodenikäisen pojan äiti ja olen kyllä miettinyt tätä. Jo esikoisen syntyessä mietin ihan tietoisesti omaa lapsuuttani ja omaa kasvatustani ja mitä haluan tehdä samalla tavalla ja mitä eri tavalla. Samoin mies mietti näitä. Koitan ajatella jo nyt, että lapseni (olivatpa he kumpaa sukupuolta hyvänsä) ovat minulla vain lainassa ja minun on jossain vaiheessa annettava heidän mennä ja elää omaa elämäänsä. Anoppini ei ole tähän todellakaan kyennyt. Seurustelun alkaessa minut haukuttiin päin naamaa monen monta kertaa enkä rehellisesti sanottuna tiedä miksi. Ensimmäinen kerta tapahtui puhelimessa ennen kuin olimme edes tavanneet kasvotusten. Toisaalta minulla on ystäviä jotka viettävät mielellään aikaa anoppiensa kanssa, jopa mieluummin kuin oman äitinsä, joten kyllä se onnistuminen pitäisi ainakin teoriassa olla mahdollista. En myöskään koe tarvetta nytkään, että joulujen pitää olla joka ikinen vuosi täysin samanlaisia, toisin kuin anoppini, jonka mielestä jouluruoat on laitettava joka vuosi niillä samoilla 50 vuotta vanhoilla resepteillä ja koko joulu on pilalla, jos kynttilät eivät ole oikeassa kynttiläjalassa ja sytytettynä tismalleen kello 12.00.00[/QUOTE]

Tuollaisessa tilanteessa, jossa on jo vuosien ajan kiusattu ja haukuttu, ymmärrän täysin ettei yhteisjoulu onnistu. Lähinnä vain tarkoitin että missä vaiheessa tavalliset poikalasten äidit muuttuvat näiksi katkeriksi anopeiksi? Aika monella tuntuu tällaisia anoppikokemuksia palstalla olevan.