Mä olen ihan saakelin väsynyt ja kyllästynyt sairaanhoitaja :(

["Piparkakkutalo"]

Joo, tiedän, pitäisi vaihtaa alaa! Mutta ei ole varaa heittäytyä opiskelijaksi. Mä vihaan noita sekavia vanhuksia jotka sienisillä ja pitkillä kynsillä raapivat ja vaativat tekämään sitä ja tuota kun kerran sairaalassa ollaan. Mä vihaan vaihtaa niiden vaippoja kun paskovat housuunsa. Inhoan juopporetkuja jotka kerran toisensa jälkeen tulevat hoitoon vieroitusoireiden kanssa, huutavat, kiroilevat, lyövät ja huorittelevat. Mä vihaan tätä!!!!!! Enkä kylläkään ole ainoa Haluaisin töihin lasten puolelle mutta siellä harvemmin on töitä tarjolla. Saakelin saakeli! Voisikoha näillä fiiliksillä saada edes pitkän sairasloman? Onko täälä muita hoitajia joita tökkii yhtä paljon?

 

[Tallu -]

Oletko kysellyt mahdollisuutta työkiertoon? Jos vaikka lasten puolelta joku haluaisi kokeilla vanhusten hoitoa.

 

["vieras"]

SH kyllä, mutta ei mua töki ihan noin paljon. Mä olenkin vielä ehkä vaihtamassa alaa, vaikka ikää jo onkin.

 

[sh]

Mulla tökkii, pahasti, en tosin ole vanhuspuolella. Tällä hetkellä olen vielä 4kk kotihoidontuella ja voi olla, että en palaa ollenkaan työhöni. 3-vuorotyö, jatkuvasti tyytymättömät asiakkaat ja vielä tyytymättömämmät omaiset, jatkuva pula koulutetusta ja kokeneesta henkilökunnasta, pieni palkkaus suhteessa oman työn vaativuuteen. Kaiken tämän jälkeen erittäin väsynyt ja huonosti voiva työyhteistö.

 

["Xxxx"]

Ei siinä auta kuin kokeillajotain muuta paikkaa, avopuolella tms. Lisäkoultutus, kysy työkkäristä mitä tukia vois saada?

 

[:(]

Kuulostaa kurjalta, mutta ainakin teet tosi tärkeää työtä ja arvostetaan teitä ihan kympillä. Harmi vaan, että joudutte tommosia yhteiskunnan loisia hoitamaan uudestaan ja uudestaan.. Siis juoppoja ja narkkeja ei vanhuksia.

Tsemppiä!

 

["vieras"]

Lähes joka paikkakunnalla sairaanhoitajille riittää töitä vaikka millä mitalla, kurkkaa vaikka mollin sivuilta. Taatusti löytyy myös paikkoja missä asiakaskunta on vähemmän haastavaa.
Kuulostat todella loppuunpalaneelta, ehkä se sairaslomakin vähän kohentaisi mielialaa.

Miltä kuulostaisi vaikka työ jossain lääkäriasemalla, Mehiläinen tms? Tai lastenpsykiatrisella puolella... onko paikkakunnallasi keskussairaala tai yliopistollinen sairaala?

 

["vieras"]

No älä nyt hyvänen aika ainakaan psykiatriselle puolelle hakeudu töihin jos olet jo valmiiksi loppuunpalanut!
Siellä niitä loppuunpalaneita ja kärsineitä on jo ihan tarpeeksi, sekä potilaina että hoitajina..

 

[Hhmm]

Sua ei sitten haittaisi lasten vaipparumbat..? Pelkään pahaa, ettei sulla riitä hermot lastenkaan kanssa. Kannattaa vaihtaa alaa kokonaan.

 

[Tallu -]

Entäs työnohjaus? Onko teillä siihen mahdollisuutta, onko tuttu juttu?

 

[Big Bang Theory]

olen sh. Tällä hetkellä hoitovapaalla. Itse alan opiskelemaan heti kun keksin mitä, ainakin aluksi terveydenhoitajaksi. Päivätyö kiinnostaa ja muutenkin. Olen aina pitänyt itseäni sopivampana terveydenhoitajksi. Olen suuntautunut lapsiin ja nuoriin, ja onhan se työ huomattavasti mukavampaa kuin aikuisten kanssa ja täällä ainakin paikkojakin paljon auki tai sijaisuuksia ainakin.

 

[Big Bang Theory]

Sua ei sitten haittaisi lasten vaipparumbat..? Pelkään pahaa, ettei sulla riitä hermot lastenkaan kanssa. Kannattaa vaihtaa alaa kokonaan.

On se lasten hoitaminen ihan erilaista kuin esim. aikuisten ja vanhusten. Ei niitä voi edes verrata. Haasteet erilaisia ja fyysisesti ei niin raskasta. Henkisesti tosin voi olla vielä raskaampaa riippuen osastosta. Itse olen työskennellyt, lasten , vammaisten, aikuisten ja vanhusten kanssa ja kyllä se lastenpuoli on ehdottomasti ollut kaikkein paras työpaikka.

 

[....]

[QUOTE="Piparkakkutalo";27563341]Joo, tiedän, pitäisi vaihtaa alaa! Mutta ei ole varaa heittäytyä opiskelijaksi. Mä vihaan noita sekavia vanhuksia jotka sienisillä ja pitkillä kynsillä raapivat ja vaativat tekämään sitä ja tuota kun kerran sairaalassa ollaan. Mä vihaan vaihtaa niiden vaippoja kun paskovat housuunsa. Inhoan juopporetkuja jotka kerran toisensa jälkeen tulevat hoitoon vieroitusoireiden kanssa, huutavat, kiroilevat, lyövät ja huorittelevat. Mä vihaan tätä!!!!!! Enkä kylläkään ole ainoa Haluaisin töihin lasten puolelle mutta siellä harvemmin on töitä tarjolla. Saakelin saakeli! Voisikoha näillä fiiliksillä saada edes pitkän sairasloman? Onko täälä muita hoitajia joita tökkii yhtä paljon?[/QUOTE]

Olin teininä kesätöissä sairaalassa, ja juuri nuo asiat yököttivät niin paljon, että päätin etten IKINÄ ala hoitsuksi. Etenkään kun en tykkää noista lapsistakaan.
Minun on vaikea ymmärtää niitä ihmisiä jotka haluavat tehdä tuota työtä, ja vielä sillä naurettavalla palkalla.

Tsemppiä sinulle!!

 

["vieras"]

Kiitos silti, että olet jaksanut hoitaa työsi, vaikka välillä ärsyttäisikin. Olen itse joutunut useaan otteeseen sydämen ongelmien ja vaikean raskauspahoinvoinnin aikana sisätautien päivystyksessä viettämään aikaa. Onneksi nuo ajat ovat ohi. Känniläisiä ja tappelupukareita tosiaan riitti ja ihan ihmettelen, miten hoitajat jaksoivat tuollaista eläimellistä menoa. Joka tapauksessa, itse en olisi tässä, jos en apua sairaalasta olisi aikanaan saanut. Teet tärkeää työtä. Toivottavasti saisit siirron tai lomaa. Rajansa se on hoitajien jaksamisellakin.

 

[täällä yksi]

Et ole ollenkaan ainoa hoitoalan työntekijä, joka on väsynyt ja turhautunut työhönsä. Työolosuhteet on viety niin äärimmilleen. Itse lopetin päiväkodissa työskentelyn, koska en nähnyt mitään mieltä siinä, että koulutetuimman henkilöstön aika tuhlataan toisarvoisiin asioihin ja samalla on vastattava valtavan paineen alla niin paljosta. Vanhemmat ovat lisäksi täysin ajattelemattomia eivätkä jaksa miettiä alkeellisiakaan käytöstapoja.

 

[mä...]

Itsekin vanhuspuolella töissä ja voimia koetellaan. Jaksaisin kyllä ihan hyvin niiden vanhusten kanssa, mutta omaiset kuvittelevat meidän pystyvän olemaan seitsemässä paikassa yhtäaikaa, parantamaan Jumalan lailla sekä tekemään vastoin ohjeistuksia ja esimiesten käskytyksiä. Ja kun todellisuudessa ei pystytä niin paskaa sataa niskaan. Tätä menoa ei ole enää hoitajia vanhuksilla...

 

["Kätilö"]

Juu, tiedän tunteen, synnyttävät, jotka ei kestä yhtään kipua, haluavat synnytyksessä sujuvan oman suunnitelman mukaan ja jos niin ei käy, valitusta pukkaa. metrin pituinen toivelista mukana tullaan synnyttämään, eikä ymmärretä, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja äidin ja lapsen parhaaksi niitä ikäviäkin asioita tehdään
Kätilölle jopa haistatellaan....
Huumeiden ja Alkon käyttäjät, jotka sikiävät kun kanit, saavat lapsen kotiin, vuoden - kahden päästä lapsi huostaan ja eikun uutta vauvaa uuden miehen kanssa tulemaan.

Jatkuva kiire, henkilöstöstä pulaa, joudutaan tekee ylipitkä vuoroja.

Joo, töihin pitäis taas kohta lähteä sais ees kunnon palkkaa!

 

[unis]

Itse päiväkodissa töissä vielä kuukauden. Väsymys rankkaan työhön johti siihen,että ensi vuoden alusta kutsuvat muut haasteet.

Lapsiryhmät liian isoja, sijaisia ei oteta/saada,erityistä tukea tarvitsevia lapsia monta isossa ryhmässä ilman avustajia. Kädet ja silmät eivät enää riitä. Suunniteltuja juttuja ei voi toteuttaa edellisistä johtuen, vaan yritetään vain päivä kerrallaan pärjätä perusarjessa.

Useimmilla lapsilla ei kotona mitään rajoja, aikuisia ei enää kunnioiteta vaan haistatellaan / kosketaan aikuisten tavaroita / potkitaan/lyödään.


Voimia ja jaksamista kaikille hoitajille.

 

["vieras"]

No voihan he***tti sentään, kun työnteko onkin rankkaa. Minä en kestä enää kuunnella tätä ainaista valitusta työnteosta ja huonosta palkasta, työilmapiiristä, jne. Ala kun ala, niin eiköhän jokaisessa jotain vinkumista löydy... Kyllä se kuulkaa ihmiset ensisijaisesti on teidän pään sisällöstä kiinni miten työnne koette!

Työ on työtä ja harrastukset ovat harrastuksia. Harva ihminen voi töitä olla tekemättä tai harrastuksella itsensä elättää. Luuletteko todellakin, että maailma on muka niin muuttunut, että ennen työnteko oli helpompaa???

Ugh, olen puhunut.

 

["Jep"]

[QUOTE="vieras";27564475]No voihan he***tti sentään, kun työnteko onkin rankkaa. Minä en kestä enää kuunnella tätä ainaista valitusta työnteosta ja huonosta palkasta, työilmapiiristä, jne. Ala kun ala, niin eiköhän jokaisessa jotain vinkumista löydy... Kyllä se kuulkaa ihmiset ensisijaisesti on teidän pään sisällöstä kiinni miten työnne koette!

Työ on työtä ja harrastukset ovat harrastuksia. Harva ihminen voi töitä olla tekemättä tai harrastuksella itsensä elättää. Luuletteko todellakin, että maailma on muka niin muuttunut, että ennen työnteko oli helpompaa???

Ugh, olen puhunut.[/QUOTE]

Amen

 

[....]

[QUOTE="vieras";27564475]No voihan he***tti sentään, kun työnteko onkin rankkaa. Minä en kestä enää kuunnella tätä ainaista valitusta työnteosta ja huonosta palkasta, työilmapiiristä, jne. Ala kun ala, niin eiköhän jokaisessa jotain vinkumista löydy... Kyllä se kuulkaa ihmiset ensisijaisesti on teidän pään sisällöstä kiinni miten työnne koette![/QUOTE]

No kun ei se noin ole.
Itselläni on helppo ja siisti toimistotyö, ja todella ihanat työkaverit. Suurin osa miehiä, ja naisetkin ns. miehekkäitä, ei niitä pirun selkäänpuukottaja-kanoja jotka juoruilevat jatkuvasti asioista mitkä ei niille kuulu ym.
Ja asiakaspalvelua on hyyyyvin vähän, ja yleensä asiakkaat ovat todella mukavia.
Ja palkka on työn vaativuutta ajatellen aivan mielettömän hyvä.

Täältä ei löydy mitään vinkumisen aihetta, mutta nuorempana olin parilla alalla joista en kyllä tykännyt yhtään (ruokakaupassa, kahvilassa ja sairaalassa). Ja uskon että esim. juuri hoitoalalla on oikeasti todella rankkaa sekä fyysisesti että henkisti eikä se työ oikeastaan hirveästi palkitse. "Jee, onnistuin pitämään kituvan vanhuksen hengissä turhaan 2kk kunnes se kuitenkin kuoli. Pitäisiköhän pitää juhlat??"

 

["vieras"]

No kun ei se noin ole.
Itselläni on helppo ja siisti toimistotyö, ja todella ihanat työkaverit. Suurin osa miehiä, ja naisetkin ns. miehekkäitä, ei niitä pirun selkäänpuukottaja-kanoja jotka juoruilevat jatkuvasti asioista mitkä ei niille kuulu ym.
Ja asiakaspalvelua on hyyyyvin vähän, ja yleensä asiakkaat ovat todella mukavia.
Ja palkka on työn vaativuutta ajatellen aivan mielettömän hyvä.

Täältä ei löydy mitään vinkumisen aihetta, mutta nuorempana olin parilla alalla joista en kyllä tykännyt yhtään (ruokakaupassa, kahvilassa ja sairaalassa). Ja uskon että esim. juuri hoitoalalla on oikeasti todella rankkaa sekä fyysisesti että henkisti eikä se työ oikeastaan hirveästi palkitse. "Jee, onnistuin pitämään kituvan vanhuksen hengissä turhaan 2kk kunnes se kuitenkin kuoli. Pitäisiköhän pitää juhlat??"

I rest my case, kyse on todellakin siitä miten_työnsä_oman_päänsä_sisällä_kokee.

 

["vieras"]

Täälläkin SH jolla oli vähän samanmoisia fiiliksiä ei ehkä ihan noin pahoja, mutta tympi tuo homma kuitenkin. Vaihdoin alaa ja nyt oon tosi onnellinen. Oon myös kyllä iloinen siitä, että sh:n paperit on olemassa, jos joskus työt loppuu, niin hoitoalalla riittää töitä. Oon välillä jopa käynyt tekee muutamia sh-keikkoja, kun nyt se homma ei tunnu enää niin pahalta, kun ei oo vakkariduuni ja pysyypä edes vähän ammattitaito hyppysissä, jos joskus tarvii alalle palata, kun välillä käy virkistämässä muistia.

 

[fb]

itse ajattelin vaihtaa ihan mihin työhön tahansa tästä sairaanhoitajan työstä. Kateellisena katselen esim. kaupan kassoja, sekin työ olisi varmasti palkitsevampaa kuin sairaanhoitajan työ.

 

[täällä yksi]

Itse päiväkodissa töissä vielä kuukauden. Väsymys rankkaan työhön johti siihen,että ensi vuoden alusta kutsuvat muut haasteet.

Lapsiryhmät liian isoja, sijaisia ei oteta/saada,erityistä tukea tarvitsevia lapsia monta isossa ryhmässä ilman avustajia. Kädet ja silmät eivät enää riitä. Suunniteltuja juttuja ei voi toteuttaa edellisistä johtuen, vaan yritetään vain päivä kerrallaan pärjätä perusarjessa.

Useimmilla lapsilla ei kotona mitään rajoja, aikuisia ei enää kunnioiteta vaan haistatellaan / kosketaan aikuisten tavaroita / potkitaan/lyödään.


Voimia ja jaksamista kaikille hoitajille.

Näin se vaan on.

Ei työn älyttömäksi muuttumisella ole tekemistä oman pään sisällön kanssa. Kun vastuu ja resurssit eivät kohtaa on yksinkertaisesti mahdotonta jaksaa työssään.

Joidenkin vain on vaikea tuota tajuta, koska eivät itse ole kokeneet.