Huonot välit sisarukseen?

["Murmeli"]

Onko täällä muita, joilla on riitaa/välit poikki tai muuten vaan huonot välit sisarukseensa?

Itselläni on ollut jo vuosien ajan jatkuvaa närää sisareni kanssa. Aina ollaan väännetty pahastikin, mutta riita on myöhemmin unohtunut tai se on sovittu. Viimeisen riidan aikana tuli ilmi, ettei hän tykkää minusta omana itsenäni. Ei kuulemma halua jutella kuin perusjuttuja (ruoka, sää, peruskuulumiset) koska ei ymmärrä minua ollenkaan ja minun juttuni/ajatusmaailmani ovat hänen mielestään suurelta osin typeriä ja turhanpäiväisiä. Pahoitin tästä todella paljon mieleni, koska itse en ole pitänyt sisartani ihmisenä ärsyttävänä (ainakaan näin merkittävästi), vaan ongelmanne on johtunut muista asioista. Tästä on yli puoli vuotta aikaa, ja siihen aikalailla loppui yhteydenpitoni. Ei meillä mitään riitaa ole meneillään, en vaan ota häneen enää yhteyttä. Hän koittaa edelleen joskus soitella, en ole soittanut takasin. Tekstariin voin joskus vastata.

En ole vihainen tästä hänelle, mutta en näe edes sitä sisaruussuhdetta niin vahvana, että haluaisin jutella ihmisen kanssa kun tiedän hänen ajattelevan noin minusta. Pystyn olemaan ns. normaali ja peruskohtelias hänen seurassaan jos jossain nähdään, mutta tuntuu, etten enää ikinä pysty olemaan mitenkään läheinen tämän ihmisen kanssa. Harmittaa kyllä vietävästi, mutta koen olevani hieman umpikujassa asian suhteen.

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten te olette ne hoitanut, vai oletteko vaan jäädyttänyt välit kokonaan?

 

["vieras"]

Ei sisaruussuhde ole mikään pakollinen ylläpidettävä jos kemiat ei kohtaa. Meillä ollaan suht harvoin yhteyksissä, ja minusta se toimii ihan hyvin niin. Lähinnä ongelmana on tosi erilainen ajatusmaailma.

Miksi välit pitäisi jäädyttää kokonaan, pystysittekö olemaan kohteliaassa kanssakäymisessä silloin tällöin, tyylii joskus ja jouluna?

On kai välimuotoja sen välillä onko joku paras kaveri vai eikö hänelle puhuta lainkaan.

 

[paha paikka]

Minulla lähes sama tilanne , olen yhteydessä häneen vain ja ainoastaan kun on pakko. Ja samoin
hän.

Jos mahdollista niin yritän perheeni kanssa välttää mm. sukujuhlia yms. viimeiseen asti ettei tarvitsisi mennä / tai ainakaan samaan aikaan hänen kanssaan.

Näin pärjäämme ihan hyvin ...

 

["vieras"]

Minulla lähes sama tilanne , olen yhteydessä häneen vain ja ainoastaan kun on pakko. Ja samoin
hän.

Jos mahdollista niin yritän perheeni kanssa välttää mm. sukujuhlia yms. viimeiseen asti ettei tarvitsisi mennä / tai ainakaan samaan aikaan hänen kanssaan.

Näin pärjäämme ihan hyvin ...

Mun sisarus nostaa itsestään joka paikassa kamalan metakan, eli tuo itseään esiin tosi paljon. Minä en sellaisesta kamalasti tykkää, ja siksi yritän välttää tilanteita joihin mennään samaan aikaan koska sisarukselle se tuntuu näyttäytyvän jonkinlaisena kilpailutilanteena. En juuri halua olla hänen kanssaan tästä syystä tekemisissä.

 

["vieras"]

Meillä riemu ratkesi 2,5v sitten kun päätettiin miehen kanssa pistää meidän talo myyntiin ja rakennuttaa uusi.

Siskoni ja veljeni raivostuivat. Kyseessä siis ei ollut mikään sukutalo tms. Talo oli vain yksinkertaisesti liian pieni. Ensin mulle toitotettiin että me ei voida myydä meidän taloa, koska siinä voi olla hometta! :O Siis ihan heidän omia juttujaan, ei ole ollut koskaan homeessa tai epäilystä. Sitten alettiin syyttämään että pilaan lastemme tulevaisuuden ottamalla hiukan isää lainaa. Lopulta vedettiin kehiin jotain iänvanhoja juttuja mitä olin mukamas tehnyt ja sanonut ja kuinka huono ihminen olin jne. Ja ihan lopullisesti toivottivat hyvää loppuelämää! Se oli ihan uskomatonta aikaa silloin ja annoin olla.

Me rakennutettiin taloa ja sisko otti sitten yhteyttä hiljaiselon ensimmäisenä vuosipäivänä. oli kuullut että meille oli syntynyt vauva pari viikkoa aiemmin. Onnitteli ja kysyi voisiko sopia? Myönnyin tottakai, mutta sen enempää asiasta ei koskaan puhuttu. Sen vuoden aikana opin huomaamaan kuinka helppoa oli olla ettei tarvinnut kenellekään tehdä "tiliä" omista elämänsä päätöksistä ja vähän niinkuin hakea siunausta tekemisilleen. Meistä ei koskaan tullut enää yhtä lä'heisiä, kuin ennen vuoden eroa. Siskoni ei myöskään halunnut koskaan tulla raksalle katsomaan taloa ja tonttia. Lopulta tuli kun olimme muuttaneet ja ihmetteli kuinka nättiä meillä olikaan.

Veljeni ei ole ottanut yhteyttä 2,5 vuoteen. Nyt pysyn itse lujana. En halua olla aina se joka pyytää anteeksi. Varsinkaan taas kun en ole itse aiheuttanut tätä välirikkoa. Hän toivotti hyvät loppuelämät.

Musta tuntuu että molemmat kuvitteli ettei minusta ole mihinkään tässä elämässä. En edes omaa kotia saisi hankittua, kun heille oli menneet jo takaajat, toiselle äitini ja toiselle isäni.

me saatiin sen verran kivasti voittoa edellisestä että saatiin tarvittava summa ja näin meillä ei ole ketään takaajaa tässä talossa. Sisko käy nyt useammin kuin vuosi sitten kylässä.

Joskus kaipaan veljeäni, mutta todella harvoin. Nyt on hänen aika nöyrtyä ja tulla lakki kourassa pyytämään anteeksi.

 

["Murmeli"]

tää asia on minulle ollut tosi raskas ja vaikea juttu. Ei todellakaan mikään helppo "kunhan välttelen", ja harmittaa ajatus siitä, että välimme ei tulisi koskaan palautumaan... Haluaisin olla hyvissä väleissä, mutta en ainakaan tällä hetkellä pysty siihen. En ole sisarelleni puhunut näistä tuntemuksistani mitään, hän huomaa vaan sen, että en pidä yhteyttä. Se tuntuu vähän "väärältä" ratkaisulta.

 

[siskot]

Mulla on isosisko, jonka kanssa ei ole mitän riitaa tms. Mutta emme ole tekemisissä keskenämme. Näemme toki lasten synttäreillä, jouluna yms. Mutta en ole esim koskaan puhunut siskoni kanssa puhelimessa. Meillä ei ole ollut koskaan mitään yhteistä. Ikäeroa on toki reilusti, 9v. Muutaman lauseen voimme puhua tavatessa, mutta emme oikein osaa keskustella keskenämme. Olen heidän tyttärensä kummi ja ihan mielelläni.

 

["Emmi"]

Noin 12 vuotta sitten minulla ja siskollani tuli riitaa asiasta, joka sittemmin paljastui väärinkäsitykseksi. Kumpikaan ei kuitenkaan vielä tähän päivään mennessä ole välittänyt asiaa selvitellä. Näiden kahdentoista vuoden aikana olemme 'pakon alla' vaihtaneet muutaman sanan, edellisestä kerrasta taitaa olla jo useita vuosia. Näemme aika ajoin sukujuhlissa, mutta emme puhu toisillemme. Emme osoita vihamielisyyttä toisiamme kohtaan, olemme vain yksinkertaisesti kuin toista ei olisikaan.
Muut sisaret eivät alkuun tienneet, kuinka suhtautua tähän, mutta näin monen vuoden jälkeen tämä taitaa heillekin tuntua jo 'luonnolliselta'.

Näyttää siltä, että tähän malliin jatkamme loppuun asti.