[QUOTE="aloittaja";27474202]Moni vanhemmista menee töihin mielellään ja olen kuullut todella monen sanovan, että pää hajoaa, jos pitää olla kotona lasten kanssa.
Ja tuolle yhdelle "vieraalle", joka haluaisi keskustelua sossun tuella elävistä vanhemmista; senhän takia tämän keskustelun aloitinkin, kun täällä päivästä ja vuodesta toiseen haukutaan sossun tuella eläviä perheitä (niin kuin erilaisista äideistä-ohjelmasta taas seurasi) ja unohdetaan sopisvasti se kolikon toinen puoli.
Ja drno: se tilanne , joka olisi ihanteellinen lapsen saamisen kannalta on se, että mies (tai no miksei nainenkin) on hyvässä työssä ja mahdollistaa toisen vanhemman kotiin jäämisen. Tai työajat ovat vanhemmilla sellaiset, että jompikumpi voi olla aina kotona. Tai sitten niin, että niillä paljon parjatuilla sosiaalituilla ollaan kotona.
Ja pitää muistaa myös se tosi asia, että moni elää "yli varojensa" ja itse aiheuttaa tilanteen, että töissä on oltava yötä myöden ja lasten kustannuksilla. Vähemmälläkin kun tulee toimeen. Aina ei tarvitse olla perheessä upouutta 300 neliön taloa, kahta uutta autoa, lapsilla tsiljoona harrastusta, merkkivaatteet ja ulkomaan matkat.
Lasten hyvinvoinnin pitäisi olla aina se ensisijainen asia ja sen jälkeen tulee muut, jos aikaa ja rahaa jää.[/QUOTE]
Anteeksi nyt vaan, mutta sulla on aika alkukantainen käsitys elämästä. Miehet hyväpalkkaisiin töihin ja nainen kotiin kunnes lapset menevät kouluun. Tiedätkö ettei niitä "hyväpalkkaisia" töitä ole niin paljoa. Ei kaikki ihmiset voi olla lääkäreitä, lakimiehiä, johtajia. Raksallakin saa ihan kohtuullista palkkaa, mutta entä kuka hoitaa vanhukset, siivoaa, tekee ruoat kouluihin yms.? Ei niillä palkoilla koko perhettä elätetä ja harvempi mies niihin haluaa. Onko näin, että nainen menee töihin siinä aikaisintaan 35 vuotiaana kun kaikki lapset on saatu kouluun?
Entäs jos perheeseen tulee ero? Nainen ei ole 30 vuotiaana vielä edes kouluttautunut, koska ei ole voinut mennä kouluun koska pitää odottaa, että lapset ovat tarpeeksi vanhoja. Jos on koulutuksen ehtinyt hankkia, kuka ottaa töihin ihmisen, joka on ainakin 15 vuotta ollut kotona ja tuskin muistaa koulussa opittuja asioita. Olen kuullut, että työllistyminen todella hankalaa jos on kauan äitiyslomalla.
Naisen eläke tulisi olemaan hyvin pieni jos haluaa elämältä lapsia. Entä jos tulee ero? Onko se sitten voivoi kun äiti on hoitanut lapset, mies tehnyt työt ja saa suuren eläkkeen. Äiti elää minimieläkkeellä koko vanhuusikänsä ja joutuu huonoon vanhainkotiin.
Ei eletä enään kivikautta.
Ja vielä tuohon, että jos pariskunta tekisikin vuorotyötä lapsen ollessa pieni...kuinka monessa työpaikassa tehdään töitä pelkästään vaikka iltaisin? Usein vuorotöistä vaaditaan sitä, että olet seä ilta, aamu ja välillä jopa yötöissä. Kuinka perhe voisi olla onnellinen niin, että vanhemmat näkevät toisensa ennen nukkumaanmenoa, jos edes sitäkään.
Ja vielä siitä, että kun haluaa lapsia, niin ovatko ne lapset se elämän päämäärä? Mitään omaa ei saa haluta. Ei saa haluta autoa, ei asuntoa, ei ulkomaanmatkoja? Entä jos haluan elämältä sitä, että matkustan niiden lasten kanssa, autoni toimii ja on turvallinen, lapset nauttivat omakotitaloelämästä omalla pihalla. EI kaikki tarvitse olla mitään luxusta tai merkkivaatteita. Sitä rahaa tarvitsee ihan normaaliin elämiseenkin aika paljon. Haluan myös nauttia elämästä, enkä miettiä joka asiassa, mihin rahat riittää.
Ja siis kyllä aion kouluttautua myös, olla töissä ennen kuin lapseni menevät kouluun.
Siinä ukee selvällä suomen kielellä, että MINUN JA MUIDEN PALKKARAHOJA. Juu, yksin minun palkallani ei todellaan kustanneta yhdenkään kotiäitiyttä, mutta kaikkien työssäkäyvien palkoilla kylläkin.