Elämä ei anna mitään

["Vieras"]

Kaikki ns. Hyvin, mies, lapsi, koira, oma asunto, työ, kaverit jne, mutta mikään ei tunnu millään. Tuntuu että elämä ei anna mitään. Päivät on kaikki samanlaista arkea, toki joskus jotain muutakin mutta en saa niistäkään mitään irti. En tunne itseäni masentuneeksikaan, ainoastaan tyhjäksi. Meneekö tämä ohi itsestään? Ei tällainen elämä ole elämisen arvoista...

 

[Mummeliisa]

Tämä voi kuulostaa klisheiseltä, mutta en usko että sen on tarkoituskaan antaa mitään.
Se luo vain raamit, joiden puitteissa me pääsemme antamaan - ja tyydytys/täyteys syntyy juuri siitä.

 

[astrolabe]

Millaisen elämän itsellesi tahtoisit? Miten sellaisen saa? Siitä sitten suunnitelmaa toteuttamaan.

 

["vieras"]

Kuinka vanha oot? Ite oon eronnut neljä vuotta sitten, samassa työpaikassa viimeset 10 vuotta, lapsia 3. Jotenkin viime aikoina on tuntunut just siltä, että elämä ei anna mitään, mikään ei oikein tunnu miltään, tyhjältä, merkityksettömältä. Psykologi sanoi, että kuulostaa keski-iän kriisiltä ja mä oon vasta 36! No mutta välillä on parempia hetkiä ja yritän niistä imeä sitä voimaa, että hei, elämä kantaa ja sittenkin antaa.

Mieti niitä asioita, mistä saat iloa, mikä tuntuu hyvältä, mitä voisit muuttaa. Ja mitä odotuksia sulla on ollut elämältä? Se mies, koira, lapset, työ... ja nyt ne on täytetty, mitä sitten? Täytyy luoda uusia "tarpeita", uusia haasteita, mieti millaisen elämän haluat tästä eteenpäin ja pyri sitä kohdin. Tie on pitkä ja matka hidas, mutta kyllä se siitä taas vauhtiin pääsee

 

[Argh!]

"...Ei tällainen elämä ole elämisen arvoista... " Että mua ärsyttää, kun ihmiset aina keksivät valittamisen aihetta kun kaikki on elämässä hyvin. Tällaisten tyyppien pitäisi kohdata vaikkapa läheisen vakava sairaus, jospa sitten tulisi elämään jotain sisältöäkin.

 

[Alkuperäinen]

En edes haikaile erilaista elämää, minulla on kaikki mitä halusin. En vaan saa enää tyydytystä asioista joista nautin ennen suuresti. Harrastukset maistuvat puulta, arki on vain puurtamista ja tasapaksua....tuntuu että annan muille mutten itse saa mistään mitään irti.

 

[astrolabe]

"...Ei tällainen elämä ole elämisen arvoista... " Että mua ärsyttää, kun ihmiset aina keksivät valittamisen aihetta kun kaikki on elämässä hyvin. Tällaisten tyyppien pitäisi kohdata vaikkapa läheisen vakava sairaus, jospa sitten tulisi elämään jotain sisältöäkin.

Jos olet itse kokenut elämässä rankkoja vaiheita, eikö sinulta riitä myötätuntoa toisille? Aapeella on luultavasti sairaus nimeltä masennus päällä joka tapauksessa. Eikä tämä ole kilpailu, että kenellä pahinta elämää ollut?

 

[Lispetti]

Tee jotakin uutta! Jotain sellaista mikä sinua kiinnostaa kovasti.

Joskus mennään niin rutiinilla ja kiireellä että elämä on samalla raiteella ajoa.

Tulipa hyvin mieleen taakse jäänyt kotiäidin arki

 

["vieras"]

Mulla masennus ilmeni paljonkin juuri sellaisena, että mikään ei tuntunut oikein miltään. Siksi en edes viitsinyt enää yrittää tehdä mitään sellaista mistä olin ennen nauttinut tai mitään uutta, kun kaikki tuntui voivan vaan ohittaa olankohautuksella.

 

["vieras"]

En edes haikaile erilaista elämää, minulla on kaikki mitä halusin. En vaan saa enää tyydytystä asioista joista nautin ennen suuresti. Harrastukset maistuvat puulta, arki on vain puurtamista ja tasapaksua....tuntuu että annan muille mutten itse saa mistään mitään irti.

Tiedän tunteen. Mutta sitten harrastukset jäihin, ole harrastamatta, tai etsi uusia harrastuksia. Ite jätin käsityöt vuodeksi, päätin että joulukortin korttia en tee ja puikot ja langat saa maata varastossa. Liikunnasta etsin uusia lajeja ja tauon jälkeen vanhatkin lajit sai taas uutta sykettä. Arkea ja lapsia nyt on vähän hankalampi laittaa sivuun vuodeksi, mutta koita keksiä jotain, mikä piristäis sua! Ole itsekäs ja vaadi aikaa ja omaa tilaa, monesti äidit vaan unohtaa olevansa naisia, joilla on omat halut ja tarpeet, aina tulee ensin lapset ja mies. Miettiikö ne lapset ja se mies, että mitäs meidän äiti tänään tarvii ja haluaa? Ei todellakaan, ne haluu, ne vaatii omat ensin ja äiti joustaa. Pidä puoles Elämä muuttuu, muutu sinäkin!

 

[Lispetti]

"...Ei tällainen elämä ole elämisen arvoista... " Että mua ärsyttää, kun ihmiset aina keksivät valittamisen aihetta kun kaikki on elämässä hyvin. Tällaisten tyyppien pitäisi kohdata vaikkapa läheisen vakava sairaus, jospa sitten tulisi elämään jotain sisältöäkin.

Ymmärrän täysin pointtisi...how ever, meitä on niin monenlaisia. Toiselle kun antaa turpaan hän nousee ja jatkaa matkaa, toiselle se on elämän pysäyttävä kokemus.

Jokainen me täällä omien voimien mukaan tallustellaan, ja itsensä kehittäminen näillä alueilla ei ole aina niin helppoa.

Mun mielestä on fiksua kun purkaa itseään/osaa hakea apua, oli ne asiat mitä hyvänsä!