Pitääkö "antaa" vaikka ei itse tee mieli?

Olen avioliitossa asuva 3-lapsen äiti. Kaikki on noin päällisin puolin oikein hyvin: kunnollinen mies, joka pitää lapsista hyvää huolta, auttaa kotitöissä jne.

Mutta: läheisyys ja kosketus on jotenkin jäänyt viime vuosina aika vähiin ja siitä syystä minun ei tee lainkaan mieli rakastella. Nyt tilanne on mennyt niin pahaksi, että en kertakaikkiaan saa minkäänlaista nautintoa rakastelua.

En halua miestäni, mutta en kyllä ketään muutakaan. Jotenkin tuntuu kuin seksuaalisuuteni olisi kokonaan syväunessa.

Mutta oikeastaan se suurin itseäni pohdituttava kysymys on tämä: Pitäisikö avioliitossa kuitenkin aina välillä suostua seksiin, vaikka itsellä haluja ei olekaan?

Olen itse tosi kahden vaiheille tässä asiassa. Olen suostunut mieheni mieliksi (koska kuuluuhan seksi normaaliin parisuhteeseen). Mutta toisaalta joskus ahdistaa ryhtyä seksihommiin, kun tietää, että ei itse siitä kuitenkaan nauti.

Olemme asiasta mieheni kanssa keskustelleetkin ja mieheni luonnollisestikin haluaa avioliittoonsa kuuluvan myös seksiä. Ja molemmat haluamme tehdä töitä avioliittomme eteen. Erota emme halua, sillä arvostamme toisiamme ja perhettämme liikaa.

Ja olemme yrittäneet keskustella entistä avoimemmin, kosketella enemmän jne. Jotenkin se vain ei tunnu auttavan. Haluaisin haluta miestäni, mutta en halua!

 

Minä suostuin painostuksen alla ja siitä ei seurannut kuin pahempaa antipatiaa seksiä kohtaan. Yrittäkää saada solmu muuten auki. terapia?

 

Mulla aivan sama tilanne. Haluisin jotain naisten viagraa, kun ei tunnu muu auttavan. Mulla se vastentahtoisesti suostuminen vain sen takia kun seksiä pitää suhteessa olla on vain pahentanut asiaa.

 

Ensinnäkin, tarkistuta itseltäsi veriarvot tms, että onko kaikki kohdallaan kun noin haluton olet.

Toiseksi, kokeile suhtautua siihen niin, että saat toisen mielihyvästä nautintoa. Välillä voi ihan vaan keskittyä siihen, että hellii rakastaan.

 

[QUOTE="juu";27394354]Mulla aivan sama tilanne. Haluisin jotain naisten viagraa, kun ei tunnu muu auttavan. Mulla se vastentahtoisesti suostuminen vain sen takia kun seksiä pitää suhteessa olla on vain pahentanut asiaa.[/QUOTE]

Tiedoksesi, Viagra ei sisällä seksihalua lisääviä ainesosia.

 

No ei kuulu suostua jos ei edes nauti siitä. Onko sun mies ihan tunari? Eikö se edes tajua, ettet saa seksistä mitään?

 

Minä annan, vaikka en itse seksistä mitään kostukaan. Tämä siksi, että en halua mieheni kärsivän ja haluan pitää perheemme kasassa. Itse olen vissiin jokseenkin aseksuaali tms.

 

Siitä on tullut mullekin jonkin sortin pakkopullaa, olen vaan jotenkin tosi kyllästynyt koko touhuun ja typeriin orgasmeihin

 

Nii-in, siinäpä hyvä kysymys. Jos omaa kaveripiiriä ajattelee, niin tällaiset jutut on aika yleisiä ja nimenomaan näin päin. Luulen että monet naiset/äidit (itseni mukaan lukien...) keskittyy vähän muihin asioihin tässä vaiheessa elämää, kun taas miehillä tuntuu tuo seksinjano olevan aivan päättymätön. Itse lukisin mieluummin vaikka kirjaa, ollaan oltu noin miljoona vuotta yhdessä ja ei vaan jaksais enää kiksautella niinku nuorena Nauran vakavalle asialle, anteeksi. Tää on ihan oikea ongelma meilläkin.

 

Kannattaisi mielummin selvittää se, että miksi et nauri. Ehkä olette etääntyneet toisistanne ja sinä naiseudestasi ja omasta kropastasi lapsen myötä. Eli tärkeintä olisi sinun vähän keskittyä enemmän itseesi, järjestää itsellesi jotain pientä kivaa hemmoittelua ja omaa aikaa yksinäsi. Ja toisaalta teidän pitäisi järjestää miehen kanssa jotain kahdenkeskistä kivaa, käydä esim. pienellä reissulla kahdestaan tms. ja viettää ihan vain kahdestaan aikaa ja tutustua taas "uudelleen" toiseen.

Oletan siis, että joskus olet halunnut miestäsi. Jos taas et koskaan ole halunnut miestäsi, niin sitten teidän täytyy ihan alusta saakka alkaa opettelemaan ja opettamaan miehellesi, mistä sinä nautit ja edetä sitä myöten.

 

Itse huomaan lähes välttelevän sellaisia tilanteita, joissa mieheni saattaisi minua lähestyä seksi mielessään. Menen nukkumaan jo pienokaisen kanssa samaan aikaan, jotta tilaisuutta ei tulisi. Ja joskus tosiaan se vain toisen mieliksi suostuminen on tuntunut ahdistavalta ja kurjalta. Useinmiten kuitenkin, kun siihen hommaan ryhtyy, niin se on ihan ok: ei hyvää mutta ei nyt pahaakaan. Ja joskus parhaimmillaan pystyn kuitenkin nauttimaan siitä, että tuotan miehelleni mielihyvää. Mutta varsinaista seksuaalista mielihyvää en ole tuntenut pitkään aikaan.

Ja mieheni tekee kyllä kaikkensa: hyväilee ja nuolee ja yrittää saada minutkin nauttimaan. Mutta kun ei vaan "pääse mukaan" niin ei pääse mukaan. Jokin blokki on ihan totaalisesti. Paikat vielä kostuukin, mutta tunnetasolla en vaan nauti.

Se on hirveän outoa, että minusta ikään kuin puuttuu joku aikaisemmin tärkeä osa kokonaan: Oma mieheni ei sytytä, mutta en kyllä tunne mitään katsellessani vaikka kuinka komeita miehiä. Olen ikäänkuin seksuaalisesti kuollut.

 

No ei kuulu suostua jos ei edes nauti siitä. Onko sun mies ihan tunari? Eikö se edes tajua, ettet saa seksistä mitään?

Olemme olleet yhdessä jo n 15 vuotta ja seksi on parhaimmillaan ollut ihan mahtavaa. Sehän tässä outoa onkin.
Ja mieheni kyselee ja kokeilee uusia asioita, jotta saisi minut nauttimaan. Nuolee ja hyväilee ja tekee kaikki temput.
Mutta jotenkin vaan asiat joista aikaisemmin nautin, eivät enää tuota nautintoa vaan päinvastoin toiset jopa sattuvat (esim rinnat on imetyksen jälkeen jotenkin jääneet aroiksi enkä ollenkaan enää nauti siitä, että rintojani hyväillään, saati sitten imetään). Samoin sormella hyväily ei nykyään tunnu samalla tavalla hyvältä, vaan jotenkin tuntuu, että sormi jopa sattuu.
Suuseksi on ainoa josta edes jotenkin nautin, vaikka en edes siinä varsinaista orgasmia onnistu saamaan.

Ja olemme jopa tästä varsin arasta asiasta keskustelleet. Mieheni tietää, että juuri nyt minä en nauti seksistä. Elämme toivossa, että tilanne joskus tästä korjaantuu...

 

[QUOTE="Jenis";27394386]Nii-in, siinäpä hyvä kysymys. Jos omaa kaveripiiriä ajattelee, niin tällaiset jutut on aika yleisiä ja nimenomaan näin päin. Luulen että monet naiset/äidit (itseni mukaan lukien...) keskittyy vähän muihin asioihin tässä vaiheessa elämää, kun taas miehillä tuntuu tuo seksinjano olevan aivan päättymätön. Itse lukisin mieluummin vaikka kirjaa, ollaan oltu noin miljoona vuotta yhdessä ja ei vaan jaksais enää kiksautella niinku nuorena Nauran vakavalle asialle, anteeksi. Tää on ihan oikea ongelma meilläkin.[/QUOTE]

Välillä ei itsekään tiedä nauraisiko vai itkisikö...
Mutta juu paljon mielummin viettäisin tunnin hyvän kirjan ääressä kuin rakastelemalla...

Ja toki edelleen välillä katkonaiset yöunet, aikaiset aamuherätykset ym tekee sen, että illalla oikeasti nukkuminen kiinnostaa kaikista eniten.

 

Minä suostuin painostuksen alla ja siitä ei seurannut kuin pahempaa antipatiaa seksiä kohtaan. Yrittäkää saada solmu muuten auki. terapia?

Näin. Ei kannata joutua siihen tilanteeseen että mies oikeasti saa sitä seksiä vain silloin kun painostaa/pakottaa. Tilanne menee todella huonoksi sitten.

Mieluummin sitten niin että välillä ihan "vapaaehtoisesti" suostut seksiin, vaikka silloin kun mies on tehnyt jotain hyvin?

 

Nyt sun on otettava härkää sarvista!

Jos sulla katkee jalka niin ilmeisesti hoidat asian kuntoon jollain tavalla?

 

Nyt sun on otettava härkää sarvista!

Jos sulla katkee jalka niin ilmeisesti hoidat asian kuntoon jollain tavalla?

No miten tässä asiassa otetaan härkää sarvista???
Olen keskustellut tästä asiasta gynekologille (itseasiassa kahdestikin), jonka mielestä mitään elimillistä tai hormonaalista "syytä" haluttomuuteen ei ole.
Olen keskustellut asiasta useampaan kertaan mieheni kanssa ja yrittänyt sitä kautta parantaa tilannetta.
Mutta kun ei haluta, niin ei haluta!

 

Kuulostaa tutulta! Paitsi, että mun ukko ei edes yritä panostaa, kunhan saa omat paineensa purettua kerran viikossa.

 

Zafiran teksti olisi voinut olla mun kirjoittama.

 

Onko sun ja miehesi välillä joku asia, joka hiertää, josta ei puhuta?

 

[QUOTE="mimmi";27394780]Zafiran teksti olisi voinut olla mun kirjoittama.[/QUOTE]

Tavallaan lohduttavaa tietää, että en ole ainoa...
Vaikka toivoisinkin tilanteen muuttuvan paremmaksi niin omalla kohdalla, kuin jokaisen muun tällaista arkea elävän kohdalla

 

Onko sun ja miehesi välillä joku asia, joka hiertää, josta ei puhuta?

Mielestäni ei!
Läheisyyden puute on vaivannut minua joskus (välillä kun tuntui siltä, että mies paijasi ja hyväili VAIN ja AINOASTAAN silloin kun halusi seksiä).
Mutta siitä ja monesta muustakin asiasta ollaan osattu viime vuosina puhua aika avoimesti.

 

Seksuaaliterapeutille mars!

 

Seksuaaliterapeutille mars!

En ole ap, mutta kysyn kuitenkin:
auttaako se seksuaalitarapeutti siihen, kun vauva valvottaa kaikki yöt eikä jaksa kuin nukkua???
Itselläni tämä jatkuva univelka meinaan on suurin syy halujen vähyyteen.

 

Painostuksen alaisena en todellakaan suostuisi, mutta muuten kyllä silloin tällöin. Mun mielestä on vaan kohtuutonta kieltäytyä viikko- tai kuukausikaupalla kun tietää, että toinen kuitenkin haluaa. Jos tilanne olisi pitkään jatkunut niin koittaisin kyllä selvittää syyn haluttomuuteeni ja parantaa tilannetta siltä osin, mutta mulla ainakin on ollut haluttomia kausia jolloin olen tiennyt haluttomuuteen syyn (ja että se menee todennäköisesti ohi sen jälkeen kun syy poistuu) ja ettei sille oikein mahda mitään, niin olen vaan hyväksynyt tilanteen ja koittanut elää jonkinlaisen kompromissin kanssa. Mulla tkatoaa tietyn lääkityksen aikana ja raskaana halut ihan täysin.

Seksin harrastaminen on älyttömän kurjaa silloin kun se oikeasti tuntuu vastenmieliseltä ja mikä tahansa muu tekeminen kiinnostaisi enemmän, joten olen luovinut niin että olen pyrkinyt tekemään itse aloitteita silloin kun olen huomannut että ajatus seksistä ei tunnu ihan kamalan vastenmieliseltä. Mies ymmärtää haluttomuuteni ja jaksaa sitten olla vonkaamatta ja painostamatta kun tietää että seksiä kyllä on luvassa sitten kun mulla on vähän parempi olo.

 

En ole ap, mutta kysyn kuitenkin:
auttaako se seksuaalitarapeutti siihen, kun vauva valvottaa kaikki yöt eikä jaksa kuin nukkua???
Itselläni tämä jatkuva univelka meinaan on suurin syy halujen vähyyteen.

Ei varmaan auta, mutta sä et olekaan ap.