MIksi ylipainoisia mammakavereita ärsyttää, kun olen laihtunut ja en syö herkkuja ollenkaan?

[tirpe]

Mulla on ollut paino-ongelmia lähes koko aikuisikäni. Pituutta mulla on 170cm ja paino on 18 ikävuodesta eteen päin vaan noussut ja kaikkein pahimmillaan se on ollut 77 kg. Mutta aina ollut vähintään 69kg eli pikkuisen pullukka olen aina ollut ja tämän asian kanssa kamppaillut.

Nyt lapsen jälkeen, vähän alle kolmekymppisenä olen vihdoin saanut elämätavat raiteilleen, liikunnasta ja terveellisestä syömisestä on tullut luonteva osa arkea. Painokin on nykyään sopivat 59kg.

Kaverit ovat suurin osa lievästi ylipainoisia, samankokoisia kuin minä ennen. Valittelevat painoaan, mutta herkkuja kuluu. Raskaus on lihottanut monia vielä enemmän ja monet väittävät, että ei sille asialle enää mitään edes voi.

Kylpyläkäynneillä mun ulkonäköä kommentoidaan ja hoikkuudesta vitsaillaan. Kahvilassa kiristellään hampaita, kun hiljaisesti jätän pullan ottamatta. Sitten taivastellaan, miten he ei ainakaan ymmärrä, että ei voi yhtään elämästä nauttia ja onko tällaisilla ihmisillä jotain ongelmia, kun ei herkut maistu.

Mulle elämästä nauttiminen on nykyään ihan muut jutut kuin kahvipulla tai jäätelöpönttö. Mä välitän mun vartalosta ja hyvinvoinnista, ulkonäöstä ja en halua tuhota sitä enää. Tämä ei käy syyksi.

 

["vieras"]

No tietysti siksi, koska ne on sulle kateellisia kun olet onnistunut laihtumaan ja olet nyt niin hoikka. Tarviiko tuota edes kysyä.

 

[Peyote]

No niitä vaan ottaa päähän kun näytät hyvältä ja ne ei. Ne haluais ajatella, että pullukkanakin näyttää hyvältä, mutta ei se onnistu, kun oot vieressä kontrastina.

 

[tirpe]

[QUOTE="vieras";27369054]No tietysti siksi, koska ne on sulle kateellisia kun olet onnistunut laihtumaan ja olet nyt niin hoikka. Tarviiko tuota edes kysyä.[/QUOTE]

Voiko kaikkeen olla aina syynä kateus? Ei kai aikuiset ihmiset jaksa oikeasti kadehtia ja olla katkeria toiselle jostain sellaisesta, jonka itsekin voi saada.

 

[Peyote]

Voiko kaikkeen olla aina syynä kateus? Ei kai aikuiset ihmiset jaksa oikeasti kadehtia ja olla katkeria toiselle jostain sellaisesta, jonka itsekin voi saada.

No osa ihmisistä ei halua saada mitään hyvää, vaan ne nauttii siitä että niillä on paha olla ja että ne saa olla katkeria.

Ne olis halunnut, et oisit ollut niiden kanssa läski.

 

[-16kg]

joo sama mullla;aina niristään ja nauretaan että etkö voi sen verran elämästä nauttia että otat nyt sen pullan tms??en nauti siitä pullasta koska se ei tee mulle hyvää kuin sen yhden pienen hetken ajan:O
ja mulla on se ongelma että pahimmillaan,jos otan sen yhden herkun,menetän kontrollin loppupäiväksi ja syön muutakin turhaa,siksi totaalikieltäytyminen usein.

ja herkuttelun sijaan nautin nykyään liikunnasta ja terveestä ruuasta,alan päästä herkkuriippuvuudesta aina vain enemmän irti
Itsekin nautin uudistuneesta ulkonäöstäni ja tunnen it´seni terveeksi,en pilaa sitä millään turhalla mössötyksellä,eli jos joku valittaa ja nirisee,niin siitä vaan,mutta mä pidän pääni

 

["juu"]

Voipi olla että heitä harmittaa, kun et syö herkkuja. Paljon paremmalla omalla tunnolla syön hyvää, kun esim. kahviseurakin syö. ( enkä ole ylipainoinen)

 

[-16kg]

joo sama mullla;aina niristään ja nauretaan että etkö voi sen verran elämästä nauttia että otat nyt sen pullan tms??en nauti siitä pullasta koska se ei tee mulle hyvää kuin sen yhden pienen hetken ajan:O
ja mulla on se ongelma että pahimmillaan,jos otan sen yhden herkun,menetän kontrollin loppupäiväksi ja syön muutakin turhaa,siksi totaalikieltäytyminen usein.

ja herkuttelun sijaan nautin nykyään liikunnasta ja terveestä ruuasta,alan päästä herkkuriippuvuudesta aina vain enemmän irti
Itsekin nautin uudistuneesta ulkonäöstäni ja tunnen it´seni terveeksi,en pilaa sitä millään turhalla mössötyksellä,eli jos joku valittaa ja nirisee,niin siitä vaan,mutta mä pidän pääni

niin ja mulla siis laihdutus koko ajan jatkuu joten siksi mulla tärkeää pysyä myös irti
herkuistamaailmanloppu ei tule siitä herkun napsaisusta mutta jos itse ajattelen sen
tulevan niin en sitten ota.

 

["vieras"]

No olisi se jokseenkin tylsää ja nipottamista, jos kieltäytyisit leipomuksistani ja yhteisillä illallisilla saisin tehdä jälkkärin vain itseäni varten. Turhaa nipottamista mun mielestä, ruoka on hyvää ja siitä saa myös nauttia.

 

["vieras"]

Voiko kaikkeen olla aina syynä kateus? Ei kai aikuiset ihmiset jaksa oikeasti kadehtia ja olla katkeria toiselle jostain sellaisesta, jonka itsekin voi saada.

Sori, mä luulin että tämä on se vastaus jota haet. Ainahan täällä kateus on syynä kaikkeen. Mikset kysy suoraan niiltä kavereiltasi, mikä niitä ärsyttää?

 

[lucifer]

mua ei harmita yhtään vaikka joku jättää tarjotut herkut syömättä, oon vain tyytyväinen kun tiedän saavani syödä ne yksin nautiskellen... monesti sanonukin kamuille että ei saa syödä ku haluan ite:snotty:

 

["Mamma italiana"]

àrsyttààkò niità oikeasti, vaiko haluaisitko ettà heità àrsyttàà? nàiden kahden jutun vàlillà on aika iso ero. kuka tekee enmmàn numeroa painostaan, sinà vai he?

 

["höpöhöpö"]

Voiko kaikkeen olla aina syynä kateus? Ei kai aikuiset ihmiset jaksa oikeasti kadehtia ja olla katkeria toiselle jostain sellaisesta, jonka itsekin voi saada.

Mä en myöskään ymmärrä, että aina ajatellaan että taustalla on kateus. Hyvänen aika, jos mä kysyn kaverilta että miksi ei ota pullaa, niin kyllä mua ainakin kiinnostaa että miksi se ei sitä ota, enkä ajattele että "syö, syö, toivottavasti se syö, toivottavasti se lihoo takaisin"

Ai niin, mä osaan olla kyllä iloinenkin niiden kavereiden puolesta jotka ovat onnistuneet laihduttamaan/saamaan palkankorotuksen/pääsemään hyvään työpaikkaan/saamaan lapsia/jne. mistä nyt kukakin on haaveillut. Taidankin olla aika outo

 

[tirpe]

[QUOTE="vieras";27369091]No olisi se jokseenkin tylsää ja nipottamista, jos kieltäytyisit leipomuksistani ja yhteisillä illallisilla saisin tehdä jälkkärin vain itseäni varten. Turhaa nipottamista mun mielestä, ruoka on hyvää ja siitä saa myös nauttia.[/QUOTE]

No, onhan se nyt aivan eri asia, jos toinen on esim. varta vasten leiponut, tai on yhteiset illalliset. Kyllä mä silloin syön. Miellän ne tavallaan erityistapahtumaksi. Juhlissakin syön herkkuja, mut kohtuudella tietty.

Mut ei sen pitäisi ketään loukata, että kahvilassa en rutiininomaisesti ota kakkua.

 

[-16kg]

mua taas inhottaa ne jotka tuputtaa niitä herkkuja ja sitten tuhahtelevat jos ei ota.
Selitän kyllä miksi en ota mutta ilmeisesti se ei ole hyväksyttävä syy:O
luulisi ettei ole mikään pakko syödä jos ei halua ja vielä jos loukkaannutaan kun kieltäytyy herkuista!

olen sanonut että näyttää/tuoksuu herkulliselta mutta en voi nyt ottaa koska....jne.
Silti päivitellään että onpas se nyt tarkkaa!ärrr!

 

[tirpe]

[QUOTE="Mamma italiana";27369104]àrsyttààkò niità oikeasti, vaiko haluaisitko ettà heità àrsyttàà? nàiden kahden jutun vàlillà on aika iso ero. kuka tekee enmmàn numeroa painostaan, sinà vai he?[/QUOTE]

Kukaan ei nyt ole sen kummemmin tehnyt numeroa painostaan, sen verran mitä aloituksessa kerroin. Kuittailua ja ihmettelyä tulee kyllä liittyen ruokailutottumuksiin ja elämäntapoihin.

Miksi ihmeessä haluaisin heidän ärsyyntyvän?

 

[Beep]

Ihmiset tuppaa lokeroida eikä pidä muutoksista. Nyt olet muuttunut.

T: keittiöpsykolgi Beep :saint:

 

[tirpe]

[QUOTE="juu";27369076]Voipi olla että heitä harmittaa, kun et syö herkkuja. Paljon paremmalla omalla tunnolla syön hyvää, kun esim. kahviseurakin syö. ( enkä ole ylipainoinen)[/QUOTE]

Tätä en ole ikinä tajunnut.

Ei minua ole ikinä harmittanut, jos seura ei otakaan herkkuja ja itse otan. Silloin ennen. Mikä tässä on takana?

 

[tirpe]

Ihmiset tuppaa lokeroida eikä pidä muutoksista. Nyt olet muuttunut.

T: keittiöpsykolgi Beep :saint:

Tämän mä voisin jo melkein ostaakin. Tietysti aina kiinnostaa, miksi muutos ahdistaa? Ja varsinkin toisen muutos, eihän se ole keneltäkään pois.

 

["Mamma italiana"]

Kukaan ei nyt ole sen kummemmin tehnyt numeroa painostaan, sen verran mitä aloituksessa kerroin. Kuittailua ja ihmettelyä tulee kyllä liittyen ruokailutottumuksiin ja elämäntapoihin.

Miksi ihmeessä haluaisin heidän ärsyyntyvän?

onko mahdollista ettà sinà ylireagoit? eli syòmisestà tai vastaavasti "herkkujen" poisjàttàmisestà on tullut liian iso juttu elàmàssàsi? tai kaikki ruokaan liittyvà ja kommentit menee liialliseen syyniin? eikò riità ettà itse olet tyytyvàinen painoosi, eihàn sità fiilistà pari haSSUA KOMMENTTIA VOI PILATA, VAI VOIKO?

 

["vieras"]

Musta olisi mukavaa, jos olisi kaveri joka ei aina houkuttelisi kebabille kun ollaan kaupungilla tai työntäisi sipsikulhoa ja munkkilautasta naaman eteen kun kyläillään Olisi itselle helpompaa ja mukavampaa pyrkiä syömään terveellisesti, kun kotona mies kantaa herkkuja ja muualla kaverit... Ja mulla on huono itsekuri.

 

["vieras"]

No, onhan se nyt aivan eri asia, jos toinen on esim. varta vasten leiponut, tai on yhteiset illalliset. Kyllä mä silloin syön. Miellän ne tavallaan erityistapahtumaksi. Juhlissakin syön herkkuja, mut kohtuudella tietty.

Mut ei sen pitäisi ketään loukata, että kahvilassa en rutiininomaisesti ota kakkua.

Aloituksessa kyllä kirjoitit, että "en syö herkkuja ollenkaan". Se on aika eri asia, kuin että syötkin herkkuja aina kun juhlia tai yhteisiä illalllisia tms.

 

[Namppis88]

Ne on kateellisia sun itsekurista, ei niinkään hoikkuudesta

 

[Beep]

Tämän mä voisin jo melkein ostaakin. Tietysti aina kiinnostaa, miksi muutos ahdistaa? Ja varsinkin toisen muutos, eihän se ole keneltäkään pois.

Itse olen huono tai sanotaanko hidas sopeutuja, joo, en huono vaan hidas. Siks ymmärrän tätä ilmiötä jollain lailla... ja mitä enemmän oma elämä (pään sisällä) on kaaos, sen vaikeampi sietää muuttujia ympärillä joita ei voi hallita. Jotain tällästä tuli mieleen.

Ihmisiä ärsyttävät asiat, mutta ei jakseta pohtia mikä se todellinen syy siihen on.


T: keittiöpsykologi Beep :saint:

 

[ullariikka]

Mä olen taas aina ollut hoikka, mutta pari työkaveria on, jotka tuntuvat kyttäilevän mitä syön. Yksi kommentoi kerran "sulla on sitten aina niin terveelliset eväät!" Olin suu auki, ihan tavalliset eväät mulla on, terveelliset kai? (kotiruokaa tai einestä, sämpylä ja hedelmä). Toisen kerran oli kakkua tarjolla, otin palan ja yksi kommentoi että "sä otat aina niin pienen palan" ja jos olen jättänyt pullan väliin, on sanottu että "kyllä sä voit joskus syödä, kun olet hoikka". On myös tiedusteltu että paljonko syön illalla kotona ja suoraan, että paljonko painan.