Pitäis varmaan olla "odottamattomien tulosten" nyt hetken mietittyäni.
Ihan kuin olisin lukenut saman avauksen parikertaa aiemminkin. Itse olen (älystä riippumatta) menestynyg toistaiseksi evoluution mittapuulla keskiverrosti.
"hanna"
Jotkut tajuavat jo varhain olevansa fiksuja, ja aikuisempana tajuavat ettei tässä länsimaalaisessa suorittamisen, kuluttamisen ja menestymisen vaatimusten ristitulessa ole juurikaan mitään järkeä. Meitä on monia jotka olemme luovuttaneet, koska emme koe tuota elämäntyyliä tavoittelemisen arvoiseksi, älykkyydestämme huolimatta. Itselläni on paljon kavereita jotka ovat suunnilleen puolet elämästään istuneet baarissa tuoppi kourassa, mutta ovat silti aivan valtavan fiksuja, äo jokaisella yli mensan rajan. Itse en käytä mitään päihteitä, mutta jo varhain tajusin ettei minusta ole älystäni huolimatta täyttämään sukulaisten ja vanhempien odotuksia. Musta odotettiin lapsena suunnilleen tulevaa pääministeriä, mutta näin mä vaan olen ollut jo monta vuotta kotiäitinä. Koen sen paljon mielekkäämmäksi kuin ainaisen suorittamisen ja sykkimisen.
"ap"
Nimenomaan. Hänelle nykyisen tilanteen huomioiden sopiva menestys olisi saada sellainen työ, jossa olisi sentään jonkun verran älyllistä haastetta. Palkka on sivuseikka, mutta käytännössä se kuitenkin olisi selkeesti korkeempi kuin noissa hanttihommissa. Mieluummin hän on tyydyttävässä työssä 2500 euron kuukausipalkalla kuin epätyydyttävässä työssä 4000 euron kuukausipalkalla. Nykyään hän tienaa jotain 1800 bruttona epätyydyttävästä työstä.
"vieras"
Minusta meidän naisten työ ei ole pelastaa miesten elämiä, jos he eivät sitä itse halua. Miehesi on varmasti tyytyväinen elämäänsä noin. Yliopistotutkinnon jatkaminen... 20-vuotiaiden seurassa.. saattaa olla hänelle tylsä vaihtoehto..
Parasta on vaan, että hyväksyt hänet, sellaisena kuin on. Jos hänellä itsellään on halua muuttaa elämäänsä, muuttakoon.
Parasta on vaan, että hyväksyt hänet, sellaisena kuin on. Jos hänellä itsellään on halua muuttaa elämäänsä, muuttakoon.
"ap"
[QUOTE="vieras";27349589]Minusta meidän naisten työ ei ole pelastaa miesten elämiä, jos he eivät sitä itse halua. Miehesi on varmasti tyytyväinen elämäänsä noin. Yliopistotutkinnon jatkaminen... 20-vuotiaiden seurassa.. saattaa olla hänelle tylsä vaihtoehto..
Parasta on vaan, että hyväksyt hänet, sellaisena kuin on. Jos hänellä itsellään on halua muuttaa elämäänsä, muuttakoon.[/QUOTE]
No kyllä opiskella voi yli 30-vuotiaskin. Kyllä ainakin omina opiskeluaikoina oli paljon vanhempaakin porukkaa. Ei tuo porukka pääosin mitään opiskelijarientoja kiertänyt, mutta muuten sopi hyvin massaan.
Ja kuten sanoin, mies ei ole tyytyväinen elämäänsä noin. Ja en mä tässä ketään ole pelastamassa. Olen aidosti kiinnostunut miehestä tuollaisenaan. Uskoisin silti, että voisin auttaa häntä. Mielestäni se, että joku auttaisi häntä organisoimaan elämäänsä, ei oli haitallista.
Parasta on vaan, että hyväksyt hänet, sellaisena kuin on. Jos hänellä itsellään on halua muuttaa elämäänsä, muuttakoon.[/QUOTE]
No kyllä opiskella voi yli 30-vuotiaskin. Kyllä ainakin omina opiskeluaikoina oli paljon vanhempaakin porukkaa. Ei tuo porukka pääosin mitään opiskelijarientoja kiertänyt, mutta muuten sopi hyvin massaan.
Ja kuten sanoin, mies ei ole tyytyväinen elämäänsä noin. Ja en mä tässä ketään ole pelastamassa. Olen aidosti kiinnostunut miehestä tuollaisenaan. Uskoisin silti, että voisin auttaa häntä. Mielestäni se, että joku auttaisi häntä organisoimaan elämäänsä, ei oli haitallista.
[QUOTE="vieras";27349589]Minusta meidän naisten työ ei ole pelastaa miesten elämiä, jos he eivät sitä itse halua. Miehesi on varmasti tyytyväinen elämäänsä noin. Yliopistotutkinnon jatkaminen... 20-vuotiaiden seurassa.. saattaa olla hänelle tylsä vaihtoehto..
Parasta on vaan, että hyväksyt hänet, sellaisena kuin on. Jos hänellä itsellään on halua muuttaa elämäänsä, muuttakoon.[/QUOTE]
Minä lähdin 35-vuotiaana suorittamaan korkeakoulututkintoa. Alussa hirvitti mutta nyt viihdyn tosi hyvin
Parasta on vaan, että hyväksyt hänet, sellaisena kuin on. Jos hänellä itsellään on halua muuttaa elämäänsä, muuttakoon.[/QUOTE]
Minä lähdin 35-vuotiaana suorittamaan korkeakoulututkintoa. Alussa hirvitti mutta nyt viihdyn tosi hyvin
[QUOTE="ap";27349523]Nimenomaan. Hänelle nykyisen tilanteen huomioiden sopiva menestys olisi saada sellainen työ, jossa olisi sentään jonkun verran älyllistä haastetta. Palkka on sivuseikka, mutta käytännössä se kuitenkin olisi selkeesti korkeempi kuin noissa hanttihommissa. Mieluummin hän on tyydyttävässä työssä 2500 euron kuukausipalkalla kuin epätyydyttävässä työssä 4000 euron kuukausipalkalla. Nykyään hän tienaa jotain 1800 bruttona epätyydyttävästä työstä.[/QUOTE]
Älykkäänä hänen pitäisi tietää, että kyseessä on odotusten ja toteutumien ristiriita. Onnellisuuden salaisuus on asioiden hyväksyminen ja rajoitteiden tiedostaminen. Ehkä hän kurkottaa liian ylös ja tyytyy liian vähään, kun keskeltä löytyisi vastaus.
Älykkäänä hänen pitäisi tietää, että kyseessä on odotusten ja toteutumien ristiriita. Onnellisuuden salaisuus on asioiden hyväksyminen ja rajoitteiden tiedostaminen. Ehkä hän kurkottaa liian ylös ja tyytyy liian vähään, kun keskeltä löytyisi vastaus.
Sykkerö
[QUOTE="vieras";27349589]Minusta meidän naisten työ ei ole pelastaa miesten elämiä, jos he eivät sitä itse halua. Miehesi on varmasti tyytyväinen elämäänsä noin. Yliopistotutkinnon jatkaminen... 20-vuotiaiden seurassa.. saattaa olla hänelle tylsä vaihtoehto..[/QUOTE]
Täydet kompsit. Aloittajan miesystävä(kandidaatti?) kuulostaa aivan mun exältäni. Häneltä jäi kaikki koulut kesken lukion jälkeen, huumeet kiehtoivat jne. Adhd hälläkin diagnoosina ja naisystävät vaihtuvat kuukausittain. Ei taida oikein olla aviomiesainesta, joten suhteetkin jää pätkiksi.
Kapasiteettia olisi ollut vaikka mihin, mutta mitään ei saanut vietyä loppuun minkä aloitti eli tyypillistä pitkäjänteisyyden puutetta. Opiskelupaikan on saanut monta kertaa ja yrittänyt opiskella jonkin aikaa, mutta aina jäänyt kesken. Ei siis ole vaikeuksia päteä pääsykokeissa. Totesi itse, ettei kolmekymppisenä jaksa olla 10v nuorempien kanssa.
Ex on 36-vuotias mies jolla ei ole muuta koulutusta kuin yo-tutkinto ja taustalla hanttihommia ja nekin lyhyitä työsuhteita raksalla, puhelinmyynnissä, rengasliikkeessä jne. Oman ikäiset kaverit on töissä ja perheellisiä, joten kaveripiiri koostuu kaikenlaisista elämäntapahörhöistä ja päihteidenkäyttäjistä. Surullista, koska oikeasti fiksu ja älykäs ihminen hukkaa lahjansa hörhöporukoissa pössyttelyyn.
Täydet kompsit. Aloittajan miesystävä(kandidaatti?) kuulostaa aivan mun exältäni. Häneltä jäi kaikki koulut kesken lukion jälkeen, huumeet kiehtoivat jne. Adhd hälläkin diagnoosina ja naisystävät vaihtuvat kuukausittain. Ei taida oikein olla aviomiesainesta, joten suhteetkin jää pätkiksi.
Kapasiteettia olisi ollut vaikka mihin, mutta mitään ei saanut vietyä loppuun minkä aloitti eli tyypillistä pitkäjänteisyyden puutetta. Opiskelupaikan on saanut monta kertaa ja yrittänyt opiskella jonkin aikaa, mutta aina jäänyt kesken. Ei siis ole vaikeuksia päteä pääsykokeissa. Totesi itse, ettei kolmekymppisenä jaksa olla 10v nuorempien kanssa.
Ex on 36-vuotias mies jolla ei ole muuta koulutusta kuin yo-tutkinto ja taustalla hanttihommia ja nekin lyhyitä työsuhteita raksalla, puhelinmyynnissä, rengasliikkeessä jne. Oman ikäiset kaverit on töissä ja perheellisiä, joten kaveripiiri koostuu kaikenlaisista elämäntapahörhöistä ja päihteidenkäyttäjistä. Surullista, koska oikeasti fiksu ja älykäs ihminen hukkaa lahjansa hörhöporukoissa pössyttelyyn.
"Vieras"
Älykkyys ja sosiaaliset taidot eivät korreloi ilmeisesti millään tasolla. Tietääkseni älykkäitä löytyy niin psykoppaateista, kuin muistakin persoonallisuushäriöistä kärsivistä. Nämä ongelmat voivat rajoittaa ihmisen menestystä. Toisaalta jotkut toki boostaavatkin niitä, mutta sitten tuovat takapotkua jossain vaiheessa.
"Vieras"
Heikko itsetunto voi myös lamata ihmistä monella tavalla. Omasta lapsuudesta muistan monta potentiaalista älyllisesti menestyjää, mutta tie sitten takkusi juuri itsetunto-ongelmiin.
"ap"
No minulla on kyllä "takeet" siitä, mutta se nyt ei ole tämän ketjun tarkoitus sitä todistella. Älykkyyttä on toki monenlaista ja eri ihmiset mieltävät sen eri tavoin. Tässä tapauksessa uskoisin että suurin osa ihmisistä pitäisi häntä älykkäänä. Ja se että onko hän jotenkin "erityisen älykäs" riippuu tittenkin rajanvedosta.
Mitä tulee tähän väitteeseen, että älykkäät voivat olla sosiaalisesti kyvyttömiä. Toki voivat, mutta en usko että he keskimäärin olisivat sitä, pikemminkin päinvastoin. Tietyt älykkäät ja epäsosiaaliset ihmiset vain kiinnittävät eri tavalla huomiota. Sosiaalinen älykkyys ja sosiaalinen "järkevyys" on sitä paitsi aivan eri juttu. Niinkuin ylipäätään älykkyys ja "järkevyys". Todella monet älykkäät ihmiset eivät käyttädy monen mielestä järkevällä tavalla. Tämä johtuu siitä, että järkevä käytös on yleensä keskiälyisten määrittelemää.
Jahah, taas tällainen ketju. Tiedättekö, olen huomannut tämän maan olevan täynnä keskimääräistä huomattavasti älykkäämpää väkeä, joka ei vaan saa syystä tai toisesta hyppyään kulkemaan. Milloin on syynä liiallinen älykkyys, milloin taas sosiaalisten taitojen puuttuminen. Joskus syyksi ilmoitetaan myös laiskuus, mutta yhtä kaikki, ympäristö ei vain huomaa tai suostu tunnustamaan näiden poikkeusyksilöiden hämmästyttävää älykkyyttä.
Älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset! Ihan varmasti on totta, että joidenkin ihmisten kohdalla heidän älyllinen potentiaalinsa jää ikään kuin vajaakäytölle, mutta kun näitä on jo tämänkin ketjun paristakymmenestä kirjoittajasta (ainakin omasta mielestään) puolenkymmentä, niin eikö teidän älykkäiden ihmisten pitäisi jo osata laskea yksi plus yksi...
Älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset! Ihan varmasti on totta, että joidenkin ihmisten kohdalla heidän älyllinen potentiaalinsa jää ikään kuin vajaakäytölle, mutta kun näitä on jo tämänkin ketjun paristakymmenestä kirjoittajasta (ainakin omasta mielestään) puolenkymmentä, niin eikö teidän älykkäiden ihmisten pitäisi jo osata laskea yksi plus yksi...
"hmmm"
En tiedä. Ihmiset yleensä määrittelevät menestyksen niin, että kenellä on paljon rahaa on menestynyt.
Itse en ajattele menestymisestä noin.
Minulle menestymistä on elää niin, että ei tuhoa ylimääräistä eikä rohmua kaikkea itselleen, vaan elää kohtuullisesti ja muiden hyveiden mukaista elämää.
Itse en ajattele menestymisestä noin.
Minulle menestymistä on elää niin, että ei tuhoa ylimääräistä eikä rohmua kaikkea itselleen, vaan elää kohtuullisesti ja muiden hyveiden mukaista elämää.
"mies"
[QUOTE="ap";27349773]Mitä tulee tähän väitteeseen, että älykkäät voivat olla sosiaalisesti kyvyttömiä. Toki voivat, mutta en usko että he keskimäärin olisivat sitä, pikemminkin päinvastoin. Tietyt älykkäät ja epäsosiaaliset ihmiset vain kiinnittävät eri tavalla huomiota. Sosiaalinen älykkyys ja sosiaalinen "järkevyys" on sitä paitsi aivan eri juttu. Niinkuin ylipäätään älykkyys ja "järkevyys". Todella monet älykkäät ihmiset eivät käyttädy monen mielestä järkevällä tavalla. Tämä johtuu siitä, että järkevä käytös on yleensä keskiälyisten määrittelemää.[/QUOTE]
Erinomaista.
Erinomaista.
"hmmm"
Onko sellainen menestynyt, joka elää kivipalatsissa ja hänen takia moni lapsi kuolee myrkkyihin afrikassa, koska kaikki tehtaat tuhoavat niin paljon kuin voivat, koska menestystä tulee niin, että jättää jätteet muiden korjattavaksi ja ottaa itselle voitot, menestystä tulee sillä tavalla, että teetttää halvalla ja myy kalliilla. Halvalla voi teettää niin, että ei maksa ihmisille sellaista palkkaa jolla he voivat elää ihmisarvoista elämää, halvalla tehdään niin, että ei välitetä että ne työläiset elävät myrkkyjen keskellä ja tulevat kuolemaan muutamassa vuodssa, kun tekevät niitä kännykän osia tai farkkuja.
Niin kauan kuin yritysten tehtävä on tuottaa voittoa niille, jotka makaavat bahamalla, tai konsultoivat ammatikseen kivilinnoissa, ja niille, kenellä on osakkeita, niin niin kauan kaikki tehdään sillä tavalla että tuhotaan kaikki muu. Jokainen sen tietää.
Joten en pidä menestyneenä sellaista jolla on rahaa.
Menestys on sitä, että on sivistynyt, eikä ota kaikkea itselleen.
Niin kauan kuin yritysten tehtävä on tuottaa voittoa niille, jotka makaavat bahamalla, tai konsultoivat ammatikseen kivilinnoissa, ja niille, kenellä on osakkeita, niin niin kauan kaikki tehdään sillä tavalla että tuhotaan kaikki muu. Jokainen sen tietää.
Joten en pidä menestyneenä sellaista jolla on rahaa.
Menestys on sitä, että on sivistynyt, eikä ota kaikkea itselleen.
"hmmm"
Menestystä/paremmuutta on saada hyvät pointsit mensan testissä, mutta elää vaatimattomasti ja kuluttaen mahdollisimman vhän, tyytyen vähään, noudattaen antiikin hyveitä.
Mutta nykyihminen ihannoi ja palvoo vain rahaa.
Mutta nykyihminen ihannoi ja palvoo vain rahaa.
"hmm"
Älykäs selviää siitä mihin viisas ei koskaan edes joutuisi.
Tyhmä ja typerä joutuu vaikeuksiin eikä selviydy. Älykäs ja typerä joutuu myös vaikeuksiin, mutta selviytyy. Viisas ei alunperinkään joudu vaikeuksiin.
Tyhmä ja typerä joutuu vaikeuksiin eikä selviydy. Älykäs ja typerä joutuu myös vaikeuksiin, mutta selviytyy. Viisas ei alunperinkään joudu vaikeuksiin.
Minusta ihmiset laittavat liikaa painoa älykkyydelle. Varsinkin kun sillä yleensä tarkoitetaan suppeaa älykkyyttä eikä älykkyyden kaikkia lajeja. Ihminen on kokonaisuus ja potentiaalista puhuminen on monesti harhaanjohtavaa tässä yhteydessä. Kukaan ihminen tuskin saavuttaa potentiaaliaan, se vaatisi laajoja resursseja sekä tarkkaa ihmisen tuntemusta.Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;27349796:
Tarkkaavaisuushäiriö on olemassa oleva asia, mutta ei se ole sen kummempi este kuin esimerkiksi vähäisempi älykkyys. Se on ominaisuus ihmisessä joka tietyllä tapaa pienentää potentiaalia. Sanotaanko raajarikolle että hänestä on potentiaalia pikajuoksijaksi kunhan saisi jalkansa kuntoon?
"hmmmmm"
Niin, ja idiootit taloustieteilijät ovat vuosia jauhaneet sitä paskaa, että jos yksi "menestyy" (varastaa) se ei ole muilta pois, ja siitä hyötyvät kaikki ja ikuinen kasvu on mahdollista ja muuta paskaa ja tyhmät ihmiset ovat valehdelleet itselleen, kuin se olisi totta.
Miten sellainen yhtälö voi olla mahdollista, että elämme rajatussa tilassa, luonnonvaroja on rajatusti, ja siten muka jatkuva kasvu olisi mahdollista.
otetaanpa ääriesimerkki. mennään äärimmäiseen pisteeseen. Yksi ihminen ottaa haltuunsa koko maapallon. Muilla ei mitään. Muut ovat päällekkäin kilometrin alueella, miten se hyödyttää kaikkia että yksi on ottanut itselleen kaiken tilan ja luonnonvarat ja muiden työn ?
Miten sellainen yhtälö voi olla mahdollista, että elämme rajatussa tilassa, luonnonvaroja on rajatusti, ja siten muka jatkuva kasvu olisi mahdollista.
otetaanpa ääriesimerkki. mennään äärimmäiseen pisteeseen. Yksi ihminen ottaa haltuunsa koko maapallon. Muilla ei mitään. Muut ovat päällekkäin kilometrin alueella, miten se hyödyttää kaikkia että yksi on ottanut itselleen kaiken tilan ja luonnonvarat ja muiden työn ?
"123"
[QUOTE="Milla80";27347724]Olen tutustunut erääseen mieheen. Mies on todella älykäs ja fiksu. Yliopistot jäi 90-luvulla kesken ja sitten on tehnyt lähinnä hanttihommia. Toki pari hyvääkin duunia hänellä ollut, mutta syystä tai toisesta ei niitäkään ole pystynyt pitämään. Mies on kertonut, että oli 90-luvulla sekaisin eikä tuntenut itseään. Kuvitteli, että pärjäisi jotenkin muutenkin. Opiskeli kai väärää alaa. Tosin koitti useampaa. No nyt joku sanoo, että kenties hän ei olekkaan niin fiksu. Mutta kun on. Hän kykenee tekemään analyysiä melkein asiasta kuin asiasta paremmin kuin suuri osa korkeakoulututkinnon omaavista.
Laiskakaan hän ei ole. Jaksaa tehdä duunissa pitkiä päivä tarvittaessa. Kirjoittelee omaksi ilokseen ja tekstit ovat tosi hyviä. On hyvin yksinäinen, koska kaikki vanhat kaverit ovat jotain isoja pomoja tai muuten menestyksekkäitä. Ei kuitenkaan oikein koe yhteenkuuluvuutta niiden ihmisten kanssa joiden kanssa on töissä.
On kertonut, että on aikoinaan käynyt psykologilla, mutta ei hänellä mitään selkeää mielenterveyteen liittyvä ongelmaa ole. On kai aika taipuvainen masentumaan, mutta toisaalta ymmärrän miltä tuntuu kun elämä on mennyt miten on mennyt. On kertonut, että 90-luvulla tuli vietyttyä lähes alkoholistin elämää, eikä huumeetkaan olleet ihan vieraita. Ei kuitenkaan näissä asioissa ole ollut ongelmia vuosiin. Tuolloinkin ne olivat pikemminkin seurausta epäonnistumisista kuin niiden syy.
Miksi joillekkin käy näin, vaikka kykyjä tuntuisi olevan? Ja tässä ei ole syynä se, että olisi tyytyväinen vaatimattomampaan elämään.[/QUOTE]
Ja opiskelut ei oikein kiinnosta. tietää asioista mutta ei voi todistaa. Kait tiesit että avoimessa voi todistaa ne lahjakkuudet. Ne kelpaa jos hakee ilman lukion älliä Sitten opiskelemaan yliopistoon.
Laiskakaan hän ei ole. Jaksaa tehdä duunissa pitkiä päivä tarvittaessa. Kirjoittelee omaksi ilokseen ja tekstit ovat tosi hyviä. On hyvin yksinäinen, koska kaikki vanhat kaverit ovat jotain isoja pomoja tai muuten menestyksekkäitä. Ei kuitenkaan oikein koe yhteenkuuluvuutta niiden ihmisten kanssa joiden kanssa on töissä.
On kertonut, että on aikoinaan käynyt psykologilla, mutta ei hänellä mitään selkeää mielenterveyteen liittyvä ongelmaa ole. On kai aika taipuvainen masentumaan, mutta toisaalta ymmärrän miltä tuntuu kun elämä on mennyt miten on mennyt. On kertonut, että 90-luvulla tuli vietyttyä lähes alkoholistin elämää, eikä huumeetkaan olleet ihan vieraita. Ei kuitenkaan näissä asioissa ole ollut ongelmia vuosiin. Tuolloinkin ne olivat pikemminkin seurausta epäonnistumisista kuin niiden syy.
Miksi joillekkin käy näin, vaikka kykyjä tuntuisi olevan? Ja tässä ei ole syynä se, että olisi tyytyväinen vaatimattomampaan elämään.[/QUOTE]
Ja opiskelut ei oikein kiinnosta. tietää asioista mutta ei voi todistaa. Kait tiesit että avoimessa voi todistaa ne lahjakkuudet. Ne kelpaa jos hakee ilman lukion älliä Sitten opiskelemaan yliopistoon.
[QUOTE="hmmmmm";27349927]
Miten sellainen yhtälö voi olla mahdollista, että elämme rajatussa tilassa, luonnonvaroja on rajatusti, ja siten muka jatkuva kasvu olisi mahdollista.
[/QUOTE]
Koskaan kuullut aineettomasta kasvusta? Esim. ohjelmistojen yms. aineettoman infran kohdallahan tilanne on se, että ainoastaan sen kehittäminen sitoo kustannuksia ja muita resursseja. Tämän jälkeen on vaikkapa nyt sitten niiden luonnonvarojen käytön suhteen käytännössä yhdentekevää, myydäänkö ko. ohjelmistoa 1000 vai 1000000 kopiota.
Ja ne nk. "kasvun rajathan" tulivat sen Rooman klubin mukaan vastaan jo 1960-luvulla. No, maailmantalous on kuitenkin kasvanut sen jälkeen monikymmenkertaiseksi ilman pallo olisi räjähtänyt...
Mutta joo, ymmärrän pointtisi enkä itsekään pidä jatkuvaa kasvua tavoittelemisen arvoisena.
Miten sellainen yhtälö voi olla mahdollista, että elämme rajatussa tilassa, luonnonvaroja on rajatusti, ja siten muka jatkuva kasvu olisi mahdollista.
[/QUOTE]
Koskaan kuullut aineettomasta kasvusta? Esim. ohjelmistojen yms. aineettoman infran kohdallahan tilanne on se, että ainoastaan sen kehittäminen sitoo kustannuksia ja muita resursseja. Tämän jälkeen on vaikkapa nyt sitten niiden luonnonvarojen käytön suhteen käytännössä yhdentekevää, myydäänkö ko. ohjelmistoa 1000 vai 1000000 kopiota.
Ja ne nk. "kasvun rajathan" tulivat sen Rooman klubin mukaan vastaan jo 1960-luvulla. No, maailmantalous on kuitenkin kasvanut sen jälkeen monikymmenkertaiseksi ilman pallo olisi räjähtänyt...
Mutta joo, ymmärrän pointtisi enkä itsekään pidä jatkuvaa kasvua tavoittelemisen arvoisena.
Tätä vain silmäillen lukiessa, voinkin taas helpottuneena todeta, että on onni olla vaan keskinkertaisen älykäs, kenties jopa hivenen keskikertaisen älykkyysosamäärän alapuolella. Ja olla ihanan vapaa odotuksista, toisten ja omien. :xmas: