Mikä pelikone 4v hyvä?

Mitäs eroa sillä on? Eikös se vanha kone ole jotain puolitoista sataa + kalliit pelit päälle. Ja mihin saa golfin ja autopelejä?

No joo, se on jäänyt minullekin vähän hämärän peittoon. En ole jaksanut innostua Wii U:sta. Meillä on Wii Wanha ja pelit siihen ovat riittävän kalliita.

 

Ei 4v. tarvitse minkäänlaista pelikonetta. Eikä kyllä sen isompikaan lapsi. Ihan turhia juttuja sellaiset, eiköhän se riitä jos katsoo se 30-60min. lastenohjelmia päivässä maksimissaan. Ennemmin jos on hankkimassa jotain niin lisäosia junarataan tai legoihin

Jos nyt kyse on ihan puhtaasti tarpeesta niin mihin se lapsi tarvitsee niitä legoja tai junarataakaan? Kyllähän nyt mielikuvituksen aktivoimisen nimissä käpylehmillä pitäisi pärjätä ihan kummasti.

 

WiiU ilmestynee ennen joulua, käy myös Wiin pelit ja muut härpäkkeet. Sen varmaan hommaisin itse, jos ei Wiitä jo olisi. Mario Kart on huippu peli, sen seurassa viihtyy verttuneempikin väki.

 

Ei 4v. tarvitse minkäänlaista pelikonetta. Eikä kyllä sen isompikaan lapsi. Ihan turhia juttuja sellaiset, eiköhän se riitä jos katsoo se 30-60min. lastenohjelmia päivässä maksimissaan. Ennemmin jos on hankkimassa jotain niin lisäosia junarataan tai legoihin =) Tämä minun mielipiteeni.

30-60min pelaaminen on paaaljon kehittävämpää kuin saman ajan käyttäminen television katseluun.

Kauhean monilla, varsinkin vanhemmilla ihmisillä, on uskomaton asennevamma pelaamista kohtaan. Tai johtunee vain siitä kun ei tiedetä mistä puhutaan.

 

[QUOTE="vieras";27304167]Koordinaatio esimerkiksi.[/QUOTE]

En koe olevani mitenkään pelikielteinen, mutta kyllä minun nähdäkseni 4-vuotiaan koordinaatiota kehittävät konsolipelien näpyttelyn sijaan kuitenkin huomattavasti tehokkaammin vaikkapa polkupyöräilyn, luistelun ja hiihtämisen kaltaiset aktiviiteetit. Niiden pelien aika on sitten vähän myöhemmin.

 

30-60min pelaaminen on paaaljon kehittävämpää kuin saman ajan käyttäminen television katseluun.

Kauhean monilla, varsinkin vanhemmilla ihmisillä, on uskomaton asennevamma pelaamista kohtaan. Tai johtunee vain siitä kun ei tiedetä mistä puhutaan.

Mä en ymmärrä minkä takia 4-vuotiaan pitäs käyttää päivästä 30-60 min ylipäätään minkään ruudun edessä. Kyllä sitä kerkee vanhempanakin.

 

En koe olevani mitenkään pelikielteinen, mutta kyllä minun nähdäkseni 4-vuotiaan koordinaatiota kehittävät konsolipelien näpyttelyn sijaan kuitenkin huomattavasti tehokkaammin vaikkapa polkupyöräilyn, luistelun ja hiihtämisen kaltaiset aktiviiteetit. Niiden pelien aika on sitten vähän myöhemmin.

ei nämä sulje toisiaan pois.Meillä on pyöräilty paljon ja viime talvena jo lapsi hiihti melko hyvin tänä jouluna ostetaan luistimet lahjaksi ja harjoitellaan luistelemaan.

 

Kauhean monilla, varsinkin vanhemmilla ihmisillä, on uskomaton asennevamma pelaamista kohtaan. Tai johtunee vain siitä kun ei tiedetä mistä puhutaan.

Mä ja vähän luulen että ne jotka itse pelaavat tai ovat lapsena pelanneet eivät vastusta pelikoneita niin jyrkästi. Itse olen aina tykännyt pelaamisesta (niin lautapeleistä, korttipeleistä kuin tietokone/konsolipeleistäkin) ja mielellään annan lastenikin pelata. Se ei suinkaan tarkoita että me joka ilta istuttaisiin nenä kiinni ruudussa vaan kyllä majan rakennus kavereiden kanssa on poikkeuksetta mieluisampi vaihtoehto kuin pelikone. Pelit on vaan mukava lisä muun puuhailun ohessa.

 

En koe olevani mitenkään pelikielteinen, mutta kyllä minun nähdäkseni 4-vuotiaan koordinaatiota kehittävät konsolipelien näpyttelyn sijaan kuitenkin huomattavasti tehokkaammin vaikkapa polkupyöräilyn, luistelun ja hiihtämisen kaltaiset aktiviiteetit. Niiden pelien aika on sitten vähän myöhemmin.

Samoilla linjoilla. Jos ollaan sisällä, niin lapset mm. täyttelevät puuhakirjoja. Eivät nuo edes tiedä tuollaisia pelikoneita olevan olemassakaan

 

Mä ja vähän luulen että ne jotka itse pelaavat tai ovat lapsena pelanneet eivät vastusta pelikoneita niin jyrkästi. Itse olen aina tykännyt pelaamisesta (niin lautapeleistä, korttipeleistä kuin tietokone/konsolipeleistäkin) ja mielellään annan lastenikin pelata. Se ei suinkaan tarkoita että me joka ilta istuttaisiin nenä kiinni ruudussa vaan kyllä majan rakennus kavereiden kanssa on poikkeuksetta mieluisampi vaihtoehto kuin pelikone. Pelit on vaan mukava lisä muun puuhailun ohessa.

Mä tykkään itse pelata edelleen, konsoleilla, korttia ja lautapelejä. Meillä on ollut pelikoneita kotona aina jostain 10 vanhasta lähtien. Myös mies tykkää pelata välillä. Mutta mä en ymmärrä minkä takia nelivuotiasta pitäisi siihen puuhaan kannustaa. Ihan takuulla ne ehtii vanhempanakin pelata aivan tarpeeksi.

 

Onko nämä toisensa poissulkevia?

Ihan huono argumentti, tuolla nyt voidaan perustella nelivuotiaalle vaikka pornon katselu tai tupakointi; kyllähän niiltäkin harrasteilta varmasti jäisi aikaa tehdä jotain muutakin. Mutta silti olen sitä mieltä, että pelaamisen aika on sitten hiukan myöhemmin.

 

Mutta mä en ymmärrä minkä takia nelivuotiasta pitäisi siihen puuhaan kannustaa.

Ei meillä ole mitenkään erikseen kannustettu vaan kyllä nuo lapset on ihan itse ja omasta halustaan pyytäneet saada pelata. Mä taas en ymmärrä miksi lapselta pitäisi kieltää pelaaminen jos hän itse sitä haluaa. Ja ei, meillä ei lapset saa tehdä kaikkea mitä haluavat (eivätkä pelatakaan aina halutessaan) mutta satunnaista pelaamista mä en vaan näe mitenkään vahingollisena.

 

Ei meillä ole mitenkään erikseen kannustettu vaan kyllä nuo lapset on ihan itse ja omasta halustaan pyytäneet saada pelata. Mä taas en ymmärrä miksi lapselta pitäisi kieltää pelaaminen jos hän itse sitä haluaa. Ja ei, meillä ei lapset saa tehdä kaikkea mitä haluavat (eivätkä pelatakaan aina halutessaan) mutta satunnaista pelaamista mä en vaan näe mitenkään vahingollisena.

Hyvä yritys pelastaa tilanne...

 

Oikeastaan nelivuotiaalle ei mikään pelikone ole kovin hyvä. Koordinaatiokykyä on sen verran vähän, että kone jäisi vajaakäytölle. Siksi olisi aiheellista ostaa vehje, josta vanhemmillakin on iloa, eli täppäri kunnollisen suojakotelon kanssa. Pelitkään eivät maksaisi kymmeniä vaan muutaman euron kappale.

 

Wii on mun mielestä ollut hyvä. Meidän lapsen suosikit oli Super Mariot ja Crash Bandicoot (kuten munkin)

 

Tämä äiti ei ole antanut lapsensa pelittää,
eikä meillä ole pelikonetta.
Pc ja nettipelejä olen anatnut n 2-4 krt/kk pelata.

Ajattelen että mahdollinen pelikone meille olisi ihan vaan pc tai tablettitietsikka tai Ipad .
Jos joskus...
Voisiko joku kertoa mitä enemmän saavutta ns pelikoneilla kun noilla ?
(Joilla voi opetella ihan hyötytaitojakin - ja käyttömahikset on laajemmat ...)

Tietty ne pelivärkit missä on se tanssi/liikunnallinen osuus mukana , on eri asia ...

Muuten olen samaa mieltä ettei pelikoneet mitään erityisen hyödyllistä opeta, ne tekevät lapsen rauhattomaksi. Ja yleensä riippuvuuskin syntyy helposti - itse kiellän/rajoitan hetimiten kaiken mihin tulee 'riippuvuuden' kalatinen suhde lapsella.

Lastenohjelmissa ja lasten elokuvissa kyllä tulee myös paljonkin yleistietoa ja oppia - vaikka ihan Disneyn kerhotalojutuissa ... Ja muissakin . Barbiessakin tähdistöjen tunnistamista ja astrologiaa ...

 

Varmaan jokainen voisi myöntää että samalla tapaa lastenohjelma, leffa tai pelikone on oiva lapsenvahti - vaikka siksi aikaa kun laittaa ruokaa ...
Joku voi haluta ulkoistaa lapsensa 'lapsenvahdille' pidemmäksi aikaa kun joku toinen

Mitään noistahan ei periaattessa 4-5 v lapsi mihinkään kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta tarvitse .

 

Meillä on pelattu kolmivuotiaasta X-Boxin Kinectimalsia. Saa ainakin liikuntaa ja kehittää koordinaatiokykyjä.

 

No tuoko sitten on laadukas argumentti?

ÖÖh, se esimerkkinikö? Onhan se ehkä vähän mauton, mutta ainakin havainnollinen. Pointtinani on siis se, että konsolipelaaminen ei ole nelivuotiaan puuhaa. Kouluikäisen tapauksessa homma on minunkin mielestäni - kohtuuden rajoissa, toki - ihan ok. Ja ymmärtääkseni en ole yksin tämän käsitykseni kanssa, vaan jaan sen mm. lastenpsykologien enemmistön kanssa.

 

Ei elämä noiden "Kehittävien Lelujen" kanssa. Lapsi ei enää sa olla lapsi, kaikkien lelujen tulee olla kehittäviä. Hauska ei ole riittävä ominaisuus lelutte/pelille/tuotteele, sen on ehdottomasti oltava myös kehittävä. Ja ai mikä häpeä on vanhemmalle, jos lapsi kiinnostuu josain lelusta, joka ei ole koordinaatiota/loogisuutta/matemaattisuutta kehittävä.

 

Pointtinani on siis se, että konsolipelaaminen ei ole nelivuotiaan puuhaa.

Niin mutta miksi? Mä en ole muunlaisia vastustavia kommentteja ole huomannut kuin niitä joissa sanotaan että ehtiihän sitä pelata myöhemminkin. Se on mun mielestä aika köyhä kommentti. No ehtiihän legoillakin rakennella myöhemminkin ja ehtiihän pikkuautoillakin leikkiä myöhemminkin. Mutta miksi pitäisi jos se on kivaa juuri nyt eikä myöhemmin.

 

Ei elämä noiden "Kehittävien Lelujen" kanssa. Lapsi ei enää sa olla lapsi, kaikkien lelujen tulee olla kehittäviä. Hauska ei ole riittävä ominaisuus lelutte/pelille/tuotteele, sen on ehdottomasti oltava myös kehittävä. Ja ai mikä häpeä on vanhemmalle, jos lapsi kiinnostuu josain lelusta, joka ei ole koordinaatiota/loogisuutta/matemaattisuutta kehittävä.

Minun mielestäni ainakaan tässä keskustelussa ei kukaan ole tainnut vaatia, että kaikkien (tai ylipäätään minkään) lelujen tulisi olla kehittäviä? Tai miten se kehittävyys nyt kulloinkin ymmärretään; minun mielestäni se, että lapseni juoksevat vaikkapa nyt metsässä kepakoilla toisiaan "ampuen" on kehittävämpää kuin pelissä nappia painamalla tapahtuva ampuminen. Näin siitäkin huolimatta, että joku ääripasifisti kenties hyperventiloisi tai ainakin ottaisi lapsensa puhutteluun tuollaisten raakojen sotaleikkien johdosta...

 

Niin mutta miksi? Mä en ole muunlaisia vastustavia kommentteja ole huomannut kuin niitä joissa sanotaan että ehtiihän sitä pelata myöhemminkin. Se on mun mielestä aika köyhä kommentti. No ehtiihän legoillakin rakennella myöhemminkin ja ehtiihän pikkuautoillakin leikkiä myöhemminkin. Mutta miksi pitäisi jos se on kivaa juuri nyt eikä myöhemmin.

Yksi perustelu on pelien ärsyketulva, joka ei ole noin pienen hallittavissa. Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on puhunut tästä:
”Pyssyleikit ovat leikkiä, jonka lapset luovat itse. Se on kehittyvän keskushermoston kannalta jotain aivan muuta kuin että lapsi katsoo peliä – leikkisää ja hauskaakin – joka on jonkun toisen luoma fantasia. Pelin valtava ärsyketulva ei ole hänen hallittavissaan.”
Psykiatri Jari Sinkkonen: ”Lapset on hoidettava kotona” – Suomenkuvalehti.fi

 

Yksi perustelu on pelien ärsyketulva, joka ei ole noin pienen hallittavissa. Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on puhunut tästä

Toisaalta taas on tutkimuksia joissa esim. aistiyliherkkyyksistä kärsivät lapset ovat peliin keskittyessään saaneet suljettua ulkopuoliset ärsykkeet pois häiritsemästä. No joo, tämä toki koskee marginaalista ryhmää.

Mutta miten tuo ärsyketulva sitten eroaa lastenohjelmien ärsyketulvasta kun monet pelien vastustajat kuitenkin hyväksyvät television katselun? Monissa lasten peleissä on samat hahmot, sama värimaailma ja sama musiikki. Erona vain se että pelissä pääsee itsekin osallistumaan kehittämällä samalla loogista ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoa. Plus että ainakin meillä lapset harvoin pelaavat lähellekään niin kauaa ajallisesti kuin mitä istuisivat telkkarin ääressä katsomassa pikkukakkosta.

 

Yksi perustelu on pelien ärsyketulva, joka ei ole noin pienen hallittavissa. Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on puhunut tästä:
”Pyssyleikit ovat leikkiä, jonka lapset luovat itse. Se on kehittyvän keskushermoston kannalta jotain aivan muuta kuin että lapsi katsoo peliä – leikkisää ja hauskaakin – joka on jonkun toisen luoma fantasia. Pelin valtava ärsyketulva ei ole hänen hallittavissaan.”
Psykiatri Jari Sinkkonen: ”Lapset on hoidettava kotona” – Suomenkuvalehti.fi

Ahaa, eli sinä miellät pelit heti ampumapeleihin? No tuommoiset pelit eivät varmasti ole kenenkään nelivuotiaan vanhemman ostolistalla. Ennemmin noista kinecktimals yms. peleistä on ollut kyse.