Mies sai perinnön - osti itselleen kalliin auton

Näinpä just. Ja tuntuu oudolta, että näin monen mielestä on ok, että PERHEESSÄ yksi voi käyttää sumeilematta rahaa vain itseensä viis veisaten muiden hyvinvoinnista. Etenkin lapsista ja niiden hyvinvoinnista on ihmisellä tietty vastuu.

Luepa ap:n miehen vastine aloituksessa. Jos muija on ukkonsa elätti, niin ei ole juurikaan varaa tuollaiseen keulimiseen ja ukkohan käyttää koko palkkansa perheeseensä.

 

Näinpä just. Ja tuntuu oudolta, että näin monen mielestä on ok, että PERHEESSÄ yksi voi käyttää sumeilematta rahaa vain itseensä viis veisaten muiden hyvinvoinnista. Etenkin lapsista ja niiden hyvinvoinnista on ihmisellä tietty vastuu.

Viestistä sai käsityksen että mies on (jo pitkäänkin?) yksin käynyt töissä ja palkallaan elättänyt perheen niin ettei hänelle ole itselleen jäänyt mitään ektraa. Noin on kuitenkin pärjätty ja nyt kun hän yllättäin sai isomman summan rahaa niin haluasi käyttää sen toteuttaakseen unelmansa. Ei se minusta kuulosta vielä siltä ettei mies piittaisi tai kantaisi vastuuta perheen hyvinvoinnista ja lapsista.

Kuten keittis kirjoitti niin perintö on ns ylimääräistä rahaa ja voi olla ihan piristävääkin käyttää se johonkin sellaiseen luksukseen mikä ei muuten olisi mahdollista. Jaksaa taas paremmin pyörittää sitä arkea. Pienellä asennemuutoksella ap:kin voisi nauttia siitä että miehen unelma toteutui ja eiköhän siitä autosta liene iloa ja hyötyä muullekin perheelle.

 

Näinpä just. Ja tuntuu oudolta, että näin monen mielestä on ok, että PERHEESSÄ yksi voi käyttää sumeilematta rahaa vain itseensä viis veisaten muiden hyvinvoinnista. Etenkin lapsista ja niiden hyvinvoinnista on ihmisellä tietty vastuu.

Kyllä minäkin nostaisin äläkän, jos lapsilta puuttuisi jotain oleellista eikä mies antaisi heistä huolehtimiseen osaa perinnöstä. Ilmeisesti siitä ei ole kyse, sillä ap perää rahaa remonttiin, ei lasten tarvikkeisiin.

Sijoituksenahan auto on typerä hankinta, sen arvio laskee kuin lehmän häntä heti, kun laitat liikkeessä nimesi paperiin. Ja jos nyt täytyy ottaa remonttilainaa, joutuu summasta maksamaan myös korot. Perintörahalla olisi säästänyt korkojen osuuden.

Ylläoleva on pelkkää matematiikkaa. Lainarahakin on "vain" rahaa ja sitä saa töistä. Ja mieshän ne lainan korotkin ilmeisesti maksaa, jos laina otetaan, sillä mistäpä ap mitään maksaisi, jos on kotona?

 

Niin, vastuu, jonka taloudellisen puolen mies kantanut yksin vuosia?

Mehän emme ap:n tilannetta tiedä. Mies voi vaikka olla halunnut, että vaimo on kotona lasten kanssa? Ja olkoonkin hoitanut sen taloudellisen puolen, vaimo on kuitenkin antanut työpanoksensa perheen hyvinvointiin, vaikka rahallista panosta ei ole voinutkaan antaa yhtä suurena kuin miehensä.

 

No mikä on kallis auto?

Kun itsekin käyn joka päivä töissä ja useimpina päivinä vieläpä niinkin kaukana kuin 60 km päässä, niin ajo-ominaisuuksiltaan mukava ja turvallinen auto ei todellakaan ole enää mikään luxustavara vaan välttämätön menopeli. Eipä se leipä itsekseen kotirouvankaan suuhun lennähdä...

 

Olen itse saanut suurehkon perinnön ja tuhlannut sen surutta mieluisiin asioihin. Jokainen, joka perinnöstä tiesi, olisi tietenkin käyttänyt sen mielestään fiksusti ja koki suurena vääryytenä, kun en tehnyt kuten he olisivat tehneet.

 

[QUOTE="vieras";27280030]Mä en taas näe perintöä mitenkään luksuksena jonka voisi hassata ylellisyyksiin.

Vanhempani ovat kuitenkin kovasti joutuneet tekemään töitä tuon rahan eteen ja jotenkin tuntuu että pitäisi kunnioittaa sitä käyttämällä rahat fiksusti.
Ehkä pienen osan voi ylellisyyteen tuhlata.[/QUOTE]
Riippuu tietysti perinnön suuruudesta. Mutta mä ajattelen, että perinnöllä ei ole tarkoitus rahoittaa normaalia elämistään kuten remontteja tms vaan joko sijoittaa se tuottamaan lisää rahaa (esim hankkimalla sijoitusasuntoja) tai jos perintö ei siihen riitä, niin tehdä jotain "once in a lifetime". Siis jotain sellaista, mitä ilman perintöä ei tulisi koskaan tekemään.

 

Ihan mielenkiinnosta minkä auton sun miehesi osti? Auto ihminen kun olen.

 

[QUOTE="Arja";27280022]Minua taas ihmetyttää, miksi jonkun haaveet ovat niin täysin perheestä irrallisia. Perin tässä joitain vuosia sitten isäni ja niillä rahoilla upgreidattiin perheemme asunto. Minä halusin lapsilleni ja miksei miehellenikin sekä itselleni kivemman kodin. Sen toteuttaminen teki minut onnelliseksi.[/QUOTE]

 

Mun mielestä lähtökohtaisesti uusi auto on ihan idioottimainen ostos, kun sen hinnasta lähtee 1/3 kun sen ajaa liikkeestä ulos... Mutta, kun se kerran on ollut miehen unelma ja nyt on saanut perinnön jolla se on varaa ostaa, niin tottakai se saa sen ostaa, varsinkin kun ilmeisesti pärjäätte muuten ihan ok ja jos ei ole varaa remonttia tehdä niin mene ap töihin, niin sitten on.

 

Ihan mielenkiinnosta minkä auton sun miehesi osti? Auto ihminen kun olen.

Minäkin haluaisin tietää

 

[QUOTE="Arja";27280022]Minua taas ihmetyttää, miksi jonkun haaveet ovat niin täysin perheestä irrallisia. Perin tässä joitain vuosia sitten isäni ja niillä rahoilla upgreidattiin perheemme asunto. Minä halusin lapsilleni ja miksei miehellenikin sekä itselleni kivemman kodin. Sen toteuttaminen teki minut onnelliseksi.[/QUOTE]

On mullakin haaveita, kuten haave omasta hevosesta/ratsastuskoulun vuokrahevosesta (mies ei todellakaan ratsasta), haave toimivasta autosta ja haave uusista vaatteista, että joskus saisi uusia vaatevarastoa enemmän kuin vaate vuodessa -tahdilla.

Ei mulla ole velvollisuutta haaveilla asioista perheen puolesta. Siis ilman muuta mä käyttäisin rahaa ensin perheen tarpeisiin ja panisin osan vastaisen varalle säästöön, mutta jos suinkin pystyisin irrottamaan summasta ylimääräistä, käyttäisin sen itseeni. Huolehdin muista koko ajan ja muiden tarpeet menevät aina edelle, kun jaettavaa on niukasti. En mä katsoisi olevani kusipää, vaikka käyttäisin kerrankin rahaa OMIIN haaveisiini ja saisimme tyytyä edelleen samoihin vanhoihin tapetteihin.

 

[QUOTE="vieras";27280030]Mä en taas näe perintöä mitenkään luksuksena jonka voisi hassata ylellisyyksiin.

Vanhempani ovat kuitenkin kovasti joutuneet tekemään töitä tuon rahan eteen ja jotenkin tuntuu että pitäisi kunnioittaa sitä käyttämällä rahat fiksusti.
Ehkä pienen osan voi ylellisyyteen tuhlata.[/QUOTE]

Tähän vielä kommenttina, että luin opiskeluaikana muutaman tutkimuksen vaurauden kasaantumisesta. Yhtenä merkittävänä tekijänä oli, että suvut, jotka eivät myyneet omaisuutta pitivät vaurautensa. Kärjistettynä white trash sekoaa, kun saa pikkasen rahaa ja juuri humputtaa tuolla "kerran elämässä" mentaliteetilla. Sen sijaan sijoittamalla viisaasti tuo raha saataisiin rikastuttamaan myös oman jälkipolven elämää.

 

Mies ei ole vuosiin päättänyt yhtään mistään, vaan kaikki mitä on tienannut, on mennyt koko perheen eduksi, jos aapeen tekstiä ymmärsin. Tuli ylimääräistä rahaa, joka "korvamerkitty" perinnönsaajalle. Miksei voisi kerrankin käyttää itseensä ne varat? Yksi ainoa asia, jonka avulla aapeen mies varmaan jaksaa taas tulevat ajat olla se tienaaja. Miksi miehen elämän täytyisi olla pelkkää toisten ajattelemista?

Niinpä..Mä voisin kuvitella tän tilanteen omalle kohalle.Mies saa perinnön ja haluaa hankkia itelle jotain josta on kauan jo haaveillu,miks ihmeessä mä estäsin miestäni toteuttamasta tätä unelmaa,kun siihen on saanut mahollisuuden.En keksi mitään pätevää syytä.
Aivan samallalailla saisin mä toteuttaa oman unelmani,jos olis kerranki siihen mahollisuus ja se raha kokonaisuudessaan käsissä.

 

Auto on Mercedes-Benz S, hinta oli reilut 100 000e.

 

Auto on Mercedes-Benz S, hinta oli reilut 100 000e.

Ja sekö se oli se erittäin suuri perintö?

 

Kieltämättä lyhytnäköinen ratkaisu perheellisenä upottaa rahat vain autoon. Pitäähän se auto vuosikuluja sisällään ja mitä kalliimpi sen enemmän onkin huolta, että pysyy kunnossa. Joten toivon mukaan miehesi on muistanut laskea kokonaishinnan ostoksessaan? Jos muuten palkasta menee 99 % perheelle ja siitä yhdestä, miehesi käteen jäävästä prossasta pitäisi riittää autoon, tuleekin teille mielenkiintoista elämää jatkossa. Hoitaako mies vain autoaan ja sen kuluja vai muistaako ruokkia lapsennne?!

Olisin yhtä suivaantunut kuin ap. Jos kerran on päättänyt lyöttäytyä yksiin toisen kanssa ja siittää jälkeläisiä ei kai pitäisi olla yllätys, että siihen elämään tulee kulumaan rahaa ihan varmasti. Auton ostaminen ei tule muuttamaan sitä totuutta mihinkään, vaan siellä se perhe odottelee kaikesta huolimatta autoajelun jälkeenkin.

ap voi ahneuksissaan sitten vaikka myydä sen auton..

 

[QUOTE="Arja";27280105]Tähän vielä kommenttina, että luin opiskeluaikana muutaman tutkimuksen vaurauden kasaantumisesta. Yhtenä merkittävänä tekijänä oli, että suvut, jotka eivät myyneet omaisuutta pitivät vaurautensa. Kärjistettynä white trash sekoaa, kun saa pikkasen rahaa ja juuri humputtaa tuolla "kerran elämässä" mentaliteetilla. Sen sijaan sijoittamalla viisaasti tuo raha saataisiin rikastuttamaan myös oman jälkipolven elämää.[/QUOTE]

Tuo on aivan totta, mutta ei se vauraus kasva sen enempää omaa kotiaan remontoimalla kuin Mersun ostamallakaan. Kuten aiemmassa jo kirjoitin, niin jos perintöä tulee riittävästi, se kannattaa laittaa poikimaan lisää rahaa esim hankkimalla sijoitusasuntoja.

 

Ja sekö se oli se erittäin suuri perintö?

Huoh. Se on minulle paljon rahaa.

 

No onhan sillä sitten turvallista ajella, perheenkin kesälomareissuja. Ja miehen töihin ja kotio, tuomaan tilipussia pikkurouvalle.

 

Myös minä käytin perimiäni rahoja uuteen autoon.

 

[QUOTE="Arja";27280105]sijoittamalla viisaasti tuo raha saataisiin rikastuttamaan myös oman jälkipolven elämää.[/QUOTE]

Tämä on totta. Mutta toisaalta sijoitukset eivät todennäköisesti ryhdy tuottamaan rahaa lapioitavaksi asti. Sulla siis olisi aiempaa enemmän omaisuutta (paperia) ja saisit siitä jonkinnäköistä tuottoa. Se voisi helpottaa rahataloutta kohtuullisesti ja suht pitkäaikaisesti. Kuitenkin moni haave on sellainen, että se vaatii ison tukun rahaa kertaluontoisesti. Voi olla, että haaveensa toteuttaakseen täytyy kerrankin heittää terve järki nurkkaan edes hetkeksi. Mä en käsitä sitä(kään) että joku sukupolvi kitkuttelee ja elää kohtuullisesti KOKO elämänsä ja jättää sen ainoankin isomman haaveen toteuttamatta, jotta seuraava polvi perisi enemmän rahaa.

 

Sitten kun sinä menet töihin, niin ymmärrät, että jos sinun palkastasi ostetaan 99% muiden käyttöön niin ei se ole mitenkään erityisen kivaa.

Luojan kiitos minulla on mies, joka ei ajattele lapsiaan ja perhettään "muina", vaan olemme kiinteä osa häntä itseään. Aivan kuten minä ajattelen myös.

 

On oikeasti olemassa ydinperheitä, jotka jakaa tulevaisuuden unelmat ja nauttii toistensa seurasta. Se, että sun elämä on yhtä aspergenia ja eroa ei tarkoita samaa kaikille.

 

Huoh. Se on minulle paljon rahaa.

Olisi minullekin. Ja monelle muulle.