Kuopus oli 4 v ja esikoinen 9 v, kun meille tuli malamuutti. Mulla on kokemusta vain tästä yhdestä muutista. Pitkäikäinen ja yleensä terve rotu, meidän muutti ehti juhlia 15-vuotissynttärinsä. Iso koira ja karvaa lähtee ihan sikana. Siis IHAN SIKANA
Meidän muutti oli oikein sopiva lapsiperheeseen, varsinkin kuopuksen kanssa olivat kuin identtiset kaksoset. Vaatii paljon liikuntaa ja muuta touhuamista. Älykäs, mutta jästipäinen luonne. Me tehtiin se virhe koiran kanssa, että en opettanut sitä tottelemaan muita kuin oman perheen jäseniä. Tai siis virhe sikäli, että sitten olinkin "naimisissa" koiran kanssa, kun vasta 15-vuotiaana kuopus saattoi viedä koiraa ulos.
Joku sanoi, että malamuutti ei ole miellyttämishaluinen, mutta tässä suhteessa meidän malamuutti oli sitten poikkeus. Mä en koiran isoa kokoakaan pitänyt ongelmana, päinvastoin. Lasten kanssa peuhatessa koiraa ei koskaan riehumisleikitkään sattuneet ja siten koirasta ei myöskään tullut arka eikä ylivarovainen lasten kanssa. Sen sijaan se oli varsin suojeleva omaa "laumaansa" kohtaan.
Tuo sosiaalistaminen muihin koiriin pitää paikkansa eli ei välttämättä tule kovin helpolla kaikkien koirien kanssa toimeen.
*muoks* Lisäys vielä...meidän malamuutti oli hiljainen kaveri. Ei haukkunut eikä ulvonut (joskus käytiin lammen rannassa yhdessä ulvomassa kuuta täydenkuun aikaan, mutta ei siis joikhannut itsekseen).