Uusimman Vauva-lehden kasvatussuuntausartikkelista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vauva-lehden lukija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";27273277]No tarkennettakoon että se on mulle pilkunhalailua sanooko asiaa uhmaiäksi vai uhmakaudeksi tai miten vaan. Kun ei se kaikille tule samaan aikaan (samassa iässä tarkalleen), ja se voi olla pätkittäistä.[/QUOTE]

Mun näkemyksen/kokemuksen mukaan uhmakausia tulee taaperoiässä, leikki-iässä, eskari-iässä, ekalla luokalla...seuraavaksi onkin jo esimurkkuoireilut.
 
[QUOTE="harmaana";27273251]
Ilman mitään antipatioita NinaTT:tä kohtaan on silti sanottava, että k.o. lapsen livenä nähneenä olen sitä mieltä, että muutama käytöstapa ja jonkuntasoinen kurinpalautus olisi tuollekin lapselle hyväksi.[/QUOTE]

Heh, arvasin tämän.

Kyseinen henkilö ei ole minusta yhtään parempi kuin BB-asukkaat. Hän hakee lapsensa avulla julkisuutta, on esiintynyt monissa lehdissä ja tv-ohjelmissa.
 
Heipähei vaan :) Onko vielä kysyttävää?

Koin Vauva-lehden kysymyksenasettelun hieman ontuvaksi. Heillä oli valmis näkemys ja siihen piti saada joku mätsäämään. Aika harmi, tuosta voisi saada sen kuvan, että kuvittelen kaiken pyörivän lapsen ympärillä. Vauvanhoitotavat olivat hyvin erilaisia esimerkkiperheissä, mutta aika samalla filosofialla ilmeisesti muutoin mentiin, eli lapsi kulkee mukana aikuisten elämässä ja soljahtaa aikuisten rytmiin. Metodit olivat eri, päämäärä kuulosti minusta samalta.

Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle sosiaalisia sääntöjä ja sosiaalista kanssakäymistä. Tämä tapahtuu pääasiassa esimerkin avulla. Jos opettaa lapselle rankaisemisen ja palkitsemisen mallia, niin lapsihan oppii juuri sitä. Kunnioittamalla lapsen henkilökohtaisia rajoja ja tilaa, opetan lastani kunnioittamaan minun ja muiden henkilökohtaisia rajoja.

Rankaisemalla ja palkitsemisella saadaan lyhytjänteisiä tuloksia ja uusia ongelmia, joita joudutaan ratkomaan taas uusin menetelmin. Kun lähdetään siitä, että lasta aidosti opetetaan, tulee hänestä askel askeleelta itsenäisempi ja hänen sisäinen moraalitajunsa kehittyy ja lujittuu.
 
Haluaisinpa nähdä, miten tämän jutun äiti toimii silloin, kun lapsi onkin vähän tavallisesta poikkeava tapaus...toki yksi kappale tyttöjä menee siinä missä kaksikin, mutta kun yhtälöön lisättäisiin vaikkapa meidän erityislapsi (Tourette, SI-häiriö jne. jotka eivät varsinaisesti näy päällepäin eikä aikuinen läheskään aina saa puhumalla lasta kontaktiin kanssaan), villi poika, haluaisinpa nähdä "keskustelevan", rajattoman vanhemman tämän kanssa...:D
 
https://www.ps-kustannus.fi/tuote/922836569.html

Onko kukaan lukenut tota? Mä lainasin sen just, mutten ole ehtinyt aloittamaan vielä. Jotenkin sain kirjasta sen kuvan, että kirjassa kerrottaisiin kasvatustavoista, jotka olisivat vaihtoehtoisia rankaisulle. Takakannessakin sanotaan, että: "Raivoa ei kesytetä raivolla eikä vihaan puututa vihalla, vaan kasvattajan olisi tärkeää oppia tunnistamaan, mistä lapsen käytös johtuu, ja näyttää mallia, kuinka tulisi toimia. Tyypillisiä kasvatuksen pulmakohtia ratkotaan tapausesimerkkien avulla ilman että kasvattajaa syyllistetään ja lasta leimataan vaikeaksi." Mielenkiintoiselta vaikuttaa joka tapauksessa. =) Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtori ja opiskellut myös erityispedagogiikkaa ja vaikka mitä.
 

Yhteistyössä