Tyttären kulmakarvat kasvaa yhteen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miettii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miettii

Vieras
Mitä tekisitte vai tekisittekö mitään tässä tilanteessa:

Tyttären (2v) kulmakarvat kasvaneet yhteen. Hänellä on tummat kulmat, joten nenävarren haivenet todella näkyvät. Tukkaakin löytyy paljon.

Mietin, kun tyttö aloittaa hoidossa, että pitääkö noille kulmille tehdä jotain?:/ Minulla oli lapsena kulmakarvat myös yhteenkasvaneet ja sain kyllä kuulla siitä. En haluaisi lapselleni samaa.

Mutta tuntuu pahalta "muokata" lasta, mutta en haluaisi hänen joutuvan kiusatuksi.

Niin ja tuskin tekisin mitään vielä vuosiin, mutta kouluun mennessä??
 
Sun täytyy nyt tehdä sopu ensin oman lapsuutesi, ulkonäkösi ja kulmakarvojesi kanssa.

Ongelma ei ole kulmakarvat, vaan se, miten itse suhtaudut omiin piirteisiisi. Kulmakarvoja ei lapselta nypitä, eivätkä kaikki aikuisetkaan niitä nypi. Anna siis tyttösi kasvaa ja aikuisena sitten hän saa itse päättää, miten hän suhtautuu kylmakarvoihinsa.
 
No et todellakaan mene tekemään niille mitään.
Tommonen, täysin (vanhemman päässä oleva) ulkonäöllinen asia kuuluu sun lapselle , anna hänen päättää tulevaisuudessa omasta ulkonäöstään.
 
Mullakin oli (ja olisi edelleen) yhteenkasvaneet kulmakarvat pienenä. Eivät olleet mikään ongelma.. ehkä ekat kommentit kuulin joskus 10veenä enkä sillonkaan mitenkään loukkaantunut.. joskus yläasteikäsenä aloin sitten itse nyppimään niitä. Varmasti olisin tiedostanut "ongelman" ja tuntenut oloni jotenkin vialliseksi jos mun äiti olisi alkanut niitä nyppimään jo kun olin nuorempi.

Antaisin asian olla ja jos tyttö ITSE jossain vaiheessa näkee asian ongelmallisena niin sitten voitte koittaa yhdessä keksiä jotain ratkaisua. Toivottavasti siihen menee vielä monen monta vuotta.
 
En tekisi mitään ja nyppiminen pitäisi olla jatkuvaa. Siitä ei varmaankaan jäisi mikään hyvä muisto.
Lapsella on iso "syntymämerkk"i näkyvällä paikalla. Lääkäri tms. sanoi että sen kyllä voi leikatakin. Minusta sellaiseen ei kuitenkaan ole aihetta. Lapset ovat sitä ihmetelleet ja aikuiset tuijottaneet mutta lasta se ei ole häirinnyt. Se on meille enkelinsuukko, siitä sanasta lapsi tykkää. Ollaan sanottu että jos haluat sen pois niin sen saa pois, mutta lapsi haluaa pitää oman merkkinsä. :)

Lasten on syytä tottua pieniin persoonallisiin erilaisuuksiin.
 
En toki nyppiskään kulmakarvoja näin pieneltä, mutta mietin lähinnä isompana.
Olette oikeassa, tähän liittyy varmasti mun lapsuuteni trauma, kun mua haukuttiin karvojen takia. En haluaisi samaa lapselleni.:( Mut toki lasta voidaan kiusata sit jostain muusta.

Enkä tosiaan haluaisi viestittää lapselleni, ettei hän kelpaa karvoineen.
 
kynsisaksilla ku leikkaat ni tulee siistit ja lapsi ei kärsi mitenkään.

iteki joskus ku ei jaksa nyppiä ni saksilla otan pahimmat jos aamulla huomaan että on taas päässy rehevöitymään.
 
Kaksivuotiaalle tuo ei ole ongelma, muttta myöhemmin varmasti siitä voi sellainen tulla. Etenkin jos kieltäisit karvojen nyppimisen. Sinuna veisin lapsen kosmetologille nypityttämään nuo karvat, sitten kun häntä itseään ne joskus teini-iässä alkaa ärsyttämään. Todellisuus on, että lapset ei kiinnitä juurikaan tuollasiin piirteisiin huomiota, mutta teinit sit kyllä kiinnittävät. Joten siksi mieluiten sitten heti ekalla kerralla ammattilaiselle kulmia nypityttään kuin itse alkasi niitä nyppiä.
 
Ei pidä nyppiä etukäteen. Kyse on nyt myös niistä arvoista, joita haluat antaa lapselle. Ei kenenkään ole pakko nyppiä kulmakarvojaan tai muutenkaan yritettävä olla jotain nykynormin mukaista. Miksi esimerkiksi omat perinnölliset piirteet pitäisi piilottaa?
 
Ei herranjestas tätä touhua!!

No jos nyt tällä periaattella pitäs olla niin älkää sitten koskaan leikatko lapsiltanne hiuksia! edes pojilta!
antakaa niitten itte päättää haluaako ne leikata vai ei!!
Lapsien täytyy antaa itse päättää omasta ulkonäöstään!

Jos pojilta leikataan hiukset niin sehän on vaan aikuisten halu ja lapsen arvot kärsivät!

Verratkaapa tuohon, aivan sama asia.
Hiustenleikkuu on vaan niin normaalia ettei siitä kukaan touhota.
Eikö siis ylipitkät / väärässä paikassa olevat karvat sitten vois ottaa pois jos kerta sen otsatukankin voi leikata lyhyeksi???
 
En nyppisi mutta ottaisin kulmakarvaveitsellä tai shaverilla. Musta ne vaan on törkeän näköiset, leikkaanhan mä lapsen etutukkaakin kuosiin ettei näytä epäsiistiltä hiukset..
 
Ei herranjestas tätä touhua!!

No jos nyt tällä periaattella pitäs olla niin älkää sitten koskaan leikatko lapsiltanne hiuksia! edes pojilta!
antakaa niitten itte päättää haluaako ne leikata vai ei!!
Lapsien täytyy antaa itse päättää omasta ulkonäöstään!

Jos pojilta leikataan hiukset niin sehän on vaan aikuisten halu ja lapsen arvot kärsivät!

Verratkaapa tuohon, aivan sama asia.
Hiustenleikkuu on vaan niin normaalia ettei siitä kukaan touhota.
Eikö siis ylipitkät / väärässä paikassa olevat karvat sitten vois ottaa pois jos kerta sen otsatukankin voi leikata lyhyeksi???

Kuule, niitä kulmakarvoja saa tumma ihminen olla nyppimässä vähintään joka toinen päivä. Ja on kyllä reilusti epämukavampaa kuin tukan leikkuu. 2-vuotias ei todellakaan tarvitse moista! Nypitäänkö teillä lapsilta hius kerrallaan päästä vai sittenkin vain leikataan saksilla lyhyemmäksi?
 
Tuskin lapsi kertoo jos hän saa kommenttia kulmakarvoista. Olen edellisen kanssa samoilla linjoilla, eli samoin kuin voi muokata ulkonäköä hiustenleikkuulla ja vaatteilla, niin yhtä hyvin voi muokata karvojen nyppimisellä. Ei niitä tarvitse paljon nyppiä, muutama pahin karva pois siitä kerran viikossa niin ei ole paha.
 
Se olis kyllä kamalaa, jos sit joutuisin nyppii karvoja joka toinen päivä tai jos karvat vaan villiintyis.:/
Hyvä pointti muuten tuo otsatukan leikkaus vs kulmakarvojen siistiminen.
 
no edes sitten saksilla ne pahimmat pois näkyvistä. saa aika hyvin pienillä kynsisaksilla otettua juuresta asti, eikä satu yhtään!

Mua ainaki vituttais jälkikäteen jos tietäisin että oon joutunu kiusattavaksi vaan sen takia että äiti ei oo viittinyt huolitella mua muutenkin kuin vaatteiden ja tukan kanssa.

Tuo on sentään sellanen joka huomataan herkästi. Ja eipä sitä ny ole mukava vanhempanakaan katsella omia vauvakuvia jos niissä on näyttäny typerältä.

Jos asialle voi erittäin helposti ja vaivattomasti tehdä jotain (esim. saksilla leikkaus) niin mun mielestä se sillon pitäs tehdä! Enemmän uskon että mua ois sattunu se kun mun hiuksia harjattiin auki kuin että saksilla ois leikattu pari karvaa naamasta.
 
On tämä tosiaan hankalaa, kun täytyy tällaisia asioita miettiä. Siis et lapsi pitää muokata tietynlaiseksi, ettei joutuisi kiusatuksi. Mut toki lastaan haluaa suojella sellaiselta, jos mahdollista.
 
hooop: Mun karvoja alettiin nyppiä, ku olin jo saanu haukkuja. No toki kaikki sit huomas, ku mun karvoja oli nypitty ja sit sain kuulla siitäkin.

Nykyään mm leikataan lapsilta hörökorviakin ihan esteettisistä syistä, niin nuo karvat on aika pientä. Mut silti tähän liittyy miettimistä. Etten toimi jotenki väärin lasta kohtaan yrittäessäni vaan auttaa häntä. Ja mietin, onko tämä mulle joku ongelma vaan omien kokemusteni takia. Mut niiden takia myös haluan suojella lastani.
 
hooop: Mun karvoja alettiin nyppiä, ku olin jo saanu haukkuja. No toki kaikki sit huomas, ku mun karvoja oli nypitty ja sit sain kuulla siitäkin.

Nykyään mm leikataan lapsilta hörökorviakin ihan esteettisistä syistä, niin nuo karvat on aika pientä. Mut silti tähän liittyy miettimistä. Etten toimi jotenki väärin lasta kohtaan yrittäessäni vaan auttaa häntä. Ja mietin, onko tämä mulle joku ongelma vaan omien kokemusteni takia. Mut niiden takia myös haluan suojella lastani.

Paras apu on ihan oikeasti se, että sanot lapselle, että ihmiset, jotka kiuysaa on typeriä ja että osalla ihmisistä nyt vaan kulmakarvat kasvaa silleen. Joissain kulttuureissa sitä pidetään jopa ihan makeena. Onhan joillain toisaan ne hörökorvatkin.

Miehelläni on hörökorvat, joista häntä kiusattiin. Kiusattiin häntä muutenkin, kun hän oli pyöreäkasvoinen ja paksuhuulinen ja tukka oli sojottava. Silloin hän olisi halunnut, että korvat leikataan, luuli, että juuri ne korvat olivat se, joka aiheutti kiusaamisen. Minä taas pidän paljon sellaisista korvista, saisivat olla enemmänkin ulkonevat minun puolestani. Nyt aikuisena se on sanonut, että korvien leikkaaminen olisi ollut suuri erehdys ja onneksi hänen perheellään ei siihen olisi rahaa ollutkaan. Niin, kasvaa sillä miehellä ne kulmakarvatkin yhteen tosiaan...

Lapsillani on myös ne hörökorvat. Enemmän höröt, kuin miehelläni, mutta ei heitä ole niistä kiusattu. Ei, vaikka poika halusi monta vuotta olla kalju. Hieman säälivästi lapset sanovat minulle joskus, että kyllä äiti sunkin korvat nätit on, vaikka ne ei paljoo tukan alta näykään, kun on niin päätämyöten. Ei niitä olis helppoa korvista alkaa kiusaamaan.

Kulmakarvojen nyppiminen on asia, joka ei varmaan ole kivuton sellaisella, jolla niitä karvoja on paljon. Kulmakarvojen leikkaaminenkin antaa lapselle viestin, että niissä on jotain hullusti, kun niitä itää sillä tavalla leikellä. Oikeestihan ne on täysin normaalit kulmakarvat, sellaiset yhteenkasvaneetkin. Tummilla ja karvaisilla ihmisillä näin usein on. Jos ei meikkaa, niin miksi pitäisi kulmiakaan nyppiä... Ei lapsten tukkaakaan värjätä, vaikka olis maantienharmaat. Ja mistä tiedät, jos se aikuisena haluaakin että sen kulmakarvat on yhteenkasvaneet?
 
Kyseessä on sairaus nimeltä hypertrikoosi. Kulmakarvojen osalta vaivaa ei voida hoitaa elektrolyysillä, johtuen siitä, että iho on sillä kohtaa liian ohut ja se voisi aiheuttaa ikävän tulehduksen. Mutta pulssivalohoitoa tai aleksandriittilaseria voisi kokeilla hoitona. Suosittelen lääkärille menemistä.
 

Yhteistyössä