Kun lääkäri ei suosittele raskautta - kokemuksia?

["epätoivoinen"]

Meillä tilanne että kaksi lastamme ovat sektioilla syntyneet, ensimmäinen kiireellisellä ja toinen suunnitellusti. Toisen jälkeen tuli suositus ettei kannata enää raskautua, ei kieltoa. Nuorin jo 3,5v ja olemme nyt alkaneet haaveilla vauvasta. Kävimme ultrassa ja keskustelemassa riskeistä ja lääkäri vahvasti sanoi usean kertaa että kannattaa kriittisesti harkita koska on jo kaksi tervettä lasta. Jos olisimme menettäneet lapsemme niin sitten kehottaisi riskeistä huolimatta yrittää. Riskit olisi siis kohdun repeäminen ja kiinnikkeiden takia nopeaa leikkausta ei pysty tekemään.

Haluaisin kuulla kokemuksia vastaavista tilanteista ja mihin olette päätyneet ja miten jaksoitte henkisesti raskaan raskausajan jos päätitte vielä vauvan tehdä.

 

[.....]

Ystäväni on saanut 5 lasta sektiolla. Raskautumista ei ole kielletty vieläkään. Joillakin kohtu kestää, joillakin ei. Sektio tulee tehdä ajoissa (ystävälläni viimeinen otettu viikolla 38+1) jotta supistuksia ei ehdi tulla, sellaisia ainakaan jotka saisivat kohdun repeämään. Ja loppuraskaudesta kohdun paksuutta seurattava. Jos kohtu on paperinohut, sitten ei varmaan kannata enää yrittää...

 

["..."]

Ehkä sinun kannattais nyt miettiä enemmän järjellä kuin tunteella.
Kuulostaa siltä, että raskautesi olisi riski sekä sinulle, että sikiölle. Mieti, jos päätätte tehdä vielä kolmannen lapsen, ja siinä rytäkässä nykyiset lapsenne jäävätkin ilman äitiään.
Kukaanhan sinua ei voi KIELTÄÄ, mutta ...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="...";27234054]Ehkä sinun kannattais nyt miettiä enemmän järjellä kuin tunteella.
Kuulostaa siltä, että raskautesi olisi riski sekä sinulle, että sikiölle. Mieti, jos päätätte tehdä vielä kolmannen lapsen, ja siinä rytäkässä nykyiset lapsenne jäävätkin ilman äitiään.
Kukaanhan sinua ei voi KIELTÄÄ, mutta ...[/QUOTE]

Me olemme omalla kohdalla miettineet asiaa joka kantilla, haluaisin vain muiden kokemuksia kuulla. Tiedostan riskit kyllä ja eniten vaikuttaa tietysti jo olemassa olevat lapset. Mutta omaa päätöstämme emme ole tehneet vielä, päätös ei ole helppo.

 

["aloittaja"]

Ystäväni on saanut 5 lasta sektiolla. Raskautumista ei ole kielletty vieläkään. Joillakin kohtu kestää, joillakin ei. Sektio tulee tehdä ajoissa (ystävälläni viimeinen otettu viikolla 38+1) jotta supistuksia ei ehdi tulla, sellaisia ainakaan jotka saisivat kohdun repeämään. Ja loppuraskaudesta kohdun paksuutta seurattava. Jos kohtu on paperinohut, sitten ei varmaan kannata enää yrittää...

Paperinohut ei vielä ole, mutta kiinnikkeiden määrä tekee leikkaamisesta haasteellisen ja jos hätä tulee niin nopeasti vauvaa ei ulos saisi vahingoittamatta vääriä paikkoja oman mahani sisällä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

tuossa tapaukessa kyllä uskoisin lääkäriä. enkä hankkiutuisi raskaaksi. nehän ei voi sulta sitä jyrkästi kieltää.
mutta ei ne kiusallaan sano, että ei kannattais raskautua

 

[ttt]

Ihan oikeastiko harkitset lapsesi tappamista? Tai otat sen riskin että kyvyttömyys tehdä järjellisiä päätöksiä johtaa siihen että aiheutatte itse lapsenne kuoleman. Tai sinun ja lapsen, Siitähän on kyse.

 

[tsemppiä]

Mä varmaan kysyisin vielä joltain toiselta synnytyslääkäriltä, jos noin kovasti haluaisin vauvaa. Ehdottomasti siis pitäisi olla kunnon spesialistin mielipide eli ei ainoastaan yleislääkärin. Omakohtaisesti kyllä en uskaltaisi missään nimessä yrittää kolmatta lasta.

 

["aloittaja"]

tuossa tapaukessa kyllä uskoisin lääkäriä. enkä hankkiutuisi raskaaksi. nehän ei voi sulta sitä jyrkästi kieltää.
mutta ei ne kiusallaan sano, että ei kannattais raskautua

Kyllä lääkäri kertoi asiat mitkä olisi toisin niin kieltäisi. Eli voi kieltääkkin.

 

[jejjj]

Kahden keskosen äitinä (ei kaksoset) sanon että typeriä ne ihmiset jotka ehdoin tahdoin uhkaa lapsensa ja oman terveytensä.

Meillä eka syntyi rv32, istukan toiminnan heikettyä. Toisen kohdalla iski raskausmyrkytys kuin salama kirkaalta taivaalta. Lapsi syntyi rv27+5. Myrkytys oli myös viedä minut. Olin tajuttomana teholla viikon kun hengityslamaantui... Sun kannattas jutella mun miehen kanssa miltä tuntuu lampsia sairaalassa vastasyntyneiden tehon ja aikuisten tehon välillä ja pelätä pahinta...

 

["aloittaja"]

Mä varmaan kysyisin vielä joltain toiselta synnytyslääkäriltä, jos noin kovasti haluaisin vauvaa. Ehdottomasti siis pitäisi olla kunnon spesialistin mielipide eli ei ainoastaan yleislääkärin. Omakohtaisesti kyllä en uskaltaisi missään nimessä yrittää kolmatta lasta.

Tämä lääkäri oli kyllä hyvin pätevän oloinen synnytyslääkäri synnytyssairaalassa jolla pitkä kokemus, että en usko toisella lääkärillä olevan toisenlaista mielipidettä. Valitettavasti.

 

[surullista]

On se kyllä kumma kun aikuiset ihmiset ei kykene järjelliseen ajatteluun vaan vauvakuumeen annetaa ottaa sairaalla tapaa valta.

 

[feger]

Ystäväni on saanut 5 lasta sektiolla. Raskautumista ei ole kielletty vieläkään. Joillakin kohtu kestää, joillakin ei. Sektio tulee tehdä ajoissa (ystävälläni viimeinen otettu viikolla 38+1) jotta supistuksia ei ehdi tulla, sellaisia ainakaan jotka saisivat kohdun repeämään. Ja loppuraskaudesta kohdun paksuutta seurattava. Jos kohtu on paperinohut, sitten ei varmaan kannata enää yrittää...

Mulla on tullut kummassakin loppuun asti menneessä raskaudessa suppareita jo rv 19+ Koviakin.

 

[tsemppiä]

[QUOTE="aloittaja";27234149]Tämä lääkäri oli kyllä hyvin pätevän oloinen synnytyslääkäri synnytyssairaalassa jolla pitkä kokemus, että en usko toisella lääkärillä olevan toisenlaista mielipidettä. Valitettavasti.[/QUOTE]

Okei. Sitten kyllä jättäisin suosiolla vauvahaaveet, vaikka varmasti tuntuu haikealta. Kuten joku tuolla sanoi, on varmasti tosi raskasta miehellekin pelätä pahinta. Äitini kuoli, kun olin lapsi, joten senkin puolesta kyllä kannatan sitä, ettet ota riskiä jättää omiasi äidittömäksi.

 

["aloittaja"]

Mä en kaipaa tän enempää moralisointia. Muiden kokemuksia olisin toivonut kuulevani. Enkä oikeasti usko kenenkään ymmärtävän tilannettamme jos ei omaa kokemusta ole.

 

[jejj]

[QUOTE="aloittaja";27234177]Mä en kaipaa tän enempää moralisointia. Muiden kokemuksia olisin toivonut kuulevani. Enkä oikeasti usko kenenkään ymmärtävän tilannettamme jos ei omaa kokemusta ole.[/QUOTE]

Minä kyllä ymmärrän, kuten kirjoitin kahden keskosen äiti olen ja meille lääkärit suositteli että ei enää lapsia. Mutta sitä en ymmärrä että ettekö todella käsitä millä asialla nyt leikitte? Ihan oikeasti, HENGELLÄ.

Teillä on kaksi ihanaa lasta. Ja elämä mallillaan. Ja silti haluatte ihan kaiken riskeerata. Ei ihme että moralisoidaan.

Mitä jos kävisit ammattilaisen kanssa jutulla ja opettelisit nyt luopumaan hengenvaarallisesta haaveesta? Tässä ei olla kaukana pakkomielteestä.

Tiedän kokemuksesta kuinka harmittaa että ei lasta tule enää. Jouduttiin mekin luopumaan haaveesta neljästä lapsesta. Mutta mieluummin olen hengissä ja seuraan pienien sissien kasvamista aikuiseksi. Kuin että he olisivat äidittömiä. Tai että olisin joutunut kantamaan pienen lapseni hautaan.

 

[feger]

[QUOTE="aloittaja";27234177]Mä en kaipaa tän enempää moralisointia. Muiden kokemuksia olisin toivonut kuulevani. Enkä oikeasti usko kenenkään ymmärtävän tilannettamme jos ei omaa kokemusta ole.[/QUOTE]

Voi että! Tavallaan ymmärrän tilanteesi!
Itsekin olen halunnut enemmän kuin kaks, mutta tähän on nyt vaan pakko sopeutua. :hug: Meillä on 2 lasta ja se nyt jää sitten tähän, enempää ei tule.

 

["sondersson"]

Ikävä tilanne. Itse varmaankin uskoisin lääkäriä ja alkaisin miettimään adoption mahdollisuutta. Ootteko te miettineet? Jaksamisia :hug:

 

["aloittaja"]

Minä kyllä ymmärrän, kuten kirjoitin kahden keskosen äiti olen ja meille lääkärit suositteli että ei enää lapsia. Mutta sitä en ymmärrä että ettekö todella käsitä millä asialla nyt leikitte? Ihan oikeasti, HENGELLÄ.

Teillä on kaksi ihanaa lasta. Ja elämä mallillaan. Ja silti haluatte ihan kaiken riskeerata. Ei ihme että moralisoidaan.

Mitä jos kävisit ammattilaisen kanssa jutulla ja opettelisit nyt luopumaan hengenvaarallisesta haaveesta? Tässä ei olla kaukana pakkomielteestä.

Tiedän kokemuksesta kuinka harmittaa että ei lasta tule enää. Jouduttiin mekin luopumaan haaveesta neljästä lapsesta. Mutta mieluummin olen hengissä ja seuraan pienien sissien kasvamista aikuiseksi. Kuin että he olisivat äidittömiä. Tai että olisin joutunut kantamaan pienen lapseni hautaan.

Mulla on takana kaksi täysin ongelmatonta täysiaikaista raskautta, ensimmäinen vauva oli vain iso ja lantioni pieni niin jouduttiin leikkaa ja toinen leikattiinkin samasta syystä suunnitellusti. Mulla ei ole ollut supistuksia tai mitään sairauksiakaan raskauksiin liittyen. Eli taipumusta ei sellaiseen ole mikä ei toki takaa ettei sellaista olisi jatkossa, sen tiedän. Lääkäri sanoi että todennäköisesti kaikki menisi hyvin, mutta riskit otettava huomioon. Ja niin kuin kirjoitin aikaisemmin niin lääkäri sanoi että jos olisimme lapsemme menettäneet niin sitten kehottaisi riskeistä huolimatta yrittää.
Suurempi riski mulla toki haasteellisessa sektiossa on henki menettää kuin tavallisessa alatiesynnytyksessa tai tavallisessa sektiossakaan, mutta silti lääkäri sanoi kuolemanriskin olevan suurempi liikenteessä. Vaurioita voi tulla jotka olisivat ainakin jollain tasolla korjattavissa.

Sanoi että henkisesti raskaus olisi raskas koska ei tiedä milloin mikäkin viiltotunne mahassa tarkottaisi mitäkin.

Enkä ole sanonut että vauvaa enää hankimme. Tällä hetkellä ei on vaakakupissa huomattavasti painavempi mutta ei kiveen kirjoitettu.

Edelleen kokemuksia kaipaisin.

 

[feger]

Eli te olette jo päättäneet ottaa tietoisen riskin. Mitä tuohon nyt vois sanoa, ei mitään. Omapa on elämänne, minkä mahdollisesti turmelette..

 

["aloittaja"]

Eli te olette jo päättäneet ottaa tietoisen riskin. Mitä tuohon nyt vois sanoa, ei mitään. Omapa on elämänne, minkä mahdollisesti turmelette..

Jos tarkkaan luit niin kirjoitin etten ole sanonut että lapsen vielä hankimme, eli emme ole päätöstä tehneet. Ja EI (eli ei raskautta enää) on vahvempi tällähetkellä kuin kyllä, mutta ei välttämättä lopullinen päätös, sitä en vielä tiedä.

 

[Meillä on kolme]

Sinuna kuitenkin vielä kysyisin toisen lääkärin mielipidettä, koska tuo kuulostaa niin epämääräiseltä. Tiedän kyllä, että ehkä selkeää kyllä tai ei vastausta ei ole olemassakaan, mutta silti yrittäisin sellaista vielä kysellä. Menisin yksityiselle jossa ultrattaisiin ja saisin kysellä rauhassa asiasta. Jos kuitenkin olet jo mielestäsi selkeän vastauksen saanut ja asia on tutkittu ja selitetty sinulle kunnolla niin kyllä se sitten olisi haaveesta luovuttava.

Onko kohtusi siis haavan kohdalta liian ohut? Ja miksi ei voida tehdä hätäsektiota kiinnikkeiden takia? Mitä se siis ihan käytännössä tarkoittaa? Onko sulla nyt haavat miten tehty? Itsellänikin sektioita takana, siksikin kiinnostaa...

 

[jejj]

[QUOTE="aloittaja";27234229]Mulla on takana kaksi täysin ongelmatonta täysiaikaista raskautta, ensimmäinen vauva oli vain iso ja lantioni pieni niin jouduttiin leikkaa ja toinen leikattiinkin samasta syystä suunnitellusti. Mulla ei ole ollut supistuksia tai mitään sairauksiakaan raskauksiin liittyen. Eli taipumusta ei sellaiseen ole mikä ei toki takaa ettei sellaista olisi jatkossa, sen tiedän. Lääkäri sanoi että todennäköisesti kaikki menisi hyvin, mutta riskit otettava huomioon. Ja niin kuin kirjoitin aikaisemmin niin lääkäri sanoi että jos olisimme lapsemme menettäneet niin sitten kehottaisi riskeistä huolimatta yrittää.
Suurempi riski mulla toki haasteellisessa sektiossa on henki menettää kuin tavallisessa alatiesynnytyksessa tai tavallisessa sektiossakaan, mutta silti lääkäri sanoi kuolemanriskin olevan suurempi liikenteessä. Vaurioita voi tulla jotka olisivat ainakin jollain tasolla korjattavissa.

Sanoi että henkisesti raskaus olisi raskas koska ei tiedä milloin mikäkin viiltotunne mahassa tarkottaisi mitäkin.

Enkä ole sanonut että vauvaa enää hankimme. Tällä hetkellä ei on vaakakupissa huomattavasti painavempi mutta ei kiveen kirjoitettu.

Edelleen kokemuksia kaipaisin.[/QUOTE]

Eikö sitten henkisesti olisi helpompi päästää irti haaveesta ja nauttia siitä mitä on? Kuten kerroin, itselläni meinasi myös henki mennä - ja en kyllä suosittele sellaisen riskin ottoa että joutuisi edes liki hengenmenetystä. Mä masennuin pahasti tuon jälkeen kun se suhteellisen vaarallinen tilanne iski jälkikäteen läpi. Nyt ei tule mieleenkään enää edes harkita - vaikka ei meillekään ehdotonta kieltoa mistään ole tullut. Kuitenkin olin perusterve ennen lapsia, huonoa tuuria vaan ollut ja paljon.

Liikenteessä voi toki kuolla. Liikkua on vaan pakko ja ottaa se riski. Onko kolmas lapsi niin pakollinen että riski kannattaa ottaa? Kuten sanoin - voisi olla hyvä jos puhuisit ammattilaisen kanssa tunnoistasi. Jäsentyisi tärkeysjärjestys.

 

["vieras"]

Koulukaverin äti kuoli synnytykseen. Lääkärit ollivat kieltäneet, sanoivat, ettei kohtu kestä enää yhtään raskautta, mutta uskonnollisen vakauksen takia ei ehkäisyä voinut käyttää. Vauva saatiin pelastettua, mutta äitiä ei. Lapsia oli kyllä vähän reilummin...

 

["tuuri"]

Surullista että aikuiset ihmiset, vanhemmat, eivät kykene ottamaan vastuuta elämästään. Vaan halujen ja tahtojensa mukaan ovat valmiita ottamaan käsittämättömiä riskejä. Riskejä jotka vaikuttavat mm. heidän olemassa oleviin lapsiiin. VAIN siksi että ei osata antaa asiossa periksi ja ymmärtää että aina ei vaan saa kaikkea mitä haluaa. Tosi surullista.

Kukaan ei haaveesta luopumista helpoksi sano. Ei tietenkään. Mutta kun ihmisellä on elämässä tärkeysjärjestys kohdillaan - ymmärtää miksi näin täytyy tehdä. Ensin ne olemassa olevat, ne tulee kaikessa ensin. EI äidin epätoivoiset haaveet.