Naapurin tyttö..pakkohan hänen on antaa periksi(
tai sitten ei)..muutoin saattaa tulla pesäero..hui!:O
Meillehän jo kerran koira sillä tapaa hankittiin(
mie hankin)että mies EI ollut halukas..myöntyi sitten hissukseen..mutta alkoikin oireilemaan kovasti(
silmät vuoti, nenästä vuosi usein verta jne)
..koiruli oli meillä reilu 4kk
(ostetiin eräältä perheeltä 6kk ikäisenä kun eivät jaksaneet hoitaa/oli tulossa perheen lisäystä:|)
Pitkään fundeerasin..ja tein päätöksen:
JOS sopiva, hyvä koti näyttäisi löytyvän, luovutaan tyttösestä..jos ei - pidetään.
(mikäli miehen oireet ei lisi)
Hyvä koti kumminhin löytyi ja koira pääsi elelemään maaseudulle, minne sopeutuikin vallan mainiosti.=)
Meidän Sallin kohdilla mies myöntyi nopsempaan kun löytyi riistaviettinen haukku
(mies kun käy metsällä ja Sallia kaveriski sinne suunniteltiin) .. Sallista tulihin sitten enämpi
kainaloiseen meille kaveri.:heart:
..oikiasti tyttö sisällä hyvinkin rauhallinen..mutta ulos päästessään menee, eikä meinaa nenän osoittamaan suuntaan hajujen perässä ja häntä hurjasti heiluen!
Sallin aikana ei mies sitten enää ole oireillut..
mistäköhän se johtuu?
Edellinen koiramme oli Skyenterrieri/Suomenlapinkora-mix ja
todella runsasturkkinen!
..Sallilla enämpi karkkari mäykyn oloinen turkki..hilseen luulisi tulevan pintaa helpommin
(se juuri se allergisoiva)