Pelkään/luulen kuolevani 2013

[Varjon puolella]

Kaikki alkoi jostain hölmöstä "Minä vuonna kuolet" -testistä; en edes tehnyt sitä mutta se aiheutti voimakkaan mielikuvan omasta hautakivestäni, jossa kuolinvuotena on 2013. Sen jälkeen outo tunne lähestyvästä kuolemasta on voimistunut. Minulla on myös vahva mielikuva mieheni siskosta perheineen hautajaisissani (en tiedä miksi juuri heistä eikä joistakuista muista).

Täytän/täyttäisin ensi vuonna (syksyllä) 40. Jotenkin tuntuu, etten koskaan ehdi sitä syntymäpäivääni kokea. En tiedä mistä se johtuu. Ahdistaa. Minulla on pieni lapsi; en halua kuolla nyt, en ensi vuonna enkä kymmenen vuoden päästä, vaan mielelläni eläisin vaikka 100-vuotiaaksi jotta voisin olla mahdollisimman pitkään lapseni elämässä mukana. Ollessani viimeisilläni raskaana kesällä 2010 minulla oli tunne, että kuolen pian. Silloin ajattelin sen olevan vain lähestyvän synnytyksen aiheuttamaa pelkoa. Jos kuolen 2013, niin onhan se aika pian suhteutettuna siihen, että tilastollisesti minulla olisi hyvinkin 40 tai jopa 50 vuotta elinaikaa jäljellä. Viikatessani lapsen 98 cm vaatteita kaappiin odottamaan ensi vuotta, tuli vahva tunne siitä etten koskaan näe niitä vaatteita lapseni päällä.

Kenellekään ystävälleni en voi kertoa tästä, minua pidettäisiin ihan hulluna.

Viime yönä tämä teema tuli ensimmäistä kertaa myös uniin ja se oli aika ahdistavaa.

Voiko tällainen pakonomainen ajatus olla oire jostain, masennusta? En siis ole itsetuhoinen vaan päinvastoin haluaisin elää "maailman tappiin", lähinnä siis lapseni takia. Onko kellään muulla ollut jotain vastaavaa? Asiallista keskustelua pyydän.

 

["vieras"]

Mun mielestä tuo ei ole normaalia, hakisin sinuna keskusteluapua. Sen kyllä olen huomannut, että sinulla on kohtalotovereita tällä palstalla. Palstailijat ovat panikoineet säännöllisesti kuolevansa jo tämän vuoden puolella, kun mayojen kalenteri loppuu.

 

["Mamma"]

Mamma

 

[jjjlljjkj]

todennäkösesti johtuu menettämisen pelosta.. yleensä taustalla masennus.. vähän samantapainen ku paniikkihäiriö.. kannatta puhua asiasta esim, neuvolas niin ohjaa oikean ihmisen juttusille! Voimia!!

 

[Varjon puolella]

todennäkösesti johtuu menettämisen pelosta.. yleensä taustalla masennus.. vähän samantapainen ku paniikkihäiriö.. kannatta puhua asiasta esim, neuvolas niin ohjaa oikean ihmisen juttusille! Voimia!!

Niin. Tuo menettämisen pelko. Ennen äidiksi tuloa en pelännyt omaa kuolemaani, nyt pelkään. Ja tietysti pahin pelko on se, että menettäisin lapsen.

Neuvolassa en kyllä uskalla tällaisesta aiheesta jutella.

 

[svdsvs]

Mun mielestä toi on aika normaali tunnetila synnytyksen jälkeen, mä olen pelännyt kuolevani aina kun mulla on ollut alle vuoden ikäinen lapsi. Noi ajatukset ja tunteet ja pelot menee ohi, kun aikaa kuluu. Kai se johtuu hormoneista ja siitä vastuusta, jota lapsen mukana tulee, vaikkei sitä aktiivisesti ajattelisikaan.

Ja sitten jossain vaiheessa tulee pelko siitä, että joku lapsista kuolee. Sekin menee ohi.

 

[Varjon puolella]

Mun mielestä toi on aika normaali tunnetila synnytyksen jälkeen, mä olen pelännyt kuolevani aina kun mulla on ollut alle vuoden ikäinen lapsi. Noi ajatukset ja tunteet ja pelot menee ohi, kun aikaa kuluu. Kai se johtuu hormoneista ja siitä vastuusta, jota lapsen mukana tulee, vaikkei sitä aktiivisesti ajattelisikaan.

Ja sitten jossain vaiheessa tulee pelko siitä, että joku lapsista kuolee. Sekin menee ohi.

Kiitos tästä. Minun lapseni on siis "jo" kaksivuotias. Tämä pakottava tunne kuolemasta on oikeastaan vasta viime kuukausina pahentunut/tullut kunonolla pintaan. En siis ole koko tätä kahta vuotta tuntenut näin (tai näin vahvasti), vaan vasta viime aikoina tämä on mennyt tällaiseksi. Outoa kyllä.

 

["vieras"]

Ihminen ei voi astia omaa kuolemaansa jos sitä tällä hait. Se on kaikki oman mielesi tekemää kepposta, ja johtuu todennäköisesti hormooneista tai sitten olet masentunut tms. Olet nyt mielessäsi päättänyt että niin käy ja alitajuntaisesti työstät asiaa koko ajan. Koita unohtaa koko juttu, ja keskity muihin asioihin.

 

[jjjlljjkj]

mulla oli jo ennen raskautta samanlaisia tuntemuksia.. paitsi että pelkäsin että siskoni kuolee ja sen lapset jäävät ilman äitiä.. olin jo henkisesti varautunut ottamaan lapset luokseni (vaikka lapsilla on kyllä isäkin) ja nyt kun toi oma nyytti tuolla tuhisee niin pelkään menettäväni sen.. vähän väliä pitää olla tarkastamassa että hengittääkö.. kyllä tää on jo vähän helpottanu alusta.. vauvalla siis ikää jo 8kk!

 

[Heinekeeni]

Et pysty ennakoimaan omaa kuolemaasi, mutta voit pelätä sitä niin paljon että pystyt hahmottamaan sen mielikuvituksessasí.

Mahdollisesti nuo mielikuvat (vuosi 2013 ja miehesi siskon perhe hautajaisissa) ovat myös sellaisia asioita joista olet nähnyt unta. Tai sitten vain elät kuvitelmaa niin voimakkaasti että pystyt mielessäsi näkemään nuo asiat.

Periaatteessa vaikka aktiivinen pelko omasta kuolemasta olisi jo mennyt ohi, niin nuo tarkat mielikuvat ruokkivat edelleen pelkoa. Suosittelen että juttelet asiasta jonkun järkevän ihmisen kanssa, ammattilaisen tai ystävän. Voimia, usko kun kerron että vuonna 2014 saat huokaista helpotuksesta ja pääset pesemään 98 cm pyykkiä.

 

[Varjon puolella]

[QUOTE="vieras";27203045]Ihminen ei voi astia omaa kuolemaansa jos sitä tällä hait. Se on kaikki oman mielesi tekemää kepposta, ja johtuu todennäköisesti hormooneista tai sitten olet masentunut tms. Olet nyt mielessäsi päättänyt että niin käy ja alitajuntaisesti työstät asiaa koko ajan. Koita unohtaa koko juttu, ja keskity muihin asioihin.[/QUOTE]

Ihanaa lukea tällaista järkiperäistä faktaa. Pidän itseäni ihan tolkun ihmisenä, mutta tämä yksi asia on nyt jotenkin saanut vallan.

Olen ollut viime aikoina aika herkkä; saatan liikuttua kyyneliin nähdessäni pienen vauvan ym. (minulla on vauvakuume, mutta enempää lapsia meille ei tule). Muutenkin on ollut vastoinkäymisiä. Kai tämä vaan on joku vaihe ja reaktio tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.

 

[Varjon puolella]

Et pysty ennakoimaan omaa kuolemaasi, mutta voit pelätä sitä niin paljon että pystyt hahmottamaan sen mielikuvituksessasí.

Mahdollisesti nuo mielikuvat (vuosi 2013 ja miehesi siskon perhe hautajaisissa) ovat myös sellaisia asioita joista olet nähnyt unta. Tai sitten vain elät kuvitelmaa niin voimakkaasti että pystyt mielessäsi näkemään nuo asiat.

Periaatteessa vaikka aktiivinen pelko omasta kuolemasta olisi jo mennyt ohi, niin nuo tarkat mielikuvat ruokkivat edelleen pelkoa. Suosittelen että juttelet asiasta jonkun järkevän ihmisen kanssa, ammattilaisen tai ystävän. Voimia, usko kun kerron että vuonna 2014 saat huokaista helpotuksesta ja pääset pesemään 98 cm pyykkiä.

Olet varmasti oikeassa. Elän kuvitelmaa niin voimakkaasti että ne mielikuvat ruokkivat ja pitävät yllä pelkoa. Kiitos viisaista sanoistasi.