Miten pitkässä suhteessa saa pidettyä intohimon yllä?

Mä en ymmärrä, itsellä on ainakin niin kipinä kuollut. Onko tässä sitten jotain, että kaipaan tunnetta siitä, ettei toinen ole itsestään selvyys, pitää valloittaa toisen jotta kipinä säilyy tai mistä voi olla kyse.
Yksi ystäväni sanoi eläneensä seksittömässä liitossa vuosia, kunnes kävi vieraisssa ja taas alkoi oma mies kiinnostaa. Silloin järkytyin, mutta itsekin elin ainakin 5 vuotta edes haluamatta seksiä, luulin ettei minulla vaan ole haluja enkä tarii seksiä, koska oma mies ei kiinnostanut tipan vertaa, pelkkää hyväntekeväisyyttä osaltani kaikki seksikerrat.
No kun sitten tuli jotain säpinää vieraan ihmisen kanssa niin johan naiseuteni ja haluni heräsivät, tuntuu kuin olisin elossa kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Ja ennen kuin tuomitsette niin kerron etten ole sänkyyn muiden kanssa kuitenkaan mennyt.

 

Aivojen erittämä rakastumishormonin vaikutus kestää maksimissaan kolme vuotta. Sen jälkeen kaikki on tahdosta kiinni.

Me ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä. Välillä on sellaisia pitkiäkin ystävyyskausia ilman valtavaa kipinöintiä, mutta sitten taas tulee kausia, että ei pystytä olemaan irti toisistamme. Se menee vähän aaltoillen.

 

Ja haluni eivät ole heränneet sillä, että olemma antaneet aikaa suhteelle, viettäneet viikonloppulomia tai hotelliöitä, kokeilleet jotain erilaista, seksiasuja, leluja tms. Mutta ei, en vaan ole halunnut miestäni.

 

Aivojen erittämä rakastumishormonin vaikutus kestää maksimissaan kolme vuotta. Sen jälkeen kaikki on tahdosta kiinni.

Me ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä. Välillä on sellaisia pitkiäkin ystävyyskausia ilman valtavaa kipinöintiä, mutta sitten taas tulee kausia, että ei pystytä olemaan irti toisistamme. Se menee vähän aaltoillen.

Missäköhän meidän aallot sitten ovat? Oikeesti mä jo luulin, viiden vuoden jälkeen, etten vaan ole seksuaalinen ihminen, enkä tarvi sitä elämässäni. Ja olen kyllä yrittänyt, fantasioida ja vaikka mitä, mutta miestäni en vaan ole halunnut.

 

Oletteko olleet koskaan muutamaa päivää erossa? Meillä oli ihan hirmuinen piristysruiske se, että olin työmatkalla viikon ja huomasin ikävöiväni miestäni. Kotiin tultua olimme ainakin viikon toistemme kimpussa koko ajan.

Ja jos teillä on pieniä lapsia, niin ehkä olette vain väsyneitä tms. Intohimoa ei saa aikaan käskemällä - pitää vain odottaa ja ehkä välillä hyväksyä se, että ei tee mieli seksiä. Kyllä se sieltä sitten taas tulee kun on tullakseen.

 

[QUOTE="Milja";27182397]Ja haluni eivät ole heränneet sillä, että olemma antaneet aikaa suhteelle, viettäneet viikonloppulomia tai hotelliöitä, kokeilleet jotain erilaista, seksiasuja, leluja tms. Mutta ei, en vaan ole halunnut miestäni.[/QUOTE]

Tuttu juttu. Erosin juuri 16 vuotta kestäneestä suhteesta vastaavassa tilanteessa. Uuden miesystävän kanssa elämä vaan tuntuu niin erilaiselta, kun haluan seksiä enkä voi käsittää, miten pystyin elämään vuosia ilman. Miesystävänikään ei voi mitenkään käsittää, miten olen voinut elää seksittömässä liitossa, kun hän ei tunne muuta kuin nykyisen hyvin halukkaan version.

 

Oletteko olleet koskaan muutamaa päivää erossa? Meillä oli ihan hirmuinen piristysruiske se, että olin työmatkalla viikon ja huomasin ikävöiväni miestäni. Kotiin tultua olimme ainakin viikon toistemme kimpussa koko ajan.

Ja jos teillä on pieniä lapsia, niin ehkä olette vain väsyneitä tms. Intohimoa ei saa aikaan käskemällä - pitää vain odottaa ja ehkä välillä hyväksyä se, että ei tee mieli seksiä. Kyllä se sieltä sitten taas tulee kun on tullakseen.

Ollaan oltu välillä viikkojakin erossa. Lisäksi emme arkisin edes näe juuri koskaan miehen työn vuoksi, mutta ei ole ikävä, lähinnä helpottunut olo. Lapset alkavat olla jo isoja, tai kuopus on siis eskarissa. Viimeksi ollut haluja häntä tehdessä.
Lisäksi tuntuu kyllä, että rakkaus on täysin loppu, ainakin mun osalta. Ei vaan ole mitään, muuta kuin yhteinen talous ja lapset.

 

Tuttu juttu. Erosin juuri 16 vuotta kestäneestä suhteesta vastaavassa tilanteessa. Uuden miesystävän kanssa elämä vaan tuntuu niin erilaiselta, kun haluan seksiä enkä voi käsittää, miten pystyin elämään vuosia ilman. Miesystävänikään ei voi mitenkään käsittää, miten olen voinut elää seksittömässä liitossa, kun hän ei tunne muuta kuin nykyisen hyvin halukkaan version.

Wau, olen onnellinen puolestasi!
Ja samalla (anteeksi) niin kateellinen, kumpa kokisin itsekin vielä tuon. On kamalaa kuin sulkea itsensä kaappiin ja elää näin

 

[QUOTE="Milja";27182437]Wau, olen onnellinen puolestasi!
Ja samalla (anteeksi) niin kateellinen, kumpa kokisin itsekin vielä tuon. On kamalaa kuin sulkea itsensä kaappiin ja elää näin [/QUOTE]

Nyt ei ole tarkoitus leuhkia eikä tuoda esille omaa onnea, mutta olen itsekin tosi tyytyväinen nykyiseen elämääni, vaikka avioero on toki rankka tilanne. Minä olin siihen vaan jo niin valmis, kun oltiin pitkään exän kanssa asuttu yhdessä ihan vaan kaveripohjalta.
Kyllä se onni on sinullekin mahdollista, etenkin kun lapsetkin alkavat olla isompia. Aiemmin olin tosi vastaan eroamista muusta syystä kuin väkivallan vuoksi tms. mutta nyt olen tullut hyvin toisenlaisiin aatoksiin eroamisen suhteen. Ei huonoon suhteeseen kannata jäädä taloudellisten syiden tai lasten vuoksi.

 

Me olemme olleet yhdessä vähän yli vuoden, mutta miehellä halut minua kohtaan ovat lähteneet. Itse kyllä haluaisin seksiä, muttakun mies ei halua ja nyrkki-kerttuli kelpaa minua paremmin niin minkäs teet. Olemme yrittäneet puhua asiasta, mutta mikään ei näytä muuttuvan...

 

Nyt ei ole tarkoitus leuhkia eikä tuoda esille omaa onnea, mutta olen itsekin tosi tyytyväinen nykyiseen elämääni, vaikka avioero on toki rankka tilanne. Minä olin siihen vaan jo niin valmis, kun oltiin pitkään exän kanssa asuttu yhdessä ihan vaan kaveripohjalta.
Kyllä se onni on sinullekin mahdollista, etenkin kun lapsetkin alkavat olla isompia. Aiemmin olin tosi vastaan eroamista muusta syystä kuin väkivallan vuoksi tms. mutta nyt olen tullut hyvin toisenlaisiin aatoksiin eroamisen suhteen. Ei huonoon suhteeseen kannata jäädä taloudellisten syiden tai lasten vuoksi.

En ollenkaan ottanut leuhkimisena. Kiitos tästä, annoit minulle paljon vastauksellasi

 

Miten pitkässä suhteessa? Hmm... vaikea kysymys.

Keskimääräisesti melko lyhyessä suhteessa saa pidettyä intohimon yllä paremmin kuin pitkässä.

 

Jos hormonileikittelyä tahtoo, niin ei sitä tartte vieraan kanssa olla vipinää, "vieras" riittää. Eli jotain villi ja spontaania sen oman kullan kanssa. Esim. mie pukeutuisin jakkupukuun ja vinkkaisin miehelleni, että menen keskustaan lounaalle klo se-ja-se syömään kiinalaista ruokaa. Sitten kenties kiinalaisessa ravintolassa jakkupukuminäni törmäisi ihmissuteen, androidiin tai kiertävään kauppamatkustajaan, joka flirttaisi poskeni punaisiksi ja saisi jalkani veteliksi, kun me kaksi yksinlounastajaa päätyisimme samaan pöytään.

 

En osaa sanoa. Olin eksän kanssa kymmenen vuotta ja koskaan ei seksuaalinen kipinä kadonnut mun puolelta vaikka muita ongelmia olikin roppakaupalla. Musta hän oli ja on yhä äärettömän seksikäs mies.

Onko teillä alkuun ollut hyvä vai loistava seksielämä? Mä voisin kuvitella, että jos alusta saakka seksi on "ihan ookoo" niin sen kipinän ylläpitäminen vaatii aika paljon enemmän kuin jos seksi on alusta saakka ihan tajunnanräjäyttävää ilotulitusta. Kyllähän loistavaa seksiä haluaa aina lisää ja lisää, vaikka toiselle olisikin kertynyt keskivartaloa tai arjen raskaus tuntuisi uuvuttavalle. Luulen ma. En tosiaan osaa sanoa koska en ole koskaan tyytynyt "ihan hyvään" seksiin vaan vaatinut aina upeaa seksiä

 

Hmm...No eihän sitä väkisin voikaan pitää yllä tai herättää jos haluja ja tunteita ei vain ole.
Meillä on liittoa lähes 10 vuotta takana ja intohimoa on ollut ihan koko ajan. Esim. seksissä ei ole ollut koskaan taukoja, tai no ensimmäisen synnytyksen jälkeen oli peräti 12vrk, ja siinäkin välissä kuitenkin suuseksiä harrastettiin.
Vinkkeinä voisin omasta kokemuksesta sanoa että puhukaa paljon, rehellisesti. Uskaltakaa kertoa myös likaiset ja negatiiviset ajatukset. Muistakaa kertoa hyvät asiat ja kehua toista.
Viettäkää aikaa yhdessä, tehkää asioita yhdessä. Antakaa hellyyttä, huomiota ja rakkautta. Kiusoitelkaa, hupsutelkaa. Rakastakaa. Ruokkikaa nälkäänne ja haluanne. Hekumoikaa kumppanillanne. Antakaa myös toisillenne tilaa ja omaa aikaa, vapautta. Näillä me ollaan siinä pisteessä että edellisen viikonlopun jälkeen mulla on huulet ihan rohtuneet suutelusta

Mutta mitään noista on turha väkisin yrittää, jos tunteita ei ole, niitä ei voi väkisinkään rakentaa.

 

[QUOTE="Milja";27182432]Ollaan oltu välillä viikkojakin erossa. Lisäksi emme arkisin edes näe juuri koskaan miehen työn vuoksi, mutta ei ole ikävä, lähinnä helpottunut olo. Lapset alkavat olla jo isoja, tai kuopus on siis eskarissa. Viimeksi ollut haluja häntä tehdessä.
Lisäksi tuntuu kyllä, että rakkaus on täysin loppu, ainakin mun osalta. Ei vaan ole mitään, muuta kuin yhteinen talous ja lapset.[/QUOTE]

Melkein ikävä kyllä sanoisin, että kannattaisi harkita pariterpaiaa ja ehkä jopa eroa. Menet hukkaan tuollaisessa suhteessa.

 

Jos hormonileikittelyä tahtoo, niin ei sitä tartte vieraan kanssa olla vipinää, "vieras" riittää. Eli jotain villi ja spontaania sen oman kullan kanssa. Esim. mie pukeutuisin jakkupukuun ja vinkkaisin miehelleni, että menen keskustaan lounaalle klo se-ja-se syömään kiinalaista ruokaa. Sitten kenties kiinalaisessa ravintolassa jakkupukuminäni törmäisi ihmissuteen, androidiin tai kiertävään kauppamatkustajaan, joka flirttaisi poskeni punaisiksi ja saisi jalkani veteliksi, kun me kaksi yksinlounastajaa päätyisimme samaan pöytään.

Tiedätkö, jos se kipinä on poissa, niin ei auta vaikka toinen pukeutuisi miksi, kun sitä kippinää ei vaan ole. Lähinnä puistatus koko ajatuksesta.
Ja kyllä, mieheni on komea, pitää huolta puhtaudesta eli ei ole syynä mitään tuollaista. Häntä tuntuu hyvältä ja turvalliselta halata, mutta ei muuta, ei tippaakaan muuta.

 

Älä kiusaa ittees tai miestä tuollaisessa suhteessa. Olette varmasti vielä suhteellisen nuoria ja elämää edessä vaikka kuinka. Hukkaan menee tuolla tavalla.
Ehkä jopa pieni tauko suhteessa herättäisikin ikävän ja intohimon?

 

Tietääkö miehes että olet nöin turhautunut?

 

[QUOTE="Milja";27182465]En ollenkaan ottanut leuhkimisena. Kiitos tästä, annoit minulle paljon vastauksellasi [/QUOTE]

Kiva että pystyin olemaan avuksi.
Nyt tarvitset vain rohkeutta. Sinulla on oikeus onneen.

 

[QUOTE="vaimo";27182527]Tietääkö miehes että olet nöin turhautunut?[/QUOTE]

No ei oikeastaan . Tätä on tosiaan jatkunut jo pitkään ja aiempina vuosina olemme asiasta puhuneet, olen ehdottanut pariterapiaakin jne. Mutta jotenkin itsekin olen sitten vain elänyt tässä antaen ajan kulua... siis kissa on aiemmin nostettu pöydälle mutta jatkettu sitten kuin ei mitään, enkä ole enää jaksanut "jankata"

 

[QUOTE="Milja";27182513]Tiedätkö, jos se kipinä on poissa, niin ei auta vaikka toinen pukeutuisi miksi, kun sitä kippinää ei vaan ole. Lähinnä puistatus koko ajatuksesta.
Ja kyllä, mieheni on komea, pitää huolta puhtaudesta eli ei ole syynä mitään tuollaista. Häntä tuntuu hyvältä ja turvalliselta halata, mutta ei muuta, ei tippaakaan muuta.[/QUOTE]

Se kipinä on aivokemiaa ja kyllä sen voi palauttaa takaisin.

 

Itse elän parisuhteessa, joka on kokonaisuudessaan kestänyt pian 26v. Intohimoa on yleensä ollut hyvin tasaisesti, mutta välillä myös mun puoleltani tosi vähän. Mikä sen kipinän sitten uudelleen sytytti... kyllä se minusta on noista hormoneista kiinni, varsinkin meillä naisilla. Niitä tosin voi vähän herätellä, ja mun keinoni on viime vuosina ollut toisen huomiointi hyvin vahvasti, kuten nimim. "vaimo" viestissään jo kertoikin. Eli ohimennen tehdyt hipaisut, suukot, taputukset takapuolelle, katseet... eli kaikki se, mikä on normaalia tuoreessa suhteessa. Kun näitä alkaa viljellä, niin pian puolisokin käyttäytyy samoin, ja intohimo kasvaa

Pari artikkelia aiheesta:
Rakastu uudelleen puolisoosi - Mieli - HyväTerveys
Haaste miehelle - T

 

Se kipinä on aivokemiaa ja kyllä sen voi palauttaa takaisin.

Sinähän se melkoinen totuudentorvi olet. Kerro toki Miljallekin kuinka tuo tapahtuu jos hän on jo todennut ettei mitkään herättely-yritykset ja vkl-matkat ole tuottaneet tulosta?
Ei intohimoa voi väkisin sytyttää ja herättää. Jos ei ole tunteita, miten niitä voisi pakottaa?

 

Tuttu juttu. Erosin juuri 16 vuotta kestäneestä suhteesta vastaavassa tilanteessa. Uuden miesystävän kanssa elämä vaan tuntuu niin erilaiselta, kun haluan seksiä enkä voi käsittää, miten pystyin elämään vuosia ilman. Miesystävänikään ei voi mitenkään käsittää, miten olen voinut elää seksittömässä liitossa, kun hän ei tunne muuta kuin nykyisen hyvin halukkaan version.

Kuinka kauan olet ollut uuden kumppanisi kanssa yhdessä? Se lienee aika olennaista.

Itse uskon, että pitkän parisuhteen tulee pohjautua ystävyydelle, koska intohimo muuttaa muotoaan alkuvuosien jälkeen. Kyllä, olen ollut suhteessa, josta intohimo kuoli vajaan vuoden jälkeen kokonaan. Nykyisessä suhteessani intohimoa on edelleen ja nimenomaan aaltoliikkeenä; välillä enempi ja välillä vähempi. Tämä intohimo ei kuitenkaan 7n vuoden jälkeen ole enää samanlaista, kuin kolmena ensimmäisenä.... toisenlaista, mutta yhtä hyvää, ellei jopa parempaa. Uskon vahvasti, että intohimo suhteessa on kiinni kumppanien yhteensopivuudesta SEKÄ isolta osin sen ylläpitämisestä.
Raskausaikana meiltä kiellettiin ongelmien takia seksi kokonaan, mutta intohimoa pidimme yllä mm. flirtillä, joka tuli meiltä molemmilta luonnostaan, ei yhteisestä sopimuksesta.