Ilman suhdetta loppuelämä?

Minä halusin alunperinkin olla yksin, ilman miestä. En katsonut tarvitsevani sellaista ja minulle mies oli este. Lapsia kyllä tuli kaksin kappalein. Ja vasta 30 vuotiaana iski amorin nuoli niin, että meninkin sitten heti siltä istumalta naimisiin :LOL: Eli opin ainakin että ei koskaan...tosin tässä suhteessa on se hyvä puoli, että olemme molemmat hyvin yksinäisiä suseja ja nautimme omasta tilasta ja annamme sitä siis mielellämme toisillemme.
 
  • Tykkää
Reactions: Mummeliisa
No huh :eek: Aika scarya kyllä!! Ja sitäpaitsi sanoin että MUUALLA kuin netissä ei kai oo sanottu.

Toisaalta nuo samat kuvat on kai Facebookissakin ja netissä niin kuvilla ei niin oo väliä. Mutta ajatuksena aika hullu että se onkin totta että jotkut pitää sitä tiimarinvihkoa jopa kuvista!
 
"vieras"
Mä en ole ikinä kaivannut miestä tai lapsia. Mun haaveet on ollut ihan muualla. Olen aina ajattelut, että jos joku täydellinen mies sattuu kohdalle niin sitten se kulkekoon mukana, mutta voin olla onnellinen ilmankin. Kerran olen ollut rakastunut, suhde kesti pari vuotta. Yhteen ei muutettu sillä kaipasin omaa rauhaa, ajatuskin miehen kanssa asumisesta puistattaa. Moni on sanonut, että kyllä sinäkin tykkäät nukkua kylki kyljessä sitten kun oikeasti rakastat. Kyllä rakastin oikeasti, mutta silti nukuin mielummin yksin. Suhde päättyi hiljattain ja ajatukset ovat taas samat kuin ennen suhdetta, tosin nyt ehkä kaipaan uutta suhdetta vielä vähemmän sillä edellinen satutti niin paljon.
 
Mulla ei oo sellasia "pitkä, tumma, rikas, komea" kriteerejä. Kuhan sellanen jonka kaa natsaa. You know, tulee se "TUO! Mulle heti!!" fiilis :) kemiaa nääs.
mitäpä tuohon osais sanoa?


no, toivon sun omasta puolesta että et anna ensivaikutelman hämätä vaan annat orastavalle suhteelle mahdollisuuden malttamalla tutustua pintaa syvemmälle

asiat ei aina ole sitä miltä ne ensin näyttää
 
Keittiönoita
Täällä ap:n kaltainen kummajainen :wave: Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kiinnostaa mitkään parisuhdeongelmat, kompromissit yms. Nyt, kun lapsetkin ovat jo aikuisia, olen vapaa. Vapaa tekemään, mitä ikinä mieleeni juolahtaa. Voin myydä asunnon, lopettaa työnteon, lähteä reppu selässä kiertämään maailmaa ihan milloin huvittaa. Voin heittää kolikolla kruunaa ja klaavaa tehdessäni tulevaisuuteni päätöksiä. Kenenkään mielipidettä ei tarvitse kysellä. Nautin tästä aivan liikaa sitoakseni itseni jälleen johonkin :)
 
  • Tykkää
Reactions: Littledeath
mitäpä tuohon osais sanoa?


no, toivon sun omasta puolesta että et anna ensivaikutelman hämätä vaan annat orastavalle suhteelle mahdollisuuden malttamalla tutustua pintaa syvemmälle

asiat ei aina ole sitä miltä ne ensin näyttää
Totta. Oikeassa olet ja pitäisi kaivautua aina pintaa syvemmälle. Pikku hiljaa miä sen opin. Kantapään kautta :saint: Mut sanom kyllä et se "kemia" on kul tärkeetä. Mulle ainaki :)
 
täällä näin
Olen jopa pitänyt rakastajia, jotka siis eivät ole osallisena arkeeni, eikä suhteen laatu tähtää lopulliseen sitoutumiseen, mutta joista olen todella pitänyt, jopa rakastanut. ""


Näin täälläkin menty 20 vuotta, tosin vanhoja tuttuja ovat, enää en kapakasta iske ketään, kuten 30+.
Asumaan en halua ja yksin viihdyn lapseni/lapsieni kanssa.
Oikeastaan jotkut alussa olevat suhteet kariutuivat eron jälkeen miehien haluun pian muuttaa yhteen. 'Isäpuolia' en lapsilleni ole halunnut.
Tuttua ja turvallista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27180448:
Täällä ap:n kaltainen kummajainen :wave: Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kiinnostaa mitkään parisuhdeongelmat, kompromissit yms. Nyt, kun lapsetkin ovat jo aikuisia, olen vapaa. Vapaa tekemään, mitä ikinä mieleeni juolahtaa. Voin myydä asunnon, lopettaa työnteon, lähteä reppu selässä kiertämään maailmaa ihan milloin huvittaa. Voin heittää kolikolla kruunaa ja klaavaa tehdessäni tulevaisuuteni päätöksiä. Kenenkään mielipidettä ei tarvitse kysellä. Nautin tästä aivan liikaa sitoakseni itseni jälleen johonkin :)
Muuan kaikkein parhaista ystävistäni, neljän lapsen äiti (jonka mies oli aikoinaan poistunut kuvioista löytäessään sisäisen homonsa) myi nuorimman lapsen kotoa muutetta KAIKEN (talon, irtaimiston jne.) ja lähti reppu selässä kiertämään maailmaa.

Palasi 8 v myöhemmin ensimmäisen lapsenlapsensa syntymää juhlistamaan.

Nykyään kunnostaa uuden kumppaninsa kanssa 1600-luvun vanhaa taloa.
Täydellinen mummola... ja täydellinen eläkepäivien koti.

Ja jotenkin tuntuu... jotta "sai kaikista vaiheista parhaat palat"?
 
täällä näin
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27180448:
Täällä ap:n kaltainen kummajainen :wave: Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kiinnostaa mitkään parisuhdeongelmat, kompromissit yms. Nyt, kun lapsetkin ovat jo aikuisia, olen vapaa. Vapaa tekemään, mitä ikinä mieleeni juolahtaa. Voin myydä asunnon, lopettaa työnteon, lähteä reppu selässä kiertämään maailmaa ihan milloin huvittaa. Voin heittää kolikolla kruunaa ja klaavaa tehdessäni tulevaisuuteni päätöksiä. Kenenkään mielipidettä ei tarvitse kysellä. Nautin tästä aivan liikaa sitoakseni itseni jälleen johonkin :)


Mutta kun lapsenlapsia syntyy, ei halua lähteä mihinkään, käydä vain. Ovat niin rakkaita ja heitä haluaa nähdä ja pitää luonaan yökylässä. Kokemuksesta puhun!
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja täällä näin;27180814:
Mutta kun lapsenlapsia syntyy, ei halua lähteä mihinkään, käydä vain. Ovat niin rakkaita ja heitä haluaa nähdä ja pitää luonaan yökylässä. Kokemuksesta puhun!
Sitä ei kuitenkaan tiedä, missä päin maailmaa niitä lapsenlapsia tulee. Ja kun on kaksi lasta, toinen voi tehdä lapsensa idässä ja toinen lännessä. Molempien lähellä ei kuitenkaan voi asua, jos etäisyyttä sisaruksilla on tuhansia kilometrejä. Tilanne on tietty toinen, jos lapset perustavat perheensä jonnekin lähikulmille. Mun esikoiseni tulee kuitenkin jonain päivänä muuttamaan maapallon toiselle puolelle eikä tuosta kuopuksestakaan vielä tiedä, mihin päin maailmaa se suuntaa. Tuskin kuitenkaan sinne, minne isosiskonsa.
 
Tänään eräs 21 vuotta naimisissa ollut työkaveri (nainen) sanoi että jos hän olisi vielä nuori, ei muuttaisi koskaan yhteen kenenkään kanssa. Että seurustella voi mutta pitää tavallaan elämät erillään. Musta se kuulosti "tutulta". Voisin mäkin tapailla jne. Naimisiinmenokin tuntuu ihan vieraalta ja kaukaiselta, mä en oikeasti jaksais katella varmaan samaa naamaa loppuikääni. Mutta kukin tavallaan :)

Sama työkaveri myös sanoi että nykyään on niin paljon erilaisia perhemuotoja että lasten kanssa asuva sinkkunainen ei ole mikään ihmetys. En siis tätä mun asiaa töissä ottanut puheeksi, hän vaan kysyi oonko aina ollut yksinhuoltaja (uusi työkaveri) ja siitä keskustelu lähti :)
 
kahvikirahvi
Alkuperäinen kirjoittaja Metsäpeikko;27179946:
Jos katsot tarkkaan huomaat että kuvia ei ole kopioitu vaan otettu kuvakaappauksia olemassa olevista ketjuista...
Huomasin ja ymmärsin, mutta on se silti ihan yhtä puistattavaa kuin kuvien kopiointi ja tallentaminen omalle koneelle.
 
"vaimo"
Minä olen naimisissa intohimoni ja rakkauteni kohteen kanssa. Suhteemme on ihana, nautin siitä täysillä ja toivon sydämestäni että olemme yhdessä onnellisina hautaan saakka.
Tiedän kuitenkin että pärjäisin myös yksin ja jos suhteemme syystä tai toisesta muuttuisi huonoksi ja epätyydyttäväksi, väkinäiseksi olemiseksi, eroaisimme ehdottomasti. Ollaan usein puhuttukin siitä että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Jos tosiaan joskus maailmassa eroaisimme, en ottaisi itselleni vakituista miestä. Eläisin yksin, itseäni varten siinä vaiheessa. Tuntuu äärettömän työläältä jopa ajatustasolla että pitäisi alkaa tutustumaan syvemmin johonkin uuteen ihmiseen, oppimaan toisen tavat ja ajatukset, taustat ja kaiken muun pakettiin kuuluvan. Nounou. Sitä paitsi ikinä, koskaan en tule ketään rakastamaan kuten miestäni, vastaavaa tunnetta ei kerta kaikkiaan voisi kenenkään muun kanssa tulla, joten suotta sitä edes yrittää etsiä jos yksin jäisin. Keksisin sitten jotain korvaavaa toimintaa :)
 

Yhteistyössä