Mä en ole ikinä kaivannut miestä tai lapsia. Mun haaveet on ollut ihan muualla. Olen aina ajattelut, että jos joku täydellinen mies sattuu kohdalle niin sitten se kulkekoon mukana, mutta voin olla onnellinen ilmankin. Kerran olen ollut rakastunut, suhde kesti pari vuotta. Yhteen ei muutettu sillä kaipasin omaa rauhaa, ajatuskin miehen kanssa asumisesta puistattaa. Moni on sanonut, että kyllä sinäkin tykkäät nukkua kylki kyljessä sitten kun oikeasti rakastat. Kyllä rakastin oikeasti, mutta silti nukuin mielummin yksin. Suhde päättyi hiljattain ja ajatukset ovat taas samat kuin ennen suhdetta, tosin nyt ehkä kaipaan uutta suhdetta vielä vähemmän sillä edellinen satutti niin paljon.