"peipponen"
Komppaan ap:ta täysin paitsi sen osalta, mitä vastasi tähän kysymykseen. Itse harrastan ihastumista, mutta en todellakaan OIKEASTI HALUA kaikkia ihmisiä joihin ihastun, se on vaan mukavaa ajanvietettä. Olen oppinut ihastumaan niin, että ihastuminen on pelkästään oma, yksityinen, iloa tuova asia, eikä siihen liity mitään riutumisia tai suuria odotuksia.Kaipaatteko seksiä, ihastumisia, romansseja yms. vai elättekö mielellänne parisuhteettomuuden lisäksi ilman noitakin?
Seksiä kaipaan myös, joskus enemmän, joskus vähemmän. Silloin kun haluttaa, harrastan sitä jonkun kanssa. Olen jopa pitänyt rakastajia, jotka siis eivät ole osallisena arkeeni, eikä suhteen laatu tähtää lopulliseen sitoutumiseen, mutta joista olen todella pitänyt, jopa rakastanut. Sekin on helpompaa perinteisen parisuhteen ulkopuolella, kun ihmisen voi kohdata juuri sellaisena kuin hän on, eikä kumpikaan odota toisen muuttuvan tai tekevän kompromisseja. Tyytyväisenä (korkeintaan haikeana) olen antanut näiden miesten myös jatkaa elämäänsä. ...On siellä mukana ainakin yksi mies, josta ajattelen, että jos olosuhteet olisivat olleet toiset, asuisimme punaisessa tuvassa maaseudulla. Mutta kun olosuhteet eivät ole olleet sellaiset, että kumpikin meistä olisi hynttyyt yhteen laittamalla toteuttanut unelmiaan, ei sellaiseen kannata lähteä.
Yksin on hyvä. Varmaan vielä parempi, kun sivussa on kuitenkin mieltä lämmittäviä eroottisia ja romanttisia muistoja ja tarinoita.