Lapsenvahti perui

20 vuotiailta harvemmin hirveästi heruu kiinnostusta vaipan vaihtoon tai mihinkään muuhunkaan.

Ai jaa. No, kyllä meidän tutuista löytyy noita 20-24v nuoria jotka ovat olleet kiinnostuneita ja kyvykkäitäkin hoitamaan vauvoja ja isompiakin vaativia lapsia. Osalla on itselläänkin tuossa vaiheessa ollut lapsia, ovat olleet raskaana tai haaveilleet lapsista.

Niin ja itsekin hoidin tuttujen ja sukulaisten lapsia -kyllä, useampaakin kerralla- jo 20v ja allekin. Enkä koskaan ole ajatellut että tuossa olisi mitään outoa.

 

[QUOTE="vieras";27161691]Tähän kommenttia rouva "elämä on vaikeeta"- virtaselta, kiitos.



Nojaa, kakskymppiset on kuitenkin ihan ihmisiä keillä on aivot, ja uusien asioiden oppiminen sujuu. Jopa näiden huippuvaikeiden kuten vaipanvaihto. [/QUOTE]

Vau! Hienosti olet selvinnyt lastesi kanssa! Minun pitää tota kai nyt yltää samaan! Miten en ole tullut ajatelleeksi, että jollakulla voisi olla vielä vaikeampaa! Tämä kyll änyt piristi valtavasti, kun ajattelen, kuinka paljon vaikeampaa muilla on ja kuinka minä en selviydy puolet helpommista lapsista yksin koskaan ikinä missään tilanteessa!

Jos mies nyt lähtisi lätkimään, varmasti saisin asiat hoidettua siihen kuntoon, että pärjäisin. Miksi en nyt sitten hyväksyisi sitä, että pärjään –miehen kanssa?

 

[QUOTE="kmm";27161693]Mitähän se muu ajateltava mahtaa olla, tämän ketjun perusteella? Uskoakseni virkistävämpiä ajtuksia sait muualta.[/QUOTE]

Eiköhän se ala jo olemaan se ja sama, missä sitä vittuuntuu.

 

Jep, Casa largo hienoine tapaksineen, joo. Ruokaan ehkä olosikin varaa, muttei hoitajaan siihen lisäksi.

Ja mistäänhän ei koskaan voi yhtään joustaa. Varsinkaan kun on lapsia.

Lasten kanssa kun kaikki menee aina juuri niin kuin on suunniteltu eikä ikinä tarvi laatia b-, c- tai ö- suunnitelmia esim siihen että pääsee viettämään parisuhdeaikaa.

 

Ai jaa. No, kyllä meidän tutuista löytyy noita 20-24v nuoria jotka ovat olleet kiinnostuneita ja kyvykkäitäkin hoitamaan vauvoja ja isompiakin vaativia lapsia. Osalla on itselläänkin tuossa vaiheessa ollut lapsia, ovat olleet raskaana tai haaveilleet lapsista.

Niin ja itsekin hoidin tuttujen ja sukulaisten lapsia -kyllä, useampaakin kerralla- jo 20v ja allekin. Enkä koskaan ole ajatellut että tuossa olisi mitään outoa.

*Minun tutuistani ei.

 

[QUOTE="Vieras";27161706]Minä olisin ollut onnessani jos sukulaiset olisivat pyytäneet lapsenvahdiksi. Minä, poikakaveri ja vauva <3[/QUOTE]
Minä olin parikymppisenä aika paljon vauvanvahtina . Poikaystävän sukulaiselle, parille ystävälleni, poikaystävän kaverin vauvalle...se oli siistii, kun omia lapsia ei ollut.
Ja olin kyllä sellainen bilettävä örveltävä tapaus, mutta lastenhoitajana ihan kovin hyvä ja luotettava.

 

Pitääkin sitten toivoa, ettei vauva kakkaa joka vaippaan niinkuin tähän asti. Kakkavaippaa kukaan kavereista tuskin vaihtaisi kirveelläkään.

Elukoitten omistajat eivät ainakaan hätkähdä, tuskin muutkaan.

 

Eikö joku romanian romani joutaisi? Vauvakin tykkäisi haitarin soitosta ja saisi kansainvälistymistä ettei kasva persuksi.

 

*Minun tutuistani ei.

Kas kun ei yhtään yllättänyt...

 

Totta kai minä siihen tilauslappuseen kirjotin, että yksi vaativa ja koliikkinen vauva tänne, kiitos.

Sä sit sait sen maailman ainoan koliikkivauvan, voi hemmetti. Hanki lääkitys ehkä elämä helpottuu. Jos se lapsi vaan vaistoo että et jaksa ja itkeekin siksi.

 

Ja mistäänhän ei koskaan voi yhtään joustaa. Varsinkaan kun on lapsia.

Lasten kanssa kun kaikki menee aina juuri niin kuin on suunniteltu eikä ikinä tarvi laatia b-, c- tai ö- suunnitelmia esim siihen että pääsee viettämään parisuhdeaikaa.

olisikin mukavaa vaihtelua, kun kerrankin ei tarvitsisi.

 

Vau! Hienosti olet selvinnyt lastesi kanssa! Minun pitää tota kai nyt yltää samaan! Miten en ole tullut ajatelleeksi, että jollakulla voisi olla vielä vaikeampaa! Tämä kyll änyt piristi valtavasti, kun ajattelen, kuinka paljon vaikeampaa muilla on ja kuinka minä en selviydy puolet helpommista lapsista yksin koskaan ikinä missään tilanteessa!

Jos mies nyt lähtisi lätkimään, varmasti saisin asiat hoidettua siihen kuntoon, että pärjäisin. Miksi en nyt sitten hyväksyisi sitä, että pärjään –miehen kanssa?

Kyllä, sun pitää yltää samaan koska tilanteita tulee aina. Jos se ei ole tämä tilanne, toinen kolkuttaa ovelle jo kohta. Miten helvetissä muka saisit asiat hoidettua siihen kuntoon että pärjäisit, kun nytkään se ei onnistu? Vaikka mitään katastrofia ei ole tapahtunut (mihin menee uskomattomasti voimavaroja)?
Jos kuvittelet pystyväsi selviytymään kun mies makaa teholla, pystyisit nytkin selviytymään pelkän anopin avulla. Mutta minkäs teet, kun mamma kuvittelee olevansa niin spesiaali, ja muksutkin niin uniikkeja ettei yksi aikuinen riitä.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Ja Lopulta ne lapsetkin.

 

olisikin mukavaa vaihtelua, kun kerrankin ei tarvitsisi.

Oletko muka oikeasti joskus joustanut jossain asiassa?!?!?

Kuulostaa vaan ketjun perusteella todella omituiselta...

 

Tiedätkö ap, susta tulee mun pikkusisko mieleen. Kaikki pienetkin jutut on aina tosi vaikeita, ihan sama mistä ois kyse niin (teko)syitä löytyy.

Mutta hyvä mies sulla on kun antaa sun palstailla vaikka vauva huutaa.

 

Oletko muka oikeasti joskus joustanut jossain asiassa?!?!?

Kuulostaa vaan ketjun perusteella todella omituiselta...

No en ole, ikinä. Lapsenakin sain heti kaikki, jos vähän osoitin. Totta kai olin myös suosituin tyttö.

 

[QUOTE="vieras";27161807]Tiedätkö ap, susta tulee mun pikkusisko mieleen. Kaikki pienetkin jutut on aina tosi vaikeita, ihan sama mistä ois kyse niin (teko)syitä löytyy.

Mutta hyvä mies sulla on kun antaa sun palstailla vaikka vauva huutaa.[/QUOTE]

Mitä mun sitten pitäs tehdä, kun vauva ei rauhotu vaikkao ottaisin sen reppuselkään ja juoksisin maratoonin?

 

No en ole, ikinä. Lapsenakin sain heti kaikki, jos vähän osoitin. Totta kai olin myös suosituin tyttö.

mut et enää

 

No en ole, ikinä. Lapsenakin sain heti kaikki, jos vähän osoitin. Totta kai olin myös suosituin tyttö.

Jostain syystä ne kaikki kaverit ovat nyt kuitenkin kaikonneet...

 

Mitä mun sitten pitäs tehdä, kun vauva ei rauhotu vaikkao ottaisin sen reppuselkään ja juoksisin maratoonin?

Laita vauva vaikka kantokoppaan ja keinuta siinä. Tai ota polvillesi ja tömisytä jalkojasi.

Juu, ei koliikkiin auta välttämättä mikään, suotta itseäsi syytä.

 

Mitä mun sitten pitäs tehdä, kun vauva ei rauhotu vaikkao ottaisin sen reppuselkään ja juoksisin maratoonin?

Jos vaikka annat sille anopille hoitoon, ja lapsi vois oikeesti rennon ja stressittömän hoitajan seurassa rauhoittua?
Niin, ethän sä pysty. Koska sun kakru on niiiiiiiin special. :heart:

 

Jostain syystä ne kaikki kaverit ovat nyt kuitenkin kaikonneet...

Kaiken tekin uskotte. Koskaan en ole hirveästi muuta saanut, kuin selkään tai uhkauksia. Yläasteelta sain ensimmäisit pari kaveria.

 

No, ainakin tältä pohjalta huomaan ettei tulevassa viikonlopussa olekaan mitään hankalaa vaikka vähän epäilyksellä siihen suhtauduinkin kun mies on töissä jne.

 

[QUOTE="Vieras";27161868]Laita vauva vaikka kantokoppaan ja keinuta siinä. Tai ota polvillesi ja tömisytä jalkojasi.

Juu, ei koliikkiin auta välttämättä mikään, suotta itseäsi syytä.[/QUOTE]

Kokeiltu on, ei auta. En itseäni aikaisemmin syyttänytkään, tämän ketjun jälkeen kyllä.

 

Jos ja kun mies hoitaa lasta, lähde pienelle kävelylle ja rentoudu. Ota omaa aikaa niin jaksat paremmin.

 

No, ainakin tältä pohjalta huomaan ettei tulevassa viikonlopussa olekaan mitään hankalaa vaikka vähän epäilyksellä siihen suhtauduinkin kun mies on töissä jne.

On hankalaa, ja suurimmaksi osaksi sitä. Mitä muutakaan.