Onko sinusta 23-vuotias liian nuori äidiksi?

No ei tosiaan ole liian nuori. Itse sain ensimmäisen 23v ja olisin halunnut jo paljon aikaisemmin mutta en vaisn saanut. Anna serkkusi elää omaa elämäänsä ja keskity sä omaasi.

 

on aika nuori äidiksi, vaikka tulin itse jo parikymppisenä äidiksi. Myöhemminkin tietty ehtii, mutta jos kokee olevansa valmis niin mikäs siinä. Jos haluaa omistautua lapselle ja tinkiä omista mielihaluista, vauvan tarpeet menee omien edelle. Ei sovi jos on kova bilettämään, kovin meneväinen ja itsekäs. Kai he ovat miettineet onko heillä tarpeeksi rahaa ja jaksamista.

 

Mä sain 23-vuotiaana kolmannen muksun että ei.
Mutta jotkut nyt ei oo kypsiä vanhemmiksi ikinä.

 

Mitä pitäis ehtiä kokea? Kun joku sanoi että kaikki jää kokematta..

 

Mitä pitäis ehtiä kokea? Kun joku sanoi että kaikki jää kokematta..

Kokematta ja tekemättä ENNEN lapsia. No, esimerkiksi se huolettomuus ja vastuuttomuus aikuisiällä, jota ei voi kokea jos tekee lapset aikuisuuden kynnyksellä. Lisäksi halusin opiskella ammatin ja matkustella ILMAN lapsia NUORENA, kun vielä jaksaa liihottaa. Nuo nyt vaan esimerkkinä.

 

Ei ole. Itse olin 22 kun tulin raskaaksi. Ja täytin kk siitä kun lapsi syntyi 23v. Vakityöpaikka oli ollut jo toista vuotta ja hyvä mies. Olen ollut nuoresta saakka hyvin itsenäinen ja vastuuntuntoinen.

 

sain 2. lapsen 23-vuotiaana. 25v:na kolmannen.

Tuon ikäinen on jo aikuinen ja päättää itse haluaako tehdä lapsia vai ei. Ei näihin asioihin ole yhtä oikeaa tapaa ja aikaa.

 

Tulin äidiks 22v:nä.yks ammatti oli jo, opiskelin toista. Hyvä olla nuori äiti. Ja nyt on kaks lasta, kolme ammattii, työ ja kolmekymppisiin on vielä piiiiiitkä aika!

 

Tuohan on parasikä noin biologisesti tehdä lapsia kun kolmekymppisenä alkaa hedelmällisyys jo laskea ja 35 nousee kehitysvammojen riski jo huomattaavasti...
Eli ei ole liian nuori, itsellä oli 23v jo 3 lasta...

 

[QUOTE="vieras";27158535]Kauhulla kuuntelen serkkuni puheita siitä, että aikovat jättää miehensä kanssa ehkäisyn pois ja antaa lapsen tulla, jos on tullakseen. Ovat olleet noin puoli vuotta naimisissa (minusta menivät liian nuorina naimisiinkin...), ja nyt jo haaveilevat lapsista! Tiedän, että asia ei minulle kuulu, mutta koska serkkuni on ollut aina minulle hyvin läheinen, olen huolissani hänestä ja siitä, että pilaa nuoruutensa. [/QUOTE]

No riippuu varmaan niin paljon ihmisestä.

Mä menin nuorena naimisiin ja ensimmäinen lapsikin syntyi kun olin 23. Enkä ollut liian nuori.

Toiset eivät ole sopivan vanhoja vanhemmiksi vielä nelikymppisinäkään. Kaikki eivät vain koskaan kasva "aikuisiksi" ....

Luultavimmin olet turhaan huolissasi serkustasi. Hänen ratkaisunsa on perustaa perhe nuorena. Sinun ratkaisusi on luultavasti ollut toisenlainen.?

 

Mä sain lapsen 24v ja ainut mistä tuntuu että on jäänyt paitsi on sellanen vuoden-parin reppureissu ympäri maailmaa.

Tosin se ois jäänyt väliin jo siinä vaiheessa kun tapasin mun miehen... Se ei meinaa iki-maailmassa lähtis mihinkään reppureissulle Ja parisuhde vois skidisti kärsii jos lähtis muutamaks vuodeksi johonkin.

 

Riippuu ihmisestä. Itse sain esikoisen 21-vuotiaana, enkä ole katunut.

 

[QUOTE="vieras";27158535]... olen huolissani hänestä ja siitä, että pilaa nuoruutensa. [/QUOTE]

Pilaa nuoruutensa? Millä tavalla? Millä tavalla lapsi pilaa jonkun elämän? Varsinkin jos lapsi on vielä toivottu?

 

Eiköhän tuo ole ihmisestä kiinni. Minä olin 23-vuotiaana ollut mieheni kanssa yhdessä jo yhdeksän vuotta ja naimisissa niistä pari. Kyllä minä uskon, että me oltaisiin oltu ihan riittävän valmiita, siinä määrin kuin nyt sitä koskaan etukäteen voi olla, jos siinä vaiheessa olisi vauva ilmoittanut tulostaan tai kauhea vauvakuume vallannut mielen. Ehdin kuitenkin juuri täyttää 25 ennen esikoisen syntymää, kun halusin hoitaa opinnot loppuun ja pyörähtää työelämässä ennen sitä.

Ai niin, veljen vaimo oli 23-vuotias kun he saivat (toivotun ja odotetun) esikoisensa kuutisen vuotta sitten, ja ihan nuo ovat tehtävästään suoriutuneet ihailtavasti, ainakin tämä äiti

 

No ei todellakaan. Oikeastaan ihanneikä mikäli talous kunnossa ja hyvä mies löytyy. Nämä kriteerit pitäisi olla tietysti kaikenikäisillä vanhemmiksi haluavilla. Mutta kyllä 23v on todellakin ihanneikä, onnekas nuori nainen jos on mahdollisuudet hyvään perhe-elämään tuoss iässä.

 

Mitä "nuoruuteen" tulee, niin se on kyllä hyvin yksilöllistä elääkö 23-vuotias "nuoruuttaan" oli lapsia tai ei. Kas moni on tuossa vaiheessa kasvanut jo aikuiseksi, vaikka toki nuori aikuinen onkin

Jos ei ole 23-vuotiaaksi mennessä ehtinyt olla aikatauluton, spontaani, huoleton, vapaa ja villi, ja reppureissata maailman ympäri, ja haluaa olla noita lähivuosina, niin ei kannata heittäytyä äidiksi. Mutta jotkut ovat ehtineet tuota jo ihan riittämiin tai eivät missään elämänsä vaiheessa koe kiinnostusta moiseen.

 

Pilaa nuoruutensa? Millä tavalla? Millä tavalla lapsi pilaa jonkun elämän? Varsinkin jos lapsi on vielä toivottu?

Tätä minäkin ihmettelen.
Asia olisi ihan toinen jos olisi villi ja menevä ja vahingossa tulisi raskaaksi. Sillon ehkä voisi puhua "nuoruuden" pilaamisesta. Mutta jos lapsi on toivottu, sehän vain pelastaa tämän "nuoruuden". Nuoruus heittomerkeissä siksi, etten oikein tiedä minkä ajan se nuoruus pitäisi olla?

Kuulostaa minusta suorastaan naurettavalta pohtia onko joku 23v äidiksi haluava liian nuori äidiksi.

Yhtä tyhmän kuulosta ku "olenko lian vanha äidiksi, olen 32v" Joo ihan mummo!!!

 

itse olisin ollut aivan liian nuori. Yksilöitähän me ollaan ja koetaan asiat eri tavalla.

 

En ainakaan minä ollut liian nuori, kokenut jo niin paljon. Tehnyt töitä täyspäiväsesti jo monta vuotta sekä opiskellut ja asunut omillani 16 -vuotiaasta. Mutta monet tuttuni olisivat voineet odottaa muutaman vuoden, kun näyttäis haluavan elää "menetettyä nuoruuttaan" mieluummin, kuin hoitaa lasta.

 

minä olin 19, 20 ja 25. itseasiassa baarissa ystäväni mies kertoi muutama kuukausi sitten, että olivat aina olleet sitä mieltä että mulle tulee paljon lapsia. lapset ovat täysi-ikäisiä kun olen nelikymppinen ja ehdin sitten vaikka lähteä kiertämään maapallon ympäri jos siltä tuntuu. töitä ehdin tehdä tässä vielä pitkästi..
esikoinen on nyt 6v, eli yli 7v on oltu yhdessä eikä koskaan asuttu erillään tai ollut edes puhetta siitä että erottaisiin.
joillekin se sopii että lapset tehdään nuorempana ja joillekin ei!

 

Onhan se niin että riippuu paljon ihmisestä. Kyllähän se vanhemmuus myös kasvattaa. Itse olin 20 vuotias kun tyttö syntyi ja siihen mennessä olin kerennyt kokemaan jo kaiken sen, mistä ihmiset puhuu että jää kokematta jos kovin nuorena tulee äidiksi.
Eli siis ei ole mielestäni liian nuori

 

ei ole.

 

no ei todellakaan ole liian nuori

itse sain esikoisen 21-vuotiaana, naimisiin menin 3 päivää vajaa 19-vuotiaana Sen voin myöntää, että menin naimisiin tosi nuorena. Mutta (ehkä harvinaista) minun kohdallani se ei ollut virhe.

Riippuu tosi paljon ihmisestä. Mun sisko on 28v. nyt (keskimääräinen esikoisen saamisikä) ja se olisi kyllä edelleen tosi lapsellinen ja kypsymätön äidiksi!..toisaalta vanhemmuus kasvattaa!

Eli riippuu ihmisestä, mutta iän puolesta ei todellakaan 23v. ole liian nuori äidiksi!

 

[QUOTE="vieras";27158930]Kokematta ja tekemättä ENNEN lapsia. No, esimerkiksi se huolettomuus ja vastuuttomuus aikuisiällä, jota ei voi kokea jos tekee lapset aikuisuuden kynnyksellä. Lisäksi halusin opiskella ammatin ja matkustella ILMAN lapsia NUORENA, kun vielä jaksaa liihottaa. Nuo nyt vaan esimerkkinä.[/QUOTE]

Jos on tehnyt tuon ja kaiken muun rellestyksen ennen 23v. ikää, kyllästymiseen asti, niin miksi ihmeessä pitäs odotella. Mulla se odotus aiheutti sen, ettei niitä lapsia tule ollenkaan... tai ei nyt aiheuttanut mutta niin kävi...

 

"Biologinen kello määrää takarajan
Tulevaisuuden haasteista suurin on kuitenkin se, että raskaaksi tuloa yrittävien keski-ikä on ollut pitkään nousussa. Naisen ikä heikentää hedelmällisyyttä selvästi, ja varsinkin 35 ikävuoden jälkeen raskauden todennäköisyys laskee nopeammin, kun naisen munasarjojen toiminta alkaa hiipua. Jos omat munasarjat eivät enää toimi, ainoaksi vaihtoehdoksi jää luovutetun munasolun käyttäminen.

Lapsettomuushoidoilla ei voi korjata iän tuomaa oman hedelmällisyyden alenemista, osastonylilääkäri Aila Tiitinen HYKS:n Naistenklinikalta sanoo."

”Tässä asiassa lääketiede ei yksin riitä. Tarvitaan myös yhteiskunnan apua, jotta nuorilla perheillä on mahdollisuus hankkia lapsensa silloin, kun se on lääketieteellisesti järkevintä.”

-Asiantuntijoina professori, osastonylilääkäri Aila Tiitinen, HYKS, ylilääkäri Anne-Maria Suikkari, Väestöliiton klinikat ja vastaava lääkäri Niklas Simberg, Lapsettomuusklinikka Fertinova.



Että kyllä sitä nuorena kannattaa vähän ajatella asiaa.Mielellään jo silloin parinkympin puolella jos on mahdollista.

"Joka viides suomalaispariskunta kärsii lapsettomuudesta jossain vaiheessa elämää, ja tulevaisuudessa määrän arvioidaan edelleen kasvavan. Viime vuosina ovat lisääntyneet erityisesti miehestä johtuva lapsettomuus sekä sellainen lapsettomuus, jonka syynä on naisen iästä johtuva hedelmällisyyden lasku."