Te, jotka hoidatte alle 1v vauvaa kotona ja odotatte toista - miten jaksatte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "saana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"saana"

Vieras
Siis ihan totta, miten jaksatte päivät läpi? Mulla esikoinen on rauhallinen poika 10kk ja siis kiltti leikkimään, vaikkakin kova kitisijä, jos sattuu olemaan "äiti-päivä" eli eroahdistusta ilmassa. Odottelen toista vasta 8.viikolla ja tuntuu, ettei päivistä tule mitään. Väsyttää niin sikana. Tai närästää tai oksettaa. En meinaa jaksa tehdä pojan kanssa mitään ja on käsittämättömän huono omatunto siitä. Toisina päivinä, kun on parempi olo, tehdään sitten kaikkea. Mutta joskus ei vaan jaksa.

Miten muut? Miten jaksatte? Mitä kaikkea teette päivän aikana? Tsemppareita mulle vähän :D
 
no joo..mulle on jo mones lapsi tulossa,mutta olen kanssa vellonut tässä alkuraskaudesn pahoinvoinnissa...väsymyksen jaksaisin mutten tätä kuvotusta ja oksetusta...jonain päivinä jaksaa ja toisina ei mitään.täytyy koittaa mennä päivä kerrallaan ja kuulostella omaa oloaan.tietty kaupat ja ulkoilut pitää hoitaa mut muuten saatan makoilla sohvalla ja sängyssä kat´sellen leikkiä tai kirjaa pienimmän kanssa,mulla on si viä isompiakin lapsia hoidettavana.jos ois muistanu tän pahan olon ni nen tiä oisko jaksanu ryhtyä uuteen odotukseen,mutta kun oli niin kova vauvakuume vielä.
toivotaan että pahat olot helpotaa piakkoin:)jaksuja sulle! ja mun oloa on helpottanu kun jaksan lähteä lapsen kanssa ulos tai kerhoon tai ystävän luo:)
 
En jotenkin jaksa oikein ymmärtää tuota, että miksi lapset pitää tehdä noin pienellä välillä. On ihan itsestään selvää, ettei äiti jaksa isompien kanssa, jos välit ovat alle vuodesta reiluun vuoteen. Onhan jo se vauvan odottaminenkin äidin elimistölle niin rankkaa ja varsinkin, jos elimistö ei ole saanut kunnolla toipua edellisistä odotuksista. Miksi ei voi käyttää ehkäisyä ja antaa vauvojen olla vauvoja ja antaa jokaiselle lapselle sitä äidin huomiota tuolloin. Te, joilla pienillä väleillä lapset, niin ettekö pelkää laiminlyövänne niitä isompia tai miten olette ajatelleet jaksaa sitten päivähoito, koulu ym. rumban, läksyissä auttamisen, harrastuksiin kuskaamisen jne jne. Itsellä kun on kaksi lasta useamman vuoden välillä, niin tällöinkin tuntuu ettei jaksa tai pysty panostamaan lapsiinsa riittävästi, kun käy töissä päivät.
 
[QUOTE="Mä vain";27141457]En jotenkin jaksa oikein ymmärtää tuota, että miksi lapset pitää tehdä noin pienellä välillä. On ihan itsestään selvää, ettei äiti jaksa isompien kanssa, jos välit ovat alle vuodesta reiluun vuoteen. Onhan jo se vauvan odottaminenkin äidin elimistölle niin rankkaa ja varsinkin, jos elimistö ei ole saanut kunnolla toipua edellisistä odotuksista. Miksi ei voi käyttää ehkäisyä ja antaa vauvojen olla vauvoja ja antaa jokaiselle lapselle sitä äidin huomiota tuolloin. Te, joilla pienillä väleillä lapset, niin ettekö pelkää laiminlyövänne niitä isompia tai miten olette ajatelleet jaksaa sitten päivähoito, koulu ym. rumban, läksyissä auttamisen, harrastuksiin kuskaamisen jne jne. Itsellä kun on kaksi lasta useamman vuoden välillä, niin tällöinkin tuntuu ettei jaksa tai pysty panostamaan lapsiinsa riittävästi, kun käy töissä päivät.[/QUOTE]

Mulla on 8 v, 6 v ja vauva, enkä koe laiminlyöväni yhdenkään tarpeita.

Ja vauvalle & mahdolliselle seuraavalle skidille tulee (jos tulee) pieni ikäero ihan vaan siksi, että en mä tästä nuoremmaksi enää muutu. Se, tuleeko seuraavaa skidiä, on vielä hiukan vaiheessa tosin.
 
[QUOTE="Mä vain";27141457]En jotenkin jaksa oikein ymmärtää tuota, että miksi lapset pitää tehdä noin pienellä välillä. On ihan itsestään selvää, ettei äiti jaksa isompien kanssa, jos välit ovat alle vuodesta reiluun vuoteen. Onhan jo se vauvan odottaminenkin äidin elimistölle niin rankkaa ja varsinkin, jos elimistö ei ole saanut kunnolla toipua edellisistä odotuksista. Miksi ei voi käyttää ehkäisyä ja antaa vauvojen olla vauvoja ja antaa jokaiselle lapselle sitä äidin huomiota tuolloin. Te, joilla pienillä väleillä lapset, niin ettekö pelkää laiminlyövänne niitä isompia tai miten olette ajatelleet jaksaa sitten päivähoito, koulu ym. rumban, läksyissä auttamisen, harrastuksiin kuskaamisen jne jne. Itsellä kun on kaksi lasta useamman vuoden välillä, niin tällöinkin tuntuu ettei jaksa tai pysty panostamaan lapsiinsa riittävästi, kun käy töissä päivät.[/QUOTE]

No, ehkä toiset jaksavat enemmän jne. Meillä nuo pienen ikäeron lapset on nyt 6v ja 7v enkä usko että esikoinen pikkusiskostaan kärsi tai hänen vuokseen on joutunut jäämään jostain pois.
 
[QUOTE="saana";27141099]Siis ihan totta, miten jaksatte päivät läpi? Mulla esikoinen on rauhallinen poika 10kk ja siis kiltti leikkimään, vaikkakin kova kitisijä, jos sattuu olemaan "äiti-päivä" eli eroahdistusta ilmassa. Odottelen toista vasta 8.viikolla ja tuntuu, ettei päivistä tule mitään. Väsyttää niin sikana. Tai närästää tai oksettaa. En meinaa jaksa tehdä pojan kanssa mitään ja on käsittämättömän huono omatunto siitä. Toisina päivinä, kun on parempi olo, tehdään sitten kaikkea. Mutta joskus ei vaan jaksa.

Miten muut? Miten jaksatte? Mitä kaikkea teette päivän aikana? Tsemppareita mulle vähän :D[/QUOTE]

Haluaisin kysyä apltä, että jos sulla on nyt huono omatunto siitä, kun et jaksa jo olemassa olevan lapsesi kanssa mitään tehdä, niin oletko ajatellut, että mitä sitten, kun kakkonen syntyy? Sillon sitä jaksaa/ehtii vielä vähemmän.. Eikä se vajaa 2-vuotias esikoinen varmaan ole tyytyväinen kun perheeseesn tulee yllättäen uusi lapsi "kilpailemaan" huomiosta..

En tarkoita arvostella, olen tuota vaan itse miettinyt, kun tekisi mieli ryhtyä sisarusta esikoiselle "tekemään".
 
Kyse on nyt enemminkin varmaan tästä oksetuksesta ja väsymyksestä... Niin tuskin mua oksettaa ainakaan koko ajan sitten kun toinen lapsi syntyy? Väsyttää varmasti, mutta uskoisin sitten jaksavani :) En kai muuten olisi tähän ryhtynytkään.
 
Haluaisin kysyä apltä, että jos sulla on nyt huono omatunto siitä, kun et jaksa jo olemassa olevan lapsesi kanssa mitään tehdä, niin oletko ajatellut, että mitä sitten, kun kakkonen syntyy? Sillon sitä jaksaa/ehtii vielä vähemmän.. Eikä se vajaa 2-vuotias esikoinen varmaan ole tyytyväinen kun perheeseesn tulee yllättäen uusi lapsi "kilpailemaan" huomiosta..

En tarkoita arvostella, olen tuota vaan itse miettinyt, kun tekisi mieli ryhtyä sisarusta esikoiselle "tekemään".

Jaa. Jos ap:lla nyt alkuraskauden väsymyksessä ja pahoinvoinnissa on päiviä jolloin ei jaksaisi tehdä mitään ja tuntee siitä huonoa omaatuntoa, kuitenkin hyvinä päivinä jaksaa tehdä kaikenlaista niin en näe mitään ongelmaa siinä miksei homma sujuisi ihan mukavasti kun vauva syntyy. Kun raskausvaivat helpottaa niin enegiaa on taas erilailla.
 
  • Tykkää
Reactions: lissukka.
[QUOTE="saana";27141700]Kyse on nyt enemminkin varmaan tästä oksetuksesta ja väsymyksestä... Niin tuskin mua oksettaa ainakaan koko ajan sitten kun toinen lapsi syntyy? Väsyttää varmasti, mutta uskoisin sitten jaksavani :) En kai muuten olisi tähän ryhtynytkään.[/QUOTE]

Nimenomaan. Itselleni nuorempien lasten kohdalla ne ekat raskauskuukaudet oli rankemmat kuin viimeiset ja vauvan syntymä taas helpotus kun pääsi vatsasta eroon ja liikkuminen alkoi sujua kunnolla jne.

Tuo väsymys - vieläpä yhdistettynä siihen pahoinvointiin on vaan jotain uskomatonta. Onneksi kuitenkin ohimenevää. :)
 
  • Tykkää
Reactions: lissukka.
olen siitä erikoinen tapaus, että minulle alkuraskaus on se helpoin. Väsymys on oikeastaan ainoa oire mikä minulle on alkuraskaudesta tullut, muuten en edes tietäisi olevani raskaana jos en testiä tekisi ja kuukautiset jäisi pois. Näin ollut jokaisessa 3 raskaudessa. Vasta viikkojen 27 jälkeen alkaa tuntumaan, että olen raskaana. Meillä isompien ikäero on 1v5kk ja muistelen, että jaksoin tosi hyvin. Oli paljon helpompi raskaus tuo pienellä ikäerolla kuin tämä viimeinen isolla ikäerolla.
 
Mun mielestä alkuraskaus oli rankkaa sen pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa. Sit koitti helppo vaihe, mutta nyt taas kun vatsa on kasvanut, niin esikoisen kantaminen alkaa olla raskaampaa. Nyt on lapsella eroahdistusta ja yöt menee ihan pipariksi, joten oma kroppa ja mieli on koetuksella. Mutta kyllä tää tästä. :) Mulla on tyttö 7,5kk ja odotan toista raskausviikolla 24.
 
Ihan hyvin jaksoi, suht helppo aina raskausaika ollut, normi väsymykset ja huonovointisuudet ollu. Esikoinen oli 8kk kun tuli plussa testiin.

Nyt odotellaan neljättä :) 6v 5v ja 3v odottavat myös uutta vauvaa.
 
En jaksaisikaan. Mulla oli verrattain rankka raskausaika alkuraskauden pahoinvoinnista keski - ja loppuraskauden kipuihin, ettei toinen lapsi todellakaan käynyt mielessä vielä tuossa vaiheessa. Toivottavasti kukin "tekee" lapset omien voimavarojensa mukaan, eikä vain siksi että sattui haluttamaan.
 
No täällä on alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi yhdistettynä äidin ja lapsen (1,5 v) vatsavirukseen. Minimivaatimuksilla mennään, purkkiruokaa syödään molemmat, yrjöpyykit odottavat iltaa ja isää, ulkoilusta ei stressata nyt kun on kuumetta molemmilla.

Lapsella on onneksi hyvä isä. Mutta ei tässä vuoden äidiksi itseään tunne meikäläinenkään. Ehkä ihan hyvä oppia sietämään omaa rajallisuutta - yhden lapsen tarpeet kun pystyy terveenä täyttämään vähän liiankin täydellisesti.
 
Kyllä se elämä onnistuu vaikka itsellä tuo esikoinen oli vanhempi kun tulin raskaaksi (1v tasan) alkuun oli vaikeeta kun kuvotti aamut ja illat, myöhemmin supisteli kun kanniskelin esikoista jne. Mutta hyvin ovat toisensa löytäneet tosin en kiellä sitä etteikö mustasukkaisuuttakin ole ja toisinaan paljonkin. Pyrin kyllä antamaan huomiota mutta joskus toisen pitää vaa odottaa vuoroaan. Onneksi mies auttaa ja paljon lastenhoidossa,siitä oon todella kiitollinen!!! (raskaana ollessa ja raskauden jälkeen)

tsemppiä!!!!!!!!!!!
 
[QUOTE="saana";27141700]Kyse on nyt enemminkin varmaan tästä oksetuksesta ja väsymyksestä... Niin tuskin mua oksettaa ainakaan koko ajan sitten kun toinen lapsi syntyy? Väsyttää varmasti, mutta uskoisin sitten jaksavani :) En kai muuten olisi tähän ryhtynytkään.[/QUOTE]

Joo. Ja oho, tulipas mun viestistä syyttelevän sävyinen, se ei ollut tarkoitus. Usein alan pohtimaan jotain omaa ajatusta, kun luen kysymyksiä ja sitten teen vastakysymyksen, joka näyttää ihan hyökkäykseltä. Anteeksi.

Niin, kyllä se sitten varmasti alkaa sujumaan, kun pahoinvointi väistyy, eihän sitä vatsataudissakaan mitenkään helppo lapsosen kanssa kotona olla (tai edes yksinkään itseasiassa). Tsempit sulle, ja mies tosiaan auttaa varmasti näin "vaikeina" aikoina vähän ekstraa:)
 
Meillä esikoinen oli 3kk kun aloin odottamaan kakkosta. Melkoisessa sumussa meni odotusaika, täytyy myöntää, etten muista tuosta ajasta juuri mitään :( Hyvin kuitenkin selvittiin, väsymyksestä ja pahoinvoinnista huolimatta. Koti ei ollut aina viimeisen päälle puunattu, mutta siitä huolimatta koko perhe oli onnellinen ja on yhä, kukaan ei tainnut traumatisoitua :D Onnea odotukseen!
 
Sen verran vielä lisään parin viestin provosoimana, että meillä onneksi mies ei "auta" minua lapsenhoidossa sen enempää kuin minä miestäkään, vaan yhdessä tätä arkea eletään. Toki se meistä, joka on töissä, on vähemmän lapsen kanssa ajallisesti, mutta todella oudolta tuntuisi ajatus, että oman työpäiväni jälkeen "auttelisin" illalla miestä oman lapseni hoidossa.
 
Raskaampaa mulla oli töissä esikoista odottaessa kuin kotona kuopusta odottaessa.
Meillä autto selkeä päivärytmi, aamulla hiekkalaatikolle ja puistoon, raittiissa ilmassa sitä jotenki virkisty ja pysy hereillä lapsen päiväuniaikaan saakka, päikkärit nukuttiin sitte yhdessä ja sitte se mies kohta jo tuliki kotio..
 
Mulla on 8 v, 6 v ja vauva, enkä koe laiminlyöväni yhdenkään tarpeita.

Ja vauvalle & mahdolliselle seuraavalle skidille tulee (jos tulee) pieni ikäero ihan vaan siksi, että en mä tästä nuoremmaksi enää muutu. Se, tuleeko seuraavaa skidiä, on vielä hiukan vaiheessa tosin.

Samoin! Minulla on 4 lasta, viides tulossa. Nuorin on kohta vuoden. Vanhemmat jo koululaisia. Olen kotona nuorimmaisen kanssa, joten eihän minulla tässä olekaan muuta kuin aikaa lapsille! :) Heillä paremminkin on niin kiire harrastusten ja kavereiden kanssa, että hyvä kun näkee kuin vasta illalla. ;) Huono olo on 24/7 vaikka on jo rv15, mutta onneksi senkin suhteen olen kotona, enkä juoksemassa koti-pk-työ -väliä.
 
Toisaalta sekin tuntuu hassulta että esikoista odottaessa -tai miksei toistakin lasta pitkällä ikäerolla- on ihan luonnollista ja ymmärrettävää olla väsynyt, raskausvaivoja ymmärretään ja niistä saa myötätuntoa osakseen.

Mutta jos odottaakin sitä toista lasta lyhyellä ikäerolla tai ylipäätään neljättä, viidettä lasta jne niin ei saisi koskaan olla väsynyt tai valittaa mistään koska se on oma moka. Mitäs pitää tehdä lapsia liian tiheään/liikaa. Eikö toisaalta ole ihan yhtä oma moka jos esikoisen odotus on rankkaa? Kai siinäkin jokaisen luulisi ymmärtävän mihin leikkiin lähtee ja että raskaus ei ole aina niin kivaa...
 

Yhteistyössä