Huomenta kaikille :D

[Meteli Seis]

Joo, en mäkään enää hanki mitään etukäteen, kun kokemus on todella hyvin opettanut, ettei kannata. Noi puvut on mummi hyvää hyvyyttään hankkinut hyvissä ajoin , ihania ovatkin, ja kyllä hiukan sylettämään rupeaa, jos ei likka niihin sitten mahdukaan....mä toivon, että olisivat semmoista reilua mallia..pitää tässä uskaltautua sovittaa niitä, kylmää jo himpun verran ajatuksen tasolla....

Mutta ne mummit, ne mummit :heart:!

Mummot ja mummit on just parhaita ja papat kans

 

[röppö]

Huomenta.
Täällä ei niin hyvä aamu.

Itseasiassa näitä huonoja aamuja on riittänyt varmaan viikon putkeen.
En tiedä onko syksy nyt suurin syyllinen mun pahaan oloon ja siihen sitten päälle kaikki murheet ja aatteet.

Eilen illalla keskusteltiin miehen kanssa asioista sängyssä ja se keskustelu päättyi siihen,että hän haistatti mulle paskat ja minä siirryin sohvalle nukkumaan.
Nyt on niskat ja selkäkin sitten kipeät kaiken muun lisäksi..

Juu ehkä lopetan taas tän marisemisen.

 

[FreezeCat]

Huomenta.
Täällä ei niin hyvä aamu.

Itseasiassa näitä huonoja aamuja on riittänyt varmaan viikon putkeen.
En tiedä onko syksy nyt suurin syyllinen mun pahaan oloon ja siihen sitten päälle kaikki murheet ja aatteet.

Eilen illalla keskusteltiin miehen kanssa asioista sängyssä ja se keskustelu päättyi siihen,että hän haistatti mulle paskat ja minä siirryin sohvalle nukkumaan.
Nyt on niskat ja selkäkin sitten kipeät kaiken muun lisäksi..

Juu ehkä lopetan taas tän marisemisen.

:hug:.....onneksi on päivällä vielä pituutta, tilanne voi muuttua hyvinkin paljon positiivisempaan suuntaan iltaa kohden mennessä...ja huominen on vielä arvoitus

 

[BootyPeppi]

Huomenta.
Täällä ei niin hyvä aamu.

Itseasiassa näitä huonoja aamuja on riittänyt varmaan viikon putkeen.
En tiedä onko syksy nyt suurin syyllinen mun pahaan oloon ja siihen sitten päälle kaikki murheet ja aatteet.

Eilen illalla keskusteltiin miehen kanssa asioista sängyssä ja se keskustelu päättyi siihen,että hän haistatti mulle paskat ja minä siirryin sohvalle nukkumaan.
Nyt on niskat ja selkäkin sitten kipeät kaiken muun lisäksi..

Juu ehkä lopetan taas tän marisemisen.

:hug: Jos tuntuu pahalta niin saa purkaa sen olon vaikka tänne. Tulee parempi olo sinullekkin kun ei tarvitse kaikkea pitää sisällä. :kiss:

 

[Meteli Seis]

Sitä en myöskään epäile ollenkaan, ettenkö sitten saisi eteenpäin annetuksi, mikäli eivät päälle mene...ihan yllätyin kuinka on toinen pikkuinen venähtänyt. Mutta. Josko tässä päivän aikana uskaltais kokeilla, mitenkä käy...

Muuten. Toi linkittämäsi haalari on aivan ihanan näköinen , itse tykästyin kovasti siihen.

Lykkyä pyttyyn

Tuo väri puvussa on minusta niin kiva ja sopii ainakin mein pojalle ku nenä päähän. Nirsoko olen,mut monestakaan kuosista en pidä.

 

[Meteli Seis]

18, 11 ja 3

Nii sulla oli kans aikuinen lapsi Jotenkin muisteli,mut en ollu ihan varma

 

[Meteli Seis]

Huomenta.
Täällä ei niin hyvä aamu.

Itseasiassa näitä huonoja aamuja on riittänyt varmaan viikon putkeen.
En tiedä onko syksy nyt suurin syyllinen mun pahaan oloon ja siihen sitten päälle kaikki murheet ja aatteet.

Eilen illalla keskusteltiin miehen kanssa asioista sängyssä ja se keskustelu päättyi siihen,että hän haistatti mulle paskat ja minä siirryin sohvalle nukkumaan.
Nyt on niskat ja selkäkin sitten kipeät kaiken muun lisäksi..

Juu ehkä lopetan taas tän marisemisen.

Hyvin ymmärrettävää,että huonoja aamuja on useampikin. Oi kun minulla olisi voima millä viedä sen tuskaisimman olon sinulta pois,mutta ku ei ole,nii toivottavasti tämä helpottaa edes hieman :hug:
Olet ollut ajatuksissani usein

 

[röppö]

:hug:.....onneksi on päivällä vielä pituutta, tilanne voi muuttua hyvinkin paljon positiivisempaan suuntaan iltaa kohden mennessä...ja huominen on vielä arvoitus

Niin so epäilen syvästi,että tää miksikään muuttuisi.
Viikon verran nyt ollut jo tätä samaa..
Aina,kun koitan puhua kun toinen kysyy mikä vaivaa niin hän sitten vetää marttyyrikohtaukset ja rupeaa huutamaan.
Alkaa tuntua siltä,ettei toinen halua oikeasti tietää,vaikka kysyykin.

Ja kun en oikeastaan tiedä edes mikä nyt mättää eniten.
Jotenkin kaikki vaan on kasautunut yhdeksi köntiksi mieleen ja tää syksy ei yhtään auta asiaa.

 

[röppö]

:hug: Jos tuntuu pahalta niin saa purkaa sen olon vaikka tänne. Tulee parempi olo sinullekkin kun ei tarvitse kaikkea pitää sisällä. :kiss:

Kiitos.

Aina vaan miettii sitten sitäkin,että koska ne samperin haaskat pälähtää paikalle ja koittaa saada täällä toisen kurjuutta maksimoitua..
Vaikka kovan kuoren olenkin raentanut ittelleni...

 

[Sanna80]

Ihme lääkäri! Ei se tehny mitään! Katsoi ultralla ja sanoi että onhan tossa tommonen patti joo mutta ei aiheuta oireita ja sanoi et on niin pieni että ei kannata punkteerata. Epäili rannekanavan ahtaumaa ja lähetti kotiin. Mulle jäi nyt epäselväksi että mitäs sit?! Niin ja sanoi että jumpan ja hieronnan sijaan pitäisi kokeilla kipugeeliä ja lepoa mutta ei se mitään saikkuja kirjoittanu. Mites lepäät ku oot töissä missä käytetään tietokonetta koko ajan?

 

[Kaunishäntäinen orava]

Voi röppö :hug: Ei kaikki täällä ole haaskalintuja. Jaksamisia!

Sanna80: Saisitko jonkun toisen lääkärin mielipiteen?

 

[Sanna80]

Sanna80: Saisitko jonkun toisen lääkärin mielipiteen?

Joo meinasin varata TAAS omalle lääkärille aikaa. Siis sille joka laittoi lähetteen tuonne ultraan ja sanoi et se ultraava lekuri sit saa samalla punkteerata ton patin ja laittaa kortisonia tilalle. Hermo alkaa mennä mokoman vaivan takia!

 

[FreezeCat]

Niin so epäilen syvästi,että tää miksikään muuttuisi.
Viikon verran nyt ollut jo tätä samaa..
Aina,kun koitan puhua kun toinen kysyy mikä vaivaa niin hän sitten vetää marttyyrikohtaukset ja rupeaa huutamaan.
Alkaa tuntua siltä,ettei toinen halua oikeasti tietää,vaikka kysyykin.

Ja kun en oikeastaan tiedä edes mikä nyt mättää eniten.
Jotenkin kaikki vaan on kasautunut yhdeksi köntiksi mieleen ja tää syksy ei yhtään auta asiaa.

:hug:....jospa siellä toinenkin osapuoli on ahdistunut syksyn tulosta ja jospa hänelläkin on mielen päällään käsittelemättömiä asioita...mutta ei osaakaan niitä purkaa eikä toisaalta kenties uskalla kuitenkaan kohdata sinunkaan juttuja, vaikka niin kovin sitä tahtoisikin....

Pura täällä. Jos haluat olkapäätä ja kuuntelevaa korvaa, voit heittää yyveelläkin . Sen tiedän kuitenkin, että auttaa se pienikin avautuminen ja purkautuminen mieltäpainavasta asiasta, taittaa kärkeä pois...:kiss:

 

[Sanna80]

Niin so epäilen syvästi,että tää miksikään muuttuisi.
Viikon verran nyt ollut jo tätä samaa..
Aina,kun koitan puhua kun toinen kysyy mikä vaivaa niin hän sitten vetää marttyyrikohtaukset ja rupeaa huutamaan.
Alkaa tuntua siltä,ettei toinen halua oikeasti tietää,vaikka kysyykin.

Ja kun en oikeastaan tiedä edes mikä nyt mättää eniten.
Jotenkin kaikki vaan on kasautunut yhdeksi köntiksi mieleen ja tää syksy ei yhtään auta asiaa.

:hug:

 

[Kaunishäntäinen orava]

Joo meinasin varata TAAS omalle lääkärille aikaa. Siis sille joka laittoi lähetteen tuonne ultraan ja sanoi et se ultraava lekuri sit saa samalla punkteerata ton patin ja laittaa kortisonia tilalle. Hermo alkaa mennä mokoman vaivan takia!

Varmasti. Et saanut edes saikkua?

 

[BootyPeppi]

Nii sulla oli kans aikuinen lapsi Jotenkin muisteli,mut en ollu ihan varma

Juu semmonen ol mulla juu...en vieläkään oikein usko sitä todeksi..

 

[BootyPeppi]

Kiitos.

Aina vaan miettii sitten sitäkin,että koska ne samperin haaskat pälähtää paikalle ja koittaa saada täällä toisen kurjuutta maksimoitua..
Vaikka kovan kuoren olenkin raentanut ittelleni...

Tää on mun ketju niin eipä tänne yleensä eksy kuin ne jotka yrittää mua provosoida. Yksäriä saa laittaa jos siltä tuntuu :kiss:

 

[Meteli Seis]

Nii,tää aika menee kuin siivillä. Onneksi ei kuitekaan itse vanhene samaan tahtiin kuin lapset

 

[röppö]

Voi röppö :hug: Ei kaikki täällä ole haaskalintuja. Jaksamisia!

Sanna80: Saisitko jonkun toisen lääkärin mielipiteen?

Ei olekkaan. Sen sain huomata jo vuosia sitten,kun entisen miehen kanssa eroa tehtiin ja viimeisilläni olin raskaana.
Sain täältä muutamalta nimimerkiltä heidän sanoistaan paljon voimaa ja rohkeutta.
Enpä tule ikinä unohtamaan kuinka suuri apu heistä oli vaikka tämä mielletäänkin vain keskustelupalstaksi.

 

[BootyPeppi]

Nii,tää aika menee kuin siivillä. Onneksi ei kuitekaan itse vanhene samaan tahtiin kuin lapset

Totta. Minäkin täytän aina 30v

 

[röppö]

:hug:....jospa siellä toinenkin osapuoli on ahdistunut syksyn tulosta ja jospa hänelläkin on mielen päällään käsittelemättömiä asioita...mutta ei osaakaan niitä purkaa eikä toisaalta kenties uskalla kuitenkaan kohdata sinunkaan juttuja, vaikka niin kovin sitä tahtoisikin....

Pura täällä. Jos haluat olkapäätä ja kuuntelevaa korvaa, voit heittää yyveelläkin . Sen tiedän kuitenkin, että auttaa se pienikin avautuminen ja purkautuminen mieltäpainavasta asiasta, taittaa kärkeä pois...:kiss:

Niin minäkin olen koittanut ajatela,ei nämä kaikki surut ja murheet yksin minun ole.
Sitten,kun itse on väsynyt ja masentunut niin vaan alkaa tuntua entistä enemmän siltä,ettei toista kiinnosta ja että on ihan yksin asioineen vaikkei se totta olisikaan.
Mua on alkanut ärsyttää niin typerät ja pienetkin jutut ja koitan olla niistä sanomatta,mutta pelkään että kun viimein ne tulee ulos suusta on ne suurempia kuin alunperin.
Riitelyä mä viimeiseksi tahdon tai jaksan..

 

[röppö]

Tää on mun ketju niin eipä tänne yleensä eksy kuin ne jotka yrittää mua provosoida. Yksäriä saa laittaa jos siltä tuntuu :kiss:

Kiitos.:heart:

 

[FreezeCat]

Niin minäkin olen koittanut ajatela,ei nämä kaikki surut ja murheet yksin minun ole.
Sitten,kun itse on väsynyt ja masentunut niin vaan alkaa tuntua entistä enemmän siltä,ettei toista kiinnosta ja että on ihan yksin asioineen vaikkei se totta olisikaan.
Mua on alkanut ärsyttää niin typerät ja pienetkin jutut ja koitan olla niistä sanomatta,mutta pelkään että kun viimein ne tulee ulos suusta on ne suurempia kuin alunperin.
Riitelyä mä viimeiseksi tahdon tai jaksan..

Noinhan se tahtoo kyllä mennä, että kun asiat ikään kuin kasaantuvat ja se pahaolo ahdistuksineen valtaa alaa, niin silloin lähes kaikki tilanteet näyttäytyvät hankalilta ja saavat herkästi sitä ylitulkitsemisen sijaa, madaltuneesta ärsytyskynnyksestä nyt puhumattakaan. Ja voi tuntua siltä ettei toinen todellakaan ymmärrä pätkän vertaa, eikä haluakaan, vaikka todellisuus sitten muuta onkin.

Oottekste päässy puhumaan kunnolla ja vapautuneesti? Onko teillä tarpeeksi kahdenkeskeistä aikaa, jolloin voisitte keskittyä ihan vain teihin kahteen? Sillä puhuahan teidän kahden täytyy, selvitellä tuntonne, puhdistaa ilmapiirinne. Ja saada myös hetkeksi etäisyyttä siitä arjesta...Vai miltä tuntuu ajatus esim. jostain kolmannesta tahosta, kävisitte vaikka jollain parisuhdeterapautilla, joka voisi avata ulkopuolisen roolissaan solmuja ja olla tulkinta- apuna toisen sanomisille...sitä kun ei välttämättä osaa eikä kykene sanoa ja ilmaista ajatuksiaan ja tuntojaan oikein, oikeilla sanoilla ilman sitä tulkinnan vääristelyä....Entäs jos kävisit itse jollain terapeutilla puhumassa? TAi - kirjoita miehellesi kirje, mihin olet jäsennellyt ajatuksiasi ja mietteitäsi. Usein sekin selkiyttää kummasti tilannetta...

:hug: toivon todellakin, että saisitte välinne auki ja molemmilla olisi ilmaa hengitettävänä tietäen, että toinen on siinä lähellä tukemassa tavallaan ja omalla voimallaan.