Miehen lapsenhoito ärsyttää *purkaus*

[QUOTE="kukkanen";27113361]No voisikohan olla myös niin, että jos tottuu pienestä pitäen 15-30 min. tarkkuudella samaan päivärytmiin, niin siitä ei sitten enää pysty poikkeamaan yhtään? Minä olisin tuossa tilanteessa siirtänyt niitä päiväunia tai jättänyt kokonaan väliin, vaikka lapsi olisi sitten illalla väsyneempi ja hänet joutuisi laittamaan aikaisemmin nukkumaan. Kyllä meilläkin autossa torkahtamiset saattavat tehdä sen, että lapsi ei nuku päiväunia ja on illlalla väsynyt, mutta emme me sen mukaan elämäämme suunnittele. Seuraava päivä on sitten taas normaali tai ainakin sinne päin. Tuon ruokailun kanssa on minusta aivan sama jos "oikea ruoka" jää joskus väliin. Tuntuu surulliselta, jos mitään spontaania ei pysty tekemään elämässä.[/QUOTE]

Meillä muuten tuo päiväunien väliinjättäminen aiheuttaa sen, että lapsi itkee koko illan. Onko se sitten lapselle hauskempi ja kivempi vaihtoehto. Pääasia, että päästiin spontaanisti kahville, ei sen niin väliä, että sitten koko ilta itkettää. Jep.

 

[QUOTE="jep";27113384]Mitä spontaania tuo pyöräily ja kahvillakäynti nyt muka oli? Suunniteltu juttu, ja oikealla ajoituksella ja pastejan kieltämisellä, olisi ollut onnistunut reissu.

Meillä tuo rutiinien noudattaminen ei ole millään muotoa estänyt meitä matkustelemasta, pyytämästä yövieraita (tätä en edes tajunnut, miksi estäisi) tai muuten tekemästä mitä lystäämme. Ei se nyt niin hakalaa ole pitää kiinni summittaisista ruoka-ajoista tai laittaa lapsi vaunuihin tai autoon nukkumaan, jos ollaan reissussa.[/QUOTE]

Samaa piti munkin kirjoittaa, että en ymmärrä mikä este/hidaste spontaanille toiminnalle on, jos ruoka syödään tiettyyn aikaan ja esim. reissun päällä automatka ajoitetaan päikkäreitten ajalle. Ei mikään ongelma. Mutta se on jos huonon syömisen ja huonojen päikkäreitten vuoksi lapsi raivoaa pari päivää.

 

Kaveri on kans ihan hysteerinen noiden rytmiensä kanssa. Ylös viim. klo8, aamupalaksi puuroa, ruoka syödään tasan klo11, päiväunille tasan klo12. Oma ohjelmansa on tarkkaan kellotettu loppuilta. Siihen lasten harrastukset ja mamman omat menot... ei ihme jos välillä kiristää.
Ja ketään heille ei saa tulla puolen päivän maissa, koska nuorimmainen nukkuu silloin. Ja vaikka nukuttamiseen menisi 2h niin sehän nukkuu, koska mamma on niin päättänyt. Ja nuorimmainen on nyt 6v

Ja erityislapsen äitinä tiedän tasan tarkkaan, että rutiinit on pop, mutta rajansa kaikella...

 

ei se lapselle ole kamalaa - vaan sinulle jolla menee rytmi sekaisin. Joudut tekemään aavistuksen enemmän kuin normaalisit ja ah, sehän on kamalaa.

Oliskohan vika ennen kaikkea omassa asenteessa? Ei kannata syyttää "vaikeaa lasta" tai tyhmää puolisoa kun vika on omassa itsessä. Vaikka ymmärrän, syy on aian helppo langettaa muille.

Miksi pitää puhua noin, kun et selvästikään asiasta tiedä. Tosi ikävää tekstiä.

 

Kaveri on kans ihan hysteerinen noiden rytmiensä kanssa. Ylös viim. klo8, aamupalaksi puuroa, ruoka syödään tasan klo11, päiväunille tasan klo12. Oma ohjelmansa on tarkkaan kellotettu loppuilta. Siihen lasten harrastukset ja mamman omat menot... ei ihme jos välillä kiristää.
Ja ketään heille ei saa tulla puolen päivän maissa, koska nuorimmainen nukkuu silloin. Ja vaikka nukuttamiseen menisi 2h niin sehän nukkuu, koska mamma on niin päättänyt. Ja nuorimmainen on nyt 6v

Ja erityislapsen äitinä tiedän tasan tarkkaan, että rutiinit on pop, mutta rajansa kaikella...

Joo, no nämä on sitten vähän omia tapauksiaan taas...

 

[QUOTE="jep";27113368]Tuo on TODELLA ärsyttävää. Meillä lapsi kanssa sellainen, että jos ei esim. ajallaan saa päiväunille tai kerkeää edes sekunniksi torkahtamaan ennen päiväunia, niin nukutus kestää tuntitolkulla. Ja sama tuon ruuan kanssa, ei kannata yhtään mitään (etenkään hyvää) antaa ennen lounasta, muuten ei mene kunnon ruoka alas.[/QUOTE]

Onko se sit herranjestas maailmanloppu? Jos ei nuku niin ei nuku, tuntitolkulla en päiväunille ala nukuttamaan ja lapsi itse tietää maistuuko ruoka vai ei, jos ei lounaalla syö niin odottakoon välipalaa (tai seuraavaa hetkeä kun jotain on tarjolla).

Mua oikeesti kummastuttaa miten nämä minuutintarkkaa aikataulua ylläpitävät perheet voi ikinä tehdä mitään?

 

[QUOTE="Lissu";27113385]Seuraava päivä ei ainakaan meillä olisi ollut normaali, eikä vielä sitäkään seuraava.

Kaipa tämä(kin) on sellainen asia minkä ymmärtää vain toinen sellainen, jonka kohdalle on osunut rytmeistään tarkka lapsi. Ei tuo ole sellainen asia mistä voi vauvan/taaperon kasvattaa ulos, iän myötä toki helpottaa.[/QUOTE]

No näinpä. Huomaa tässäkin keskustelussa, keillä oikeasti on tällainen lapsi ja kellä ei. Mä elän myös toivossa, että ikä toisi mukanaan helpotusta.

 

[QUOTE="jep";27113395]Meillä muuten tuo päiväunien väliinjättäminen aiheuttaa sen, että lapsi itkee koko illan. Onko se sitten lapselle hauskempi ja kivempi vaihtoehto. Pääasia, että päästiin spontaanisti kahville, ei sen niin väliä, että sitten koko ilta itkettää. Jep.[/QUOTE]

Näinpä.

 

Onko se sit herranjestas maailmanloppu? Jos ei nuku niin ei nuku, tuntitolkulla en päiväunille ala nukuttamaan ja lapsi itse tietää maistuuko ruoka vai ei, jos ei lounaalla syö niin odottakoon välipalaa (tai seuraavaa hetkeä kun jotain on tarjolla).

Mua oikeesti kummastuttaa miten nämä minuutintarkkaa aikataulua ylläpitävät perheet voi ikinä tehdä mitään?

No vanha sanonta sanoo, että "Tyhmemmän on vaikea tajuta".
Kuten kirjoitin, niin jos päiväunet jäävät väliin, lapsi itkeä tihrustaa koko illan. Onko se sinun mielestäsi jotenkin hyvä tai kiva vaihtoehto lapsen kannalta? Itse en viitsi lasta ehdoin tahdoin itkettää, joten mielummin nukutan sitten vaikka tuntitolkulla niille päiväunille.

 

[QUOTE="...";27113429]No näinpä. Huomaa tässäkin keskustelussa, keillä oikeasti on tällainen lapsi ja kellä ei. Mä elän myös toivossa, että ikä toisi mukanaan helpotusta.[/QUOTE]

Kyllä se helpottaa. Vieläkin on tarkkaa ettei ruokailujen väli veny liian pitkäksi - siinä vaiheessa tuo kohta 7 v tyttö on TODELLA ikävää seuraa. Ja samoin illalla on mentävä nukkumaan ajallaan. Toki toisenkin lapsen pitää syödä ja nukkua ajallaan (joka siis ei ole ikinä ollut rytmeistään niin tarkka) mutta kyllä huomaa edelleen näkee eron siinä kuinka paljon voimakkaammin esikoinen reagoi huonoihin yöuniin tai huonoon syömiseen.

 

Kiitos tasapuolisesti kommenteista. Lapsi on vuoden ja nukkunut 8 kk ikäisestä ainoastaan yhdet päiväunet. N. 0,5 h. - 1,5 h. ja niiden onnistuminen on kyllä jaksamisen kannalta tärkeää. Öisin nukkuu n. 8-9 h., heräilee vähintään 4 krt./yö. En ole monsteri vaan ihan lupsakka vaimoke, mutta ihmettelen miksi pyöräretkeä ei voi tehdä unien jälkeen tai vaihtoehtoisesti heti aamupalan jälkeen jolloin riskiä nukahtamisesta ei ole. Eli miksi se pitää ympätä juuri siihen huonoon ajankohtaan. Meilläkään muut lapsista eivät ole olleet tällaisia. Musta rytmien ylläpito on aika pieni paha siitä, että koko vuorokausi tai jopa seuraava päivä sujuu mukavammin.

 

Onko se sit herranjestas maailmanloppu? Jos ei nuku niin ei nuku, tuntitolkulla en päiväunille ala nukuttamaan ja lapsi itse tietää maistuuko ruoka vai ei, jos ei lounaalla syö niin odottakoon välipalaa (tai seuraavaa hetkeä kun jotain on tarjolla).

Mua oikeesti kummastuttaa miten nämä minuutintarkkaa aikataulua ylläpitävät perheet voi ikinä tehdä mitään?

Naurattaa vielä tuo "kyllä lapsi itse tietää maistuuko ruoka". Jos lapsi saisi valita, niin eiköhän tuo söisi herkkuja kaiket päivät ja ihan varmasti maistuisi. Se on kuitenkin aikuisen tehtävä varmistaa, että lapsi saa tarpeeksi hyvää ravintoa ja että sitä saa tarpeeksi usein.

 

Meillä pidetään rytmeistä kiinni. Elämä on paljon tasaisempaa ja rauhallisempaa. Toki joskus poiketaan. Mutta isäntä ei ymmärrä rytmien päälle. Yleensä aloitan illan rauhoittelun jo kasin jälkeen, että pienimmäinen olisi puol ysi jo sängyssä kirjan kanssa. Jos isäntä yksin, saattaa olla kylässä viel puol ysiltä lasten kans. Kyllä se pidemmän päälle alkaa ärsyttämään, kun minä sit joudun hoitamaan seuraavana päivänä väsynyttä lasta. Sitäpaitsi nukkumaan käyminen on hankalampaa, mitä myöhempään se venyy.

 

Meillä on rytmit ollut tärkeitä kun lapsilla ikäeroa karvan alle vuosi. Onnistui elämä helmpommin kahden niin pienen kanssa. Ja tottahan se on että rytmit jäsentävät pienen ihmisen maailmaa.

Mutta kyllä sinne mahtui aina poikeuksiakin. Varsinkin viikonloppusin. Mitäs sitten. Jos lapsi on illalla kiukkusempi keksitään sopivaa tekemistä joka vei kiukkua pois. Yleensä ulkoilu auttoi kaikkeen, ulkona jaksoivat touhuta hetken, sitten sisälle, lämpöiseen suihkuun ja puuroa massuun. Ja niin nukutiin.

Oletteko koskaa miettinyt että lapset vaistoaa äidin kireyden? Jos se kireys alkaa jo päiväunilla ja menttaliteetti äidillä on että tää päivä meni vituiks. Niin kyllä lapsi koppaa tuon ilmapiirin. Siksi edeleen sanon. Relatkaan.

 

" sai maistaa pasteijaa ja torkahti 5 min" Voi apua, naurattaa niin että vatsaan sattuu!

 

Meidän keskimmäinen on on toodella tarkka rytmeistään. Ja muutenkin huono nukkumaan. Herää kun käyn yöllä vessassa, vaikkei siitä mitään ääntä tule nimeksikään. Nyt on alkanut pikkuhiljaa helpottaa, siis nukkumisen kanssa, muuten on kyllä temperamentti vain kasvanut todella tarkka ollut ihan kaikesta. Ja välillä mietin onko ihan normaaliakaan, esim. järjestellä ruoan palaset värin mukaan pöydälle, ikää kuitenkin vasta 11kk...?

 

[QUOTE="jep";27113461]Naurattaa vielä tuo "kyllä lapsi itse tietää maistuuko ruoka". Jos lapsi saisi valita, niin eiköhän tuo söisi herkkuja kaiket päivät ja ihan varmasti maistuisi. Se on kuitenkin aikuisen tehtävä varmistaa, että lapsi saa tarpeeksi hyvää ravintoa ja että sitä saa tarpeeksi usein.[/QUOTE]

Ja ellei muuten niin sit syötetään väkisin vai?

Hohhoijaa.

 

[QUOTE="jep";27113461]Naurattaa vielä tuo "kyllä lapsi itse tietää maistuuko ruoka". Jos lapsi saisi valita, niin eiköhän tuo söisi herkkuja kaiket päivät ja ihan varmasti maistuisi. Se on kuitenkin aikuisen tehtävä varmistaa, että lapsi saa tarpeeksi hyvää ravintoa ja että sitä saa tarpeeksi usein.[/QUOTE]

No häh, tottakai se lapsi söisi herkkuja mutta eihän kukaan niitä nyt ollut tarjoamassa, vaan jos lapsi ei halua syödä tarjottua ruokaa, olkoon syömättä. En mä ainakaan pakota syömään, ruokaa tarjotaan ruoka-aikoina, lapsi syö jos syö. Jos ei syö, sitten odottaa seuraavaan ruoka-aikaan. Eli päättää ihan itse syökö, minä sitten päätän että mitä tarjotaan ja milloin.
Aikuisen tehtävä on myös varmistaa että lapsi oppii käytöstavat ja ymmärtää ruoka-aikojen tarkoituksen.

 

Ja ellei muuten niin sit syötetään väkisin vai?

Hohhoijaa.

Miten sun on nyt niin mahdottoman vaikea ymmärtää, että lapsia on erilaisia? Eihän tässä kukaan ole suinkaan rytmejäsi ja rytmittömyyksiä mollannut? Aivan erikoista keskustelua. Kaikki muuta tavat on väärin ja lapsen huonoa kohtelua, kuin sinun tapasi? Johan on.

 

[QUOTE="jep";27113461]Naurattaa vielä tuo "kyllä lapsi itse tietää maistuuko ruoka". Jos lapsi saisi valita, niin eiköhän tuo söisi herkkuja kaiket päivät ja ihan varmasti maistuisi. Se on kuitenkin aikuisen tehtävä varmistaa, että lapsi saa tarpeeksi hyvää ravintoa ja että sitä saa tarpeeksi usein.[/QUOTE]

Juu, siitähän tulee kauheat puutostaudit, jos jää joku ateria joskus väliin tai tulee syötyä keksi voileivän sijaan:O

 

[QUOTE="Vieras";27113544]No häh, tottakai se lapsi söisi herkkuja mutta eihän kukaan niitä nyt ollut tarjoamassa, vaan jos lapsi ei halua syödä tarjottua ruokaa, olkoon syömättä. En mä ainakaan pakota syömään, ruokaa tarjotaan ruoka-aikoina, lapsi syö jos syö. Jos ei syö, sitten odottaa seuraavaan ruoka-aikaan. Eli päättää ihan itse syökö, minä sitten päätän että mitä tarjotaan ja milloin.
Aikuisen tehtävä on myös varmistaa että lapsi oppii käytöstavat ja ymmärtää ruoka-aikojen tarkoituksen.[/QUOTE]
Jaa että annetaan yksivuotiaan olla syömättä vaikka kolme päivää, jos ei ota heti ruokaa?
Ystäväni lapsi ei ikinä syö mitään ilman massiivista suostuttelu ja harhautusoperaatiota. Sinä varmasti antaisit lapsen kärsiä anemiasta ym, kun ei kerran ole vielä vuoden vanhana oppinut ruoka-aikoja. Ihana äiti.

 

Ja ellei muuten niin sit syötetään väkisin vai?

Hohhoijaa.

No meillä se ainakin meni niin, että ruoka yleensä maistui kun se tarjottiin normaaliin ruoka-aikaan. Esim. tuntia myöhemmin koko ruokailu meni raivoamiseksi, samoin seuraava tapahtui ajallan tai ei. Noina päivinä sitten usein mentiinkin pelkällä aamupuurolla ja iltapuurolla, ja lisäksi ne muutamat suupalat mitä sai houkutelluksi alas.

Miten tämä on nyt niin vaikea asia kenenkään tajuta taas.

 

[QUOTE="Lissu";27113585]No meillä se ainakin meni niin, että ruoka yleensä maistui kun se tarjottiin normaaliin ruoka-aikaan. Esim. tuntia myöhemmin koko ruokailu meni raivoamiseksi, samoin seuraava tapahtui ajallan tai ei. Noina päivinä sitten usein mentiinkin pelkällä aamupuurolla ja iltapuurolla, ja lisäksi ne muutamat suupalat mitä sai houkutelluksi alas.

Miten tämä on nyt niin vaikea asia kenenkään tajuta taas. [/QUOTE]

Tällä palstalla roikkuu noita yksinkertaisen maailmankuvan omaavia äitejä. Jos heidän lapsensa on ollut tietynlainen, on heihän mahdotonta tajuta, että kaikki lapset eivät toimi samoin.

 

[QUOTE="Jaa";27113632]Tällä palstalla roikkuu noita yksinkertaisen maailmankuvan omaavia äitejä. Jos heidän lapsensa on ollut tietynlainen, on heihän mahdotonta tajuta, että kaikki lapset eivät toimi samoin.[/QUOTE]

No näin näyttää olevan. Tosin, kun vastaavanlainen tilanne sitten koskettaa heitä itseään, ei mitenkään voida ymmärtää sitä, etteivät muut ymmärrä että on muitakin tapoja ja erilaisia lapsia...mielenkiintoista

 

[QUOTE="Jaa";27113632]Tällä palstalla roikkuu noita yksinkertaisen maailmankuvan omaavia äitejä. Jos heidän lapsensa on ollut tietynlainen, on heihän mahdotonta tajuta, että kaikki lapset eivät toimi samoin.[/QUOTE]

Njää, toki mä ymmärrän että lapset on erilaisia mutta kummastuttaa vaan kun näillä erityisen tarkkaa rytmiä vaativilla ei yleensä ole sisaruksia tai on max. yksi... Hyvä tuuri ollut Ja monesti näistä jutuista näkyy läpi että se on äiti, eikä lapsi, jonka päivä menee pilalle jos aikataulu heittää jonain päivänä 2 minuuttia.

Ei siinä mitään, ei oo multa pois jos joku haluaa aikatauluttaa elämänsä noin mutta silloin pitää sit itse hoitaa omat aikataulunsa eikä vaatia puolisoaan (esim. ap) osallistumaan samaan natsismiin.

Tai sit vois kokeilla relata, oisko mahdotonta vaikka yhdeksi päiväksi piilottaa kaikki kellot ja antaa vaan mennä. Ja mahdollisesti huomata ettei maailmanloppua tullutkaan.