Niin vielä kommentoin tuohon imettämisasiaan. Ei se töihinpaluu poissulje imettämistä. Olen imettänyt sujuvasti molempia lapsiani vielä töihin palattuanikin vuoden ajan. Imetys on sivuseikka tässä kysymyksessä.
Meinaatko, että valtaosalla isistä ei ole kiintymyssuhdetta vauvaansa?Samoin, ihmettelen miten kahden vanhemman perheellä ei kummallakaan ole halua tai varallisuutta olla lapsen kanssa.
Itselläni oli ja on vakityöpaikka - olin sentään minäkin kotona lapsen ollessa 1v 4 kk !!!
Eli säästin etukäteen ja varauduin ja olin hoitovapaalla 4 kk.
Tuon jälkeen olin osa-aikaisella, 4 pv viikko 8 kuukautta ...
Ammattihoitaja ei ole äiti.
Lapsi kiintyy eniten siihen/niihin ihmisiin joiden kanssa viettää (valveilla) oloaikaansa !
Samoin hoitaja kiintyy hoidettavaan - läsnäollessaan.
Minusta on aika selvä ettei samaa sidettä voi syntyä poissaolevalle vanhemmalle ...
Toki voi ajatella etupäässä itseään ja omia tarpeitaan,
ja totta - lapsi ei voi tehdä päätöstä tästä - siinä AP on oikeassa ...
Alkuperäinen kirjoittaja töihin kadonnut;27097764:Itse lähdin töihin, kun vauva oli 1kk. Aika pitkälti niin olimme asian suunnitelleetkin ja koska kaikki meni kuin oppikirjassa, suunnitelma myös toteutui. Työni luonteesta, omasta luonteestani ja monesta muusta asiasta johtuen siis näin. Minulle ei tullut niitä lohduttomia kaipuun tunteita ja hullua hermostuneisuutta ja hormonisekopäisyyttä ja ties mitä tuskaa, mistä minulle vinoiltiin. Ikävä toki oli, mutta ei sellainen, että en olisi pystynyt olemaan ja toimimaan. Osapäiväisellä aloittelin.
Oli se jo muodostunut, kun lähdin töihin. Kyse ei ollut kiintymyssuhteen puutteesta.Joo luulen että jos haluaa palata töihin asap niin paras onkin sitten kadota jo tuossa vaiheessa, kun kiintymyssuhdetta ei ole vielä ehtinyt muodostua puolin eikä toisin. Ei se suhde lapseen ole kaikilla vahva heti synnytyssalista tullessa vaan heräilee ja kasvaa vähitellen sen vuorovaikutuksen myötä, kun hoitaa lasta.
Tietenkin sulla jonkinlainen kiintymyssuhde on vauvaan jonka kanssa olet elänyt jo kymmenen kuukautta kai kaikilla naisilla on mutta et voi sanoa miten olisi vaikuttanut sun suhteeseen lapseesi se, että olisit ollut muutaman kuukauden hänen kanssaan kotona ennen töihin paluuta. Itselläni ainakin se vahva tunne on kasvanut molempiin siinä 3-4 kk iässä kun vauvalla alkaa olla enemmän vuorovaikutusta ulkomaailmaan.Alkuperäinen kirjoittaja töihin kadonnut;27097989:Oli se jo muodostunut, kun lähdin töihin. Kyse ei ollut kiintymyssuhteen puutteesta.
Mutta miten se voi olla niin tavattoman vaikea asia joillekin ymmärtää, että myös ihmisen oma persoona vaikuttaa siihen, miten kokee eron lapsesta. Minä en ulvonut lattialla kaksinkerroin tai pakahtunut erontuskaan, mutta se ei tarkoita, että kiintymyssuhdetta ei olisi olemassa.
Saakos iskät olla töissä?Mun mielestä pitäisi olla laitonta ottaa äititöihin ennen vanhempainrahakauden loppua!
Eikö tossa tilanteessa olisi parempi antaa lapsi suoraan pois kun ei kerran sen kanssa oleminen voisi vähempää kiinnostaa?? Taitaa teillekin olla tulossa edustus vauva eli "minäkin haluan lapsen kun kerran muillakin on, mutta sen ei saa sitten näkyä, eikä kuulua eikä sotkea sisustusta"
Ota koira ja anna se lapsi pois!
Nämä ovat kyllä huvittavia kommentteja. Miksi ihmeessä entisaikaan naiset tekivät lapsia, kun kuitenkin jatkoivat töitään heti synnytyksen jälkeen ihan kun lasta ei olisi syntynytkään. Kamaman liudan edustusvauvoja vain lykkäsivät vuosi toisen perään, ja heti piti lähteä heinäntekoon ja navettalypsylle, eivätkä jääneet kotiin vauvaa hoitamaan.Mun mielestä pitäisi olla laitonta ottaa äititöihin ennen vanhempainrahakauden loppua!
Eikö tossa tilanteessa olisi parempi antaa lapsi suoraan pois kun ei kerran sen kanssa oleminen voisi vähempää kiinnostaa?? Taitaa teillekin olla tulossa edustus vauva eli "minäkin haluan lapsen kun kerran muillakin on, mutta sen ei saa sitten näkyä, eikä kuulua eikä sotkea sisustusta"
Ota koira ja anna se lapsi pois!
Voi olla. Toisaalta siinä tapauksessa isältä olisi jäänyt se suhde muodostamatta lapseen, jos minä olisin jäänyt kotiin ja hän lähtenyt töihin. Jokin valinta taitaa aina olla jostain pois, sen kanssa lienee vain parasta oppia elämään En kuitenkaan näe, että tässä olisi mitään lapselta pois, mikä tärkeintä.Tietenkin sulla jonkinlainen kiintymyssuhde on vauvaan jonka kanssa olet elänyt jo kymmenen kuukautta kai kaikilla naisilla on mutta et voi sanoa miten olisi vaikuttanut sun suhteeseen lapseesi se, että olisit ollut muutaman kuukauden hänen kanssaan kotona ennen töihin paluuta. Itselläni ainakin se vahva tunne on kasvanut molempiin siinä 3-4 kk iässä kun vauvalla alkaa olla enemmän vuorovaikutusta ulkomaailmaan.
No miten sitten? Tuossahan äiti on ajallisesti eniten lapsen kanssa vaikkei koko aikaa olekkaan. Onko lapset esim. Kanadassa väärin kiintyneitä kun siellä on ihan yleistä laittaa vauva hoitoon?Muuten ihan hyvä, mutta kiintymyssuhde ei toimi ihan noin..
Käsittääkseni tämä ei ole totta. Vauvalla voi olla kiintymyssuhteita muutamiin henkilöihin (äiti, isä, mummi). Totta on, että aluksi äiti (vrt. sikiöaika) on tärkein ja läheisin, mutta kyllä isäkin lähelle pääsee alusta asti. Mielestäni kirjoittaja lyttää isän roolin aika pahasti eikä nykytutkimus käsittääkseni enää tue tätä.Vauva ei pysty luomaan ensisijaista kiintymyssuhdetta kuin yhteen ihmiseen ja sen vuoksi isä voi ihan hyin olla töissä.