Jos ystävä syyllistyisi rikokseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitä tekisitte?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitä tekisitte?

Vieras
Mietin tässä miten kamala tilanne olisi jos joku hyvä ystävä syyllistyisi johonkin todella vakavaan rikokseen. Miten sellaisen asian kanssa voisi elää? Jos joku olisi esim. murhannut, raiskannut tai sekaantunut lapsiin. Eihän sellaisen kanssa haluaisi olla missään tekemisissä. Mutta mites ne vaikka 20 vuotta mitä ois ollut läheinen ystävä, niin ei kai niitä voi vaan pyyhkiä pois?
 
Ystäväni ei ole syyllistynyt raiskaukseen, murhaan tms..vaan on hommailut vähän muuta. Kyllä hän edelleen minun ystäväni on :) Mutta noissa mainitsemassasi tapauksissa olisi ystävyys katkolla.
 
Mä en usko että haluaisin olla ystävä ihmisen kanssa joka olisi raiskannut, murhannut tai syyllistynyt pedofiliaan. Lievemmät rikokset tuskin vaikuttaisivat ystävyyden haluuni, mutta kai sekin olisi ihan tapauskohtaista ja rikoksen laadusta riippuvaa, millaiset fiilikset kaveria kohtaan jäisivät.

Mutta en mä mistään varastamisesta esimerkiksi lakkaisi olemasta jonkun ystävä, vaikken varastamista katsokaan hyvällä.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Vedän rajan tohon pedofiliaan ja lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Se että alussa olevalle elämälle tehdään jotain pahaa, on sietämätöntä. En ole niin hyvä ihminen että voisin sitä anteeksi antaa.
Muissa rikoksissa se on katumuksesta kiinni, mielestäni joka oikesti katuu on ansainnut anteeksiannon.
 
[QUOTE="purppura";27096408]Vedän rajan tohon pedofiliaan ja lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Se että alussa olevalle elämälle tehdään jotain pahaa, on sietämätöntä. En ole niin hyvä ihminen että voisin sitä anteeksi antaa.
Muissa rikoksissa se on katumuksesta kiinni, mielestäni joka oikesti katuu on ansainnut anteeksiannon.[/QUOTE]

Mun mielestä aikuisen ihmisenkin raiskaaminen tms. on anteeksiantamaton teko.
 
Ihan täyttä paskaa tommonen "näissä se ystävyys punnitaan" - jutut.

Vaikka kuinka joku olisi ollut mun lähin sydänystävä viimeset 20 vuotta, ja mä kuulisin nyt että hän on raiskannut ja tappanut lapsen, niin EN TODELLAKAAN olisi sen jälkeen hänen ystävänsä.
Häätäisin moisen paskaläjän elämästäni ja vähän äkkiä, mielellään nyrkin kuva naamassaan.
 
Helposti onnistuisi. Meinaan se, että heivaisin ko. ihmisen kokonaan pois elämästäni.

Eihän kuluneita hyviä ystävyysvuosia voi pois pyyhkiä, eikä kuulukaan. Mutta ystävä olisi entinen ystävä, yhtä kuin kuollut minulle, ja varmaan surisin menetystä samaan tapaan kuin surisin ystävän kuolemaa (joskin kuolema olisi helpompi ymmärtää ja hyväksyä).

Ihminen, joka hyväksyy ja antaa kaiken anteeksi ystävyyden (tai rakkauden) nimissä, on silmissäni sairas. Ihminen, joka seisoo tukena vaikka toinen on tuomittu pedofiliasta tms kammottavuuksista...hyi, yök. Pelottavaa. Ja se ihminen kulkee vapaana, toisin kuin tuomittu ystävänsä.
 
En todellakaan olisi raiskaajan tai murhaajan ystävä. En olisi ystävä sellaisellekaan, joka käyttää huumeita, koska olen läheltä seurannut sellaista touhua vähän aikaa ja se riitti. En halua lapsieni altistuvan sellaiselle.
 
Itselläni on juuri mietinnässä katkaisenko kokonaan välit ystävääni, tai entiseen(?) ystävääni, joka olen tuntenut 25 vuotta... tämä nainen ja nykyinen miehensä ovat alkoholisoituneet. Lapset joutuvat katselemaan humalaisia vanhempiaan, eikä heistä huolehdita tarpeeksi hyvin... ja kyllä, lastensuojeluilmoitus on tehty, onneksi minun ei tarvinnut kun muut ihmiset ehtivät ensin. En pidä ystävääni enää samana ihmisenä joka hän oli ennen, se ystäväni ei olisi aiheuttanut lapselleen kärsimystä ja pelkoa.
 
No ystävyydessä ei ole mitään pakkoa. Jos en voisi enää ymmärtää ystävääni ja hänen tekojaan, miksi vuosilla pitäisi olla mitään merkitystä? Tippuuhan sitä niitä ystäviä kelkasta myös ihan luonnollisin tavoin, esim. että muutetaan eri kaupunkiin ja vieraannutaan pikku hiljaa. Eri asia olisi jos tällaista ilmenisi omasta perheenjäsenestä...perhettään ei voi vaihtaa ja heidän on myös aivan eri tavalla vaikea yrittää unohtaa ja jättää taakseen.
 
Lapsiin sekaantuminen, eläinten rääkkääminen tai muuten "viattomaan" kajoaminen olisi kyllä sellainen asia, etten enää pystyisi olla ystävä.
Välittäisin varmaan jollain tasolla edelleen, mutta kuvottaisi niin paljon, etten pystyisi enää tekemisissä olemaan, enkä haluaisi.

Muut, ja etenkin sellaiset "pienemmät" rikokset ei varsinaisesti minulle kuulu, vaikka olisi miten hyvä ystävä.
Bestikselle juuri tulossa jotain tuomiota useista rikoksista, mutta ne rikokset on sellaisia, etteivät vaikuta meidän henkiseen yhteyteen ja samankaltaisuuteen.
 
Lapsiin sekaantuminen, eläinten rääkkääminen tai muuten "viattomaan" kajoaminen olisi kyllä sellainen asia, etten enää pystyisi olla ystävä.
Välittäisin varmaan jollain tasolla edelleen, mutta kuvottaisi niin paljon, etten pystyisi enää tekemisissä olemaan, enkä haluaisi.

Muut, ja etenkin sellaiset "pienemmät" rikokset ei varsinaisesti minulle kuulu, vaikka olisi miten hyvä ystävä.
Bestikselle juuri tulossa jotain tuomiota useista rikoksista, mutta ne rikokset on sellaisia, etteivät vaikuta meidän henkiseen yhteyteen ja samankaltaisuuteen.

Eikö aikuisen (naisen) raiskaaminen kuulu näihin? Musta ihmisen rääkkäys on paljon pahempaa kuin eläinrääkkäys.
 

Yhteistyössä