Vaimon eroilmoitus

Vaimoni ilmoitti tänä aamuna, että hän haluaa avioeron. Olen aivan kauhistunut, sillä meillä on kolme pientä lasta (6, 4 ja 7 kk) ja rakastan vaimoani aivan yli kaiken. Tietysti viime vuodet ovat kuluneet lasten ehdoilla ja pankkilainaa lyhentäessä. Parisuhteen hoitamiselle ei ole ollut aikaa eikä rahaa, koska meillä ei ole oikein isovanhempia tai muitakaan lastenvahteja käytössä.

Omaa aikaa on pyritty järjestämään molemmat tahoillamme. Vaimo on harrastanut omia juttujansa kerran viikossa ja minä käyn poikien kanssa viettämässä mökkiviikonloppua 2-4 krt. vuodessa. Vaimoni on pitkään pyytänyt, että yllättäisin hänet jollakin kivalla asialla. Se ei vain ole luontaista minulle. En tiedä, miten tuollaisen hotelliyönkin yhtä äkkiä järjestäisi. Erityisen loukkaantunut vaimoni on siitä, että viime tammikuussa juuri ennen laskettua aikaa lähdin mökille poikien kanssa, enkä "yllättänyt" (helvetti, inhoan jo koko sanaa) häntä yhteisellä ajalla. Olen toki tiennyt, mitä vaimoni haluaa, mutta ei vain jotenkin käynyt mielessä.

No, nyt vaimo on kuitenkin ilmoittanut tänä aamuna avioerosta ja asuntopaperit on laitettu jo kaupungille, Satolle ym. Eihän tässä näin pitänyt käydä?! Vaimo vain sanoi, ettei hän jaksa enää anella ja pyydellä minua. Kuulemma hänestä tuntuu, että elämäni tähtihetket ovat vain lasten kanssa painiessa tai poikien kanssa mökillä ja hän ei ole omasta mielestänsä kuulunut pakettiin pitkään aikaan. Epäilen, että kierroksessa on myös uusi mies.

 

Niin että mikään muu ei voi olla syynä kuin uusi mies!!! Tyypillinen mies!!! Kurkkaappa peiliin, se uusi mies on siellä, sellainen mies jota vaimo ei halua, hän haluaa miehen joka ottaa hänetkin huomioon.

 

Ihan oma vikasi,miksi et palkannut hoitajaa ja olisitte viettäneet yhteistä aikaa. Mä olen vielä niin ilkeä että jättäisin lapset isälle ja alkaisin viikonloppuäidiksi.

 

Olen tosi surullinen puolestasi ja lasten myös. Mutta kyllähän vaimosikin koittanut sinulle kertoa, ettei ole onnellinen suhteessa, ja antanut ajan kulua. Ajattelinkin, ettei hän tarkoita mitä sanoo? Voisitteko vielä mennä pariterapiaan? Vaikka asusteltiin erillänne jonkin aikaa.

 

Mistä epäilet että vaimollasi on uusi mies? Minusta tuntuu että vaimosi on koittanut saada sinulta vain hellyyttä ja huomiota.

 

Jos vaimo on PITKÄÄN pyytänyt, että yllättäisit hänet jollakin kivalla tavalla, niin MIKSI IHMEESSÄ et ole toiminut??? Eihän sen tarvitse aina niin suurimuotoista olla. Olisit vaikka järjestänyt kynttiläillallsen omaan kotiin lasten mentyä nukkumaan. Tai ostanut kauniita pitsialusvaatteita vaimollesi. Tai tuonut ison kimpun ruusuja.

Näyttänyt sen arjen kiireen keskellä, että edelleenkin rakastat ja välität vaimostasi.
Ei me naisetkaan mitään selvinnäkijöitä olla...

 

Valitettavan usein se parisuhteen vuosien laiminlyönti ei ole enää jälkikäteen korjattavissa.
En usko että noin monen lapsen äiti vain uuden miehen vuoksi eroaa, kyllä siinä vaikuttaisi vain raja tulleen vastaan kuten hän perusteluissaankin kertoi.

 

[QUOTE="vieras";27082496]Niin että mikään muu ei voi olla syynä kuin uusi mies!!! Tyypillinen mies!!! Kurkkaappa peiliin, se uusi mies on siellä, sellainen mies jota vaimo ei halua, hän haluaa miehen joka ottaa hänetkin huomioon.[/QUOTE]

Nii-iin totta!

Kaikki sympatiat ap:lle, mutta nyt ei "itkut" enää paljoa auta. Liian vähän, liian myöhään. Ikävä kyllä, kun nainen on eroprsessin käynistänyt, on hän tehnyt eroa jo kauan omassa mielessään ja asia on hänen puolestaan jo melko selvä. Jos kerran rakastit häntä, niin sinun olisi pitänyt kuunnella häntä silloin, kun hän vielä oli valmis yrittämään. Nyt se on melko varmasti jo myöhäistä. Surullista.

 

Naiset ovat kuin pieniä lapsia joita pitää viihdyttää tai sitten kenelläkään ei ole kivaa.

 

Sinullehan kävi sitten niinkuin minun miehelleni.

Tosin hänelle oli vuosien ajan hyvinkin painokkaasti kerrottu, että muutakin kuin kämppäkaveruutta pitäisi parisuhteeseen sisältyä.

Sinä tiesit, hän tiesi.

Minkä helvetin takia ette sitten toimineet, jos ette halunneet eroa?! |O

 

Huonolta asia kannaltasi näyttää.

Naapurissa oli melko samanlainen tilanne. Uusi mies löytyi sitten aviomiehen peilistä. Puolen vuoden erillään asumisen jälkeen avioliitto jatkui. Hattua nostan kummallekin. Miehelle, joka pystyi muuttumaan ja vaimolle, joka pystyi pyörtämään eropäätöksensä.

 

Ei parisuhteen hoitamiseen tarvita hotelliviikonloppuja ja muuta kallista lystiä. Toisen huomioiminen arjessa riittää ihan hyvin. Sen sinä olet kyllä tainnut laiminlyödä.

Mukavaa, että olet mökkeillyt lasten kanssa. Sekin on omaa aikaa vaimolle. Hän kuitenkin taitaa kaivata huomiotasi ja rakkauden osoittamista teoilla. Laita vaikka aamiainen valmiiksi, Reilun kaupan ruusukimpun saa vitosella K-kaupasta, tarjoudu hieromaan hartioita tai jalkoja, valmistele vaimon apuna ruokaa ja kerro hänelle mitä tunnet.

Te miehet osoitatte välittämistä omalla tavallanne, mutta kannattaa kuunnella myös puolison pyyntöjä ja pyrkiä toteuttamaan niitä. Jos et ymmärrä mitä vaimo tarkalleen ottaen toivoo, kysy tarkentavia kysymyksiä. Keskustele puolisosi kanssa ja kuuntele häntä ajatuksella. Et sinä luuseritapaukselta vaikuta, joten vielä voisi olla toivoa. Kiire sinulla kyllä on tilannetta paikata ja saattaapa olla tarpeen herätellä vaimon hiipuneet tunteetkin.

Tsemppiä!

 

[QUOTE="vieras";27082564]Huonolta asia kannaltasi näyttää.

Naapurissa oli melko samanlainen tilanne. Uusi mies löytyi sitten aviomiehen peilistä. Puolen vuoden erillään asumisen jälkeen avioliitto jatkui. Hattua nostan kummallekin. Miehelle, joka pystyi muuttumaan ja vaimolle, joka pystyi pyörtämään eropäätöksensä.[/QUOTE]

Mökkireissut on tehty mieskavereiden kanssa.

 

Perus Suomalaisen naisen touhua taas! Heti kun tulee pieni alamäki tai suvantovaihe niin lyödään hanskat tiskiin. Ja sitten täälä mammat on päätä silittelemässä kun "kyllä miehen olis pitänyt ymmärtää", "kyllä miehen olisi pitänyt yllättää, tuoda kukkia, antaa aikaa jne. jne" Mitä ap:n vaimo on miehelleen antanut? onko tullut yllätyksiä? onko vaimo järkännytyhteistä aikaa? tuskin!

 

Ihme räksytystä naisilta. Eikö kukaan perus arkea enää kestä?

 

Mökkireissut on tehty mieskavereiden kanssa.

Oliko se MLL hoitaja sitten NIIN kallis että pari iltaa kuukaudessa kahdenkeskistä aikaa vaikka leffaan tai syömään olisi tullut kalliimmaksi kuin eri osoitteisiin muutttaminen?

Vaikka itseäkin nyppii se että mä olen se joka aina järjestää ja maksaa kaiken kivan.

 

Epäilen, että kierroksessa on myös uusi mies.

yleensä naisilla on uusi mies valmiina kierroksessa siinä vaiheessa kun ilmoittavat entiselle erosta

olet siis oikeilla jäljillä

 

Sinullehan kävi sitten niinkuin minun miehelleni.

Tosin hänelle oli vuosien ajan hyvinkin painokkaasti kerrottu, että muutakin kuin kämppäkaveruutta pitäisi parisuhteeseen sisältyä.

Sinä tiesit, hän tiesi.

Minkä helvetin takia ette sitten toimineet, jos ette halunneet eroa?! |O

Varmaksi en sano, mutta yleensä näissä lienee taustalla se, että mies ei oikeasti usko, että vaimo todella ottaisi eron. Totuus iskee kunnolla turpaan vasta siinä kohtaa, kun on jo myöhäistä. "Eihän se nyt tollasen takia lähde, kun meillä on kuitenkin sitä ja tätä.."

 

Perus Suomalaisen naisen touhua taas! Heti kun tulee pieni alamäki tai suvantovaihe niin lyödään hanskat tiskiin. Ja sitten täälä mammat on päätä silittelemässä kun "kyllä miehen olis pitänyt ymmärtää", "kyllä miehen olisi pitänyt yllättää, tuoda kukkia, antaa aikaa jne. jne" Mitä ap:n vaimo on miehelleen antanut? onko tullut yllätyksiä? onko vaimo järkännytyhteistä aikaa? tuskin!

Päinvastoin menee mun mielestä.

Usein siinä huonossa suhteessa kärsitään vuosikaupalla,kun ei uskalleta erota.
Ensin vaan kärsitään, sitten nalkutetaan miehelle, sitten yritetään keskustelemalla korjata asiaa, sitten loppuu toivo ja alkaa kämppäkaveruus.

Siinä sitten vielä roikutaan löysässä hirressä jonkin aikaa, kun ei uskalleta itselle myöntää ettei se mies tule ikinä muuttumaan tai tajuamaan asiaa.

 

Mökkireissut on tehty mieskavereiden kanssa.

Tarkoitin, että naapurin mies näki ongelmat omassa käytöksessään ja halusi/pystyi muuttumaan. Tämän "uuden miehen" vaimo sitten halusi kuitenkin pitää omanaan. Tästä on nyt kulunut jo useampi vuosi ja onnelliseltahan nuo näyttävät. Paljon muuttui, mutta heillä se kannatti.

 

Olen nyt vaan järkyttynyt enkä pysty oikein sanomaan mitään järkevää. Ilmoitin töihin, etten tule hetkeen. En voi uskoa, että meille kävi näin. Juuri saatiin ihana poika ja iloittiin siitä. Ja nyt vaimo on päättänyt "päästää minut menemään", koska tämä avioliitto ei selvästikään merkitse minulle mitään. Ei helvetti.

 

Mökkireissut on tehty mieskavereiden kanssa.

Eli olet jättänyt vaimon lasten kanssa keskenään? Toki sinullakin saa omia menoja olla, mutta tuo kyllä pahentaa asiaa. Jos meinaa tuollaisia reissuja tehdä suhteen kärsimättä, niin täytyy kyllä toista huomioida arjessa. Muuten käy liian raskaaksikin ja varmasti tuntee olevansa itsestäänselvyys, kotitalouskone ja kämppäkaveri. Ei sellainen riitä naiselle.

Tokihan vaimokin olisi voinut yhteistä aikaa järjestää. Onko järjestänyt tai ehdottanut? Täytyy kuitenkin muistaa, että parisuhteen hoitaminen on molempien vastuulla eikä itse järjestetty parisuhdeaika ole yhtään sama asia kuin toisen järjestämä. Yksi ihminen ei riitä kannattelemaan avioliittoa, varsinkaan lapsiperheessä. Molemmat olette valan vannoneet, joten toivottavasti ette anna periksi ainakaan puhumatta ja yrittämättä. Pariterapiakin varmasti tekisi ihan hyvää.

 

Yleensä puolisolle tulee tarve saada toiselta näitä "yllätyksiä" kun arjessa ei toista huomioida ollenkaan!
Parisuhteet jossa osataan huomioida ei niin tarvitse erikseen järjestettyjä ylläreitä.

Joskus voisi kotiin tullessa napata maasta sen päivänkakkaran ja kiikuttaa vaimolle.
Tai tuoda kauppareissulta vaimolle sydämenmallisen suklaan. Ihan mitä vain yhtä pienimuotoista.

Näissä kaikissa on se ajatus tärkein ja jostain kumman syystä nämäkin asiat taas palautuvat miehen mieleen siinä vaiheessa kun ne eropaperit makaa keittiön pöydällä, kyllä sitten tiskataan ja rustaillaan runoja.

 

No, sinä et yllättänyt koskaan, niin vaimosi yllätti sinut.

En sääli sua, ajattelen vain, että siitäs sait, et tainnut olla mikään taivaan lahja, ymmärrätkö?

 

Olen nyt vaan järkyttynyt enkä pysty oikein sanomaan mitään järkevää. Ilmoitin töihin, etten tule hetkeen. En voi uskoa, että meille kävi näin. Juuri saatiin ihana poika ja iloittiin siitä. Ja nyt vaimo on päättänyt "päästää minut menemään", koska tämä avioliitto ei selvästikään merkitse minulle mitään. Ei helvetti.

Sinuna istuisin nyt alas, ja miettisin mitä oikeasti haluat vaimollesi sanoa. Sitten istutat vaimonkin paikoilleen, ja ajan kanssa kerrot miltä sinusta tuntuu, mitä tiedostat tehneesi väärin ja miksi, kysyt ne samat asiat myös vaimoltasi, ja sen voiko tilannetta enää korjata. Mitä se vaimosi mielestä vaatisi sinulta ja häneltä itseltään jne.

Jos vaimosi ei ole valmis keskustelemaan eikä kuuntelemaan, et voi muuta kuin yrittää jatkaa eteenpäin niillä korteilla, jotka nyt on jaettu uudelleen.