tunnen olevani huono äiti, imetyksestä siis pari kysymystä

Hei!
Minulla on 6vk ikäinen poika, jota olen yrittänyt imettää synnytyslaitokselta lähtien. Poika syntyi 3vk etuajassa ja oli syntyessään vain 2,3kg. Sokeriarvot olivat alhaiset ja hän joutui vauvojen valvontaosastolle samantien, missä annettiin sokeriliuosta suoneen. Hän oli niin pieni eikä jaksanut imeä tissistä eikä pullostakaan paljoa, joten aluksi syötöt meni nenämahaletkun kautta. Tämä vaikutti ilmeisesti maidontuotantooni, vaikka kuinka yritinkin pumppailla. Nyt maidontuotanto on jo niin pientä, että saan ruokittua vain puolet omalla maidolla ja puolet menee jo korvikkeella.

Tunnen olevani huono äiti, kun en pysty lastani imettämään enkä ruokkimaan omalla maidollani edes pullon kautta. Miten pääsisin tästä tunteesta eroon? Korvikkeen antaminen itsessään ei minua niin paljon masenna, nykypäivänä ne ovat jo todella hyviä ja tiedän että lapsi kasvaa normaalisti niitä syödessään. Ongelma on vain se että olin suunnitellut imettäväni niin pitkään kuin lapsi haluaa, korkeintaan vuoden ikäiseksi. Ja nyt tunnen olevani epäonnistunut. Olen jo pariin otteeseen itkenyt silmät päästäni.

Toinen asia mikä on mietityttänyt on se, että tapahtuuko seuraavien lapsien kohdalla sama asia? Voisitteko te useamman lapsen äidit kertoa onko eroja ollut imetyksessä vai meneekö saman kaavan mukaan?

Kiitoksia paljon jo etukäteen!

 

Moikka.. Tämä on asia, joka jakaa mielipiteet. Mun mielestä se ettei imetä tai se ei onnistu syystä tai toisesta
ei tee kenestäkään huonoa äitiä tai se ei ole edes mikään äitiyden "mittari". Hyväksyt vaan tosiasian
et tämä nyt meni näin etkä ota siitä mitään stressiä. Lapsi kasvaa ja sitä rakastetaan vaikka ruoka tulee pullosta.
Itse en imettänyt lainkaan tätä kolmatta, enkä tunne asiasta minkäänlaista ahdistusta ja epäonnistumisen tunnetta.

 

Ei siinä auta, kuin hyväksyä asia. Harmittaahan se, ettei mene kuten toivoi. Tärkeintä on kuitenkin lapsen ruokkiminen. Huonoa äitiä imettämättömyys ei sinusta tee.

Kun aikaa kuluu, niin mietit miksi käytit aikaasi asian stressaamiseen.

 

Pe, saanko kysyä oliko maidontuotantosi samanlaista ensimmäisen ja toisen lapsen kohdalla? Kolmannen varmasti ei kun kukaan ei ollut sitä maitoa sieltä nyhtämästä Kiitos vastauksestasi!

Nepparipoks, kiitos sinulle, uskon että mietin tosiaan jälkikäteen miten tyhmää tämä pohtiminen on kun eihän sille mitään tosiaan voi. :/

 

kinuski90, kiitos! Olen huomannut juuri tuon ettei mene suunnitelmien mukaan. Pojalla kun todettiin nivustyräkin pari viikkoa sitten ja se piti akuutisti leikata. Varmaan juuri senkin takia olen vain itkeskellyt kun mikään ei tunnu menevän hyvin ja kaikki tuntuu kamalan vaikealta Ja väsymyksestä johtuen purskahdan välillä itkuun vain katsoessani vauvaa kun tuntuu että "rakastan liikaa". Kai tämä tästä

Olen siitä onnekas että mieheni ja perheeni ei painosta, mutta neuvola sitäkin enemmän. Olen pahoillani puolestasi, että sinulle asiasta valitettiin perheen tasolta mutta onnellinen taas siitä jos olet saanut hyvää kokemusta neuvolan suunnalta. Minulle on tullut inho edes soittaa sinne kun tuntuu että he vain syyllistävät. Viimeksi kun soitin niin käski väkisin imettää ja antaa vasta sitten korviketta. Neuvoi ties kuinka monennen kerran miten maitoa saisi nostatettua, mutta kaikkeni olen tehnyt ja ärsyynnyn vain siitä kun samat asiat toistetaan vaikka olen informoinut monta kertaa tehneeni voitavani. Ehkä minulla vain on huono neuvolatäti, saakohan sitä vaihtaa?

 

Jos koet ettet saa tukea imetykselle neuvolasta, oletko miettinyt että soittaisit imetystukipuhelimeen (Imetystukipuhelin) Itse sain imetysaikana sieltä valtavasti tukea.

Onnistui imetys tai ei, niin olet paras mahdollinen äiti lapsellesi. Ymmärrettävästi asiat harmittavat kun ne eivät mene niin kuin on etukäteen suunnitellut. Voimia sinulle imetyksen ja vauva-arjen kanssa :hug:

 

Pe, saanko kysyä oliko maidontuotantosi samanlaista ensimmäisen ja toisen lapsen kohdalla? Kolmannen varmasti ei kun kukaan ei ollut sitä maitoa sieltä nyhtämästä Kiitos vastauksestasi!

Nepparipoks, kiitos sinulle, uskon että mietin tosiaan jälkikäteen miten tyhmää tämä pohtiminen on kun eihän sille mitään tosiaan voi. :/

Enimmäistä imetin n. 9kk ja maitoa riitti, tokaa 2,5kk ja maitoolisi riittänyt mutta halusin lopettaa ja kolmatta en halunnut imettää ollenkaan ja luulen että maito olisi riittänyt. Turha on oikeasti stressata itseään ja tuntea itseään huonoksi vaikkei imetäkään. Pääasia että rakastat lastasi. Kyllä se siitä.

 

CVAD, kiitos vinkistä! en ole tälläisestä ollut edes tietoinen ja kiitos paljon!
Pe, okei, kiitos vielä kerran! Ehkä tämä ei sittenkään ole maailmanloppu, jos äidinmaito ei lapselle elintärkeä ole eikä vaikuta äiti-lapsi suhteeseen tai lapsen terveyteen. Ehkä syyllisyyden ja maidosta stressaamisen loputtua pystyn nauttimaan pojasta ja elämästä vielä enemmän.

 

Imetys ei tosiaankaan ole äitiyden mittari.

Itsellä esikoisen kanssa oli imetys alkuun hankalaa. Synnytyssalissa sai jo maitoa pullosta kun ei osannut/viitsinyt imeä rinnasta. Vuodeosastolla ollessa sai lisämaitoa pullosta kun oma tuotanto ei vielä ollut lähtenyt kunnolla käyntiin. Kotiin kun päästiin, oli ekana ja muistaakseni tokanakin iltana pakko antaa korviketta kun itki nälkäänsä. Oma maito nousi kunnolla vasta joskus 5.-6. päivä synnytyksestä ja sitten alkoikin imetys päästä kunnolla vauhtiin. Alkutaipaleelle mahtui myös imuoteongelmat sekä jossain vaiheessa alkoivat rintaraivarit. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja lopetin imetyksen pojan ollessa 13,5 kik.

Kuopus taas halusi heti alusta asti olla rinnalla melkein koko ajan ja ollaan pärjätty 3 kk ilman lisämaitoja.

 

Mupelo, ihana kuulla että toisen kanssa voi mennä noin paljon helpommin!

täytyypä vielä kysyä tuosta maidon koostumuksesta, tajusin vasta eilen illalla että maitoni on kuin vettä. tai no että siinä olisi maitoa puolet ja se olisi laimennettu vedellä. se on todella vaaleaa ja läpikuultavaa. poju on pissinyt kovasti koko ajan. Onko ihan normaalia? Tutteli tuntuu paksulta kermalta maitooni nähden, siinä vertauskuvaa

Nyt kun olen ollut onneni kukkuloilla tuttelin kelvattua eikä kummempia masuoireita ole ollut ja kakkaa tulee kivasti ja suhtvaivattomasti niin maitoa oikein pulppuaa tisseistä verrattuna aikaisempaan. ongelma on vain nyt se että en viitti "vettä" enää pojalleni juottaa tajuttuani ettei se ehkä olekaan kovin ravitsevaa?

 

Mulla maito on ollut tuollaista laihan näköistä kun on maidontuotantoa ollut ylitarpeenkin eli tissit ihan täynnä. Sitä poika on silti saanut ja tällä hetkellä 6kk ja painoa yli 9kg. Eli luulisin, että ihan on kyllä ollut ravitsevaa

 

tiiariikonen, oletko kuullut koskaan puhuttavan etu -ja takamaidosta?
Ensin tulee ns. etumaitoa joka on ollut varastoituneena rintarauhasissa. Sen tarkoituksena on tyydyttää vauvan janontunne ja se näyttää ihan laihalta maidolta. Tämän jälkeen kun heruminen käynnistyy nousee rintoihin ns. takamaito, joka on koostumukseltaan kermaisempaa ja valkoisempaa. Sen tarkoituksena on tyydyttää nälkä.

Rinnathan hakevat sopivaa maidontuotantomäärää ensimmäisen 3kk ajan. Vauva myös lisää tarvittaessa maidon määrää pitämällä välillä tiheänimun kausia (huom. maito ei ole loppumassa vaikka lapsi roikkuukin rinnalla).

Tai ainakin näin olen itse asian ymmärtänyt, saa toki korjata jos olen väärässä
Älä siis huoli siitä miltä maitosi näyttää. Vaikka kyseessä olisikin etumaito, on se silti rasvaista ja lastasi ravitsevaa (vaikkei siltä näyttäisikään).

 

Älä mieti sitä miltä maitosi näyttää Jos maitoa on alkanut tulla, niin imetä! Hyvällä tuurilla saat vielä oman maidon riittämään vaikka kuinka pitkäksi aikaa

Kyllä äidinmaito on lapsellesi ehdottomasti parempaa kuin korvike, vaikka se näyttäisikin enemmän "maidolta" se on silti nimensä mukaisesti korviketta.

Itse en ole kertaakaan vauvalleni pumpannut, joten en ole omaa maitoa tullut katselleeksi muuta kuin sen mitä on valunut yli tai vauva puklannut, mutta eihän se tosiaan sellaista lehmänmaidon näköistä kyllä ole se äidinmaito. Eli ole huoletta! Ja äidinmaito on koostumukseltaan erilaista tietty, kun se ei tule lehmästä, ja sehän sulaakin nopeammin vauvan vatsassa.

Kuten olet huomannut, stressaamisen vähentäminen voi hyvin helpottaa imetystä.

 

Oletkin jo saanut hyviä vastauksia, mutta kerron vielä oman kokemukseni asiasta. Meille syntyi kolmas lapsi kesällä ja hänen huonon painonnousun vuoksi meidän oli pakko antaa hänelle korviketta pullosta. Kun aikanaan olisimme saaneet lopettaa korvikkeen niin vauva ei enää huolinut rintaa, imi tosi laiskasti yms. Muutaman viikon taistelin imetyksen kanssa, mutta en vain saanut hommaa toimimaan. Epäonnistuminen oli minulle yllättävän kova paikka, enkä tiedä olenko lopullisesti asiaa hyväksynyt vieläkään... En ole koskaan pitänyt korviketta pahana, vaan surun taustalla oli nimenomaan se, että olisin halunnut imettää. Keskimmäistä lasta täysimetin 6kk ja lopetin imetyksen hänen ollessa 11kk, joten varmaan liikaa oletin, että imetys onnistuu tälläkin kertaa.
Pikkuhiljaa olen kuitenkin sisäistänyt sen, että vauva on onnelinen vaikka en imetäkään ja varmasti minäkin olen parempi äiti, kun en hampaat irvessä yritä taistella imetyksen kanssa.
Tsemppiä teille :heart:

 

Elluska88, loistavaa!

CVAD, en ole kyllä kuullut :O kiitos tiedosta! ehkä en sitten heitäkään viemäriin tuota "litkuna" pitämää maitoa

Mariska* kiitos vastauksestasi stressin pitäminen loitolla tuntuu kovin vaikealta kun kaikki tämmöiset loppupeleissä pikku jutut tuntuvat kaatavan koko maailman ;D

Nandel, juurikin näin! imettämisen onnistumattomuus tuntuu haittaavan vain minua eikä poikaa, poju on ikionnellinen pullonsa kanssa. kai se pitää vain hyväksyä ja niellä tappio ja toivoa seuraavan kanssa parempaa onnea asiassa jos sellainen siunaantuu.

minulla siis jatkuu pumppaushelvetti jotta poju saisi kuitenkin tätä maitoa korvikkeen lisänä kun sitä nyt kerran rupesi taas tippumaan!

 

Minulla oli alussa hyvin samanlainen tilanne kuin sinulla. Poika aloitti taivaltaan lastenosastolla ja sai aluksi ruuan nenämahaletkun kautta. Kotona vauva ei suostunut syömään rintaa ja maidon nouseminen kesti. Pumppailin kuitenkin maitoa korvikkeen sekaan ja välillä koetin tarjota rintaakin. Rintaa en tosin edes joka päivä ja pumppailin ehkä 3 kertaa päivässä. Sitten yhtenä päivänä poika ilmeisesti keksi oikean imuotteen tai sitten pumppailu oli lisännyt maitomäärän tarpeeksi suureksi. Tiedä tuota. Noin 2 kk ikäisenä jätettiin lisämaito pois ja mentiin kiinteiden aloitukseen asti pelkällä rintamaidolla. Itse olin jo ajat sitten luovuttanut ajatuksenkin täysimetyksestä.

Itse olin alussa tosi pettynyt ja stressaantunut, kun imetys ei onnistunut, mutta onneksi minulla oli ihana neuvolatäti, joka korosti sitä että että ei äitiys ole imetyksestä kiinni. Ennen synnytystä en ollut paljon edes ajatellut imetystä tai pitänyt sitä tärkeänä. Synnytyksen jälkeen osastolla ei muusta puhuttukaan kuin imetyksestä ja siitä että kun lapsi on toisella osastolla niin pitäisi pumppailla ahkerasti jopa yöllä. Eli kovat paineet saatiin kyllä asiasta tehtyä rankasta synnytyksestä juuri toipuvalle Onneksi kotona mies ja neuvolan täti olivat eri linjoilla ja ottivat huomioon oman jaksamisen.

 

Momsteri, totta tuo paineiden luominen, perseestä suoraan sanottuna! Poika kun joutui nivustyrä leikkaukseen niin lastensairaalassa osastolla jonne poika vietiin todettiin minulle että saan jäädä yöksi jos imetän poikaa! no silmää räpäyttämättä totesin imettäväni mutta otin rintapumpun ja pullon mukaan. yritin tissistä mutta eihän sitä huutoa, hakkaamista, raapimista ja nipistelyä jaksa kauaa kuunnella ja toistakin kiusata!
Olen iloinen puolestasi että olet saanut edes jostain tukea!