Kaksi eri elämäntilannetta :/

Mua ärsyttää ihan hirveästi tällä hetkellä mun pikkusisko. Olemme siis molemmat jo yli parikymppisiä ja työskentelemme samassa työpaikassa. Mutta ongelman ydin on se, että olemme täysin eri elämäntilanteissa. Ikäeroa meillä vain kaksi vuotta, mutta hänellä ei ole vielä lapsia, itse odotan kolmatta ja remontoidaan kotia (ihan viimeisillä voimilla). Sisko asuu rivitalossa vuokralla. Olen erittäin väsynyt arjen pyörittämiseen ja söisin tälläkin hetkellä masennuslääkkeitä, mikäli en olis raskaana. Sisareni, jonka kanssa työskentelen työparina, ei kykene ymmärtämään, että en repeä enään iltaisin kaupungille ja kuntoilemaan. Hän kysyy päivttäin, lähdenkö hänen kanssaan jumppaan yms ja heti kun sanon etten tiedä, en varmaankaan jaksa, hän vilkaisee vatsanseutuani ja toivoo hartaasti etten lihoisi, koska olen niin laiska, enkä liiku. Tänään sitten vääntäydyin sinne salille väliksin, vaikka hermot oli todella kireällä (oli kyllä viimeinen kerta kun lähden ilman omaa haluani) ja hän päivitteli kuinka on laihtunut kolme kiloa kesän aikana. minä puolestani heitin huumorilla, että olen varmaan sitten saanut se kilot häneltä koska painoni on nouddut sen verran. Sisko kuittasi, että niin, kun et käy salilla. En ymmärrä. Olen sanonut, että olen raskaana, olen väsynyt, masentunut. Miksi hän ei voi tajuta, että voimavarat ei riitä enään jumppaan? jatkuva painostus alkaa todella ahdistaa, enkä kuitenkaan uskalla rumastikaan sanoa.... :/

 

Miksi sä olet (taas) raskaana jos olet masentunut, väsynyt ja voimavarat ei riitä edes jumppaan?

 

Masentuneena liikunta on parasta lääkettä. Ns. lepäämään jääminen vain pahentaa tilannetta!

 

Ehkä siskosi on sinusta huolissaan ja yrittää repimällä estää sinua vajoamasta masennuksen ja itsesi laiminlyömisen suohon.

Jos vaikka juttelisit. Sano että sorry, nyt on varmaan niin että sun täytyy etsiä uusi jumppakaveri, mää aion keski-ikäistyä, lihota rauhassa ja vajota masennukseen.

 

Jep. Olis pitänyt taas etsiä toinen foorumi tunteidensa purkamiselle. Täällä ei kyllä tukea saa.

 

[QUOTE="aloittaja";27027214]Jep. Olis pitänyt taas etsiä toinen foorumi tunteidensa purkamiselle. Täällä ei kyllä tukea saa.[/QUOTE]

Tai ei lähdetä mukaan sinun surkutteluun (mikä ei ole hyvä asia).

 

No ole onnellinen et sinulla on sisko, joka haluaa parastasi. Liikunta voi piristää ja auttaa jaksamaan.

 

No jopas on kommentteja taas! Minä en ymmärrä mikset pärähdä kunnolla siskolle? Mun mielestä törkeää käytöstä siskolta ja sori nyt vaan, tyhmää käytöstä sinulta, kun annat toisen sinua noin kohdella...

 

Ei lapettomat sinkut yleensäkään ymmärrä niitä joilla on lapsia ja jos ei ole ollut ikinä raskaana, niin vaikea sitäkään on ymmärtää. Miksi et ap pyydä siskoasi lapsenvahdiksi tai remonttiavuksi, niin ehkä sitten ymmärtäisi tilanteesi paremmin?

 

Kyllä sisko varmaan ymmärtää lasten hoitamisen voivan olla rankkaa, muttei raskauden. Tai joka aamuisen päiväkotiin viemisen ja hakemisen ja niin edelleen.
Edellisille tahtoisin vielä painottaa, että kun on todella masentunut, ei se liikunta helpota. Se kuormittaa lisää ja väsyttää entistä enemmän. Liikunta on terveille hyväksi, sairaille ei. ja masennus on sairaus. Näin... :/

 

Elät hektistä elämänvaihetta ja varmasti siskosi ei ajoittain ymmärrä paineitasi. Minusta siskosi ei kuulosta ilkeältä vaan yrittää piristää sinua, vaikkakin väärällä tavalla. Oletko ehdottanut että sisko tulisi teille auttamaan askareissa? Kuntoilua se lasten kanssa pihalla leikkiminenkin on.

 

No mustakin kuulostaa enempi lukemani perusteella, et siskosi yrittää piristää sua, pyytää mukaan kaupungille ja salille et saisit omaa aikaa. Ite sanoisin siskolle ihan suoraan, mutta asiallisesti mikä mua piristäisi ja auttaisi parhaiten jos olisin sun tilanteessa.

 

Mun mielestä olette molemmat aika nuoria ja vähän kypsymättömiä. Sinä tarvitsisit kiireesti apua masennukseen ja myös ihan konkreettista apua arjen pyörittämiseen, ja aikaa levätä. Siskosi ei vain kykene ymmärtämään, minkälaista on pyörittää lapsiperheen elämää remontteineen ja mahdollisine kiistoineen puolison kanssa. Suosittelen todella suoraa puhetta siskolle, anna suuttua jos suuttuu. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hän itse on samassa tilanteessa, hän tulee mitä nöyrimmin pyytämään anteeksi.

Näin kävi myös minulle, jota ärsytti vuosia, kun lapseton siskoni kävi tasaisin väliajoin kertomassa mulle, kuinka lapsia tulee hoitaa. Onhan hän sentään kasvatustieteiden maisteri, kyllähän hän tietää! Annas olla, kun hän sai ensimmäisen lapsensa...

 

"Kypsymättömiä?" Kenties voin ollakkin, mutta tässä elämäntilanteessa se tuntuu rajulta. On kuitenkin ollut elämän varrella niin pajon vastoinkäymisiä, että jollakin tavalla tuon termin kuuleminen omalle kohdalle loukkaa. mitä vielä pitää tapahtua, että kypsyy? En ymmärrä. Läheisten ihmisten kuolematkin olen arkun juurella surrut. Mitä tarkoittaa kypsymätön?

 

Miksi siskosi pitäisi kärsiä siitä että olet tehnyt omasta elämästäsi paskaa?

 

Anteeksi ap, mutta minusta siskosi kuulostaa mukavalta ja toimii ehkä yrittäen sinulle parasta. Etsii tapoja ottaa sinut mukaan, yrittää piristääkin ehkä? Haluaa pitää yhteyttä ja pitää sinut "mukana elämässä". Ehkä hän nimenomaan on huomannut masennuksesi, ja toimii siten kuin uskoo että on sinulle parhaaksi - ei jätä sinua yksin kotiin homehtumaan.

Ehkä.

 

Minustakin kuulostaa, että siskosi yrittää auttaa - sillä tavalla jonka osaa, se vain on juuri nyt huono tapa. Oletko kertonut siskolle ihan kunnolla, konkreettisesti, miten uupunut olet?

Oletteko sellaisissa väleissä että voisit ehdottaa siskolle yhteistyö- ja avunantosopimusta: hän auttaisi sinua kotitöissä/lasten kanssa olemisessa/rempassa vaikka yhden iltapäivän ja illan viikossa, ja sinä yrittäisit (siis huom, yrittäisit, et pakottaisi itseäsi hampaat irvessä) jaksaa lähteä hänen kanssaan kevyeen jumppaan, kävelylle tai kaupungille tms. vastaavasti kerran viikossa?

Mitenkä muuten, ja tämä ihan sivuhuomautuksena, ei syytöksenä, mitenkäs muuten miehesi vastuunkanto kodista ja lapsista? Meneekö kaikki aika remonttiin vai löytyisikö sieltä päin apua voimien keräilyyn myös?

 

[QUOTE="aloittaja";27027901]"Kypsymättömiä?" Kenties voin ollakkin, mutta tässä elämäntilanteessa se tuntuu rajulta. On kuitenkin ollut elämän varrella niin pajon vastoinkäymisiä, että jollakin tavalla tuon termin kuuleminen omalle kohdalle loukkaa. mitä vielä pitää tapahtua, että kypsyy? En ymmärrä. Läheisten ihmisten kuolematkin olen arkun juurella surrut. Mitä tarkoittaa kypsymätön?[/QUOTE]

Enhän toki voinut tehdä johtopäätöksiä muuten kuin antamiesi tietojen pohjalta, ja niistä tuli vain sellainen mielikuva. Pahoitteluni, kun loukkasin.

 

Miksi siskosi pitäisi kärsiä siitä että olet tehnyt omasta elämästäsi paskaa?

O__O

 

Ap: jos siskosi ei ota kuullakseen sitä, mitä sinulla on sanottavanasi, sinuna sulkisin korvat hänen moitteiltaan. Jos olet raskaana ja niin uupunut, ettet jaksaisi "raahautua" sinne salille, älä hyvä nainen revi itseäsi yhtään enempää kuin mitä voimasi antavat periksi!

Itseäni kiukuttaa ihmiset, jotka tarjoavat liikuntaa lääkkeeksi masentuneelle. Siis todella masennusta sairastavalle ihmiselle, ei sellaiselle, joka on jostain syystä nyt vähän alakuloinen. Se on sama, kuin motkottaisi ykköstyypin diabetesta sairastavalle ruokavalion merkityksestä. Siis liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat tärkeitä, mutta kumpaakaan sairautta ne eivät paranna.

Oletko ap millaisessa hoitosuhteessa? Oletko selvittänyt mahdollisuutta saada esim. perhetyöntekijää tueksesi? Entä sairasloman mahdollisuus?

Vielä kerran: jos siskosi ei ymmärrä, hän ei ymmärrä. Hän tarkoittaa varmasti hyvää, mutta ei osaa auttaa. Ehkä voisit seuraavalla kerralla sanoa hänelle, että jos hän niin kovasti haluaa olla avuksi, hän voisi tehdä sen vaikkapa tulemalla remonttiavuksi sinun tilallesi tai viemällä vanhemmat lapset muutamaksi tunniksi johonkin.