Toggle sidebar

Jokainen miettii sitä joskus...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
En ole koskaan tosissani ajatellut tai harkinnut itsemurhaa. Toki "leikitellyt" ajatuksella siihen tyyliin, että miten sen tekisin mahdollisimman nopeasti ja sivullisia vahingoittamatta. Mutta oikeasti en ole ikinä ajatellut edes puolitosissani, että voisin itsemurhan tehdä tai siihen kyetä. En kyllä koe siihen minkäänlaista tarvettakaan. Rakastan elämääni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja cccc:
Ihan samalla tavalla "maksaja" on vastuussa itsestään ja valinnoistaan, eikä tarvitse maksaa yhtään mitään, jos tälle linjalle lähdetään (että vastuussa tunteistaan, oloistaan, teoistaan jne.)
Click to expand...

Ei ole, jos "potentiaaliset maksajat" on maksajan tietoisesti hankkima puoliso yai hankkimiaan lapsia tai lapsenlapsia/lapsenlapsenlapsia?

Silloin tekijä on ennalta pedannut vastuun ... jonka kieltäyty kantamasta.
Ja hupsua sanoa että joku toinen on pelkällä syntymällään sitoutunut siihen kiellettyyn vastuuseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
Tuollaisia viestejä toivoisin enemmänkin.
Ehkei kyse olekaan siitä, ettei sinulla ole väliin mennyt huonostikin.
Olet vain poikkeuksellisen rakastava ja vastuullinen ihminen, jonka mielestä oma paha olo ei ole syy muiden rakastettujen vahingoittamiseen?

;)
Click to expand...

En jaksa kauheasti vitsailla itsemurha-aiheella ja koen tuon viestisi todella syyllistävänä sekä loukkaanavanakin.

Halusit tietää "toisesta puolesta" ja yritin sitä avartaa, en siis edes voi antaa sellaisia vastauksia, että kaikki on koko ajan tai melkein aina kivasti.

En ole erityisen vastuuton ihminen, vaan ruoskin itseäni pikkuvirheistäkin.
Mutta, en todellakaan jaksa (NYT) ruoskia ja syyllistyä siitä, että harhojeni mukaan minua vainosi mm. viranomaiset, toimittajat, kaikki tuttavat ja nämä kaikki halusivat minulle pahaa, juonivat selkäni takana. "Juonessa" oli mukana myös terapeutti, lääkäri, naapurit, lapsuuden tuttavat jne.
Harhojeni mukaan olin joutumassa vankimielisairaalaan koko loppuiäksi tai vankilaan n. 20 vuodeksi. Kaikki puhuivat minusta, halusivat kostaa sekä tappaa minut. Osa myrkytti minua mm. huumausaineilla.

Tuossa vain osa, esim. yhden tunnin aikana koetuista harhoista ja sillä hetkellä ne oli ihan "täyttä totta". Joten päätin, että tapan itseni tänään ja söin varmaan satoja lääkkeitä ja reaktio tähän oli PELKKÄ NAURU.

<3
 
  • Tykkää
Reactions: Mummeliisa
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
Miksi olisi?

Jos ajattelisin,että Minun Tunteeni ovat niin Suuria Juttuja, että ok, että 297 (vanhempani, puolisoni, sisarukseni, lapseni, ystävani, lapsenlapseni, tuttuni, jne...) maksaa niistä loppuikänsä, ja seuraavakin sukupolvi on omien tunteideni helpottamiseen pyrkineiden valintojeni vajaakykyinen arjessaan... niin eikö se aika itsekästä?

(Monen mielestä EI ole. Monen mielestä vastuu on vain itsestä... ja muilla toki sen Ihmeellisen Ihanan Itsen hyvinvoinnista.)

:)
Click to expand...

En jotenkin pysty näkemään asiaa niin, että ihminen, jolla ei ole taustalla vakava masennus tai vastaava mielen häiriötila, tappaisi itsensä "itsekkyyttään". Mutta tämä tietysti johtuu omista kokemuksista lähipiirin itsemurhista ja niiden yrityksistä. Jos kykenee näkemään oman elämänsä arvokkuuden läheisilleen, silloin on ns. voiton puolella, eikä ehkä toteuta aikeitaan.

Haluaisitko avata hiukan, mistä kimmoke ketjun aloitukseen? oletko syvissä vesissä itse, tai onko sattunut jotain. (ymmärrän toki, jos et täällä halua kertoa)
Joka tapauksessa toivotan kaikkea hyvää. Latteasti sanottu, mutta en keksi parempaakaan :)
 
  • Tykkää
Reactions: riiviöiden äiti
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
Ei ole, jos "potentiaaliset maksajat" on maksajan tietoisesti hankkima puoliso yai hankkimiaan lapsia tai lapsenlapsia/lapsenlapsenlapsia?

Silloin tekijä on ennalta pedannut vastuun ... jonka kieltäyty kantamasta.
Ja hupsua sanoa että joku toinen on pelkällä syntymällään sitoutunut siihen kiellettyyn vastuuseen?
Click to expand...

Hupsua on sinun ymmärtämättömyytesi erittäin vakavista mt-ongelmista.
Ei ole muuta sanottavaa tähän aiheeseen.

"Saa" skitsofrenia tai vastaava, niin ymmärrät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja cccc:
En jaksa kauheasti vitsailla itsemurha-aiheella ja koen tuon viestisi todella syyllistävänä sekä loukkaanavanakin.

Halusit tietää "toisesta puolesta" ja yritin sitä avartaa, en siis edes voi antaa sellaisia vastauksia, että kaikki on koko ajan tai melkein aina kivasti.

En ole erityisen vastuuton ihminen, vaan ruoskin itseäni pikkuvirheistäkin.
Mutta, en todellakaan jaksa (NYT) ruoskia ja syyllistyä siitä, että harhojeni mukaan minua vainosi mm. viranomaiset, toimittajat, kaikki tuttavat ja nämä kaikki halusivat minulle pahaa, juonivat selkäni takana. "Juonessa" oli mukana myös terapeutti, lääkäri, naapurit, lapsuuden tuttavat jne.
Harhojeni mukaan olin joutumassa vankimielisairaalaan koko loppuiäksi tai vankilaan n. 20 vuodeksi. Kaikki puhuivat minusta, halusivat kostaa sekä tappaa minut. Osa myrkytti minua mm. huumausaineilla.

Tuossa vain osa, esim. yhden tunnin aikana koetuista harhoista ja sillä hetkellä ne oli ihan "täyttä totta". Joten päätin, että tapan itseni tänään ja söin varmaan satoja lääkkeitä ja reaktio tähän oli PELKKÄ NAURU.

<3
Click to expand...

ootko nyt ihan varma! Ihmisellä on ajatuksia en tiedä sinun ajatuksistas! Ne voi olla mitä itse ajattelet!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
Tuollaisia viestejä toivoisin enemmänkin.
Ehkei kyse olekaan siitä, ettei sinulla ole väliin mennyt huonostikin.
Olet vain poikkeuksellisen rakastava ja vastuullinen ihminen, jonka mielestä oma paha olo ei ole syy muiden rakastettujen vahingoittamiseen?

;)
Click to expand...

Ikinä ei ole ollut niin paha olo, että olisi ollut tarvetta vahingoittaa tavalla tai toisella muita/itseä, ei läheisiä eikä tuntemattomia.Ja kuten laitoin, ei ole mennyt koskaan niin huonosti, en siis sanonut ettei mulla ole koskaan mennyt huonosti.Ei sellaista ihmistä ole olemassakaan, joka ei olisi kohdannut vastoinkäymisiä jollain elämän saralla ;)
 
en oo koskaan tosissani mutta viime kesänä kun mies jätti toisen takia niin kyllä kävi pikasesti mielessä et jos...mut en tosissani enkä tosipaikan ees edes uskaltais.
 
En ole teinivuosien jälkeen konkreettisesti ajatellut tappaa itseäni, mutta pari kertaa olen toivonut kuolevani, tai ajatellut, että ihan sama, jos en aamulla herää, on tämä jo niin nähty.
Myös pitkän sairausjakson aikana elämänhalu vähitellen hiipui, samalla tavalla huomaamattani lakkasin iloitsemasta ja toivomasta, edes alitajuisesti.
Sitten paranin, ja huomasin, että elämä on kuitenkin elämisen arvoista, suorastaan rakastan elossa olemista.
Yritän muistella sitä tunnetilaa, kun aika ajoin tuntuu raskaalta ja kaikki on kamalaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja cccc:
En jaksa kauheasti vitsailla itsemurha-aiheella ja koen tuon viestisi todella syyllistävänä sekä loukkaanavanakin.

Halusit tietää "toisesta puolesta" ja yritin sitä avartaa, en siis edes voi antaa sellaisia vastauksia, että kaikki on koko ajan tai melkein aina kivasti.

En ole erityisen vastuuton ihminen, vaan ruoskin itseäni pikkuvirheistäkin.
Mutta, en todellakaan jaksa (NYT) ruoskia ja syyllistyä siitä, että harhojeni mukaan minua vainosi mm. viranomaiset, toimittajat, kaikki tuttavat ja nämä kaikki halusivat minulle pahaa, juonivat selkäni takana. "Juonessa" oli mukana myös terapeutti, lääkäri, naapurit, lapsuuden tuttavat jne.
Harhojeni mukaan olin joutumassa vankimielisairaalaan koko loppuiäksi tai vankilaan n. 20 vuodeksi. Kaikki puhuivat minusta, halusivat kostaa sekä tappaa minut. Osa myrkytti minua mm. huumausaineilla.

Tuossa vain osa, esim. yhden tunnin aikana koetuista harhoista ja sillä hetkellä ne oli ihan "täyttä totta". Joten päätin, että tapan itseni tänään ja söin varmaan satoja lääkkeitä ja reaktio tähän oli PELKKÄ NAURU.

<3
Click to expand...

Oliko?
Ammattitaidotonta monella asteella...

:(
 
varmaan viimeks mietin että olisin mielummin kuollut että sais nukkua, kun poika valvotti mua monta kuukautta ja itki jatkuvasti, siis elämänsä ensimmäiset kuukaudet (onneks nyt on jo saanu nukkua pitkään hyvin!). ja onhan sitä ollu aika pohjalla ajoittain elämänsä aikana ja on miettiny että ois parempi kun ei olis hengissä. ikinä en oo kuitenkaan koittanu riistää henkeäni tosissani. tai no, oonhan mä sekottanu päätäni niin paljon aikanaan et ois voinu loppu tulla jossain vaiheessa, lähellä on ollu
 
Ihmisellä voi olla niin paha olla, että ei sitä jaksa loputtomiin. Itsekin olin 3 kk hoidossa ja olotilani vain huononi koko ajan. Ei sellaisessa tilanteessa ole kysymys mistään muusta kuin siitä ettei voimat enää yksinkertaisesti riitä.
 
  • Tykkää
Reactions: Anonyymi
Minulle siihenastisen elämäni rakkain ja tärkein ihminen ampui itsensä 18 vuotta sitten. Mutta olen 100% varma ettei hän kyennyt sillä hetkellä ajattelemaan minun ja meidän muiden tunteita kuolemansa jälkeen, sen tuskan mikä siihen tilanteeseen ajoi täytyi olla niin musertava että se tekee ihmisestä näköalattoman ( näin on myös lukenut joissain aihetta käsittelevissä kirjoissa).
Katkera en ole, ikävä on valtava edelleen, mutta toisaalta osaan jo olla onnellinenkin hänen puolestaan, säästyi paljolta mitä minäkään en olisi halunnut kokea.
Olen ajatellut itsemurhaa itsekin, on "helpottavaa" kun minulla on tie josta pääsen pois, joten voi yhtä hyvin kurkata vielä nurkan taakse. Mutta kun minä kuolen, se rekisteröidään tapaturmaksi, vahingoksi tms.
 
Vuonna 2003, kun minulla oli päällä avioero, kroonisesti sairas taapero ja oireileva vastasyntynyt ja sain tietää eron jälkeen odottavani kolmatta exälleni (raskaus meni kesken). Olin 23-vuotias ja minua väsytti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Littledeath:
Minusta ne on itsekkäitä, jotka oman surunsa vuoksi "pakottavat" toisen olemaan hengissä ja sanovat itsekkääksi jos tappaa itsensä.
Click to expand...

No minusta he vain rakastavat, eivätkä halua rakkaasta ihmisestä luopua. Olisi kamalaa, jos joskus olisin niin pohjalla että "leikittelisin" ajatuksella ja läheiseni sanoisivat minulle, että tee vaan valintasi, ajattele itseäsi. Ei se ole mitään rakkautta, se on sairasta.
 
[QUOTE="kiia";27019476]Ihmisellä voi olla niin paha olla, että ei sitä jaksa loputtomiin. Itsekin olin 3 kk hoidossa ja olotilani vain huononi koko ajan. Ei sellaisessa tilanteessa ole kysymys mistään muusta kuin siitä ettei voimat enää yksinkertaisesti riitä.[/QUOTE]
Joo...
 
Aika monesti. Ei tosin enää moneen vuoteen. En oikeastaan leikitellyt. Olin tosissani ja mietin sitä aina yksin. Kukaan muu ei sitä tiennyt, kukaan ei tajunnut.

Olin perheeni paskasammio, tyyppi, jossa oli vika ja joka oli syyllinen ja jota haukuttiin, nälvittiin, hakattiin ja aliarvostettiin. Sairastuinkin ja varmaankin sen vuoksi,että olin ihan loppu ja yksin. Sain olla yksi sairauteni kanssa. Kukaan ei kysynyt mitään.

Nyt yritän tulla ehjemmäksi. Tai edes riittäväksi. Vieläkin välillä riipii niin, että lähes tukehdun henkiseen tuskaani. Olen suunnitellut tappavani äitini, mutta aikuisempana ymmärsin, että sen takia en linnaan lähde, sitä iloa se ei enää saa.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi
En ole koskaan miettinyt tai harkinnut itsemurhaa. Ei ole tullut sellaista tilannetta vastaan, lisäksi pelkään kuolemaa yli kaiken. En usko jumalaan vaan siihen että ihminen lakkaa olemasta samalla kuin kuolee, kuten kasvitkin.
Itsekkäistä syistä siis jätän itsemurhan (toivottavasti) kokematta.
 
[QUOTE="vieras";27019823]Aika monesti. Ei tosin enää moneen vuoteen. En oikeastaan leikitellyt. Olin tosissani ja mietin sitä aina yksin. Kukaan muu ei sitä tiennyt, kukaan ei tajunnut.

Olin perheeni paskasammio, tyyppi, jossa oli vika ja joka oli syyllinen ja jota haukuttiin, nälvittiin, hakattiin ja aliarvostettiin. Sairastuinkin ja varmaankin sen vuoksi,että olin ihan loppu ja yksin. Sain olla yksi sairauteni kanssa. Kukaan ei kysynyt mitään.

Nyt yritän tulla ehjemmäksi. Tai edes riittäväksi. Vieläkin välillä riipii niin, että lähes tukehdun henkiseen tuskaani. Olen suunnitellut tappavani äitini, mutta aikuisempana ymmärsin, että sen takia en linnaan lähde, sitä iloa se ei enää saa.[/QUOTE]


ei tarkota sitä että äitäis pitäs tappaa! Siitä voi erota ! Ja näin minä olen aikuinen ja minulla "siivet" yrittää ainakin kun annat neuvoa!
 
Mä olen kokenut vain kuolemanpelkoa. En halua kuolla.

Kaikkein vähiten oman käden kautta.

Itsemurha on maailman itsekkäin teko, joskin itsekritiikkinä rehellistä, koska itsemurhan tehnyt ihminen ei voi olla muuta kuin kusipää.

Anteeksi rehellinen mielipiteeni.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa