Miksi jotkut saavat onnea ja toiset eivät?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kokemus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kokemus

Vieras
Mietin..
Miksi tässä elämässä jotkut saavat suuren onnen ja toiset saavat niin vähän onnea?

Olen yrittänyt tehdä elämässä asiat hyvin ja siitä huolimatta koen, että menen vastoinkäymisestä toiseen. Monesti miettinyt, että miksi minä joudun kokea näin kovan tien. Olen ollut parisuhteessa. En pettynyt, mutta minua petettiin. Olin mielestäni kiltti ja kohtelin miestäni hyvin.
Työelämässä minua on kiusattu, joka on ollut rankkaa. Olen hakenut asiaan toki apua ja vaihtanut töitä. En ole koskaan kiusannut ketään työpaikoilla ja mielestäni olen ollut hyvä ihminen muita kohtaan.
mietin, että olen myös sairastellut paljon. Paljon kipeitä vakavia sairauksia, jotka ovat omalla tavallaan hankaloittaneet elämääni.
Joskus kysyn.. Miksi tämä kaikki minulle annetaan?
 
Minä taas valitsen tämän "vaikean" tien mielummin. Tai mikä nyt on vaikeaa? Se on niin suhteellista, mutta mielummin kynnän ja kynnän läpi elämäni kuin pintaliitelisin ja luulisin itsestäni liikoja.

Sitä osaa olla niin onnellinen niin pienestä näillä elämän eväillä :) .
 
Oletko sä elämässäsi tehnyt asioita, joita todellakin itse haluat ja jotka tekevät sut onnelliseksi? Vai oletko tehnyt asioita, joita kuvittelet, että sun pitää tehdä, ja sitten odottanut, että joku antaa sulle onnen? Mä mietin, milloin mulle on annettu onnea ja oikeastaan 2 kertaa eli kun tulin raskaaksi. Muutoin en koe saaneeni onnea vaan olen itse joutunut onneni hankkimaan.
 
Nykyään on muotia sisustaa klisheisillä teksteillä.
Yksi niistä suosituista tauluista on sellainen, jonka tekstin uskon täysin todeksi:

happines_way_of_life_sign.jpg
 
[QUOTE="niin";26996512]Minä taas valitsen tämän "vaikean" tien mielummin. Tai mikä nyt on vaikeaa? Se on niin suhteellista, mutta mielummin kynnän ja kynnän läpi elämäni kuin pintaliitelisin ja luulisin itsestäni liikoja.

Sitä osaa olla niin onnellinen niin pienestä näillä elämän eväillä :) .[/QUOTE]

Mielummin pintaliitelisin kuin kyntäisin. Itse olen suht helpolla päässyt tähän asti ja ne kokemukset mitä siitä vaikeammasta tiestä on ollut, ei todellakaan houkuta.

Asennevamma taitaa olla ainoa ongelma joka pintaliitäjillä on :)
 
Varmaan liki kaikkien elämään kuuluu sekä vastoinkäymisiä että niitä hyviä asioita. Tietenkään eivät mene suinkaan aina tasan mutta toisaalta on niitäkin ketkä keskittyvät vastoinkäymisiin niin etteivät näe onneaan niiden läpi. Onneen on myös mahdollista vaikuttaa itse, niin kuin tässä on jo kirjoitettukin kannattaa tehdä niitä valintoja mitä itse oikeasti haluaa eikä yrittää elää muiden oletusten mukaan "kiltisti" odottaen että onni on joku palkinto mikä ilmestyy jostain.
 
Toi on niin suhteellista. Oman kokemukseni perusteella voin todeta, että monen asian kokeminen riippuu persoonallisuudesta. Yksi minulle erittäin läheinen ihminen menetti tuossa taantumassa 2008 firmansa ja sairastui syöpään samana vuonna. Talousvaikeudet, perheen jaksaminen ja esikoistyttären rankka diagnoosi siihen päälle. Silloin mietin, että koskahan tämä nyt riittäisi yhdelle perheelle.

Nyt kävimme heidän luonaan jälleen, kuten aina kesäisin. Vaikeudet oli selätetty, terveen paperit saatu ja uudet tuulet työrintamalla. Keskustelimme yömyöhään, ja tämä ihana mies huokaisi: "Kyllä joskus ottaa hermoon, kun joutuu likat aamulla viemään ennen seitsemää päiväkotiin ja yks repii vaatteita ja toinen sylkee puurot lattialle. Sukkia ei löydy ja koira on kussut eteiseen. Silloin mä mietin, että ehkä mä kuitenkin saan syöttää tätä puuroa pienelle ja etsiä niitä sukkia. Tulee hymy huulille väkisinkin."

Mä olin ihan mykistynyt.
 
Olen miettinyt ihan samaa, tosin toisesta asemasta...ts. mietin aina mitä ihmettä teen oikein tietämättäni, kun tuntuu, että onni jatkuvasti matkassa mukana. Ajoittaiset vastoinkäymisetkin kääntyvät yleensä nopeasti onnenpotkuiksi. Toisaalta uskon vahvasti, että ihmisen omilla valinnoilla on paljon merkitystä minkälaiseksi elämä muotoutuu, mutta oikeasti on mulla niin tajuttomasti onneakin matkassa =). Ehkä edellisen elämän teot ? Ehkä se, että koetan elää kunnioittaen kaikkea elävää ? Ehkä karma haluaa minun jatkavan nykyistä linjaani =D
 
Olen miettinyt ihan samaa, tosin toisesta asemasta...ts. mietin aina mitä ihmettä teen oikein tietämättäni, kun tuntuu, että onni jatkuvasti matkassa mukana. Ajoittaiset vastoinkäymisetkin kääntyvät yleensä nopeasti onnenpotkuiksi. Toisaalta uskon vahvasti, että ihmisen omilla valinnoilla on paljon merkitystä minkälaiseksi elämä muotoutuu, mutta oikeasti on mulla niin tajuttomasti onneakin matkassa =). Ehkä edellisen elämän teot ? Ehkä se, että koetan elää kunnioittaen kaikkea elävää ? Ehkä karma haluaa minun jatkavan nykyistä linjaani =D

Mietin tätä ja minäkin kunnioitan kaikkea elävää.. En usko, että se on tästäkään kiinni.
En itse usko karmaan, vaikka karmalla tätä voisikin selittää, että menneiden elämän "synnit" pitää käydä tässä elämässä läpi. Uskon kuitenkin vaan tähän yhteen elämään.

Kiitos muuten kaikille tähän ketjuuni vastanneille :)
 
Mä oon aina yrittänyt kaikille takoa, että vastoinkäymisiä on elämässä siksi, että sitä oppisi arvostamaan elämän pieniä asioita. Paskaa olen minäkin kokenut, mutta nykyään olen onnellinen monista pienistä asioista. Mulla on sairauksia, mutta eivät vaivaa enää niin pahana kuin ennen -> ei ketuta kun sairaus on aktiivisena, kun muistelen aikaa, jolloin se oli kokoajan aktiivinen. Nykyinen mies ei ole täydellinen, mutta edellinen mies oli niin totaalisen paska, että arvostan pieniä asioita nykyisessä miehessä, joita toiset pitävät itsestäänselvyyksinä. Lapset ovat sairastelleet paljon ja nyt ne terveet hetket tuovat entistä enemmän onnea (mitä ei ehkä täysin terveiden lasten vanhemmat osaa arvostaa). Olen ollut työtön, nykyään on pienipalkkainen työ, mutta raha ei ratkaise, vaan olen onnellinen siitä, että on edes jotain töitä. Näitä esimerkkejä olisi enemmänkin. Yksi päivä yritin toivoa (typeränä taikauskoisena jostain ripsen lähtemisestä) enkä keksinyt mitään toivottavaa :D Olen siis erittäin onnellinen elämässäni, joka jonkun toisen mielestä saattaisi olla totaalisen perseestä :D Mulle onnellisuus on asenne-kysymys.
 
Mä oon aina yrittänyt kaikille takoa, että vastoinkäymisiä on elämässä siksi, että sitä oppisi arvostamaan elämän pieniä asioita. Paskaa olen minäkin kokenut, mutta nykyään olen onnellinen monista pienistä asioista. Mulla on sairauksia, mutta eivät vaivaa enää niin pahana kuin ennen -> ei ketuta kun sairaus on aktiivisena, kun muistelen aikaa, jolloin se oli kokoajan aktiivinen. Nykyinen mies ei ole täydellinen, mutta edellinen mies oli niin totaalisen paska, että arvostan pieniä asioita nykyisessä miehessä, joita toiset pitävät itsestäänselvyyksinä. Lapset ovat sairastelleet paljon ja nyt ne terveet hetket tuovat entistä enemmän onnea (mitä ei ehkä täysin terveiden lasten vanhemmat osaa arvostaa). Olen ollut työtön, nykyään on pienipalkkainen työ, mutta raha ei ratkaise, vaan olen onnellinen siitä, että on edes jotain töitä. Näitä esimerkkejä olisi enemmänkin. Yksi päivä yritin toivoa (typeränä taikauskoisena jostain ripsen lähtemisestä) enkä keksinyt mitään toivottavaa :D Olen siis erittäin onnellinen elämässäni, joka jonkun toisen mielestä saattaisi olla totaalisen perseestä :D Mulle onnellisuus on asenne-kysymys.
Samoin. Mulle onnellisuus on pitkälti niitä kaikkia kivoja asioita, joita teen. Niitä läheisiä ja ystäviä, joiden kanssa vietän aikaani. Sitä, että ajattelen elämäni hyviä asioita huonojen asioiden sijasta. Sitä, että mulla on tavoitteita ja suunnitelmia.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Mietin tätä ja minäkin kunnioitan kaikkea elävää.. En usko, että se on tästäkään kiinni.
En itse usko karmaan, vaikka karmalla tätä voisikin selittää, että menneiden elämän "synnit" pitää käydä tässä elämässä läpi. Uskon kuitenkin vaan tähän yhteen elämään.

Kiitos muuten kaikille tähän ketjuuni vastanneille :)

Kiitos itsellesi ketjun aloittamisesta =). Jatkuvassa eksistentiaali-kriisissäni vaan tulee näitä pohdittua. En usko varsinaisesti elämän kiertokulkuun jne. hyvä tulee hyvän luo ajatteluun, mutta todella pohdin asettamaasi kysymystä hyvinkin usein. Toisaalta se, että itse pystyisi valinnoillaan määrättömästi ohjaamaan kohtaloaan ei myöskään ole mielestäni uskottavaa...miksi esim. Taberman kuoli "nuorena", miksi toisaalta joku "jammu-setä" porskutteli kauemmin. Miksi syöpätutkija Leena Palotie menehtyi syöpään varhain, toisten terveyden eteen äärettömän arvokasta työtä tehtyään...kohtalon ivaa ?
 
Mulla on ollu vastoonkäymisiä tarpeeksi yhdelle elämälle ja uskon, että ei ne tähän oo loppunu. Oon sairastanu kahdesti syövän ja hoidot on aiheuttanu vahinkoa mun elimistös monella tapaa mm. kilpirauhasen vajaatoiminta ja kuolio reisiluun pääs. Ero lapsen isästä ja muutenki menny rakkauselämä välillä päin persettä. Usko rehellisiin miehiin ja toimivaan parisuhteeseen on menny. Toista lasta tuskin tulee. Yks kusipää päätti syyskuus -08 tappaa ihmisiä meidän koululla ja vaikka en nähny enkä kuullu mitää niin ikuuset henkiset arvet tuo jätti. Taitaa joku muistisairaus olla ainoa joka vie tuon päivän ja seuraavien päivien tunteet ja tapahtumat mielestä.

Mutta toisaalta... mulla on rakastavat ja tukevat vanhemmat. Kaksi ihanaa sisarusta. Osa-aikaanen työpaikka alalla josta pidän. Entisellä koululla jaksettiin nousta ylös kaikesta huolimatta ja ketää ei jätetty yksin sen surun kans. Opiskelen alalle josta pidän. Kavereita jotka tukee ja ovat vain olemas. Ja ennen kaikkea mulla on 8v. tyttö. :heart:
 
kerro, miten onnea ansaitaan. Miten onnea pystyy itse tekeen?

Oikeasti aina ei sille voi mitään, miten elämä vie..
Tekemällä valintoja ja asioita, jotka tuottavat itselle iloa. Koittamalla olla ajattelematta ikäviä asioita. Tiedän itsekin, että joskus se on esim kipujen yltyessä koviksi aika vaikeaa, mutta juuri niinä hetkinä mä koitan tehdä jotain itseäni ilahduttavaa sen sijaan, että jäisin kärvistelemään kipujen keskelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26997121:
Tekemällä valintoja ja asioita, jotka tuottavat itselle iloa. Koittamalla olla ajattelematta ikäviä asioita. Tiedän itsekin, että joskus se on esim kipujen yltyessä koviksi aika vaikeaa, mutta juuri niinä hetkinä mä koitan tehdä jotain itseäni ilahduttavaa sen sijaan, että jäisin kärvistelemään kipujen keskelle.


Sen olen myös huomannut, että onnettomimpia ovat ne ihmiset, jotka etsimällä etsivät huonoja puolia. Aina en toki itsekään jaksa olla onnellinen vaan joskus masennus vie voiton, mutta aina olen sieltäkin jaksanut ponnistaa ylös takaisin.
 
Mä pääsin elämässä aina suht helpolla, aina avautui uusi ovi, jos vanha sulkeutui ja asiat kääntyivät parhaimpaan päin vaikken itse tehnyt muuta kuin marisin asiasta. Jostain syystä viimeiset kuutisen vuotta on menneet päin helvettiä, ja kun ratkaisua ei olekaan ilmaantunut itsestään, olen ihan hukassa.
 
Sen olen myös huomannut, että onnettomimpia ovat ne ihmiset, jotka etsimällä etsivät huonoja puolia. Aina en toki itsekään jaksa olla onnellinen vaan joskus masennus vie voiton, mutta aina olen sieltäkin jaksanut ponnistaa ylös takaisin.
Totta. Lisäksi ne ihmiset, jotka jotain asiaa toivoessaan tai halutessaan ensimmäisenä miettivät kaikki esteet, mitä toiveen toteuttamiselle on. "Haluaisin, mutta en voi, koska...." sen sijaan, että miettisivät, mitä heidän pitäisi tehdä sen toiveensa toteuttaakseen.
 

Yhteistyössä