Tänään monen kotihoidetun lapsen maailma romahti.

Olisi mukava kuulla Triplaisän uusia kommentteja eskarista! Vieläkö kotihoidetut tarvitsevat kriisiapua vai joko alkaa tasaantumaan? Muita huomioita?

 

raskasta muille äideille ja lapsille se ja jopa sille omalle. että äiti jää siihen itkukurkussa seisomaan ja hyssyttämään. lapsi pitäis vain hyvästellä ja lähteä. ei kovinkaan mone itke enää viiden minsan päästä kun äiti on hävinnyt näköpiiristä

 

raskasta muille äideille ja lapsille se ja jopa sille omalle. että äiti jää siihen itkukurkussa seisomaan ja hyssyttämään. lapsi pitäis vain hyvästellä ja lähteä. ei kovinkaan mone itke enää viiden minsan päästä kun äiti on hävinnyt näköpiiristä

Tilanteessa siis kaikki avuttomia. Hoitaja jolla ei ole keinoja auttaa, vanhempi joka yhtä avuton ja lapsi jolla hätä ja kaikkein huonoimmat edellytykset hädästä yksin selvitä. Siis paras keino on äidin lähteä ja jättää lapsi yksin hätänsä kanssa? Kun pistää pään puskaan niin ehkä kaikki järjestyy...

 

[QUOTE="vieras";26918426]Olisi mukava kuulla Triplaisän uusia kommentteja eskarista! Vieläkö kotihoidetut tarvitsevat kriisiapua vai joko alkaa tasaantumaan? Muita huomioita?[/QUOTE]
Kansalliskaartin voi kutsua takaisin sillä tilanne on rauhoittunut ja kaikki näyttävät viihtyvän. Kaikki hyvin so far.

 

[QUOTE="nainen";26902318]Mä ainakin olen ylpeä siitä, että minä itse kasvatan lapseni elämän alussa, eikä vieras hoitotäti.[/QUOTE]

Sinä kasvatat, mutta kaikki eivät opeta lapsilleen edes perustaitoja, vaan passaavat kotona. Sitten ne lapset tulevat esikouluun eivätkä osaa edes maitoa itselleen kaataa. Kyllä sen erottaa kun vähän aikaa seurailee, että kuka on ollut kotona pumpulissa ja kuka päiväkodissa...

 

Meidän sällin eskariin ei tainnut tulla yhtään kotihoidettua :xmas:

Kysyin nääs sälliltä, että itkikö joku. Katsoi mua ihmeissään ja totesi että "no ei...mut moni nauroi ja tykkäsi"

 

[QUOTE="vieras";26919262]Tilanteessa siis kaikki avuttomia. Hoitaja jolla ei ole keinoja auttaa, vanhempi joka yhtä avuton ja lapsi jolla hätä ja kaikkein huonoimmat edellytykset hädästä yksin selvitä. Siis paras keino on äidin lähteä ja jättää lapsi yksin hätänsä kanssa? [/QUOTE]
Mutku ei ole mitään hätää. Sen voi osoittaa lapselle sanoin, elein, teoin. Ilman, että soutaa ja huopaa, ja itsekin hätääntyy, antaen lapselle viestin siitä että on oikeastikin syytä itkuun.

 

Kansalliskaartin voi kutsua takaisin sillä tilanne on rauhoittunut ja kaikki näyttävät viihtyvän. Kaikki hyvin so far.

Siis tunnepurkaukset eivät kertoneetkaan kotilasten vajaavaisista sosiaalisista taidoista vaan ihan normaalista lapsen reaktiosta kun heitä ei riittävästi oltu valmisteltu uutta tilannetta varten. Lapset jotka eivät reagoi ja joita ei ole valmisteltu, ovat tottuneet kieltämään tunteensa eikä tämä todellakaan kerro heidän kyvystään hallita uutta tilannetta. Reaktion näkyvän ilmaisun puute ei useinkaan kerro lapsen sisäisestä tilasta. Sama väärinkäsitys, joka niin tavallinen vanhemmilla sekä valitettavasti myös usein hoitajilla on kun alle 2v aloittaa päiväkodissa ja lopettaa itkun kun äiti ei enää näköpiirissä,uskotaan että lapsen hätä on hävinnyt mutta näin ei valitettavasti ole.Kun lapsi ei vielä tunne ketään aikuista riittävästi että pystyisi tämän apuun luottamaan, ei hän myöskään tunnettaan pysty näyttämään.

 

Mutku ei ole mitään hätää. Sen voi osoittaa lapselle sanoin, elein, teoin. Ilman, että soutaa ja huopaa, ja itsekin hätääntyy, antaen lapselle viestin siitä että on oikeastikin syytä itkuun.

Mutku eikö se niin ole meidän aikuistenkin kohdalla että kun joudumme uuteen pelottavaan tilanteeseen niin se mikä auttaa että pystymme paremmin hahmottamaan tilanteen jonkun avulla joka pystyy meitä auttamaan KUUNTELEMALLA juuri meidän kysymyksiä. Paljoakaan ei ole apua sellaisesta että vaan iloisesti "auttaja" kertoo että ei ole syytä huoleen kaikki ok ja sitten poistuu paikalta. Saattaa olla että auttaja tietää ettei tilanteessa hätää mutta ME emme sitä tiedä ilman apua tilanteen jäsentämisessä. Silloin kyllä meillä tunne että ei tuosta "auttajasta" paljokaan apua ollut!

 

Turha liikaa ajatella asioita mustavalkoisesti. Ei päiväkodissa ole mitään pahaa. Toisaalta liian pitkä päivä on liian raskas. Eiköhän se sopiva aika päiväkodissa ole lapselle ihan kiva.

Keski-Euroopassa kotiäidit vievät AINA lapsensa aamupäiviksi hoitoon. Ei siinä ole mitään pahaa.

 

Voi jummi kun jaksaisi kaikkien kirjoitukset lukea - laiska minä kun en jaksa.
Sen kummemmin ottamatta kantaa kirjoituksissa olleeseen juupas / eipäs keskusteluun - tottahan jokainen pitää omaa hoitomuotoaan parhaana, niin kuuluukin - lällätän ko. päiväkodin / eskarin tädeille, jotka antoivat vanhempien soutaa huopaa edes takas. Meilläpäin vanhemmat ohjeistetaan erotilanteeseen jo tutustumis käynnillä, ja tarpeen mukaan autetaan eroamaan lapsesta ensimmäisenä aamuna, jolloin ees taas vehtaavat äipyt ja isukit saadaan ajoissa lähtöön ja tilanne hallintaan.
Kiitos hei.
ps. kolmisisukki on aika hyvä provoamaan ja käyttelemään sanaa, kannattaisi se valjastaa johonkin kehittävämpään kuin täällä näppäilyyn. Voimahali

 

Harvemmin kuullut että miehet on katkeria valinnastaan mennä varhain töihin ja viedä lapset päivähoitoon. Näinpä sitten tämänkin päivän

Omat lapseni on kotihoidettuja ja näin ollen valikoituneet aina siihen eskariryhmään johon tulevat päiväkodin ulkopuolelta tulevat lapset. Suurin osa kotihoidettuja kuten meilläkin. Eikä ole erityistä parkumista ollut, siis ei todellakaan erottunut ei tutustumispäivänä eikä aloituksessa. Mutta kieltämättä, jonkin verran on välillä taidoista jäljessä esim askarteluissa jne. ryhmän lapset ellei ole kerhoissa tai kuvataidetunneilla yms käyty. Kotona ei kuitenkaan niin laajasti materiaaleja hankita (aaltopahveja, kivimaaleja, kuviosaksia...) niin paljon uutta ja outoa - mutta kivaa kuitenkin.