Tänään monen kotihoidetun lapsen maailma romahti.

"Lievää"´yleistystä? No sanotaan nyt sitten että ainakaan ne kotihoidetut lapset ei olle sellaisia riiviöitä jotka ovat jo pienestä oppineet pitämään puolensa toisten lasten kustannuksella.

Ai ei vai? Meidän lapsi on ollut hoidossa 1v2kk-ikäisestä ja ystäväni lasta kotihoidetaan vieläkin (ovat samanikäisiä, nyt ikää noin 1v10kk). Aina kun nähdään, lapsia ei voi jättää hetkeksikään keskenään leikkimään, kun tämä kotihoidettu lapsi on lastani läpsimässä, repimässä hiuksista jnejnejne. Oma lapseni osaa jakaa lelut/leikit, kotihoidettu lapsi pitää kynsin hampain kiinni omistaan. Että yleistä sinä vaan

 

Nähdäkseni en maininnut sen häiritsevän ketään. Tai no, ehkä se sitä lasta häiritsi eniten juuri se kotihoitajamamman "lähden... enpäs lähde... lähden... enpäs lähde"-ramppaaminen. Törkeää pienen lapsen kiusaamista!

Mistä sä muuten tiedät että ne oli juuri kotihoitajamammoja? Asutteko jossain tuppukylässä jossa kaikki tuntee toisensa vai kävitkö ihan kysymässä?

 

Niin siis miten tuo nyt eroaa siitä, että ne pienempänä hoidon aloittaneet ovat aikoinaan myös ensimmäisenä hoitopäivänä myös todennäköisesti itkeneet. Onko parempi itkettää yksivuotiasta, kuin kuusivuotiasta?

 

Onko siinä nyt sitten jotain ylpeiltävää että hoidatat lapsiasi laitoksessa toisten veroäyreillä?
Laskepa kuinka paljon lapsen kokopäivähoitopaikka maksaa, eipä taida itse maksamasi verot ihan riittää.

Meillä sentään hoidetaan omat lapset omin rahoin.

 

[QUOTE="vieras";26895474]Yleensä Triplaisän kirjoituksissa on asiaan, mutta nyt tuli rimanalitus [/QUOTE]
Kirjoitin vain objektiivisista havainnoistani.

opcorn:

 

Tuskin niitä ihan 100% pelkästään kotona olleita eskarilaisia on kovin paljon. Yleensä melkein kaikilla kotihoidetuilla(kin) lapsilla on kokemusta jonnekin paikkaan jäämisestä, esim kerhoon tms.

Mun parhaan ystävän esikoinen kyllä on tälläinen täysin vain kotona ollut lapsi, Aloitti viime viikolla eskarin ja on ihan riemuissaan. Oli juossu sinne leikin tohinaan heti portilta eikä meinannu malttaa heippaa sanoa. Koskaan ei oo aiemmin ollu missään, ei kerhoissa, ei muskareissa, ei missään. Ihan vaan kotona.

No varmasti olikin sitten innoissaan, kun pääsi kotoseinien sisältä pois! Olis kannattanut varmaan viedä aikaisemmin jo, lapsiriepu siellä kärsinyt ilman toisia lapsia ja virikkeitä.

 

[QUOTE="vieras";26895454]Et kysynyt minulta, mutta tottahan se on, että lasta kannattaa hieman harjoittaa tuohon hoitoon jäämiseen ennen sitä pelottavan eskarin alkua. Pk lapsethan on tottuneet siihen, että iskä/äiskä nakkaa aamulla hoitoon ja TULEVAT HAKEMAAN ILTAPÄIVÄLLÄ pois, eli tietävät että kun vanhemmat lähtee, niin eivät hylkää. Siinä mielessä tuo sun heitto siitä, ettei pk-lapset kaipaa omia vanhempiaan on ihan schaissea. Tottakai kaipaavat, mutta kun tietävät että vanhemmat tulee takaisin niin osaavat ottaa rennolla kädellä ja nauttia päivän leikeistä. [/QUOTE]

Ihan varmasti 6-vuotias tietää vielä paremmin että hänet kyllä tullaan hakemaan pois ja tietävät kyllä että mistä eskarissa on kyse. Ja siinä iässä on jo hyvä totutella olemaan ilman vanhempiaan pieniä hetkiä. Eskarihan kestää vain n. puoli päivää, kun taas päiväkodissa olo aika yleensä yli 8h.

 

[QUOTE="vieras";26895488]Ai ei vai? Meidän lapsi on ollut hoidossa 1v2kk-ikäisestä ja ystäväni lasta kotihoidetaan vieläkin (ovat samanikäisiä, nyt ikää noin 1v10kk). Aina kun nähdään, lapsia ei voi jättää hetkeksikään keskenään leikkimään, kun tämä kotihoidettu lapsi on lastani läpsimässä, repimässä hiuksista jnejnejne. Oma lapseni osaa jakaa lelut/leikit, kotihoidettu lapsi pitää kynsin hampain kiinni omistaan. Että yleistä sinä vaan [/QUOTE]

Meillä on toisinpäin. Meidän kotihoidettu 2v osaa jakaa lelut ja leikit ja on sosiaalisesti erittäin kehittynyt. Kaverin 9kk vanhana päiväkotiin viety, nyt 2vuotias, läpsii ja repii, tönii jne. On oppinu päiväkodissa että kyynärpäätaktiikalla on selvittävä toisten joukossa. Yleistä sinäkin vain

 

Minusta tuntui hieman pahalta, etteivät lapseni koskaan ole ikävöineet perääni. Vaikkakin olivat kohtalaisen pitkään kotihoidossa.

 

[QUOTE="vieras";26895495]No varmasti olikin sitten innoissaan, kun pääsi kotoseinien sisältä pois! Olis kannattanut varmaan viedä aikaisemmin jo, lapsiriepu siellä kärsinyt ilman toisia lapsia ja virikkeitä.[/QUOTE]

Niin mutta miksi se ei takertunut äitiin ja itkenyt täysillä voluumeilla? eikös sen pitäisi mennä niin mikäli ap:ta on uskominen, kun se kerran on kotihoitajamamman lapsi?

 

[QUOTE="vieras";26895487]Mikä armonpäivä nyt on? Mitä tuo sanonta tarkoittaa? Tai minkä viestin haluat antaa käyttämällä sitä sanontaa?[/QUOTE]

Se on yleinen sanonta. Ei viittaa mihinkään yleiseen päivään. Sillä vain halutaan tähdentää, että miksi JUURI TÄNÄ PÄIVÄNÄ tuli mieleen kirjoittaa tuollainen purkaus.

 

Ohhoh, voiko olla edes totta

 

Pitäisi lailla säätää että kaikki lapset joutuisivat tarhaan viimeistään 2 vuoden iässä. Sakot vanhemmille jotka aiheuttavat tuollaisia traumoja lapsiparoilleen :|

 

Niin siis miten tuo nyt eroaa siitä, että ne pienempänä hoidon aloittaneet ovat aikoinaan myös ensimmäisenä hoitopäivänä myös todennäköisesti itkeneet. Onko parempi itkettää yksivuotiasta, kuin kuusivuotiasta?

En meinannu jaksaa lukea koko ketjua, mun onneks nopsaan luin, koska ihan samaa piti tulla sanomaan.

 

[QUOTE="vieras";26895488]Ai ei vai? Meidän lapsi on ollut hoidossa 1v2kk-ikäisestä ja ystäväni lasta kotihoidetaan vieläkin (ovat samanikäisiä, nyt ikää noin 1v10kk). Aina kun nähdään, lapsia ei voi jättää hetkeksikään keskenään leikkimään, kun tämä kotihoidettu lapsi on lastani läpsimässä, repimässä hiuksista jnejnejne. Oma lapseni osaa jakaa lelut/leikit, kotihoidettu lapsi pitää kynsin hampain kiinni omistaan. Että yleistä sinä vaan [/QUOTE]

Yhden tai muutaman tapauksen perusteella vedetään johtopäätöksiä eikö se juuri ole yleistämistä.

Tämän kaltaiset avaukset ja yleistykset on maailman typerimpiä jotka ei paranna kenenkään asemaa ei niiden päiväkotilasten eikä kotona hoidettujen.

 

Eskaritätinä voisin todeta että en tiedä mistä puhut.

 

Minusta tuntui hieman pahalta, etteivät lapseni koskaan ole ikävöineet perääni. Vaikkakin olivat kohtalaisen pitkään kotihoidossa.

sama vika, keskimmäisen (Likka) olis voinu viedä ihan minne vaan aamulla, heittää ovesta sisään ja sanoa heippa, ni sinne olis iloisena jäänyt.tiiä sit onko se kovinkaan hyvä juttu =)

Viimevuoden eskareissa oli Neidin ryhmässä yksi poika joka oli monta vuotta jo ollut hoidossa (samassa ryhmässä kuin Neiti ) niin silti se useampana aamuna itki äidin perään, joten ei se itkeminen aina siitä kotihoidota kiinni ole.Lapset vaan on erilaisia, ja vanhemmat.

 

Se on yleinen sanonta. Ei viittaa mihinkään yleiseen päivään. Sillä vain halutaan tähdentää, että miksi JUURI TÄNÄ PÄIVÄNÄ tuli mieleen kirjoittaa tuollainen purkaus.

Mikä erityinen päivä tämä nyt sitten on? Ei kaikilla ala koulut ja eskarit tänään, monilla ne alkoivat jo viime viikolla ja monella vasta keskellä tätä viikkoa. Miksi tästä ei voisi kirjoittaa juuri nyt, kun joillakin se tilanne on ollut juuri tänään, joillakin ollut jo, joillekin ei tulekaan, joillakin edessä?

 

Nähdäkseni en maininnut sen häiritsevän ketään. Tai no, ehkä se sitä lasta häiritsi eniten juuri se kotihoitajamamman "lähden... enpäs lähde... lähden... enpäs lähde"-ramppaaminen. Törkeää pienen lapsen kiusaamista!

Olen aivan samaa mieltä sinun kanssasi! Jos lapsen aikoo viedä jonnekin, niin se on sitten vaan heippa ja nähdään iltapäivällä. Itse olen harrastanut sitä, että pohjustan tilanteita suusanallisesti eli kerron, miten aamu tulee sujumaan, mitä päivällä tehdään ja milloin äiti palaa takaisin. Fiksu pointti sulta, mutta minusta se ei ollut kuitenkaan tekstisi pääasiallinen viesti.

Muista ensi kerralla, että kirjoituksen keskeinen viesti on syytä ilmoittaa jo otsikossa ja jokaisesta kappaleesta täytyy löytyä kytkös tekstin varsinaiseen aiheeseen. Tämä opittiin jo lukiossa, jos sellaisen olet käynyt. Tämän perusteella tekstisi keskeinen viesti oli se, että kotihoidetuilla lapsilla ei ole samanlaisia edellytyksiä selviytyä ja menestyä eskarissa kuin ikänsä päiväkodissa olleilla.

 

Yhden tai muutaman tapauksen perusteella vedetään johtopäätöksiä eikö se juuri ole yleistämistä.

Tämän kaltaiset avaukset ja yleistykset on maailman typerimpiä jotka ei paranna kenenkään asemaa ei niiden päiväkotilasten eikä kotona hoidettujen.

Ensimmäinen asiapitoinen kommentti tässä ketjussa!

 

Sillä vain halutaan tähdentää, että miksi JUURI TÄNÄ PÄIVÄNÄ tuli mieleen kirjoittaa tuollainen purkaus.

No mikäs olisi ollut parempi päivä? Olisiko pitänyt viikon päästä kirjoittaa "viikko sitten monen ..."?
Asia on ajankohtainen TÄNÄÄN joten kirjoitin siitä TÄNÄÄN. Tajusitko?

 

Meillä kaikki kuusi lasta ovat aina olleet kotihoidossa, heistä neljäs lähtee nyt eskariin. Koskaan ikinä kukaan heistä ei ole jäänyt parkuen eskariin, vaan intoa puhkuen ja reippaana. =) Kyllä tämä äiti on saanut olla todella ylpeä kotihoidetuista lapsistaan ja uskon että monet muutkin saavat olla.

Olipa aika ärsyttävän kärjistetty esimerkki ap:ltä mutta se kai oli tarkoituskin.

 

No mikäs olisi ollut parempi päivä? Olisiko pitänyt viikon päästä kirjoittaa "viikko sitten monen ..."?
Asia on ajankohtainen TÄNÄÄN joten kirjoitin siitä TÄNÄÄN. Tajusitko?

Aika usein täällä on kyllä niitä avauksia, joissa just päivitellään, että "aatelkaa nyt, viikko sitten lauantaina näin kaupassa sitä ja tätä ja niin olen kovin miettinyt, että miten se nyt menikään." Tai että "kyllä minä niin raivosta kihisen täällä, kun toissa torstaina anoppi sanoi..." Eli uutisarvo kyllä säilyy ainakin pari viikkoa, jollei justiinsa kerkiäkään raportoimaan.

 

Olipa aika ärsyttävän kärjistetty esimerkki ap:ltä mutta se kai oli tarkoituskin.

Mikään ei aloita viikkoa paremmin muurahaispesään kuseminen

 

Musta on toisaalta hauskaa, että joku isäkin kirjoittelee tänne jotakin havaintoja. Olipa se akkamaista tai ei. Oma mieheni on ainakin semmoinen tyypillinen suomalainen jörrikkä, joka ei varmaan edes muista yhtäkään lapsemme eskarikaverin nimeä. Puhumattakaan siitä, että hän huomaisi, millä tyylillä joku äiti jättää lapsiansa tarhaan. Jos yritän joskus taivastella jotakin, niin hän vain toteaa, että jokaisen oma asia. Sama ongelma tuntuu olevan monilla muillakin ystävilläni. Eli ihanaa, että on tuollaisia triplaisiä joukossamme, jotka tulevat hämmentämään soppaa meidän akkojen seuraan.